Koiranpentujuttuja, mitä kuuluu Emma?

Kaupallinen yhteistyö: Musti ja Mirri

Koiranpentumme Emma on jo 7,5kk ikäinen. Pentu on kasvanut kovasti, ja käytöskin alkaa pikkuhiljaa muuttua aivan pikkupennun meiningistä vähän isomman koiran käytökseen. Toisaalta nämä walesinspringerspanielit ovat rotuna sellainen, että kovin vakavaa ja hillittyä käytöstä ei ilmeisesti ole odotettavissa aikuisenakaan :-D Emma on koko perheen mielestä tosi suloinen, vaikkakin supervilkas. Selkeästi kodissamme on ollut koiran kokoinen aukko, ja on ihanaa että se on nyt täytetty ääriään myöten pentuenergialla!

Emma tykkää metsässä juoksemisesta, pallon perään säntäilystä, ja kaikenlaisesta sekoilusta. Hän söisi tosi mielellään kaikki lasten sukat ja pikkarit, pinon halkoja, ja omenan raadot. Toisaalta oikean koiranruuan perään tuo ei juurikaan ole, ja syö sitä aika vähän. Paras kaveri on ehdottomasti hieman jörö kissamme Molli, ja kaverusten painit on hauskaa seurattavaa koko perheelle. Muutama kiva koirakaverikin löytyy, mutta muuten Emma vähän jännittää toisia koiria. Toisaalta kun jää on murrettu, ei sekoilusta ja riehumisesta sitten taas tulekaan loppua! Olen todennut, että mikään määrä liikuntaa tai riehumista ei saa tätä koiraa väsähtämään, eli todellinen duraselpupu Emma on :-) Sisäsiisteyttä opetellaan vieläkin, mutta ehkä senkin aika vielä koittaa. Kaipaan ainakin nättejä mattoja, ja nyt laitoinkin jo uhkarohkeasti yhden lattialle.

Ihan alkuviikkoina pennun kanssa oli isona haasteena pureminen, ja lapset oli usein helisemässä pienen piraijan kanssa. Meille perheen aikuisillekin taisi tulla vähän puun takaa se, kuinka kiinni koirassa piti koko ajan olla. Käytännössä jompi kumpi meistä miehen kanssa oli koko ajan vieressä vahtimassa ettei koira pääse puremaan pahasti lapsia ja heidän vaatteitaan. Silti menetyksiä tuli, ei tainut jäädä yksiäkään housunpuntteja ehjäksi tuolta ajalta ja naarmujakin saatiin. Nyt kun hampaat ovat jo vaihtuneet, on puremisen kanssakin jo helpompaa kun hampaat eivät tartu neulanterävinä enää kiinni kaikkeen, ja muutoinkin ehkä pikkuisen kehitystä on saatu aikaan jatkuvalla kieltämisellä. Haasteet vaihtuu kun pentu kasvaa, niinhän se menee ihmislastenkin kanssa!

Viime kuukausina ollaan tehty kovasti töitä hihnakäytöksen kanssa. Jossain vaiheessa aloin kuitenkin olla jo lähes epätoivoinen, koira veti kuin rekikoira hihnassa, ja lenkkeilystä ei tullut kertakaikkiaan mitään. Miten tässä näin kävi?! Jonkun opin mukaan piti aina pysähtyä, kun hihna kiristyy, jolloin emme edenneet käytännössä minnekään. Toisessa teoriassa vaihdetaan aina suuntaa, ja tässä lopputulos oli aika sama. Pyörimme lähtökuopissa, ja hihnan molemmat päät turhautuivat pahasti. Olin jo menossa ostamaan kaikki mahdolliset vedonestovaljaat ja systeemit viimeisenä oljenkortena, mutta kun meille tarjoutui blogiyhteistyön tiimoilta mahdollisuus kokeilla Mustin ja Mirrin uusien hyvinvointipalvelujen alla tarjottavaa koiranpennun VIP-koulusta, tartuin tarjoukseen mielelläni! Eräänä syyskuun päivänä ajoimmekin sitten Espooseen Suomenojan Mustiin ja Mirriin saamaan ihan yksityistunnin.

