Kokeilussa jotain ihan muuta -itämainen matto!

Iloista elokuun alkua!

Me palailtiin eilen pieneltä kotimaan reissulta, jolle pääsimme hääpäivän vieton merkeissä. Laskeskeltiin siinä yhdessä, että tämä oli toinen kerta koko kymmenen vuoden historiassa, kun olimme peräti kolme yötä kahdestaan reissussa ilman lapsia! Yhden yön yli ollaan sentään päästy vähän useamminkin. Laittelen matkakuvia myöhemmin, mutta ensin esittelen pienen matkamuiston jonka reissulta mukaani ostin.

Kyseessä on siis matto. Matto on siksi "jotain ihan muuta", koska en ole koskaan ollut mitenkään innostunut itämaisen tyylisistä matoista. Muiden sisustuksissa ne näyttävät kauniilta, mutta omaan kotiini en vain ole niitä osannut kuvitella. Nyt kävi kuitenkin niin, että sattuma puuttui peliin. Ajelimme autolla jossain päin Turun saaristoa, ja mies tuumasi että pitäisi saada vaihdettua pitkät housut shortseihin. Näin melkein saman tien pienen kyltin, jossa ilmoitettiin sivummalla olevasta pihakirppiksestä. Kurvattiin sinne pihaan, ja samalla kun mies vaihtoi housujaan, minä kiersin pihan ja ulkovaraston jossa kirppis oli. Muutoin ei ostoksia juurikaan löytynyt, mutta kiinnostuin paksusta villamattorullasta joka yhdessä nurkassa lojui. Kysyin rouvalta, muistaako hän maton pituutta, ja hän veikkasi että jotain kolme metriä ehkä. Matto oli heillä jäänyt käyttämättä kun oli ollut liian pitkä. Mietin yläkerran käytäväämme, että pitäisiköhän piruuttaan kokeilla, ja koska maton hintakin oli ihan naurettava, siis muutaman euron, päätin ostaa sen kokeiluun, ja laittaa vaikka sitten eteenpäin jos ei olekaan hyvä. Matto olikin lopulta paljon pidempi, ja kuviokin selvisi vasta kotona kun avasimme rullan ekan kerran. Kokonsa puolesta se päätyi nyt keittiöön testailtavaksi, ja samalla testaan myös itseäni, että tottuuko silmä vai ei.

Kuvat nappasin äsken kiireellä (niin kiireellä että märät rätin jäljetkin vielä ovissa...), ja nyt pohdin että onko tuo tosiaan vähän liiankin jotain muuta vai ei? Se on tavallaan ihan hauskasti saman värinen kuin vaneripöytä, mutta toisaalta beige on beigeä, eikä sekään ihan lemppariani. Yleensä olen tosi varma maustani, mutta nyt pitää tunnustaa että pitää vähän tuumailla jääkö tuo tuohon vai ei. Villa tuntuu jalkojen alla kyllä ihanan pehmeältä, tämä oli vielä taustan lapun mukaan Uuden Seelannin villaa. Seuraamme siis tilanteen kehittymistä :-D

 

Mukavaa viikon jatkoa kaikille, monilla alkaakin varmaan tänään taas työt :-)