kotiliesi

Raksakuulumisia huhtikuussa 2021

Mainos: Hunton sekä Ekoeriste 


Terveisiä raksalta! Talolla tilanne on tällä hetkellä (7.4.2021) se, että teemme pintoja pikkuhiljaa valmiimmiksi. Hidasta hommaa näin töiden ohella, mutta onneksi vähitellen ilmestyvät valmiit pinnat motivoi jaksamaan. Ajoittain voisi jopa sanoa että pientä turnausväsymystä on ilmassa, mutta ei auta valittaminenkaan. Vain se auttaa että saa talon valmiiksi ja raksaelämä olisi taas ohi! Onneksi nyt kevään tullen voi käydä välillä kuopimassa pihaa ja miettimässä mitä sinne laittaisi jos liikaa alkaa sisällä maalaaminen ynnä muu tökkiä. Kiviaita onkin edistynyt kummasti viimepäivinä :-D



Näkymää olohuoneesta. Tunnustan että siivosin vähän, normaalisti tila on päästä päähän täynnä maalattavia kattopaneeleita. Niiden kanssa taisi käydä meidän ensimmäinen raksamoka. En ollut tainut ihan täysin tajuta miten iso työ on maalata yli 1,5km paneelia, ja vielä kahteen kertaan... Maalaamattomien pino ei tunnu kertakaikkiaan pienentyvän yhtään. Ehkä olen ollut liikaa siellä kiviaidan kimpussa? :-D


Panelointi on muuten hidasta hommaa myös. Ehditään olla raksalla aina tosi lyhyitä aikoja kerrallaan, sekin toki hidastaa. Nyt on jo lähes viikon vapaat hetket kuluneet paneelien kanssa, ja yksi huone on vasta puolivälissä.Toki pinnasta tulee kaunis kun sitä alkaa jo näkyä, mutta tällä vauhdilla menee ehkä vuosi että koko talon katot on paneloituna... Send help!


Tuleva ruokailutila on toiminut myös raksamuonituksen keskuksena. Mukavahan tuossa on istuskella ja tiirailla muuttolintujen paluuta. Tänään nähtiin ekan kerran taas kurki, ilmeisesti aikovat pesiä tänäkin kesänä tuossa vastapäisessä heinikossa. Ihanaa! Kurki on muuten yllättävän suuri lintu kun se lentää aivan pään yli ♥


Näkymä aulasta. Ullakkoporras on auki, koska tänään oli odotettu päivä ja saatiin talon vintille puhallusvillat ja kävin kuvaamassa niitä. Taustalla näkyy lastenhuoneita joissa on jo pintamaalit, toki se katto puuttuu, ja lattia myös :-D Lapset on valinneet itse huoneiden värit, enkä ottanut näihin juuri kantaa. Tyttärelle tulee vihreää ja parille seinälle ihanat tapetit. Pojilla on vaaleampaa ja tummempaa harmaata. Ehkä maalaillaan vielä seinille jotakin Among Us-hahmoja tms. Vaaleamman harmaaseen huoneeseen tulee 7v ja 11v  "kaksoset" ja tummaan huoneeseen herra P, 13v. Lisäksi vieressä on vielä työhuone, josta on ehkä mahdollisuus tehdä joskus vielä yksi lastenhuone, mutta älkää kertoko tätä lapsille :-D 
Maaleista ja sävyistä teen myöhemmin vielä ihan oman postauksensa kun pinnat on pikkuisen valmiimmat kuvattaviksi. Pysykää siis kanavalla!

Puhallusvilla viimeisteli talon eristyksen 


Puhallusvillat laitettiin tosiaan tänään, ja nyt talo on eristeiden osaltakin valmis. Meillä talon elementtitoimitus oli nimeltään EkoJukka, eli rakenne on hengittävä ilman perinteistä höyrynsulkumuovia. Muovin tilalla on Intello-kangas. Normaalisti Jukkatalojen EkoJukassa on eristeenä paperista valmistettu Ekovilla, mutta me halusimme vaihtaa eristeet vielä lisämaksusta Hunton Nativoon. Hunton on puukuitua, valmistusaineena on pääasiassa vastuullisesti tuotettua norjalaista kuusihaketta, sahateollisuuden jäännöstuotteena syntyneestä puusta tehtyä. Alkuperäinen ajatuksemme oli rakentaa hirsitalo, ja Huntonin eristeillä pääsemme nyt niin lähelle samaa kuin mahdollista. Kun seinät on läpeensä puuta, eristeitä myöten, ne tasaavat lämpöä ja ilmankosteutta hyvin samaan tapaan. Seinissä meillä on sama puueriste mutta levytavarana. Kattoon tuli sitten puhallusvillaversiona samaa tavaraa.

