logo

Viherkasvien hoito talvella, 3 vinkkiäni


Viherkasveilla on iso rooli kotimme sisustuksessa. Kuulen usein myös sanottavan, että ensimmäinen asia joka meidän kodista tulee mieleen on viherkasvit, eikä ihme. Kasveja on käytännössä melkein joka huoneessa, vessoja ja kylpyhuonetta myöten. Monet kasveista on ollut minulla todella kauan, ja onpa siellä joukossa minua itseänikin vanhempi yksilö, isovanhemmilta saatu. Jotta kasvit olisivat pitkäikäisiä, niitä täytyy toki hoitaa säännöllisesti, ja mielummin vielä jokaista lajilleen sopivalla tavalla. Nyt, kun kesän kasvukausi on viherkasveillakin ohi, ajattelin listata muutaman vinkkini viherkasvien talvihoitoon.



1. Valo


Talvella kannattaa kasvien valon saannista huolehtia erityisesti. Siinä, missä kesäkuukausina joku kasvi on pärjännyt huoneen perälläkin, se kannattaa nyt siirtää lähemmäs ikkunaa, tai laittaa kasville kasvivalo. Meillä on omassa kodissa siitä onnellinen tilanne, että talo on suunniteltu omaa viherkasviharrastustani silmällä pitäen. Valoa riittää siis talvellakin jättimäisten ikkunoiden ansiosta, enkä juurikaan siirtele kasveja syksyllä. Vain makuuhuoneissa nostan kasvit lähemmäs ikkunaa. Kaikilla ei näin kuitenkaan ole, ja kasveille kannattaa antaa jokainen valonpilkahdus, jota kaamoksen aikana on tarjolla. Kasvin lehdiltä kannattaa myös pyyhkiä pölyt säännöllisesti, jottei pölykerros estä nappaamasta kaikkia valonsäteitä mitä talviaurinko antaa.


2. Ilmankosteus


Syksyllä lämmityskauden alettua kodeissa usein ilmankosteus pienenee. Viherkasveja kannattaa sumutella suihkupullolla usein, mielummin vaikka joka päivä esimerkiksi iltaisin. Kun kasvit on sijoitettu ryhmiin, muodostavat ne itsekin jo pienen kosteamman pienoisilmaston, ja samalla hoito helpottuu. Varsinaista kastelua kannattaa talvisin vähentää, koska kasvi ei kaipaa niin paljon vettä vähemmässä valossa ja lyhyinä päivinä. Mielummin liian vähän vettä talvella, kuin liikaa.



3. Merilevä


Kesällä kasvukaudella kasvit kaipaavat lannoitetta, mutta lannoitus kannattaa lopetella jo hyvissä ajoin loppukesästä. Itse siirryn yleensä elo-syyskuun vaihteessa viimeistään lannoitteesta merileväuutteeseen. Siinä vaiheessa kun huomaa ettei kasvit enää tee uutta lehteä ja selkeästi kasva, on hyvä aika. Annan talvikaudella viherkasveille noin kerran tai pari viikossa kasteluveden mukana merileväuutetta jota saa ostettua sieltä samasta hyllystä kuin lannoitteetkin. Löytyy siis lähes jokaisesta marketista, tai ainakin kukkakaupasta! Merilevä auttaa kasvia voimaan paremmin.


Näillä vinkeillä saan siis kasvit pärjäämään hyvin talvikausien yli, ja keväällä pääsee taas seuraamaan kasvun ihmettä :-) Onko teillä jotain hyviksi havaittuja niksejä, kertokaa ihmeessä kommettiboksissa?

Mukavaa alkanutta viikkoa!



Lasten synttärit



Lokakuisten lastemme synttärikahvittelut vietettiin tänään. On todella näppärää, kun lapset ovat syntyneet ryhmissä, puolet kevättalvella ja puolet lokakuussa. Ihan rehellisesti sanottuna en jaksaisi tai ehtisi jokaiselle järkätä erikseen synttärijuhlia, eivätkä sukulaisetkaan välttämättä toivoisi ajelevansa tänne meille harva se viikonloppu, kaikki kun asuvat muilla paikkakunnilla :-D Näin saadaan aina yhdellä kerralla juhlittua useampi sankari, ja kaikilla on mukavaa! 


Parasta juhlissa on toki aina ihmiset. Itse nautin erityisesti siitä, että kaikki lapset on yhtäaikaa kotona, isoimmat kun asuvat jo opintojen tiimoilta muualla. Pikkusisarukset ottavat aina tilanteista kaiken irti, ja isoin isoveikka on erityisen suosittua seuraa ♥



Tarjoiluissa mentiin aika perinteisellä tyylillä, ja pihakiveyksen viedessä kaiken liikenevän aikani, jätin leipomisetkin tällä kertaa melko minimiin. Lapset leipoivat kaurakeksejä, ja minä tein aamulla omenapaistosta, mutta muutoin mentiin kaupan antimilla ja paikallisen kahvilan kakulla. Hyvinhän se onnistui näinkin.



