logo

Keittiö tänään, 2018


Keittiössä ei ole tapahtunut muutoksia, mutta kamera sattui olemaan saarekkeen päällä matkalla "jonnekin", niin otin muutaman kuvan, kun kerran tasotkin näytti olevan melko siistit. Keittiömme on nyt palvellut meitä kolmisen vuotta, enkä keksi siitä oikeastaan mitään moitetta. Silloin tällöin haaveilen siitä toisen värisestä kahvinkeittimestä, kuten aiemmin jo kerroinkin, mutta muuten kaikki on aika ok. Ehkä mustien kaappien rungot saisi olla tummat myös, mutta se on aika pieni kosmeettinen virhe muuten hyvässä köökissä. Tykkään edelleen yläkaapittomuudesta, kahdesta tiskikoneesta, ja avarista ikkunoista. Keittiötä suunniteltiin pitkään ja hartaasti, ja se kyllä kannatti! Törmäsin taannoin vanhoihin havainnekuviin, joita raksavaiheessa oli keittiöstä eri keittiöliikkeiden toimesta tehty. Aika jännä ajatella, jos olisimmekin päätyneet johonkin näistä toisista ratkaisuista! Toisaalta kaikissa oli sama pohja, ja erot olivat juuri yläkaapeissa ja pienemmissä yksityiskohdissa. Mustan ja valkoisen yhdistelmä, toimintojen paikat, ja moni muukin asia oli kuitenkin päätetty jo ennenkuin taloa oli alettu edes piirtämään muuten. Voi sanoa, että talomme on piiretty tämän keittiön ympärille!









Tänään iltasella syntyi raparpereista hilloa, ja ajattelin huomenna maistella sitä jäätelön kanssa. Rapsupuska pukkaa lehtiä aina vaan, vaikka mieltäisin sen enemmän alkukesän herkuksi. Tämä on nyt testi, tuleeko näistä loppukesäistäkin ihan kelvollista hilloa vai ei :-) Voin tulla sitten kertomaan oliko hyvää.

Nyt rauhallista illan jatkoa ♥

Käsityöinspis ja ompelusten muistelua

Syksyt on minulla usein käsityöinspiksen aikaa. Innostun uudelleen, ja totean jälleen valitettavan usein että aika ei riitä. Nyt on taas sellainen olo, että tekisi kauheasti mieli neuloa tai ommella tai jotain! Aika äskettäin tuli jossain keskustelussa puheeksi, että minulla oli joskus tilanne, että kotona oli isompien lasten lisäksi neljä alle 5,5 vuotiasta lasta, ja ehdin vielä ommellakin. En käsitä, miten muka silloin ehdin, ja nyt en?! Taisi siinä olla vielä jotain talonrakentamistakin vireillä... Joku voisi sanoa että olin vaan kotona, mutta kyllä kotiäitiys on kovaa hommaa siinä kuin moni työkin. Nyt on työt ja muut kuviot, mutta kyllä sitä aikaa pitäisi saada jostain kaivettua näille käsitöillekin. Varastossa odottaa 20kg saveakin sitä hetkeä  kun ehdin, mutta toisaalta just nyt ompelukone huutelee vielä enemmän :-D

Kaivoin tämän ja käsityöblogini arkistoja, ja nostin muutaman vanhan ompeluksen tähän esille. Aika hauska aikamatka myös vanhaan kotiimme, sekä siellä vallinneeseen selkeästi värikkäämpään "kauteeni". Lisäksi nuo pallerot on niin kovin pieniä! ♥ Tässäpä siis muutama värikäs, pääosin kierrätysmateriaaleista ommeltu pikkuinen vaate ja mekko, olkaa hyvät:



















Oi aikoja :-D

Mukavaa ja värikästä alkanutta viikkoa!

Tervetuloa ruska ja sade



Voisin sanoa, että vihdoin meilläkin saatiin sadetta! Koko kesä meni käytännössä sateetta, ja luonto alkaa olla todella nääntynyt. Pari kertaa Porvoon keskustassa oli isompia ukkoskuuroja, yksi niistä pääsi kymppiuutiisiinkin saakka. Vaan silloinkin tässä meillä muutaman kilometrin päässä paistoi aurinko paahtaen kolmenkympin lämpötilaa. Vaan nyt vihdoinkin, aaah!

Tänään bongasin myös selkeitä ruskan merkkejä. Eikai nyt vielä, oli ensimmäinen ajatukseni. Toisaalta, kesän alku meni niin nopsaan, että tavallaan ymmärtäähän sen. Suomen kesään tottuneille kasveille alkaa olla kesän pituus jo täynnä ja ylikin. On siis aika siirtyä syysasuun :-)  Lähdin ottamaan kauniista puista paria kuvaa, kun samalla nousikin ukkonen. Sateesta huolimatta jäin kuvaamaan vielä hetkeksi, ja aika kivan hämyinen tunnelma kuviin tulikin.