Lisätietoa Hunton eristeistä voit lukea täältä: https://hunton.fi/ymparisto/luonnolliset-raaka-aineet/


Seinien levyeristeet meillä tuli valmiiksi tehtaalla asennettuina, koska ne oli seinäelementeissä jo valmiina. Väliseinät eristettiin työmaalla Jukkatalojen toimesta, ja nyt tämän puhallusvillan kävi asentamassa Ekoeriste Kouvolasta. Homma hoitui siististi ja nopeasti, eikä villaa pöllynnyt kaikkialle niinkuin olin etukäteen hieman pelännyt. Meillä puhallus tehtiin vintin ikkunan kautta, eli sisään ei tullut pölyä ollenkaan. Joskus myöhemmin pitää vielä eristää tuo kuvassa näkyvän pihatalon katto, ja tilataan samat tekijät varmasti sinnekin! (ellei päädytä tekemään itse, meillä oman työn osuus on tässä projektissa tosi suuri, ehkä vähän liiankin suuri).

Ekoeristeen yhteystiedot ja tietoa valikoimasta löytyy täältä: https://ekoeriste.com/


Puueriste on miellyttävää käsitellä, se ei pistele tai kutita kuten perinteisemmät lasivillat. Iso plussa, voisin kuvitella että työntekijöillekin tämä on miellyttävämpi asentaa!


Tykkään itse käyttää villasukkia käytännössä aina ympäri vuoden, ja varsinkin nukkuessa. Tänään katsellessani tuota pehmoista puhallusvillaa mietin, että vaikka eriste tuli vintille, fiilis oli vähän sama kuin olisi vetänyt talollekin villasukat jalkaan. Pehmeää, mukavaa ja lämmintä. 

Mukavaa viikon jatkoa, meillä jo kovasti odotetaan että pääsisi pihan laiton kimppuun! Vähän niitä kiviä sentään jo sain pyöritellä :-D

Maaliskuun helmiä

 


Hei vaan! Aika rientää, ja huomaan että edellisestä postauksesta on jo tovi. En voi tajuta että maaliskuu on jo puolivälissä ja ylikin! Eilen oli tyttären 9v synttärit, tässäkin yhteydessä tekisi mieli päivitellä ajan kulua. Vastahan kerroin täällä blogissa että hän on syntynyt..! 

https://talostakoti.blogspot.com/2012/03/vihdoinkin.html



Maaliskuussa meillä on toinenkin synttärisankari, kun herra P täyttää loppukuusta 13. Pientä teiniyden siementä on jo havaittavissa... Kun lapset oli pieniä, ajattelin kauhunsekaisin tuntein aikaa jolloin kaikki tulee olemaan yhtäaikaa teinejä. Ei mene kauan! 

Nämä maaliskuun lapset on meillä vähän korona-ajan väliinputoajia. Viime vuonna oltiin kutsuttu juhlat koolle ja tilattu leipomosta iso kakku, kun juuri samaan aikaan alkoi se kunnon hässäkkä. Jouduimme perumaan juhlat, ja syömään jättikakkua keskenämme. Ajatus siitä, että noinkin pienen lapsen elämästä peruttaisi jo toiset synttärijuhlat peräkkäin, tuntuu todella epäoikeudenmukaiselta. Yritämme siis saada edes pienet porrastetut juhlat pidettyä jossakin vaiheessa kevättä. Omalla porukalla toki herkuteltiin hieman eilen, kun oli hyvä syy syödä kakkua ♥



Kotiblogi elelee hiljaista kauttaan edelleen, mutta aika pian voisin alkaa jo näyttämään uudelta talolta ekoja  vähän valmiimpia pintoja. Toki Instagramissa olen jo jotain esitellytkin. Sisustusmateriaaleista on tulossa jonkun verran kaupallisia yhteistöitä eri kanaviini, olen saanut mahtavia yhteistyökumppaneita projektiimme mukaan! 
Raksalla on nyt vähän välivaihe, saamme vasta ensi viikolla kattopaneelit jotka pitää vielä maalata ennen asennusta (kahteen kertaan). Niitä odotellessa olemme hioneet märkätilojen lattioista betoniliimaa ja koettaneet saada pienen kylppärin seinälaattoja päätettyä. Sanoin me, mutta tarkoitin minä, eh. Puolisolla on ollut työssä hässäkkää, eikä olla ehditty työmaalle edes iltaisin. Toiveet on korkealla että pian taas helpottaisi edes sen verran että ehtisimme taas välillä raksailemaankin. Tällä menolla ensi kesänä muutto on haave vain :-D 


