tip tap






tipetipetiptap. Täällä nokka tiputtaa. Välillä kaksi vilttiäkin on liian vähän, välillä kaikki vaatteet liikaa, kuuma. Muutoinkin aika kypsät fiilikset. Sää on huono ja harmaa. Mieli on kuin samea vesi. Jos tottapuhutaan, tämä kotiäiti alkaa kaivata töihin, ihmisten ilmoille, enemmän kuin aikoihin (terkkuja Kataiselle!). No, enää pitäisi löytää joku paikka joka huolisi minut töihin. Ja vielä suostuisi vähän maksamaankin, tarhapaikat kun ei ole ihan ilmaisia.

Valitusvirsi sikseen, ompelin taannoin mekon, kaava Ottobresta 3/2012. Materiaalina vanha verho, kuinkas muutenkaan. Mekosta tuli oikein kiva, tosin käyttäjälleen eli kummitytölleni vielä aika iso. Reilua mitoitusta taisi olla kaava. Mekon myötä päädyin pitkiin pohdiskeluihin siitä, onko itsetehtyjen lahjojen antaminen sittenkään kovin järkevää. Se, mitä itse pidän arvossa, ei todellakaan ole välttämättä toiselle samanarvoista. Ehkä kannattaakin pysytellä jatkossa omien lasten vaatettamisessa :-)

Taidan mennä ottamaan palan pullaa, ja lopettaa tämän ankean sää-ja mielentilaraporttini nyt tähän. Iltapäivällä kampaajalle, ja illalla harrastamaan, huomenna on varmaan jo paljon valoisampi fiilis! :-D

Heippatihei ja tiptap!

2 kommenttia

  1. Vähän alavireistä on meno tässäkin osoitteessa. Vilua, hikeä, kurkkukipua. Siihen päälle henkiset oireet ja väsymys. Huoh vaan sanon minä!

    Meillä töissä loppukuussa mieluisia muutoksia, jospa se tämä siitä taas iloksi muuttuisi. Väsy ja alakulo suureksi osaksi juuri tämänhetkisestä tilanteesta töissä johtuukin.

    Ihan mielettömän kangasaarteen olet käsiisi saanut!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa olla tähän vuodenaikaa aika monellakin tuota samaa vaivaa. Ihminen tarvii valoa, kyllä se näin on. Tulisipa pian lumi niin mielikin taas raikastuisi! Kankaat on kyllä ihanat, meinaa tulla runsaudenpula kun en osaa päättää mitä niistä tekisin :-D

      Poista

Kysy, kommentoi, ehdota, höpise. Kommentit ilahduttavat aina!