logo

Vuoden 2018 kohokohtia blogissa

Vuosi loppuu, ja on taas hyvä hetki muistella hieman taaksepäin. Vuosi 2018 oli melkoisten muutosten ja tunteiden vuosi, ja nyt sen loppuessa tuntuu uskomattomalta miten paljon vuoteen mahtuikaan! 


Vuosi alkoi uuden äärellä, kun olin juuri paria viikkoa aiemmin lopettanut vakituisessa työssäni, ja siirtynyt suoraan yrittäjyyteen. Alkuvuosi meni käytännön asioita setviessä, nettisivuja rakentaessa jne. Yllättävän paljon hommaa yrityksen perustamiseen liittyy, ja siihen päälle toki se itse työskentely. Syitä tämän ison muutoksen takaa avasin hyvinkin henkilökohtaisessa postauksessa, otsikolla "Pari sanaa arjesta ja juhlasta".


Helmikuussa sisustuksemme muuttui kertaheitolla paljon, kun saimme odotetun uuden sohvan! Mainitsin alkuvuodesta myös sisustushaaveekseni uuden sohvapöydän, jota olin pitkään etsinyt. Lopulta uusi pöytä syntyikin itse tekemällä ja tuunaamalla, eli eniten itseni näköisellä tavalla. Uudesta sohvapöydästä kerroin postauksessa, jonka otsikkona oli "DIY: Uudistettu sohvapöytä"


Kevättä kohti mennessä meillä jännitys kasvoi ja kasvoi, ja syynä oli uuden perheenjäsenen odotus. Lopulta huhtikuussa pääsimme hakemaan hänet kotiin, ja hän olikin todella suloinen. Nimesimme pennun Emmaksi, ja hän valloitti sydämemme terävistä naskalihampaistaan huolimatta. Postaus "Tervetuloa kotiin Emma" kertoi ihan ensihetkistä pennun kanssa kotosalla. 


Pikkupennun kanssa elo olikin yllättävän sitovaa, asia jota emme olleet kumpikaan muistaneet aiempien koiriemme pentuajoilta joista oli jo todella kauan. Paljon rikkinäisiä vaatteita, paljon pissaa, mutta toisaalta myös paljon mukavia hetkiä pehmoisen kaverin kanssa. Uskomatonta että nyt jo aivan iso koira oli vielä äsken noin pieni!


Keväällä oli toinenkin iso projekti koiranpennun lisäksi, maalasin nimittäin talosta ja ulkorakennuksesta sokkelit ja terassit tummiksi. Pohjatöineen ja monine maalikerroksineen hommaan vierähti lumien sulamisesta aina toukokuulle saakka, mutta ahkerointi palkittiin huomattavasti valmiimman näköisellä talolla. Kerroin maalausurakasta tarkemmin postauksessa, jonka otsikkona oli yllättäen "Terassien käsittely harmaaksi+sokkeleiden maalaus". Kun tuokin rakentamisen häntä oli saatu kuntoon, alkoi pihakivien puuttuminen nyppiä oikein todella... :-D 


Kesäkuussa iloitsin Dekon blogikilpailun voitosta, ja sen myötä blogini siirtyi ensimmäisen kerran historiansa aikana jonkun portaalin nimen alle. Jännittävä uudistus, joka ei kuitenkaan teille lukijoille näyttäydy muuna kuin muuttuneena yläpalkkina. Lisäksi saimme kesäkuussa miehen lomien aikana tehtyä pitkään suunnitellun terassin laajennuksen, jolla yhdistimme talon etu- ja takaterassin yhteen varaston terassin kanssa. Nyt kulku on yhtenäinen, ja piha siistiytyi taas lisää! Täytin kesäkuussa myös pyöreitä, eli 40, ja pienet juhlat oli mukava viettää lähimpien kanssa. Jotenkin yllättäen aika vanha olo :-D