Mitä harvemmin postaan tänne blogiin, sitä korkeammalle tuntuu kynnys nousevan. Kuvia ei ole, ja aiheetkin on aikalailla näitä arkisia kuulumisia. Kiinnostaisiko teitä kuulla uuden talon suunnitelmista nyt kun valmista ei ihan vielä ole näyttää? Voisin ainakin avata meidän panosta-pihistä-kohteita ja esimerkiksi ajatuksiani uuden pihan toiminnoista? Postausideoita ja toiveita saa myös mielellään ehdottaa! 

Mukavaa kevään odotusta! Itse kuuntelin tänään rastaan lurittelua puun latvassa ja siitä tuli todella keväinen fiilis. Ihanaa!

Viherkasvini erilaisen talven jälkeen


Muutto vanhasta kodista rakennusaikaiseen pieneen asuntoon oli iso muutos koko perheelle, monella eri tasolla. Lasten koulunvaihto, tavaroiden karsinta, muutto itsessään fyysisenä urakkana, ja moni muu asia vaativat huomiota. Arjen pyörimään saaminen uusissa ympyröissä oli alkuun tärkein tehtävä, ja nyt muutaman kuukauden jälkeen tuntuisi että siinä ollaan onnistuttu. 

Etukäteen jännitin myös sitä, että miten viherkasveilleni mahtaa käydä. Asunnossa on entiseen verrattuna todella paljon vähemmän valoa, aiemman runsaan hajavalon jälkeen onkin vain yhdeltä sivulta tulevaa valoa, sitäkin aika niukasti. Maaliskuu on alkanut, ja myös viherkasveillani on alkanut kasvukausi. Ilokseni voin todeta, että yllättävän vähin vaurioin ja uhrein selvittiin kasvien kanssa tästä talvesta! Isot kasvit on sitkeimpiä, muutama pieni on menetetty mutta niiden kanssa olisi voinut käydä samoin vanhassakin kodissa. Isoista kasveista lyyraviikuna on yllättänyt, se on tehnyt ensimmäiset haaransa täällä, homma johon se ei ryhtynyt vanhassa kodissa kertaakaan! Latvassa on haara, ja äskettäin huomasin myös varren alaosaan kasvaneen uuden pienen oksan. Kuinka iloiseksi siitä tulinkaan! ♥



Kasvien keväthuollon aika


Olen jo muutaman viikon aikana vaihdellut multia kasveihin sen mukaan, miten kunkin kohdalla se on näyttänyt tarpeelliselta. Kaikkiin kasveihin en vaihda joka vuosi multaa, joillekin riittää pieni kerros tuoretta multaa ruukun pinnalle, ja jotkut vaativat vain isomman ruukun. Pistokkaita istutan usein myös keväällä, nytkin minulla oli koko talven maljakossa juurtumassa köynnöksistä napsittuja pätkiä, ne pääsivät multiin.  Kasvien lehdiltä kannattaa pyyhkiä pölyt, ja samalla käydä kasvit läpi ötököiden varalta. Itse löysin muutamasta kasvista hentoa seittiä, joka kertoo vihannespunkeista. Äkkiä putsausta ja torjuntapuikkoja multaan! 

Lannoitusta voi alkaa myös antamaan kun kasvit selkeästi aloittavat kasvun, itse lisään tällä hetkellä lannoitetta kerran viikossa kasteluveteen. Annan kaikille samaa lannoitetta, nestemäisenä tippoina aine liukenee nopeasti veteen joka on näppärää, kastelukierros kun vie kannutolkulla vettä :-) 



Olen kirjoittanut viherkasvien keväthuollosta jokunen vuosi sitten tarkemminkin, vanhan postauksen pääset lukemaan täältä linkin takaa: https://talostakoti.blogspot.com/2017/02/viherkasvien-kevathuolto.html


Mukavaa viikon jatkoa!


Ensimmäinen Aaltoni

 


Sisustuksemme odottaa uutta taloa, eikä täällä väliaikaisessa kodissa ole ollut juuri lainkaan intoa (tai tarvettakaan) panostaa oikein mihinkään. Saimme tavarat sullottua syksyllä sisään, ja siihen se jäi. Pahvilaatikot on pysyvä osa jokaisen huoneen sisustusta, koska kaikkea ei kannata edes purkaa. Olen siis henkisesti sopeutunut tähän vallitsevaan tilanteeseen. Sisustuksen aika koittaa taas kesällä uudessa kodissa. 

