Pienet hyvästit


Höppänä kun olen, tänä aamuna livahti silmäkulmaan pieni tippa. Minulla on ikiaikainen rituaali lukea sanomalehteä aamiaisella. Lehti täyttää koko pöydän, ja meillä on osittain lehden takiakin pidetty isoa pirttipöytää. Pitäähän siihen nyt Hesarin mahtua!

Ja nyt, tänä aamuna meillä oli pienet jäähyväiset tuon jättikokoisen ystäväni kanssa. Mietin itseäni osana sukupolvien ketjussa, joista on jokainen vuorollaan käännelyt noita maijesteetillisen kokoisia sivuja aamiaispöydässään. Lehti on ollut samankokoinen jo 123 vuotta, ja tänään tuli viimeinen isokokoinen numero. Huomisaamuna vietän hiljaisen hetken, koska muutokseen liittyen lehteä ei huomenna tule lainkaan. Ja sitten tiistaina saadaan eka iltsikkakokoinen Hesari.

Miettikää, 123 vuotta! Aion säästää tämänpäiväisen lehden muistona :-)

2 kommenttia

  1. Mun aamuni ei käynnisty ilman hesaria. Tai käynnistyy, hyvin nihkeästi ja happamasti.

    Vähän jännittä tiistaiaamu, miten sitä osaa lukea sellaista tabloidia!? Ja tottuuko siihen ollenkaan, minäkin olen ollut jo vuosikymmeniä riippuvainen ISOSTA hesarista...

    Vähän kanssa ajattelin tuota säästämistä, otin sitten kuitenkin talteen vain etusivun koskenlaskijan.

    VastaaPoista
  2. Kyllä oli aamun rutiinit ihan sekaisin ilman lehteä ja huomista lehteä (kauhulla)odotellessa!

    VastaaPoista

Kysy, kommentoi, ehdota, höpise. Kommentit ilahduttavat aina!