Sattuipa niin jännä juttu tänään, että päätin kertoa sen teillekin. Ajoin töihin, ja työpaikan pihassa huomasin jotakin tutun oloista. Melkein kuin vanha ystävä olisi siellä odotellut. Ajoin autoni viereiseen ruutuun, ja tarkistin vielä mieheltä viestillä muistinko rekisterinumeron oikein. Kyllä, siinä vieressä oli meidän vanha automme! Koska olen vähintäänkin höperö, kiinnyn myös autoihin melkein kuin perheenjäseniin. En alkanut sentään itkeä, mutta jotakin oudon haikeaa kohtaamisessa oli. Auto tuli aikoinaan meille ihan uutena, ja valitsimme siihen oman makumme mukaan varusteet. Minä sain päättää värin :-) Hetken herkisteltyäni muistin, että hei, meillähän on muuten vielä jotakin uudelle omistajalle kuuluvaa! Harmillisesti minulla alkoi heti työpäivän alkuun sovittu tapaaminen, enkä ehtinyt jäädä selvittämään kuka autolla ajoi, ja hetken jo ajattelin että siinäpä se, auto oli luultavasti jonkun asiakkaan enkä ehdi juttua selvittää. Tapaamisen loputtua auto oli kuitenkin vielä pihassa, ja päätin että nyt kyselen vähän. Kävi ilmi, että toimiston puolella oli vieraita. Auto olikin yhden heistä, ja kohta jo tapasimme nykyisen omistajan kanssa. Kerroin hänellekin tarinan, ja sen, että meillä on tosiaan jotain jota he saattaisivat haluta itselleen, nimittäin tuon auton avaimet :-D
Avainten kanssa kävi niin, että kun autosta piti noin puolitoista vuotta sitten työpaikan vaihdon yhteydessä luopua, toisia avaimia ei löytynyt mistään. Etsinnät olivat todellakin laajat, mutta ei. Auto oli ollut meillä leasing-yhtiön kautta, ja he laskuttivat meiltä muutaman satasen puuttuneesta avaimesta. Maksettavahan se oli, kun ei kerran millään niitä löydetty. Nyt keväällä kadonnut avain kuitenkin sattumalta löytyi, kun kaivoin varastosta kevätvaatteita sisältäneen laatikon esiin. Avain oli yhden takin taskussa! Mies otti heti yhteyttä samaan leasing-yhtiöön josta auto oli ollut, että onko heillä sen uuden omistajan yhteystietoja, voisimme toimittaa avaimet heille. Ei kuulema ollut, eikä mitään hyötyä avaimia enää palauttaakaan kun aikaakin oli jo kulunut niin paljon. Totesimme että jahas, siihen on varmaan lukotkin sarjoitettu, ja asia unohtui taas. Miehellä oli kuitenkin ollut avaimet jo pitkään työpöytänsä laatikossa, koska oli ollut aikeissa niitä postittaa leasing-yhtiölle ennen nihkeää puhelua.
Kävipä vielä niin, että kaikista maailman päivistä juuri tänään mies oli sovitusti tulossa käymään työpaikallani. Laitoin hänelle viestiä, että hei otappa ne avaimet mukaan, auto onkin yhä täällä, ja omistajakin löytyi. Oli siinä hetkeksi päiviteltävää puolin ja toisin, kun kävin antamassa nykyiselle omistajalle avaimet, ja samalla he saivat auton lämmittimeenkin kaukosäätimen jota heillä ei ollut koskaan ollut :-D Avain tosiaan toimi ihan normaalisti! Outoa oli se, ettei yhtiö ollut teettänyt uutta avainta kadonneen tilalle, vaikka meiltä se laskutettiinkin. Lukkoja ja ainoaa jäljellä olevaa avainta ei oltu myöskään mitenkään ohjelmoitu uudelleen, vaikka olimmekin ilmoittaneet että toinen avain on hukassa. Vaan nytpä on kaikki avaimet oikeassa paikassa, pieni viive oli vaan toimituksessa :-D
Meille tuli tästä ainakin tosi hyvä mieli, jotenkin pieni asia, mutta kuitenkin tosi ilahduttava sattumusten summa :-) Hauskaa viikkoa kaikille!
Olipa hauska sattumusten sarja! Joskus elämässä vaan tähdet osuu kohdalleen. 😊
VastaaPoistaOli kyllä! :-)
PoistaHauska sattuma ja avaimetkin löysivät opikeaan osoitteeseen!
VastaaPoistaAurinkoista keskiviikkoa!
Juu kiva oli että avaimet löysi oikealle omistajalleen. Aurinkoa sinnekin!
PoistaSattumia sattuu. Mutta mitäpä jos vie ajatuksen ns. isoista sattumista toiselle tasolle. Onko sattumat "vain" sattumia, vai onko niin, että sattumia ei ole.
VastaaPoistaNiinpä, sitähän voi pohtia. Taitaa vähän riippua aina asian luonteestakin, kumpaan suuntaan ihmisen mieli kallistuu :-D
PoistaMahtavaa, mieletön sattuma! :)
VastaaPoistaJoo oli vähän sellainen olo, että oonko piilokamerassa tai jotain :-D
Poista