Pieni uutiskynnyksen ylittävä sisustusasia kuitenkin tapahtui viime viikolla. Meille tuli elämäni ensimmäinen Aalto-maljakko! Olen aina ajatellut, että Aaltojen aika on sitten joskus keski-iässä. Heh :-D Ilmeisesti se hetki on siis nyt? En tiedä miksi kyseinen lasiesine muka nyt liittyisi ikään mitenkään, mutta ehkä nuorempana tämä esine näyttäytyi sellaisena, joita löytyi vain varttuneemman väen kodeista. Aalto-maljakko on joka tapauksessa superkaunis! Pidän muutenkin lasiesineistä, erilaisia maljakoita ja kynttilänjalkoja on tullut haalittua kirppiksiltä jo teinivuosista asti. Tämä Aaltokin jatkaa kierrätyshenkistä linjaani, ostin sen nimittäin käytettynä eräältä asiakkaaltani. Asiakas oli muuttanut ja karsi tavaraa vähemmäksi, ja koska heillä oli näitä samanlaisia kaksi kappaletta, myivät toisen minulle mielellään. Win-win!



Keltaiset tulppaanit kuuluvat tähän vuodenaikaan kuin nenä päähän. Viime viikonloppuna oli vanhemman tyttäremme syntymäpäivä, ja muistan että jo silloin 21 vuotta sitten sain sairaalaan keltaisia tulppaaneja maljakkoon :-) Saatiin tytär meille viikonloppuna käymäänkin, isoja lapsia on aina yhtä ihana nähdä! Isommat ovat olleet maailmalla jo useamman vuoden, ja vaikka tiedän että he pärjäävät, on silti mukava päästä välillä vähän passaamaan äidillisesti. Oletko syönyt, tarvitsetko uudet villasukat, voisinko pestä takkisi samalla kun olet täällä? ♥ Leivoin jopa laskiaispullat sunnuntaina itse, taisi olla lähestulkoon ensimmäinen kerta ikinä! Olivat hyviä ja katosivat nopeasti pieniin ja isompiin herkkusuihin. Tänään kun on laskiaistiistai, voisi ehkä leipoa vielä uudenkin satsin? :-) Reseptinä käytin tätä Kinuskikissan ohjetta, ja hyvin onnistui: https://www.kinuskikissa.fi/pullataikina

Ihanaa helmikuista viikkoa kaikille!

Emma-koira 3v


Koiramme Emma täytti tänään kolme vuotta. Aika rientää, nykyään ilmeisesti kiihtyvällä tahdilla :-D 
Käväistiin hakemassa eläinlääkärissä yksi rokotus, ja samalla reissulla pienellä kävelyllä joen jäällä. Halusin ottaa koirasta pari kuvaa synttärin kunniaksi, ja sääkin oli niin kaunis että silmiä kirveli. Kylmä tosin, kameran metalliosat meinasi jäätyä sormiin kiinni, aika nopeasti piti ottaa nämä pari kuvaa ja sitten pois. Mittari näytti -20 tai -18, riippuen vähän mistä katsoi. Rapsakka keli joka tapauksessa ♥




Ihanaa talvista viikonloppua, ja terveisiä täältä Porvoosta näiden kuvien myötä! Meillä on ohjelmassa ainakin raksahommia, talolla teemme tällä hetkellä ikkunoiden reunojen levytyksiä joka on hidasta näpertämistä. Tasoitukset on jo hyvällä mallilla, oikeastaan nuo ikkunoiden reunat on enää tasoittamatta. Seuraavaksi pääseekin jo kohta maalaamaan, eli ollaan siirtymässä kohti lopullisia pintoja. Ajatella! 
 

