Porkkalanniemessä











Tehtiin kesäretki jylhän kauniille Porkkalanniemelle. Anoppi paistoi nuotiopaikalla muurikkalettuja, ja muut aikuiset kirmasivat lasten perässä vahtimassa ettei kukaan tipu kalliolta. N ihaili pitkään ja hartaasti leppäkertun kulkua kalliolla. Minä join pitkästä aikaa kahvit rauhassa, ja lepuutin silmiä maisemissa. Että osaa olla meri kaunis! Ja tuota viimeisen kuvan heinää katsellessa ei voi kuin todeta, että elämä löytää aina keinonsa. Ei tarvita kuin pieni kolo valtavassa kalliossa, ja jokunen roiske vettä silloin tällöin... Ja niinhän me kaikki täällä ollaan, omissa pienissä kallionkoloissamme. Koetetaan pysyä pystyssä kun tuuli puhaltaa mereltä.

Elämä on kyllä ihan hieno juttu!

Ei kommentteja

Kysy, kommentoi, ehdota, höpise. Kommentit ilahduttavat aina!