Heinäkuussa sain haaveideni maton sovitukseen, ja samoihin aikoihin meillä piipahti tv-kuvausryhmä kuvaamassa jaksomme Suomen Kaunein Koti-ohjelmaan. Tästä en tietenkään voinut hiiskua vielä mitään, mutta kova raataminen pihalla ja sisällä palkittiin, kun hetken koti oli todella siisti ja paraatikunnossa. Loppuvuoden olen ottanutkin aika paljon löysemmin siivouksen suhteen, taisi tulla kiintiöt täyteen tuolloin?  :-D Maton sovituksesta on kuvia postauksessa "Mattoasiaa taas, nyt sovituksessa haavemattoni". Tuo otsikossakin oleva sana TAAS viittaa siihen, että tämä mattokriiseilyni on kestänyt jo tovin, eikä ole täysin ratkennut vielä nytkään vuoden loppuessa... Enkä otan ensi vuoden tavoitteeksi mattoasioiden kuntoon saamisen? Ainakin koira vaikuttaisi olevan vih-doin-kin pikkuhiljaa sisäsiisti, tällä pennulla se otti nimittäin ennätyksellisen pitkän ajan.


Syyskuussa odotettu jaksomme Suomen Kauneinta Kotia tuli tv:stä ulos, ja jännitimme tietysti ihan kauheasti että miltä se koti siellä nyt näyttää ja mitä me oikein itse siellä höpistiin ja että mitä ne tuomaritkin sanoo. En oikeastaan missään vaiheessa älynnyt jännittää jatkoon pääsyä, olin aivan varma että jatkoon asti meillä ei ole asiaa. Suureksi yllätykseksemme pääsimme kuitenkin tuomareiden äänillä mukaan finaaliin, ja se oli kyllä upea juttu se! Tästä piti toki blogin puolellakin iloita, ja siitä kirjoitin postauksen "Suomen Kaunein Koti-finaalissa ollaan!"


Kun finaalipaikka varmistui, oli pakko vihdoinkin tarttua toimeen pihakivien kanssa. Kesän kuvauksiin emme millään ehtineet kiveystä tehdä, ja hävettää vieläkin että kuvissa näkyi ne pihakivien lavoista rakennettu kiinan muuri etupihallamme... Oma ajatukseni oli, että JOS kävisi niin että oikeasti voittaisimmekin koko kisan, niin kuvausryhmähän tulisi paikalle uudelleen. Kivet oli siis saatava paikoilleen, ja paikoitellen tunnelma oli "vaikka henki menisi"-tyyppinen. Tein kiveyksiä kolmisen viikkoa aamusta iltaan, ja homma oli uskomattoman raskas. Onneksi tuli tehtyä, vaikkei voittoa kisassa tullutkaan. Piha muuttui niin paljon paremmaksi, ja tilaakin tuli reippaasti lisää kun se muuri katosi samalla. Postasin valmiista kivistä iltahämärässä tärisevin käsin napatut kuvat otsikolla "Pihakiveys on vihdoin valmis" mutta sain kuin sainkin homman tehtyä!


Vuoden viimeiset kuukaudet menivät töitä tehdessä, ja kolotuksia parannellessa. Tälle vuodelle osui niin monta isoa urakkaa, että voimme olla oikein tyytyväisiä monellakin tapaa. Talon rakennushommat ovat melkein valmiit, ja lopputarkastuskin voidaan kohtapuoleen pitää. Itseni tuntien jotakin projektia pitää kuitenkin olla aina, ja ensi vuodelle niitä toivottavasti siunaantuu jälleen. Vielä en tiedä mitä uusi vuosi tuo tullessaan, mutta pianhan se selviää!


Mukavaa uutta vuotta kaikille, ja kiitokset tästä vuodesta jokaiselle lukijalle, kommentoijalle, ja muuten vaan hengessä mukana olleelle ♥ 

Terveisin Sanna ja perhe



Joulukuusen jälkeinen tyhjä tila ja sisustusinspis

Tänään päätin että kuusi saa siirtyä ulkosalle. Se olisi joka tapauksessa pitänyt ottaa pois ennen uutta vuotta, mutta nyt teki mieli saada taas tilaa ja avaruutta olohuoneeseen. Tiesin jo entuudestaan, että kuusen lähdön jälkeen paljastuva tila tuntuu valtavalta, ja lähes poikkeuksetta iskee samalla myös kova hinku pieneen kalustevalssiin :-D


Mitä me katotaan? Liimaan varuiksi kärsäni tähän ikkunaan, niin näen sen ainakin sit heti ekana!

