Historiallinen hetki, keittiössä on verhot (ja minä syön sanani jouluverhoista)

Viime aikoina on tehnyt mieli laitella joulua kotiin, ja varsinkin alakertaan jossa eniten oleskellaan. Meillä ei ole alakerrassa ollut yksiäkään verhoja noiden kiinteiden rullaverhojen ja kaihtimien lisäksi, eikä jouluverhot ole siis kuuluneet keinoihin millä tuoda tunnelmaa. Ehdin jo ihan äskettäin julistaa täällä blogissakin, että en vaihtele jouluverhoja ikkunaan, mutta nyt kävikin niin että laitoinpa kuitenkin! :-D Tuo keittiön tason päällä oleva ikkuna on oikeastaan ainoa johon meillä voi hyödyntää mitään verhoja vanhasta kodista, koska se ei ala aivan lattiasta. Vanhan kodin ikkunat kun olivat paljon pienemmät ja verhot sen myötä lyhyitä tänne. Pari päivää sitten muistin, että kangaslaatikoissani on nuo sinne hankkimani Marimekon Kuusikossa-verhot, ja ei tosiaan auttanut muu kuin hakea rautakaupasta verhotanko ja ryhtyä tuumasta toimeen! 

Tuo paikka on hieman haastava pidemmille verhoille, koska ne tulevat tosi lähelle allasta. Mallasin verhoja myös niin, että ne olisivat ulottuneet vain tuohon ikkunan alareunaan, mutta se näytti tosi hölmöltä, Niinpä päätin, että koetetaan olla roiskuttamatta verhoon, ja jos se likaantuu niin saahan sen pestyä :-) Saapa nähdä laajeneeko verhoinnostukseni kattamaan myös nuo isot ruudut, niissä tosin pitää jo keksiä jotain ratkaisuja verhotankojen suhteen.

Ihanaa sunnuntaita kaikille! Itse koetan täällä toipua järkytyksestä, kun meidän pikkuneiti oli löytänyt vessassa kynsisakset ja kyninyt ihanat pitkät hiuksensa... Vaan kasvaahan ne onneksi takaisin -parissa vuodessa :-D