Eilinen oli taas "niitä päiviä" jolloin on pakko turvautua ompeluterapiaan. Välillä vaan elo sujuu ja välillä ei. Ompelu on sopiva tapa paeta hetkeksi kun alkaa liikaa savu nousemaan korvista. Ainahan ei tätäkään terapiamuotoa ole mahdollista käyttää, mutta nyt kun oli, niin käytin. Onneksi mekosta ei näy ne alkupään fiilikset, vaan enemminkin se lopputulos; hyvä mieli taas :-)
Edellisistä paidoista rohkaistuneena jatkoin vielä tuolla trikoolinjalla. Tätä pallokangasta oli yhä jäljellä, joten siitä tuli pimulle yllättäen mekko :-D Käytin samaa kaavaa kuin paidoissa, mutta levensin ja pidensin vaan helmaa ja lisäsin taskun. Vähän jäi arvoitukseksi että miten malli istuu päällä, mutta ihan hyvältähän tuo näyttää.
Myös toinen tunnettu mielenrauhoituskeinoni, eli kukkien poiminta oli käytössä, ja saaliiksi tuli kesää odotellessa pajunkissoja. Ihanan keväistä! Kyllä nyt on taas mieli tyyni. Välillä pitää vissiin vaan olla känkkäränkkää, ettei pimulla pääse mekot loppumaan ;-)
Herra N muuten totesi pajunkissoja ihaillessaan, että Puttea (mummolan kissa) ei voi laittaa maljakkoon. Niinpä, loistavaa kolmevuotiaan päättelyä!
Aurinkoista sunnuntaita, nyt pihalle puuhailemaan ja hankkimaan pari pisamaa :-)
Kaunis! Hauskasti kuvattu tuo mekko. Katsoin aluksi pitkään ja ihmettelin, että miten sä olet saanut sen pyykkipojilla seinään kiinni, kunnes huomasin teipit... :D
VastaaPoistaPirtsakka mekko! Kyllä siusta vielä jousto-ompelija tulee!
VastaaPoistaJa teipit käytössä, hih :)
Kiitos! Marsipaanipossu juu, saattoipa muuten vähän hämätäkin tuo kuva. Siihen se on takan kupeeseen kuitenkin teipattu. Ja Peppi, oli mun ekat teippailut, ihan vartavasten avasin nyt sen ekan pakettini mikä on tuolla lojunut odottamassa jotakin teipattavaa :-D
VastaaPoista♥ oi,miten suloinen postaus! Ihana tyttö ja söpö mekko.
VastaaPoistaNäin sekä tytön että mekon tekijänä otan kehut itselleni ja sanon että kiitos :-D
Poista