Koska tässä kodissamme ei olohuoneen kalustusta ole oikeastaan mahdollista muutella, tai kaikki eri kalusteiden järjestykset on jo testattu, pitää keksiä jotakin muuta pientä uudistusta. Vaikkei muutos olekaan tärkeää vain muutoksen takia, tykkään kuitenkin siitä että edes kerran vuodessa iskee sellainen kutkuttava innostus tehdä huushollille "jotain" :-)


Kuusen poistuttua takaovesta, tyhjä tila näytti tosiaan taas isolta. Toki ritiläpenkki siirtyi takaisin omalle paikalleen ikkunan eteen, ja sen myös myös sohvan ympärystä väljeni mukavasti. Kalusteet ja kasvit menivät toistaiseksi takaisin samoille tutuille paikoilleen, paitsi että nuo isommat viherkasvit vaihdoin toisin päin kuin aiemmin. Lisäksi penkin päällä olleet kasvit on vielä muualla, mutta tälläerää ei siis isoja muutoksia vielä tehty. Tammikuu on kuitenkin ihan ovella, ja itseni tuntien jotain pientä muutosta kaipaan. Saapa siis nähdä mitä se tällä kertaa on, kun en vielä itsekään tiedä! Tuo nukkaantunut matto ei ainaakaan kauaa lattialla enää ole, sen voin jo melkein ennustaa :-D



Syy miksi kuusi piti ottaa pois jo ennen uutta vuotta on se, että olen kovasti koettanut lueskella neuvoja miten meidän kannattaisi toimia kun kyseessä on koiranpentumme ensimmäinen uusivuosi. Yksi neuvoista on ollut pitää verhot kiinni ettei välke näy niin paljon sisään, ja siksi siis kuusi poistui. Äitini sanoin, jos koira säikähtää ja saa pahan rakettikammon, on edessä pahimmillaan viidentoista vuoden riesa (heillä tälläinen tilanne on). Sitä en todellakaan toivo, ja koetamme nyt tehdä kaikkemme ettei koiralle tulisi traumoja. Olen soittanut Youtubesta rakettivideoita taustaäänenä jo pari päivää, ja ainakaan niihin koira ei ole reagoinut mitenkään. Toki oikeat raketit pitävät paljon voimakkaamman äänen. Saapa siis nähdä miten meidän käy. Toisaalta eilen kun rakettien myynti alkoi, kuului jo ekat pamahdukset iltalenkillä käydessämme, eli vaikka kuinka koettaisimme välttää, voi pamahdus sattua silti juuri pahasti vieressä. Aattona ei koiraa tietenkään viedä iltasella ulos ollenkaan, ja käytetään iltapissalla vasta sitten ihan myöhään kun pauke on rauhoittunut.
Haaveilen siitä, ettei kukaan tulisi tuohon takapellolle ampumaan omia rakettejaan...

Nyt kuitenkin mukavaa lauantai-iltaa, ja rentoa loppuvuotta kaikille!

DIY: Jäätulppaanit



Ulkona paukkuu rapsakka pakkanen, ja on taas oivallinen tilausuus tehdä jäälyhtyjä ja jääkukkia. Jäädytetyt tulppaanit alkavat olla jo perinne, olen tehnyt näitä vuosittain ties kuinka kauan. Blogin arkistoistakin löytyy muutama juttu aiemmilta vuosilta, kuten nämä vuoden 2013, ja vuoden 2014 tulppaanit edellisen talon pihassa. Koska tykkään tulppaaneista kovasti, tulee niitä hankittua aika usein. Jäädyttämällä saa jo rapistumassa oleville tulppaaneille vielä mukavasti lisäaikaa! 


