Vain pieni kimppu kieloja pöydällä, ja koko huoneen täyttää suloinen tuoksu! Tein eilen keittiöön pikaraikastuksen, kun pesin ikkunat, ja kävin pienen tyttären kanssa keräämässä pihalta kieloja. Tytär on perinyt rakkauteni kukkiin ja kukkien keräämiseen, ja onkin onni asua täällä pellon ja metsän laidassa, josta löytyy lähes aina jotakin poimittavaa kimpuiksi. Talventörröttäjiäkin on laitettu maljakkoon silloin kun lumi on maassa, ja muun ajan sitten näitä erilaisia kukkakimppuja :-)
Kielo on muuten Suomen kansalliskukka, ja mielestäni yksi kauneimmista luonnokukista lemmikin ohella. Englanninkielinen nimi on minusta kuvaava, kukka on kuin minikokoinen lilja. Silloin kauan sitten markka-aikaan kymmenen penniä oli tosi kaunis kolikko, kun sen takana oli kuvattuna kielot. Tein siitä kolikon kuvasta aikoinaan koulussa muotin ja seinäreliefinkin, missähän se varaston kätköissä lienee? Pitääpä etsiä!
Parin päivän päästä on aika kaivaa nenäliinat esiin ja kajauttaa Suvivirsi. Haikeaa ja ihanaa yhtäaikaa! Syksyllä aloittaa pieni tytär eskarin, ja päiväkotilaiseksi jääkin enää yksi lapsi, nuorimmainen. Koululaiset kasvaa ja vaihtaa luokkaa, ja taitaapa meillä olla yksi abiturienttikin ensi vuonna! No, mutta nyt vielä keskityn tähän päivään ja hetkeen, ja nautin kielon tuoksusta.
Ihanaa päivää kaikille!
Ei kommentteja
Kysy, kommentoi, ehdota, höpise. Kommentit ilahduttavat aina!