Luovuudesta ja käsillä tekemisestä

 


Olen ollut aina, tai ainakin niin kauan kuin muistan, henkilö jota ajaa pieni tekemisen pakko. Olen aina halunnut myös tehdä jotakin konkreettista käsilläni. Lapsena kolusin kuvataidekoulut ja leirit, ja lukiossakin tartuin mahdollisuuteen käydä kursseja myös Käsi- ja taideteollisessa koulussa. Lukion jälkeen päädyin opiskelemaan Ammattikorkeakouluun muotoilua, ja pienen mutkan (äitiysloman) kautta linja vaihtui entisöintiin ja erikoistekniikoihin. Opiskeluaika sisälsi todella kattavasti erilaisia käsityön aloja, joista pääpaino oli puutöissä ja koristemaalauksessa (kuvan pähkinäviiluinen kaappikin on muuten koulutyö). Keramiikkaa olen tehnyt myös jo nuorena, kansalaisopistossa ja opiskeluaikana myös siellä koulussa. Tällä taustalla ymmärrätte varmaan, että aihe kiinnostaa :-D 


No, mitä sitten tapahtui? Tuli lisää lapsia, vuorotyötä, raksaa, muuttoja, arki. Kun jäin pienempien lasten kanssa aikoinaan kotiäidiksi, tekemisen pakko alkoi olla jo todella äänekäs päässäni. Vastapainoksi vauva-taapero-arjelle päätin opetella uusia käsityötaitoja. Nimesin projektin "naistentaidoiksi". Olin ollut jo pienenä koululaisena vain puutöissä, joten aivan ne ensimmäisetkin perusteet oli monesta pehmeän puolen tekniikasta hukassa. Toki opiskeluaikana oli ommeltu verhoilukankaita teollisuuskoneella, mutta se ei ole ihan sama :-D Niinpä sain kolmekymppisenä ensimmäisen ompelukoneeni, ja aloin vain tekemään. Pikkuhiljaa taidot karttui, ja pystyin siirtymään patalapuista vauvojen vaatteisiin, takkeihin ja jopa haalareihin. Yöt kului surrutellessa, ja nautin niin paljon! Jatkoa seurasi huovutuksella, pehmoeläinten virkkaamisella ja vaikka millä. Myös valokuvaus ja tämä blogi ovat osa tätä jatkumoa, itsensä ilmaisua kuvin ja sanoin.

Mutta. Taas tapahtui arki, paluu työelämään ja vuorotyöhön ja lopulta yrittäjäksi, ja käsityöt karsiutui elämästä kuin itsestään. Jonkun aikaa pärjään ja teen ja menen kuin juna eteenpäin, mutta levottomuus kasvaa koko ajan. Olen huomannut, että jonkunlainen luova harrastus on minulle kuin henkireikä, jossa pää nollautuu ja mieli pysyy levollisempana. Tarvitsen sitä. Vaikka nykyinen työni yrittäjänä onkin omalla tavallaan vapaampaa ja luovaa, ei se osu siihen kohtaan sielusta jossa saa itse tekemisen riemun. Se vaatiin nimenomaan kätten jäljen näkemisen, "kädet savessa", ei tietokoneella istumista (toisille toki sitäkin kautta löytyy luovuuden kanavia, itse en vain ole tätä porukkaa! Paitsi blogi, heh). Oman hyvinvoinnin kannalta tuli taas aika ottaa edes jotakin pientä luovaa arkeen, vaikkei aikaa tunnu olevan sille yhtään. Viime syksynää päätin mennä taas kansalaisopistoon jollekin kurssille, ja koska keramiikkaan en nyt mahtunut, otin vain jonkun mikä oli sopivaan aikaan viikosta. Kurssi on kokeileva akryylimaalaus, ja tämä on ollutkin tosi hyvä juttu! Koska kurssilla annetaan tehtävät, on ollut pakko haastaa itseään ja mennä vähän epämukavuusaluellekin. Aivan mahtavaa, ja samalla oppii uutta värien käytöstä, omasta käsialasta, sekä myös omasta ideointiprosessista. Olen huomannut olevani hidas ideoimaan, mutta kun pääsen vauhtiin voisi mennä taas yöt kaudet. Kurssi on vain yhtenä iltana viikossa Teamsin välityksellä, ja usein käy niin että en ole ehtinyt edes miettiä aihetta jolloin puolet kerrasta koetan päästä vauhtiin. Se on silti juuri sitä mitä kaipaankin, hetken huomio on vain siinä mitä teen, sävyissä ja maalauksessa.