Kukkapenkki uinuu hangen alla, mutta jotakin sieltä pilkistää :-D

Yksinkertaisuudessaan näitä valmistetaan niin, että laitetaan astiaan vettä ja tulppaaneja, ja annetaan jäätyä pihalla. Toki muutamia niksejä näihin on pitänyt kehittää, jotta lopputulos on kaunis. Yksi on varret, ne kun tuppaavat nousemaan veden pinnalle. Näissä oli pari keittiön ruokaveistä painona, jotta varret pysyivät upoksissa. Kun vesi oli alkanut jäätyä, mutta pinnalla oleva jää oli vielä tosi ohut, kävin tekemässä siihen pienen reiän ja noukin sen kautta veitset pois. Sen jälkeen annoin koko veden jäätyä umpeen, joka vei pikkupakkasilla pari päivää. Sitten valelin nopeasti ämpärin pohjaa lämpimällä vedellä, ja jääpaakku rapsahti nätisti irti. Jääkukat pystyyn kukkapenkkiin, ja valmista tuli :-)
Toinen niksi on se, että värillisistä tulppaaneistä tulee nätimmät jääkukat. Valkoisia tulppaaneja suosin sisustuksen kannalta näin talvisin, mutta ne muuttuvat jäätyessän kellertäviksi. Tässä kuvien jääkukassakin on irrallisia valkoisen tulppaanin terälehtiä mukana, niistä näkee ettei jäädytys oikein pue niitä. Kannattaa kuitenkin kokeilla kaikenlaisia versioita, tämä on siitä hauskaa hommaa ettei kustannuksia juurikaan tule, jos tulppaanit on jo palvelleet sisällä maljakossa ja olisivat menossa muutoin roskiin! Siihen liittyy muuten vielä kolmas niksi, kannattaa ottaa jäädytettävät kukat juuri ennen sitä pahinta lakastumista maljakosta, jos kukat pääsee ihan repsottaviksi, niistä irtoaa terälehdet kun ne päätyy veteen. Kukat voi olla jo vähän repsahtaneita, se ei haittaa lainkaan, mutta tosiaan ei kannata odottaa niitä ihan viimeisiä hetkiä kuitenkaan.


Muutama hassu kuukausi enää, ja penkistä nousee jo oikeasti tulppaaneja! Vaan nyt nautitaan ensin joulun tunnelmasta täysillä, ja vasta sen jälkeen aloitan kevään ja puutarhajuttujen haaveilun ♥

Ihanaa joulua kaikille!

Jouluaterian kattaus ja tunnelmat



Meillä aloitettiin joulunvietto jo tänään kattamalla pöytä kymmenelle. Muutamastakin syystä varsinainen aatto vietetään vähän pienemmissä porukoissa, joten tänään kokoonnuimme niin että paikalla oli koko oma perhemme, ja äitini puolisoineen. Isot lapset on aina ihana saada kotona käymään maailmalta, ja pikkusisarustenkaan riemulla ei meinaa olla rajoja kun nämä suuresti ihaillut isot tulevat käymään ♥ 



Kattaus oli teemaltaan tänä vuonna aika valkoinen, sekä pelkistetty. Joinain vuosina minulla on ollut aikaa askarrella kauniita lautasliinan pidikkeitä havuista ym, mutta tänä vuonna näin. Kukkina toimi marketin tulppaanikimppu parilla eukalyptuksen oksalla jatkettuna. Ihan kaunis on yksinkertaisempikin pöytä, ja seura teki juhlasta juhlavan. Mukavaa oli myös se, että söimme jo aika aikaisin, joten ulkona oli vielä valoisaa. Luminen maisema on niin kaunis, ja jotenkin kruunaa joulun tunnelman!



Jouluruoka maistui juuri niin hyvälle kuin se aina vuoden ensimmäisellä kerralla maistuu. Kattaus oli hyvin perinteinen laatikoineen, kinkkuineen ja kaloineen. Oma suosikkini jouluruuista on ehkä rosolli, ja se kermavaahto sen päällä :-D Jälkiruuaksi olin tehnyt piimäkakkua mutta leivoin sen pyöreän kakun muotoon, kun normaalisti se tulee tehtyä ns. kuivakakkuvuokassa. Suklaakuorrutuksella saa mistä vaan kakusta juhlavan. Lisäksi oli luumurahka-tähtiä, ja ne perinteiset vihreät kuulat ja konvehdit :-) Yksinkertaisessa tyylissä pysyttiin siis ruokapuolellakin. 



Huomenna vietetään leppoisa sunnuntai normaaleine jääkiekkoharjoituksineen, ja maanantaina jatketaan sitten joulun viettoa. Lasten kanssa jännäillään, että tuleekohan se pukki vai ei? Ihanan pitkä tulee joulusta näin, kun aloittaa sen jo hyvissä ajoin!

