Niin lähellä, niin kaukana. Ulkorakennuksen työhuone.

Törmäsin eilen Facebookissa kavereiden keskusteluun, jossa puhuttiin haaveista. Aloittaja haaveili työhuoneesta erillisessä ulkorakennuksessa, jossa saisi työskennellä rauhassa muun perheen ääniltä ja melskeeltä. Tajusin siinä että haaveilen aikalailla samasta, sillä erotuksella että tavallaan minulla on sellainen jo! Meillä tosiaan on erillinen ulkorakennus. Siellä todella on työtila, ihan vartavasten aikanaan rakennettu. Mikälie etiäinen minulla oli, että sellaiselle voisi tulla vielä tarvetta? Alunperin toki ajatus oli, että siellä voi ommella ja levittää kankaat ja muut ilman että niitä tarvitsee kerätä joka tauolla pois. Sittemmin työhuoneen käyttötarkoitus on muuttunut minun yritykseni toimintaan, ja miehen etäpäiviin. Tai siis olisi, jos työhuone olisi siinä kunnossa että sinne mahtuisi työskentelemään :-D Toistaiseksi vain mieheni on työskennellyt tuolla, hän kestää paremmin kaaosta ympärillään, eikä tarvitse niin paljon pöytätilaa kuin minä. Minulla alkaa kuitenkin kertyä erilaisia materiaalinäytteitä nurkkiin, joten tuo isompi työtila alkaisi olla varsin tarpeellinen.

Työhuone on pitkän mallinen, ja siinä on kolmeen suuntaan ikkunaa. Pitkällä sivulla on koko matkan pöytätasoa, ja pöydän yläpuolella reilusti töpseleitä. Myös nettikaapelointi tuonne on vedetty. Pöydän ääreen on ajateltu mahtuvaksi ainakin kolme eri työpistettä. Toinen puoli rakennuksesta on varastoa, ja rakennusvaiheessa keksimme jättää tilojen välille kulkuaukon, vaikka erilliset ulko-ovet tiloihin onkin. Edellytykset hyvälle työtilalle on siis olemassa! Tänä kesänä laiteltiin pihaa ja rakennettiin terassia talon ja ulkorakennuksen välille, ja seuraava projekti voisikin olla sitten tuon varaston sisäpuolen raivaus. Se on jotenkin täyttynyt kuin varkain, toki muutossa sinne on sullottu tavaraa, mutta myös tässä kolmen asumisvuoden aikana nurkat ovat täyttyneet uhkaavasti. On rattaita ja vauvakamoja ja vaikka mitä muutakin, jota voisi ihan reilusti laittaa vain eteenpäin seuraaville tarvitsijoille. Olisikohan nyt jo aika? Näitä kuvia varten rajasin hyvin pieniä kohtia, mutta totuus on se, ettei tuolla mahdu oikein liikkumaan. Tilanne on päässyt aika pahaksi!

Terassin vieressä on marjapensaita joista voi napsia välipalaa, ja näkymät pihan suuntaan ovat muutenkin kivan vehreät. Voi kunpa saisimme tuon mökin pian kuntoon! Miten se aloittaminen onkin niin vaikeaa..? Nyt, jos otan tavoitteeksi että laitan edes yhden tavaran kirpparille, niin siitä se lähtee, eikös. Ensimmäinen askel on se vaikein :-D Minulla sentään on tämä työhuonehaave jo näin lähellä toteutumistaan, nyt pitää ottaa se vain reippaasti työn alle.

Mukavaa viikonloppua!