Siiveniskuja

Kuin siiveniskuja. Elämä on sarja pienen pieniä hetkiä, joista peräkkäin muodostuu kokonaisuus ja isompi kuva.

Aamulla näin yhden upeimmistä näyistä pitkään aikaan. Seitsemältä lähdin autolla liikkeelle, ja aurinko nousi juuri meren ylle. Korkealta mäeltä ihailin hetken näkyä, ja samalla hetkellä aurinkoiseen näkyyni lensi neljä joutsenta pitkin, painavin siiveniskuin. Huokaisin syvään ja hymyilin onnellisena mutta tulevasta hieman jännittyneenä.

Päivä koostui monen ystävän tärkeästä hetkestä, oli ilo jakaa tämä päivä kivalla porukalla. Esittelin itsekin koulutukseni koko aineiston ja portfolion ryhmälle ja opettajille, ja sen myötä koulu alkaa olla aikalailla paketissa. Huomenna vielä muutaman ihmisen esitykset, yksi luento, ja lopuksi valmistujaiskahvit. Uskomatonta että koulu on ohi! Päivän aikana sain myös viestin puhelimeeni, että tärkeälle ystävälleni on syntynyt viime yönä lapsi. Ah! Elämä! ♥

Kotimatkalla autossa muistelin vielä joutsenia, ja aamun jännitys oli vaihtunut helpotukseen. Melkein tuntui kuin itsekin olisin lentänyt, niin kevyt oloni oli ja hymykin herkässä. Kunnes kuuntelin radiosta uutiset, ja kuulin mitä naapurimaassa oli tapahtunut... Tunnelma muuttui hetkessä. Siellä monella oli edessä toisenlainen matka, se viimeinen. Väkivallan takia. Uskomattoman surullista, ja jotenkin niin lähellä.

Kotona tuli ovella vastaan hymyilevät lapseni, ja taas tunnelma vaihtui siiveniskussa toiseen. Oi rakkaat!

Onnea. Jännitystä. Helpotusta. Syntymää. Elämää. Kuolemaa. Hymyä, ja paljon muuta.

Sarja hetkiä. Tämä päivä.