No ne pionit






Kolmen vuoden odotukseni palkittiin, ja puutarhani ensimmäiset pioninkukat ovat nyt nähtävillä! Vasta yksi pensas kukkii (Karl Rosenfeld), kaksi muuta taitavat odotella vielä ainakin ensi kesään. Kyllä tässäkin on silti jo ihmeteltävää. Joka päivä olen illan hämärtyessä viimeistään käynyt katselemassa pullistuvia nuppuja, ja koettanut rohkaista niitä hellästi jatkamaan kasvuaan. Ja nyt, vaikkeivat nuo ihan auki vielä olekaan, päätin julistaa että olen onnistunut. Melkein liikutuin kyyneliin... :-)

Kukista hullaantuneena olen jo harkinnut muutavani talon seinustalla olevan ruusupenkinkin pionipenkiksi, niin kauniita ja perinteisiä nuo ovat. Kuin hyvä lapsuusmuisto mummolan pihalta, jossa aina paistoi aurinko :-)

Päivän toinen suuri uutinen oli se, kun P:ltä otettiin vihdoin apupyörät polkupyörästä pois, ja poika lähti heti ajamaan kuin vanha tekijä! Varmasti olisi jo aiemminkin osannut, mutta koska on itse sinnikkäästi kieltänyt appareiden poiston, on odotettu oikeaa hetkeä. Ja nyt poika loisti kilpaa auringon kanssa osaamisen ilosta; "kattokaa, kattokaa!". Äiti taisi nyt tirauttaa ihan oikeat kyyneleenkin, niin iloinen oli poikansa puolesta!

Mukavaa sunnuntain jatkoa teille kaikille, ja hyvää lomaa lomalaisille. Teitä taitaa näin juhannuksen jälkeen ollakin aika paljon :-)

6 kommenttia

  1. Oi, ihanat pionit! Mulla on vielä pionipenkki tekemättä ;) katsotaan saanko tänä kesänä aikaiseksi vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas aloitin silloin jo raksa-aikana istuttamaan kasveja, kun en malttanut odottaa, ja pionit olivat aika ensimmäisten joukossa. Tänä kesänä tulee tosiaan kolme vuotta kun ne on istutettu, ja nyt vasta sain ekat kukat!

      Poista
  2. Onnea P:lle!
    Onnea puutarhurille! Rrrrrrrrakastan kukkia. Mutta pionit, ne on jotain. Jotain ihan käsittämättömän kauniita. Aiaiai. On kauniita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos molempien puolesta :-) Pionit on kyllä puutarhan kuningattaria, ei siitä mihinkään pääse!

      Poista
  3. Pionit on kyllä noista istutettavista ihan siellä kärkipäässä mitä kauneuteen tulee. Ruusut on ihan yliarvostettuja, siitä vaan pionipenkin tekoon ;)

    Tuo apupyörittä ajo... hassua miten se on toisille niiiin vaikeaa ja hankalaa ja pelottavaa, ja toinen tosta vaan lähtee samointein liikkeelle. Meidän huushollista löytyy edustajia kumpaankin sarjaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, ja nuo on kasvuun päästyään paljon helpompihoitoisiakin kuin ruusut, ei tarvi leikellä eikä havuilla peitellä!

      Pyörähomma meni kyllä kivuttomasti, toisaalta ollaan oikein ihmetelty miksei P suostu siihen että otetaan ne apparit pois, poika kun on mennyt potkulaudalla jo pitkään ihan mitenpäin vaan, on sillä siis tosi ketterä. Se varmaan oli syynä tuohonkin, että loppupäivästä pyörällä tehtiin jo temppuja ja pujoteltiin ja vaikka mitä. Tyyppi vaan siirsi sen potkulauta-tasapainon sinne pyörän päälle, kun vihdoin uskalsi:-)

      Poista

Kysy, kommentoi, ehdota, höpise. Kommentit ilahduttavat aina!