Rauhallista ja rakkaudentäyteistä joulua kaikille ♥

Paketointia

Talostakoti joululahja paketointi


Käsi ylös jos joku muukin aikoo paketoida lahjoja vasta viime tipassa? Joka vuosi olen saman edessä, aikeet on hyvät tehdä homma ajoissa, mutta toteutus ontuu. Lisäksi meillä kävi niin, että nämä loppuviikon päivät piti olla niitä jolloin hankin (joo-pa, ajoissa) ja paketoin lahjoja, niin torstaina päiväkodista soitettiin kesken päivän että lapsi on kuumeessa ja pitäisi hakea kotiin. Kipeän lapsen kanssa en tietenkään päässytkään kaupoille, joten paketoitavaakin on nyt sitten yömyöhäksi huomattavasti vähemmän. Kätevää :-D (kuumetta en tosin lapselta saanut mitattua millään, joten ilmeisesti väärä hälytys?)

Kuvan paketeissa on käytetty sitä mitä kaapeista löytyy, eli perinteistä ruskeaa paperia, juuttinarua ja himmelin teosta jääneitä heiniä. Pieni väripilkku syntyy silkkinauhasta, ja elävyyttä pakettiin tuli pienellä punonnalla. Pakettikortit tekaisin vielä pahvista jota aina tulee noiden paperirullien sisältä, eli aika ruskean sävyissä mennään nyt.

Lisää kivoja paketointi-ideoita löytyy muuten Instagramista, jossa Oblik-blogin Jutta lanseerasi kivan #paketointiperjantai tunnisteen. Käykäähän kurkkaamassa, jos kaipaatte inspiraatiota :-)

Joulukoti



Pikkuhiljaa ennen joulua tehtävät työt alkavat helpottaa, ja ajatuksiin vapautuu tilaa myös joulun miettimiselle. Vaikka aikaa on enää muutamia päiviä, on pakko tunnustaa että lahjoja on vielä hankkimatta, ruokien miettimistä ei ole edes aloitettu, ja joulusiivouskin taitaa jäädä tänä vuonna väliin. Viime viikonloppuna kotiin tuotu joulukuusi tekee kuitenkin niin jouluisen tunnelman, että mikään edeltävistä ei oikeastaan haittaa. Koetan torstaina ja perjantaina hoitaa loput hommat, eiköhän tästäkin selvitä :-) Meillä syödään jouluateria isommalla porukalla jo lauantaina, siksi viikonlopulle ei voi jättää enää valmisteluja.


Äsken ihastelin taas lumisia maisemia riisipuuron äärellä lounastaukoa pitäessäni, ja halusin ikuistaa tunnelman myös valokuviin. Vaikka kotona työskentelyssä on totta tosiaan huonojakin puolia, tälläisenä hetkenä olen siitä todella onnellinen! 



Joulukuusessa on lasten toimesta jälleen melkein kaikki koristeet mitä laatikoista löytyi, ja ihastelen sitä joka kerta kun kävelen ohi. Kuvan keraamiset koristeet ovat omatekemiäni, ja palvelleet jo monena jouluna. Tykkään niistä edelleen tosi paljon!

Joulukoristeita meillä on oikeastaan tosi vähän esillä. Lähinnä joulu näkyy valoina, ja toivottavasti pian joulukukkina (siellä hankittavien listalla nekin). Ulkona oleva lumi on melkeinpä paras koriste mitä nyt saimme, ja lumiset maisemat yhdistettynä joulukuuseen ovat enemmän kuin tarpeeksi.




Nyt taidan vielä keittää itselleni kahvit, ja sitten vielä hetkeksi asiakastöiden pariin. Illalla ohjelmassa on koululaisten joulujuhla, jossa meidän kolmosluokkalainen poika on juontajana! Poika oli itse toivonut tuohon tehtävään, joka oli kotiväelle aika yllätys. Kivaa että lapset tekevät rohkeasti asioita, vaikkei aiemmin olisikaan ollut vastaavissa tilanteissa, ja että se hiljainen poikakin voi halutessaan olla juontaja ♥ Nenäliinaa pitää pakata reilusti mukaan, tämä äiti alkaa olla jo kuuluisa joulujuhlien itkijänaisena :-D



Ihanaa joulun odotusta kaikille!


Joulukuusi 2018



Kolmas adventti alkoi pitkään nukkumisella, ja rennolla aamiaisella aivan hävyttömän myöhään. Pari tuntia jäähallilla luisteluiden merkeissä sujahti nopeasti, ja sen jälkeen lähdettiin joulukuusen hankintaan. Olemme ostaneet ennenkin joen rannasta paikallisilta viljelijöiltä kuusen, ja suuntasimme tuttuun paikkaan nytkin. Yksi syy tämän myyntipaikan valintaan on toki sijainti näppärästi aika lähellä kotiamme, mutta myös se että heiltä saa riittävän suuria kuusia korkeaan olohuoneeseemme.


