Kaksi vuotta sitten...


Oltiin tämän näköisiä. Koetettiin selviytyä muuton jälkeisestä kaaoksesta, ja samalla saada talon sisäpuolta edes hiukan valmiimmaksi. Rakentamisen jälkimainingeista puhumattakaan. Oltiin niin väsyneitä että ei meinannut henki kulkea. Silloinen nuorimmainen, herra N ei nukkunut kuin tunnin pätkissä. Seinät meinasi kaatua välillä päälle... Mutta sitten keksin että alan poimimaan kameralla niitä arjen parempia palasia. Jospa sitä kautta näkisi itsekin enemmän kauneutta? Samalla tavarat alkoivat löytää paikkojaan, ja sisustusjuttujakin alettiin miettimään ja toteuttamaan. Siitä se ajatus sitten lähti, ja syntyi Talostakoti :-)



Ihka ensimmäinen blogikirjoitukseni, päiväyksellä 18.1.2011 kuului näin:

"Joskus sen vaan tietää. Pahimmalla pähkäilijälläkin on hetkensä, kun on asiasta aivan varma jo ensi hetkestä lähtien. Luin paikallista ilmaisjakelulehteä kahvihetkenäni joskus loppuvuodesta 2008, ja siellä se oli, meidän tulevaisuus! Pieni ilmoitus kertoi kaupungin vuokratonteista joita oli tulossa seuraavana keväänä jakoon arvonnalla. Ja vieläpä samalle alueelle jossa jo asuimme. Huusin miehelleni toiseen huoneeseen, että rakennetaanpa talo! Olimme juuri rämpineet asunto-osakkeemme mullistaneessa vesivahinkoremontissa joka tietenkin oli osunut vielä lapsen syntymän kanssa samaan aikaan. Remontti oli vihdoin ohi, olimme saaneet muuttaa takaisin evakosta ja todeta että naapuruston katkera ilmapiiri ei meinannut ottaa laantuakseen. Olimme jo remontin aikana vitsailleet verenmaku suussa, että ikinä ei enää osteta vanhaa asuntoa, eikä myöskään asuta enää taloyhtiössä. Eli uuden omakotitalon rakentamiselle oli jo kylvetty siemenet hyvissä ajoin. Ei tarvittu siis kuin tämä pieni tuuppaisu lehti-ilmoituksen muodossa, ja elämä heitti taas yhden voltin.

Kevät tuli, veimme hakemuksen heti kun sen sai viedä, ja jäimme selailemaan talofirmojen esitteitä. Olimme jo talven aikana valinneet huolella tontin ja rakennusoikeuden jonka halusimme, ja siihen oli jo kyselty alustavasti eri firmoista hintoja. Useimmissa firmoissa asenne oli hieman alentuva, tulkaapa nuoret takaisin sitten kun teillä on se tontti... Samoin pankeissa olimme käyneet useita avartavia keskusteluja. Mutta minulla oli niin kivenkova varmuus että tämä on meidän juttu! Eivätkö nuo ymmärrä, tämähän on jo ihan selvä asia? Kauan odotettu kirje vihdoin saapui, ja niinhän se oli, meillä oli niin hyvä arvontanumero, että oli lähes selvää että saamme juuri sen tontin kuin haluamme. Ja hakijoita oli ollut sentään yli 800! En todellakaan tiedä mistä oma varmuuteni kumpusi. Vanha asunto meni kesällä myyntiin, ja muutto tilapäiseen vuokra-asuntoon oli edessä. Koetin tsempata itseäni, että kyseessä olisi vain yksi vuosi kerrostalo elämää, kyllä minä sen kestäisin. Haikeudella hyvästelin itse laittamani pihan. Hassua sinänsä, että itse asunnosta oli paljon helpompi luopua kuin pihasta.

Syksy tuli, syntyi seuraavakin vauva, juuri sopivasti muuton jälkeen. Haaveilin siitä, että tämän lapsen ensimmäiset syntymäpäivät vietämme jo uudessa kodissa. Piirtelimme iltojen hämärtyessä ruutupaperille erilaisia pohjaratkaisuvaihtoehtoja, ja tunne oli huikaiseva! Voimme tehdä talosta juuri sellaisen kuin haluamme! Tämä vallantunne on varmaankin yksi syy, miksi ihmiset lähtevät koko ruljanssiin toisen, ja kolmannenkin kerran. Joka kerta oppii jotakin uutta, ja tulee se vielä parempi idea, joka olisi kiva päästä toteuttamaan...

Keväällä 2010 haimme rakennuslupaa, ja toukokuussa kaivinkone pääsi vihdoin töihinsä. Heinäkuun lopussa tuli talopaketti, ja tiukan työrupeaman jälkeen muutimme uuteen, hieman keskeneräiseen kotiimme syyskuun lopussa 2010. Juuri ennen niitä nuorimmaisen syntymäpäiviä.

Nyt olemme asuneet täällä reilu kolme kuukautta, ja pikkuhiljaa alkavat tavarat löytää paikoilleen. Varaston valmistuminen viivästyi muutosta kolmella kuukaudella, joten vielä ihan äskettäin, tuossa joulunaikaan, meillä oli olohuone puolillaan varastoon meneviä pahvilaatikoita. Laatikoita ja sekasortoa on yhä, mutta suunta on jo selkeästi parempaan. Alan vihdoin hahmottamaan tilaa, ja päähäni putkahtelee sisustusideoita, joista suurin osa jäänee sinne yhä muhimaan. Asuntomme oli yli puolet pienempi kuin tämä talo, ja uusia kalusteita, varsinkin säilytykseen, puuttuu vielä. Nyt siis pyörittelen erilaisia vaihtoehtoja päässäni, ja jahka saamme jotakin valmista, ajattelin laitella tuloksia tänne.

Tervetuloa seuraamaan talomme muuntumista iloisen perheemme kodiksi!"



Nyt talo on jo koti, mutta tarinat jatkuvat. Ja välillä myös se rakentaminen, eihän tämä tosiaan valmis vieläkään ole... :-D

P.S. Tämä päivä on vielä aikaa osallistua arvontaan ;-)

4 kommenttia

  1. No ei ehkä sitä helpointa aikaa ole ollut, mutta niin vaan on talosta koti syntynyt :) ja lapset kasvaneet ja tullut uusi pikkuinen!
    Sinulla on silmää kuvata ja ihana värimaailma kodissanne - onneksi tarinat jatkuvat :)

    VastaaPoista
  2. Kyllähän tuo aikamoinen elämänmankeli koko prosessi oli, mutta katumaan ei kannata alkaa ;-) Nyt on talo, ehkä joskus jopa valmis? Miehen kanssa asutaan edelleen samassa osoitteessa, ja arki rullailee jo aika normaalisti :-)

    Jossain vaiheessa mietin että olisiko syytä perustaa uusi blogi, koska talosta tosiaan tuli jo koti, mutta ollaan nyt täällä vaan :-)

    VastaaPoista
  3. No on teillä tosiaan ollut rumbaa ja sambaa!!

    Voi poikia, näyttävät niin pieniltä kuvassa. Söpöjä jo silloin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pieniä ne siinä onkin, 1v ja 2v :-)

      Poista

Kysy, kommentoi, ehdota, höpise. Kommentit ilahduttavat aina!