Viherkasvien keväthuolto

Viherkasvit ovat minulle kuin puutarha sisällä. Rakastan kesää ja pihaa ja puutarhaa ja niiden kanssa puuhastelua, ja ehkäpä osittain siitä syystä myös viherkasveja on meillä aika paljon. Niistä muodostuu kotiin sellainen talvikausien sisäpuutarha, josta saa ammentaa vihreyttä talven tuiskujenkin keskellä. Joskus lapsena ajattelin, että voisin oikeastaan asua kukkakaupassa, ja vähän siihen suuntaan tämä kodin sisustus on alkanut mennäkin :-D

Nyt on hyvä aika hoitaa sisäpuutarhan kevättyöt, kun ulkopuutarhan pariin ei vielä sään puolesta pääse. Pieni varaslähtö sille, että saa työntää sormensa multaan! Viime viikonloppuna tartuin ns. härkää sarvista, ja aloitin mullanvaihdon kasveihini. Laskeskelin joskus taannoin, että meillä on tasan viisikymmentä viherkasvia. Se on aika paljon se. Onneksi kaikkiin ei tarvitse vaihtaa multaa joka vuosi!

Katson aina vuosittain keväällä mitkä kasvit ovat selkeästi isomman ruukun tarpeessa. Näille tulee toki vaihdettua multakin samalla. Samoin vaikka ruukku olisikin sopiva, mutta edellisestä mullanvaihdosta useampi vuosi, vaihdan mullan. Oikein isoille kasveille riittää monesti se, että vaihtaa pinnalta sen verran multaa kuin pystyy, siis esim. noin 5cm syvyydeltä. Joskus pelkkä mullan pinnalle lisääminenkin riittää. Yksi varma merkki siitä, että ruukku on liian pieni on se, jos kasvin juuret tulevat reippaasti ulos ruukun pohjan reijästä. Toisaalta joskus isompaan ruukuun vaihtamisen tarpeen näkee vasta, kun juuripaakun nostaa ulos ruukusta. Jos multapaakun pinta on aivan täynnä juuria ja paakun alareunassa juuret ovat alkaneet kiertää kehää, on aika siirtyä isompaan ruukkuun. Uusi ruukku on hyvä olla pikkuisen isompi kuin edellinen, halkaisijaltaan pari senttiä suurempi. Monesti vapautuneet ruukut menevät jollekin pienemmälle kasville uudeksi ruukuksi, ja tällöin ruukku on aina hyvä pestä ensin vanhoista mullista puhtaaksi. Mullanvaihdon yhteydessä voi kasveja myös viedä suihkuun, tai pyyhkiä rievulla varovaisesti lehdiltä pölyt. Kevätaurinko pääsee paremmin lehdille kun niitä ei peitä pölykerros!

Tammikuisen viherterapia-postaukseni kommenttiboksiin tuli taannoin kysymys miten hoidan kasvejani talvisin, että ne pysyvät virkeinä pimeänkin kauden yli? Jaanpa siis nämäkin niksit tässä samalla, josko niistä olisi muillekin iloa. :-) Talvikausina lisään merileväuutetta kasteluveteen lähes joka kastelulla, tai ainakin joka toisella. Sumuttelen kasvit läpi myös ainakin kaksi tai kolme kertaa viikossa, yleensä iltaisin. Sumutusveteenkin voi satunnaisesti lisätä merileväuutetta, mutta silloin kannattaa olla tarkkana ettei sotke kotia aivan hurjasti! :-D Lisäksi huolehdin, että kasvit ovat mahdollisimman valoisassa, monesti talvella kasveja voi pitää aivan ikkunan edessäkin, vaikka kesällä sama paikka olisi liian paahteinen. Jotkut kasvit eivät pidä siirtelystä tai kääntelystä, mutta suurin osa sietää sen kyllä, ainakin jos palkintona on enemmän valoa. Tuhoisin yhdistelmä kasvien talven yli selviämiselle on liika vesi ja liian vähän valoa, sekä liian kuiva ilma lämmityskaudella. Meillä ei ole nyt pattereita, mutta kodeissa joissa on ollut, on pitänyt huolehtia myös etteivät kasvit kärvenny sitä vasten. 

Nyt, kun sisäpuutarhassa alkaa olla kevät, ja monet kasvit ovat lähteneet selkeästi taas uuteen kasvuun, olen pikkuhiljaa vaihtamassa merileväuutteen lannoitteeseen. Samoin esikasvatusta vaativien ulkokasvien kylvöaika alkaa olla käsillä. Kun aurinko pian alkaa porottaa enemmänkin, pitää huolehtia että kastelun määrä pysyy kulutuksen kanssa tasoissa, eli kesää kohti kasteluiden välikin tihenee. Monet kasvit viestittävät vedentarpeestaan ihan selkeästi riiputtamalla lehtiä apeina, kun taas tyytyväinen kasvi on raikkaan värinen ja terhakka.

Onko teillä muita hyviksi havaittuja niksejä viherkasvien keväthuoltoon? Kivaa viikkoa kaikille, ja sormet multaan! :-)