Sadonkorjuuta

Tämä aurinkoinen päivä meillä vietettiin ihan kotosalla. Lapsilla ja miehellä on ollut koko viikko syyslomaa, itselläni vain tässä loppuviikosta. Eilen vielä viipotettiin kaupungista toiseen juhlien tiimoilta, mutta tämän päivän halusin rauhoittaa tosiaan kotona puuhailuun ja ulkoiluun. 

Kävimme päivällä lasten kanssa kävelyllä metsässä, ja otin vähän vain varmuuden vuoksi pari muovipussia taskuuni. Jos vaikka... Ja olihan niitä, lapsetkin keräsivät hurjan määrän! Seuraavaksi pitääkin etsiä kivoja uusia reseptejä suppilovahveroherkkuihin. Jälkikasvu oli tosi reipasta apuväkeä myös sienien putsauksessa. Ilmeisesti hommasta kehittyi samalla jonkinlaista viihdettä, kun keskustelu kuulosti vierestä tältä: 

"Hei pikkusieni, mikä sinulla on hätänä? 

-minulla on jalka kipeänä. 

Ei hätää, minä kyllä autan sinua. Leikkaan sen pois, muahahhaaa!"

Just, just :-D No, tyyli on vapaa, mutta innoissaan tosiaan putsasivat!

Satoa kerättiin myös omasta puutarhasta, kun teimme tämän syksyn ensimmäisen maa-artisokkakeiton. Ruoka, joka on niin hyvää, että vaikka sitä tekisi vain kerran vuodessa, sen vuoksi viitsii joka kesä kasvattaa artisokkia kasvimaalla :-) Monena vuonna ongelmaksi onkin muodostunut artisokkien runsas sato, koko määrää ei millään ehdi tehdä ruuaksi asti. Pitänee tänäkin syksynä kulkea naapurusto läpi, että josko joku huolisi :-D 

Keiton teimme tällä kertaa ilman mitään reseptiä, vähän entisiä mukaillen. Alkuun pyöritimme kattilassa voinokareessa sipulin ja valkosipulia. Siihen lisättiin maa-artisokkaa ja perunaa kuorittuna ja paloiteltuna. Artisokkaa oli suhteessa hieman enemmän kuin perunaa, noin 2/3 määrästä. Kun palat olivat hetken muhineet, lisäsin suolaa, muskottipähkinää ja valkopippuria, ja nesteeksi laitoin maitoa ja yhden purkin kermaa. Keitto kiehui noin vartin, jonka jälkeen se soseutettiin sauvasekoittimella. Valmiin keiton pinnalle ripoteltiin vielä paistettua pekonia, ja viereen tuoretta leipää. Ah!

Keräsin myös viimeisiä kukkia puutarhasta maljakkoon. Ihan keväällä istuttamani harsokukat kasvoivat jostain syystä (kesän sää..?) todella hitaasti, ja niihin oli nyt vasta alkanut tulla nuppuja. Päätin kokeilla, josko ne aukeaisivat maljakossa. Kaverikseen harsot saivat syysasteria, joka kukkii aina ihan viimeisenä puutarhan kukkijoista. Ihan soma yhdistelmä!

Oikein mukavaa ja rauhallista viikonlopun jatkoa!