Valikoin kuusen tällä kertaa aika helposti, joskus valintaa on pitänyt hieroa pidempäänkin että tulee varmasti se kaunein :-D Sitten ei muutakuin kuusi sukkaan, ja sukka auton katolle!



Kotona kuusesta sahattiin pieni pätkä varresta pois, jotta kuusi saa uuden imupinnan. Sitten kuusi jalkaan, ja verkko auki. Ulkona on niin pieni pakkanen, ettei mitään pitkää kuusen sulattelua tarvittu. Kuusi sai asettua ruokailumme ajan, ja sen jälkeen päästinkin jo lapset koristelun kimppuun. Etukäteen olin jo raivannut tilaa joulukuuselle, ja siirrellyt isoja viherkasveja toisaalle, sekä ottanut pitkän puupenkin ikkunan edestä pois. Olohuoneessa on nyt hiukka ahdasta kalusteiden puolesta, mutta eipä tuo haittaa kun järjestys ei tule olemaan pysyvä.

Joulukuusen koristeluista tehtiin etukäteen pieni suunnitelma, ja 6v tytär piirsi oikein kuvallisen suunnitelman. Sen mukaan kuuseen laitettiin valkoisia, punaisia ja mustia koristeita, ja ripaus kultaa. Oikein nätti tuli, vaikka ehkä vähän kimaltavampi edellisiin verrattuna. Pieni kullan kimallus olkoon siis tämän joulun teemana :-)




Rauhallista kolmannen adventin iltaa, ja ihanaa joulun odotusta kaikille ♥

Tein taannoin koosteen aiemmista blogivuosien joulukuusistamme, ja siihen pääset palaamaan tästä linkistä: https://talostakoti.blogspot.com/2018/12/joulukuuset-blogissa-vuodesta-2011.html


Toinen adventti ja marimekko jouluverhot ikkunassa


Talostakoti keittiö marimekko verhot

Toinen adventti valkeni vesisateisena, ja eiliset lumet olivat taas tiessään. Lasten tekemät lumihiutaleet ikkunassa muistuttavat kuitenkin siitä, että valkoista lunta odotellaan, ja toivottavasti myös saadaan pian! Joulun lähestymisestä kertoo myös ikkunaan ripustetut jouluverhot. Nämä samat Marimekon Kuusikossa-verhot ovat olleet meillä jo vuosikausia, ne on hankittu jo edelliseen taloon, ja täällä vain lyhensin ne taas sopiviksi. Kuten joulukuusen koristeissakin, myös esimerkiksi näissä verhoissa en kaipaa juurikaan vaihtelua. Tykkään, että tietty määrä perinteitä tuovat tunnelmaa ja pysyvyyden tunnetta elämään. Mennään siis samoilla jouluverhoilla tänäkin vuonna! :-)

Talostakoti keittiö joulukuu


Tähän adventtisunnuntaihin kuului paljon luistelua, kun yhdellä pelaajalla alkoi aamulla peli, heti sen perään oli yleisöluistelu jonne myös muut lapset halusivat, ja sen perään vielä nuorimpien kiekkokoulu. Koska mieheni hoiti alkuosan kiekkoiluista, ehdin välissä napata nämä kuvat. Meille sunnuntait on siis nykyään hyvin pitkälle jäähallia täynnä. On hienoa nähdä kuitenkin lasten innostus, ja ilo omasta kehityksestään! "Katso äiti, mä osasin" ♥

Nyt iltapäivällä ajattelin testata appelsiini-suklaakakun reseptiä jonka luin Hanna Sumarin blogista, saapa nähdä onnistunko. Ainakin se kuulostaa herkulliselta! Rauhallista sunnuntaipäivää kaikille.