Terassiltamme katsottuna metsässä on jo hieman keltaisia sävyjä myös. Ja onhan tuo peltokin jo aika elokuisen värinen. Otan ruskan ihan ilolla vastaan. Viime kesänä tuntui syksyn merkkien saapuessa, että höh, eihän se kesä vielä edes alkanut. Tänä vuonna saimmekin sitten lämpöä kylliksi, ja nyt on hyvä aika saada koti viileämmäksi taas. Ehkäpä oma aktiivisuuskin taas nousee, kun sisällä ei ole enää se +30 ja ylikin?





Synttärilahjaksi kesällä saamani Hait pääseekin taas tositoimiin, ja uskoisin vieväni ne piakkoin metsään etsimään sieniä. Ai että, ah ♥

Mukavaa alkavaa viikkoa!


Lehdestä tuttu tässä moi


Hain omalta pihalta kukkia pöytään, ja otin uusimman Deko:n ruuan päälle jälkkärikahvien seuraksi. Lehdestä löytyikin jo parin sivun jälkeen tuttuja nurkkia, ja bonuksena oma nimikin jutussa komeili. Lehteen haluttiin tehdä pieni esittely blogistani, ja sehän sopi kyllä :-) Koetan päästä yli omien naamakuvieni näkemisestä missään, mieluiten olisin tämänkin jutun tehnyt ilman kuvaani :-D





Yllättävän paljon pihalta löytyi vielä kukkia, vaikka yleisilme onkin jo aika kukaton. Kimpussa on myös pensaiden oksia, niitäkin voi hyvin käyttää, ja varsinkin värilliset lehdet tuovat kimppuihin kivan lisän. Tämä kimppu koostuu syyshortensiasta, rantakukasta, harsokukasta, kanukasta ja purppuraheisiangervon oksista. 

Nyt tämä lehdestä tuttu lähteekin hoitelemaan lasten iltatoimia miehen kanssa, mukavaa illan jatkoa! :-)



Elokuun värit kodissa


Elokuuta on menty vasta tovi, ja ihmettelen itsekin nopeuttani kääntää mielessä tunnelmat kohti syksyä. Tuulessa on sellainen kirpeän syysaamun tuoksu, vaikka ensi viikolla vielä lämpö ilmeisesti palaakin. Ilmoitin silti jo omalla naamakirjan seinälläni, että laitoin villasukat jalkaan, ja ajattelin pitää ne taas ensi kevääseen asti käytössä. Toivottavasti anoppi ja isoäiti jaksavat pitää minut sukissa, kulutus on melko kovaa :-D






Meillä on kodissa aika paljon värikkyyttä siellä täällä. Jännä, että nuo tietyt väritkin nousevat omiin silmiin vähän eri tavalla vuodenaikojen mukaan. Olen ollut jo ties kuinka monta kertaa vaihtamassa esimerkiksi keltaisen kahvinkeittimen joksikin "neutraalimmaksi", mutta sitten on tullut aina elokuu, ja yhtäkkiä se näyttääkin taas kivalta. Lähinnä mietin, että mistähän saisi auringonkukkia pöydälle sen kaveriksi.

Sisustuksessa ei ole tapahtunut mitään, mikä muuttaisi sen kesästä syksyyn. Tai no, toin parvekkeen sohvalta yhden keltaisen tyynyn sohvalle entisten tyynyjen kaveriksi, mutta siinä kaikki. Kaikki on siis täsmälleen samalla tavalla, kuin koko kesän. Silti tuntuu, että sisustuskin olisi yhtäkkiä syksyisempi? Edes ulkoa tuleva väritys ei asiaa voi selittää, puissa on vielä täysin vihreät lehdet. Ehkä se on siis todella vain se oma mieli, ja se miten silmät ja samalla kamerakin poimii värejä esiin. Kahvinkeitinkin saa siis taas yhden jatkoajan, ainakin kevääseen ja keväisten värien kaipuuseen saakka :-D

Mukavaa alkanutta viikkoa!


Kuohuvat aallot ja tyyni mieli








Päivällinen hoitui paistamalla makkarat nuotiolla. Nuotiokin oli valmiina, samoin puita. Mieli tyyntyy, kun katselee aaltojen keinuvaa liikettä. Vaikka lapset kiljuu ja mesoaa intoaan, meren äärelle sekin ääni mahtuu hyvin, eikä täytä korvia kuten kotona. Nykyään yksi lempipaikoistani Porvoossa on tämä Emäsalon kärki. Jos osaisin, kirjoittaisin runon aaltojen siloittamista rantakallioista, korkealle pärskyvistä laineista, ja siitä, miten rauhoittava vaikutus merellä minuun on. Kun en osaa, otan siitä valokuvia. Toivottavasti niistä välittyy samat ajatukset ♥