Eilisen tehtävänä oli maalata muotokuva jostakin julkisuuden henkilöstä. Väreinä sai käyttää vain kahta eri sävyä, ja lisäksi valkoista. Pientä haastetta siis! En nyt kerro ketä yritin maalata, koska lopulta kuva ei näytä tältä henkilöltä mielestäni tarpeeksi :-D Olen silti ihan tyytyväinen työhön, koska en ole varsinaisia muotokuvia maalannut ennen. Opin taas jotakin uutta, ja tiedän jo mihin kiinnittää enemmän huomiota, jos uudelleen lähden maalaamaan muotokuvaa. Lisäksi kuva muistuttaa yllättävän paljon puolisoani, eli ehkä väitänkin vain maalanneeni hänet :-D

Onko teillä luovia harrastuksia? Tunnistatteko tuon "sisäisen pakon" päästä välillä tekemään jotakin käsillään? Itse olen ajatellut nyt pitää pienen ajan luovuudelle viikottain jatkossakin, vaikka arki onkin aivan järkyttävän kiireistä. Ehkä näiden hengähdystaukojen avulla jaksan paremmin sen muun arjenkin? 

Mukavaa loppuviikkkoa!



Blogi täyttää 10v

 

Blogin ensimmäiset kymmenen vuotta tiivistettynä muutamalla kuvalla.


Talostakoti-blogini täyttää tänään pyöreät kymmen vuotta! Vaikka blogin ihka ensimmäinen julkaisu oli Vuodatus-sivuston puolella, ja täällä bloggerissa vasta maaliskuussa 2011, pidän tätä päivää kuitenkin virallisesti synttäripäivänä. Silloin tämä harrastus alkoi. 

Maailmassa on ehtinyt tapahtua aika paljon vuoden 2011 jälkeen, samoin omassa perheessämme. Olen kirjannut blogiin itselleni asioita muistiin, sekä samalla antanut kauempana asuville läheisille mahdollisuuden kurkata kuulumisiamme blogin kuvien kautta. Vuosien kuluessa aiheet ovat siirtyneet enemmän sisustukseen alun arkikuvista. Olen itse kehittynyt valokuvaajana, ja ehkä hieman myös ihmisenä. Ainakin olen kymmemen vuotta vanhempi kuin aloittaessani bloggaamisen :-D Alkuun blogi olikin vain kanava valokuvilleni, mutta toki tekstien osuus on tullut isommaksi myös. Kotiäitivuosina blogi oli tärkeä henkireikä, yhteys "aikuisten maailmaan" kodin ulkopuolelle. Vaikka alkuvuosien postauksista on aika iso osa jo laitettu piiloon, on ne silti itselleni mukava arkisto ja päiväkirja. Koko elämäämme en ole blogissa koskaan jakanut, mutta niitä arjen kauniita palasia, ja kivoja ideoita. Blogin vuosien aikana on syntynyt muutama lapsi lisää, rakennettu taloja ja muutettu pariinkin kertaan, tehty käsitöitä, perustettu alusta alkaen puutarhoja, perheeseen on tullut lemmikkejä, ja kotiäitiys vaihtui vuorotyön kautta yrittäjyyteen. Huh. Onhan siinä jo sisältöä kerrakseen :-D Itselleni yksi tärkeimmistä asioita mitä blogi on tuonut mukanaan, on ihmiset, uudet ystävät ♥

Vuonna 2011 blogit olivat suurimmalle osalle ihmisistä aivan tuntematon käsite. Itse jopa vähän nolostelin harrastustani, ja monien asenne olikin se, että kuka hullu laittaa kuvia kodistaan nettiin?! Ajat ovat todellakin muuttuneet. Blogin rinnalle on tullut vuosien aikana myös Instagram, joka on nykyään vähintään yhtä tärkeä kanava kuin blogi. En silti usko, että aika olisi ajamassa blogeista ohi. Kirjoittaminen on edelleen tärkeä ilmaisun keino, ja blogissa on paljon paremmat mahdollisuudet kertoa tekstin ja kuvien yhdistelmällä tarinoita. 

Talostakoti on vuonna 2021 edelleen rakas harrastukseni, joka tosin on elänyt viimeiset kuukaudet hieman hiljaisempaa vaihetta. Uusi talo valmistuu taustalla pikkuhiljaa, ja kevään kuluessa pääsemme siellä tekemään lopullisia pintoja. Näin aiheet siirtyvät taas pian uuden kodin laittamiseen ja sisustamiseen, eli sinne mistä blogin tarina kymmenen vuotta sitten alkoikin. Kuinka tehdään talosta koti. Olen todella kiitollinen jokaiselle teistä, jotka jaksatte käydä täällä lukemassa ja kommentoimassa sekä tykkäämässä somen puolella julkaisuistani. Kannustuksenne on tärkeää, ja näin tiedän että "linjoilla on joku". 