Koulutuksessa kävimme läpi muutamia niksejä joilla saisimme kontaktia parannettua lenkkeilytilanteissa, ja samalla otettiin käyttöön naksutin jonka perusteet kouluttaja opetti meille ihan kädestä pitäen. Olin sellaisesta toki kuullut, mutta ajatellut alkuun että ei ole mun juttu, ei sitä kuitenkaan sitten muista ottaa mukaan jne. Vaan kas, ihan näppärähän se onkin, heti kun vaan keksii että miten saa kädet riittämään lenkillä, kun on pideltävänä hihna, naksutin, namit palkitsemiseen ja kakkapussi täytteineen :-D Toisaalta kun koulutettavana on koira, jota kiinnostaa ulkona kaikki mahdollinen muu enemmän kuin ne namit, ei tuokaan ole ihan suora oikotie onneen ollut. Pientä editystä on kuitenkin tapahtunut tässä parin viikon aikana, ja nyt voi jo kuvitella käyvänsä koiran kanssa oikeasti lenkillä. Jo tuon takia käynti kouluttajalla siis ehdottomasti kannatti! 

Isona apuna on olleet myös uudet Rukka:n valjaat, ja hihna joka vähän joustaa. Jousto antaa taluttajan olkapäälle hieman armoa, ja samalla säntäilevälle koiralle etukäteisvaroituksen ennenkuin hihna on täysin kireällä. Täydellistä seuraamista en koiralta edes vaadi, tuo lenkkeilyn rauhoittuminen jatkuvasta pysähtelystä ja EI:n hokemisesta on meille jo täysi voitto. Rehellisesti sanottuna meidän lenkkeily ei ole vieläkään mitenkään kaunista katsottavaa, koira kaahaa ees taas eikä vierellä sipsuttelusta ole tietoakaan, mutta pääasia että jotain liikuntaa saadaan. Lähtötilanteen huomioiden parannus on ollut kuitenkin selkeä! Lisäksi sopivat valjaat ovat paljon mukavammat veturille kuin aiempi panta, niin lenkkeily on koirallekin miellyttävämpää. Valjaiden sovituksen tärkeys kävi muuten hyvin ilmi, kun kapealle koiralle vasta kolmas malli oli oikein istuva. Kannattaa siis ottaa koira mukaan valjasostoksille!

Kaikenkaikkiaan Emma on tosi kiva ja peruskiltti koiranpentu, joka oppii koko ajan paremmin talon tavoille. Niinä vuosina, kun meillä ei ollut koiraa, kaipasin sitä riemua mikä kotona on aina vastassa, olit sitten kuinka lyhyen ajan tahansa poissa. Emmasta saa aina seuraa kaikkeen mitä tekee, oli se sitten pihahommia tai pyykkien laittamista koneeseen. Koiran naama on varmasti välissä :-D Työskennellessäni tietokoneella koira on kelpo toimistokoira ja makaa jaloissani lämmikkeenä. Ja onhan tässä nyt toisella se tärkeä tehtäväkin täytettävänään, olla se ihmisen paras ystävä. Sitä ystävyyttä meillä onkin tarjolla nyt runsaasti, ja toivottavasti vielä vuosia ja vuosia eteenpäin. ♥

Mustin ja Mirrin hyvinvointipalveluihin liittyvä pentukoulutus on tällä hetkellä tarjolla Espoon Suomenojalla sekä Lahden myymälässä, ja lähiaikoina toiminta laajenee muuallekin. Koiranpennun Vip-koulutuksessa räätälöidään sisältö aina perheen ja koiran mukaan, eli olipa pulmana mikä hyvänsä pennun kanssa, tuolta saa varmasti hyviä vinkkejä. Lisätietoja hyvinvointipalveluista ja esimerkiksi aiemmin käymästämme Trimmis Pet Spa:sta löytyy Mustin ja Mirrin nettisivuilta. 

Mukavaa viikonloppua kaikille!