DIY: Himmeli nro 2

Talostakoti himmeli moderni sisustus


Jatketaan hetki himmeleiden parissa. Tehtyäni harjoituksena ensin pienemmän tähden, rohkaistuin kokeilemaan isompaa työtä. Nyt syntyi moderni ja samalla perinteinen malli. Tässäkin oli kahden mittaisia korsia, mutta pidemmät olivatkin 10cm pitkiä. Pidemmät pätkät aiheuttivat aikalailla käytännön ongelmia, kun neulat eivät ylettäneet läpi, eikä varsinkaan työn edessä pystynyt oikein koputtelemaan pöytään tms. Heinät ovat kovin ohuita, ja varsinkin niissä kohdissa joissa piti palata saman pätkän läpi vielä toistaimiseen, ei neula meinannut millään mahtua kun korren sisällä oli jo yhdet langat ennestään. Hetkittäin epäilin haukanneeni liian ison palan, mutta sain kuin sainkin tuon valmiiksi! 

Jatkoa varten jos tämä himmelihulluus nyt vielä jatkuu, laitoin lapset hakemaan meren rannalta pitkiä kaisloja, niiden luulisin olevan sen verran paksumpia että homma sujuisi helpommin. Toki ohuet heinät on kauniin pitsimäiset valmiissa työssä, mutta yhtään tuon isompaa en ehkä lähde nyt kokeilemaan heinistä :-D

Mukavaa viikonloppua!

DIY: Himmeli pellon heinistä

Talostakoti takka

Olin saanut päähäni, että haluaisin kokeilla himmelin tekoa tänä syksynä. Muovisia pillejä en halunnut käyttää, ja tarkoitus oli käyttää aitoja olkia. Olkiakaan ei nyt ollut sopivasti saatavilla, niin keksin kokeilla tekemistä ihan heinästä, jota on tuo meidän takapihalta alkava pelto pullollaan. Ensimmäinen harjoituskappale on nyt valmis, ja kyllähän siitä ihan oikean olkityön näköinen tuli!


himmeli Talostakoti

Alkutyöt


1. Ensimmäisenä piti kerätä heinää, eli kuivia talventörröttäjiä pellolta. Otin mahdollisimman pitkiä varsia, noissa näytti päätytupsujen perusteella olevan kahdenlaisia.  

2. Puhdistus, katkaisin päädystä tupsun pois, jättäen siihen pienen pätkän vartta jos käytän niitä vielä johonkin muuhun. Sitten pätkin korret aina varressa olevien nivelkohtien välistä, niin että leikkasin nivelet pois. Tällöin pinnassa oleva kuiva kuorikin irtoaa helposti vetämällä.

3. Lajittelin pätkät pituuden mukaan, ja samalla vähän paksuudenkin mukaan.


Himmelin teko

Rakentaminen


Kun aloitin varsinaista työtä, piti heinistä saada ensin oikean mittaisia paloja. Palojen pituus riippuu himmelin mallista jota teet, tämä ensimmäinen harjoitukseni oli tähti johon tuli 5cm ja 8cm pitkiä pätkiä. Jotta korret eivät murru leikattaessa. liotin niitä ensin noin puoli tuntia vedessä, ja leikkasin oikean mittaisiksi paloiksi kosteana. Sitten jätin pätkät pyyhkeen päälle kuivumaan, koska itse rakentaminen tehdään kuivilla heinillä.

Yhdistämisessä käytin ohutta puuvillalankaa kaksinkertaisena, sekä ohutta neulaa. Ensimmäinen neula oli liian lyhyt ja kevyt, eikä sujahtanut oljista läpi, mutta sitten löysin nukkeneulan askartelukaupasta, ja se oli vähän pidempi mutta edelleen riittävän ohut. Tähden ohje minulla oli kirjastosta lainatussa himmelikirjassa, ja seuraavaksi tarkoitus oli tehdä samasta kirjasta vähän isompi malli. 


Yllättävän paljon työtä ( ja heiniä) vaatii siis pienikin himmelityö, ja kaikki rispektit isojen olkihimmeleiden tekijöille! Ihan sinne asti ei vielä omat taidot riitä, mutta jos pikkuhiljaa koettaisin tuota materiaalia aina keräillä ja putsailla, niin ehkä saan vielä tehtyä vähän isommankin työn joskus? 

Alkuun vähän vierastin tuota epätasaista väriä joka heinissä on, silmä kun on tottunut niihin kauniin virheettömiin aitoihin olkiin. Toisaalta tämä heinähimmeli on ainakin melko "luomu", joten ehkä pellon tuiskut saakin näkyä vähän myös lopputuloksessa? :-)


Leppoisaa viikonloppua kaikille!