Ajattelin viettää juhlapäivää sen verran, että käyn raksalla katsastamassa tilanteen. Kuinkahan monta kertaa elämässäni olen käynytkään raksalla, talot on vaan vaihtuneet? :-D Samalla voisin koukkasta luottoleipomosta kakun, kyllähän pyöreiden vuosien kunniaksi voi juoda vaikka kakkukahvit! Järjestän juhlavuoden kunniaksi teille lukijoille muutaman spesiaalimman jutun tässä kevään mittaan, mm. muutama upea arvonta on ainakin tiedossa. Toivottavasti viihdytte jatkossakin blogin ja arkemme parissa!

Ihanaa uutta viikkoa, ja blogille hyvää uutta vuosikymmentä!

Ompelua; rukkaset lumitöihin

 Pitkästä aikaa! Kahtakin asiaa, nimittäin kunnon lumitöitä, ja ompeluinspis! 



Jostain se iski täysin varoittamatta toissapäivänä myöhään illalla. Keksin, että nyt pitää päästä ompelukoneen ääreen. Olen kyllä mieleni sopikoissa jo pitkään haikeillut, että olisi niin kiva tehdä taas jotakin käsitöitä. Ihan tuumasta toimeen asti se ei ole kuitenkaan kantanut ennenkuin nyt. 

Koska inpiraatio iski myöhään illalla, oli toteutus jätettävä suosiolla seuraavalle päivälle. Eilen sitten kaivelin varastoa, ja löysinkin teddykarvaa vuoreksi. Päälliskankaaksi nappasin eteisen lattialla tekstiilikeräykseen lähdössä olevasta pussista miehen risat farkut. Enää puuttui kaava, ja piirsin sen yhdistämällä googlailun jälkeen muutamaa erilaista rukkasten ohjetta. Koska mitoitus oli aikalailla hatusta heitettyä, kävi juuri niinkuin arvata saattaa, eli ei ihan onnistunut. Varresta tuli aivan liian kapea. Hetken pelkäsin myös ettei sisävuori mahdu päällishanskan sisään, mutta se olikin väärä hälytys. Varren ahtauteen en keksinyt muuta pelastusta kuin ratkoa toisesta sivusaumasta vähän auki ja tein siihen halkion. Onneksi aina voi kokeilla uudestaan, materiaalia tuntuu ainakin riittävän! Nyt kun olemme muuton jälkeen koettanut karsia tavaroita, olen huomannut että minulla on aivan älyttömästi vieläkin kankaita, vaikka aktiivisita ompeluajoista on jo vuosia. 




Näistä rukkasista piti tulla apu koiran ulkoilutukseen ja lumitöihin, minulla kun ei ole oikein muita hanskoja kuin lapasia. Jälkeenpäin tajusin, että tuo päällisosa käy sellaisenaan myös niiden lapasten päälle, joten jos teen näitä vielä lisääkin, ei vuoria ole ehkä pakko aina ommellakaan! Käyttää vain niitä lapasia alla. Näissäkin on vuoriosa ja pinta erilliset, en kiinnittänyt niitä toisiinsa mitenkään. Vuorin jätin varresta vähän pidemmäksi, tarkoitus oli alkuun kääntää karvareunut tuohon rukkasen päälle, mutta ompelinkin sen vain kaksinkerroin ja jätin hanskat irti toisistaan.

Kunhan saan kaavan kuntoon, voisin tehdä parin myös nahasta, yhdestä perintönahkatakista on vielä osa jäljellä, vaikka teinkin siitä jo aiemmin sohvatyynyn:
https://talostakoti.blogspot.com/2018/07/diy-konjakkinahkaiset-tyynyt.html

  


Koska lapset olisivat kaikki halunneet nämä ( ja se oli osittain taka-ajatuksena myös siinä että aloin rukkasia tekemään, tein vain ensimmäiset koekappaleet itselleni), pitänee ommella muutamat lisää. Meillä menee arkiaamuisin ihan liikaa aikaa siihen, että jokainen etsii hanskojaan ahtaassa eteisessä. Jos saisi aikaan isomman kasan rukkasia, voisi sieltä sitten napata varahanskat jos omia ei löydykään. Voi olla että tässä kohdassa yliarvioin käytettävissä olevan aikani, mutta kyllä nyt ainakin toiset vielä kuitenkin teen että saan kaavan paremmaksi :-D

Seuraavaksi voisin kokeilla näitä Tehtaamon ohjeita, täältä löytyisi ihan valmiit kaavatkin vähän erimalliseen rukkaseen: http://tehtaamo.blogspot.com/2016/01/t-e-h-t-a-m-o-n-hanskat.html


Mukavaa lumista viikkoa!


