Tänä vuonna kun itse täytin 40, on samaa juhlintaa tarjolla paljon myös saman ikäisten ystävien syntymäpäivien merkeissä. Yhdet juhlat lähestyy taas, ja jo hyvissä ajoin tajusin että taas olisi se lahja-asiakin mietittävänä. Sankari itse toivoi mahdollisia muistamisia rahana matkakassaa kartuttamaan. Vierastan kuitenkin rahan antamista kenellekkään lahjaksi, ja mietin että mitähän sille voisi ajatella vaihtoehdoksi. Mistä lie ajatus tuli, mutta aika yllättäen päätinkin maalata hänelle taulun! Kaikki vanhat maalit oli jo kuivuneet vuosia sitten, ja muutkin tarvikkeet oli ihan kirjaimellisesti siinä varaston takimmaisessa ja alimmassa laatikossa. Kaivoin sieltä kuitenkin tarvittavat esiin, ja hain kaupasta tuoreet maalit. Tuubit on jo tovi odotelleet, ja eilen sain vihdoin tarmonpuuskan ja aloitin työn. Ja apua, se olikin ihan tosi kivaa, pitkästä aikaa! Maalatessa katosi ajantaju, ja lopulta tuli pimeä että oli pakko lopettaa. Ehkä parasta pään nollausta aikohin.
Ateljeeksi valikoitui suurimman osan ajasta tyhjänä oleva tyttöteinin huone, jonne saan jätettyä telineen ja maalit ovien taakse odottamaan seuraavaa vapaahetkeä. Jatkuvasti on sellainen kiva kutina, että ehtisipä vielä vähän maalaamaan. Jos pikkuisen vielä. En muista milloin olisin viimeksi ollut taas yhtä innostunut jostakin, mutta nyt pitää nauttia tästä! Hauskaa oli myös se, että kaivaessani tarvikkeita esiin, löysin vielä kolme tyhjää taulupohjaa. Kun tämä työ valmistuu, voin samoilla innostuksilla siis maalata saman tien lisää.
Huomaan kyllä että maalaustaidot on vähän ruosteessa, mutta uskoisin niiden olevan heräteltävissä. Huippua, että voi löytää jonkun kivan harrastuksen uudelleen, ja kuluneet vuodet ei haittaa ollenkaan. Ollaan kuin vanhat ystävät, jatketaan siitä mihin jäätiin. Onko teillä ollut tälläisiä uudelleen löytämisen riemuja jonkun vanhan harrastuksen kanssa?
Mukavaa alkavaa viikkoa taas kaikille!
Ei kommentteja
Kysy, kommentoi, ehdota, höpise. Kommentit ilahduttavat aina!