Työn alla tavallinen talo

 


Tavallinen talo. 

Sellaista lähdettiin rakentamaan, ja siinä on ilmeisesti onnistuttukin. Mies on keikkunut pitkin loppusyksyä ja alkutalvea rakennustelineillä ulkorakennuksen katon kimpussa, ja on sieltä saanut kuulla jos jonkunlaista kommenttia ohikulkevilta kävelijöiltä, mutta enimmäkseen talon tavallisuudesta. Alue, jonne rakennamme tuntuu olevan todella suosittu lenkkireitti, ja sinne rakennetaan tällä hetkellä muutamaa muutakin taloa. Muut työmaat ovat kaikki kivitaloja, ja lisäksi on yksi veistoksellinen hirsitalo jossa on selkeästi arkkitehtoninen ote. Ja sitten on tämä meidän tavallinen talo, perustalo. Ohikulkijat ovat kommentoineet myös, että onpa se pieni. Niin, miten sen nyt ottaa, minustakin talo on vähän pienehkö, onhan se pienempi kuin edellinen talomme. En silti sanoisi että viiden makuuhuoneen talo, kerrosalaltaan 182m2 yhdessä tasossa olisi ihan pienimmästä päästä nykymittapuulla. Mutta toki riippuu taas siitä mihin verrataan. Alueella ennestään olevat talot on monet todella suuria, ja osa myös melko näyttäviä. Siinä joukossa on helposti pieni. :-D 

Olen monesti yrittänyt pukea sanoiksi että miksi halusimme tavallisen talon, onnistumatta siinä täysin. Samalla rahalla mitä tämä tulee maksamaan, olisi varmasti saanut myös hienompaakin arkkitehtonista kikkailua aikaan. Tietoisesti kuitenkin halusin, että talo ei huuda nimeään, eikä erotu. Valitsin jopa talon värin sen mukaan, että se sulautuu taustaansa mahdollisimman hyvin. Varmasti osana on muutoksen kaipuu. Edellinen talomme oli aika paljon esillä, ja arjessa sen eteen pysähteli autoja ottamaan kuvia, tai ajeltiin muuten vaan eestaas moneen kertaan sormella osoitellen. Tätä siis vuosikaudet. Vasta aivan loppuvaiheessa pahin kiinnostus laantui, kunnes talo laitettiin myyntiin ja uteliaiden määrä taas räjähti. Ehkä sen talon ulkomuoto ja väritys olivatkin hieman erikoiset, ainakin rakennusaikana 2015, sittemminhän uudet talot ovat monetkin aika samantyylisiä. 

Nyt halusin tavallista. Minusta tavallinen ei ole mitenkään negatiivinen ilmaus, ja arvostan upeaa arkkitehtuuria myös todella paljon. Tällä kertaa päätimme kuitenkin panostaa enemmän mm. tontin kokoon,  maalämpöön, eristeisiin sekä sisätilojen toiminnallisuuteen. Asioihin jotka eivät näy talosta suoraan ulospäin hienoutena. Olisin itseasiassa halunnut tähänkin projektiin arkkitehdin mukaan, mutta kukaan kysymistäni ei ehtinyt silloin aikataulumme puitteissa mukaan. Arkkitehdiltä olisimme silti toivoneet aikalailla samoja asioita mitä nyt suunnittelimme taloon ja pohjaan itse. Hän olisi luultavasti tehnyt sen vain todella paljon nopeammin!

Toivoimme talolta myös hieman perinnetalon henkeä, olematta kuitenkaan uusvanha. Sitä on haettu talon ja katon muodolla, sekä kahden rakennuksen sijoittelulla. Sisälle tulee pönttöuuni, lautalattian oloinen parketti, pyöreät valokatkaijat ja muitakin pieniä vivahteita asumisen ja sisustamisen historiasta. Ulkorakennus tulee olemaan punamullan värinen ja perinteisen mallinen harjakattoineen, vaikka sisään kätkeytyykin varasto, autokatos ja pieni vierashuone/työhuone kylppäreineen sekä parvineen. Odotan tuota tilaa jotenkin erityisesti!

Uskon, että talomme tulee olemaan oikein nätti kunhan kaikki on valmista, ja olen oikein tyytyväinen tähän astisiin valintoihimme. Sisustuksesta tulee lämmin ja kodikas. Talosta tulee koti, meille juuri sopiva, ja toivottavasti jo ensi kesänä ♥