Olipa kaikenkaikkiaan mukava päivä taas, vaikka aamusella meinasi tunnelmat ollakin muuta. Päiväni alkoi migreenillä, koira kakkasi lattialle, ja lapset kiipeilivät seinille jännityksestä. Kun juhlat saatiin käyntiin, kaikki oli kuitenkin taas hyvin. Kiitokset siis taas juhlaväelle, ja palataan asiaan keväällä :-D

Nyt saunan lämmitys kutsuu, mukavaa illan jatkoa!

Päivä joka teki tytöstä äidin



Lokakuun kymmenes on minulle tärkeä päivä. Kauan sitten tällä päivämäärällä minusta tuli ensimmäisen kerran äiti. Olin tosi nuori, ja hyppy teinitytöstä äitiyteen ei ollut ihan mutkaton.  Nuorena äitinä sitä sai osakseen vähättelyä ja ihmettelyä, ja tuntui että sai jatkuvasti erikseen todistaa olevansa kelvollinen tuon pienen ihmisen vanhemmaksi. Aika kurjaa, tuskin kukaan tuore äiti kaipaa sellaista epäilyä osakseen? Mammat huokaili kaupan kassajonossakin, että ai lapsi raukkaa, mitä oot mennyt elämällesi tekemään, tai tulivat kysymään että mistä olet tuon vauvan saanut? Noh, tuota, ihan itse tein. Jos jotakin olen elämässä oppinut niin sen, että kaikenlaisesta selviää kun haluaa niin. Aina ei tarvita tyylipisteitä, joskus vähempikin riittää. Pojasta kasvoi aikanaan kelpo mies, joka käyttäytyy kauniisti ja kunnioittavasti toisia kohtaan, on ahkera, ja valmistuu piakkoin Insinööriksi. En ota tuosta saavutuksesta kunniaa itselleni, mutta ylpeä olen ehdottomasti!



Viisi vuotta sitten tämä äitiyteni vuosipäivä sai arvoisensa sinetin, kun nuorimmainen lapsemme syntyi samalla päiväyksellä, seitsemäntoista vuotta esikoisen jälkeen.  Ympyrä sulkeutui pikkuveljen myötä. Poika oli kuin peukaloinen, niin pieni ja hento. Ihana pikkuveli, jolla on nykyään maailman hersyvin nauru ja ystävällinen luonne. Yhtä rakas, kuin kaikki sisaruksensakin, ja koko porukan paapoma ♥ 



Tänään koko maailma hehkui keltaisena lokakuun sävyä, ja mieskin toi töistä tullessaan keltaisia ruusuja. Kahden pojan yhteinen syntymäpäivä oli lämmin ja aurinkoinen, ihan kuin syntymäpäiväsankarit itse. Varsinaiset juhlat meillä on vasta viikonloppuna, mutta pienesti juhlistimme päivää sentään tänäänkin. Iltasella ehdin vielä latomaan taas muutaman rivin pihakiviä, ja nautin joka hetkestä. Nautin siitä, että vaikka olen äiti, olen myös oma itseni, se tyyppi joka nauttii nähdessään kättensä jäljen. Se, joka haluaa äkkiä pompata ulos ottamaan kuvan, kun ilta-auringon säteet osuvat kauniisti pihan puihin. Se, joka rakastaa, ärsyyntyy, iloitsee, innostuu, epäröi, väsyy ja onnistuu. Eikä enää ikinä aio todistella omaa olemistaan kenellekään, vaikka varmasti epäilijöitä löytyy yhä. Äitinä en ole edelleenkään täydellinen vaikka ikää ja lapsia onkin jo enemmän, mutta kukapa olisi? Eikä tarvitsekaan olla. Saan kulkea lasteni rinnalla tässä elämässä, ja välitän. Se riittänee.

Rauhallista illan jatkoa kaikille :-)



Kaunis ja kirpeä -5


Lokakuun 8. päivä, ja aamulla ilma oli kirpeän raikas. Lämpömittari näytti meillä Porvoossa miinus viisi astetta, ja pelto kimalsi aamuauringossa kuin timanteilla kuorrutettuna. Todella kaunista! Toki siitä piti käydä ottamassa pari valokuvaa koiran pissityksen jälkeen, ja jakaa aamuinen tuokio tänne blogiinkin :-) Lokakuu on parhaimmillaan niin kaunis että henkeä salpaa ♥









Pihallamme on tapahtunut pientä edistystä, kun olemme saaneet pihakivien asennuksen vihdoinkin alulle. Hommaa tuossa on todella paljon, ja meinaa melkein usko loppua että kaikki kivet olisi vielä joskus paikoillaan. Toisaalta on mukavaa nähdä, miten piha muuttuu, ja osaan kyllä jo kuvitella mielessäni valmiin lopputuloksen. Toivottavasti aamuinen kirpsakka sää ei nyt enteile sitä, että meille tulee talvi ennen kivien valmistumista! Kaikki pienetkin vapaat hetket iltaisin ja viikonloppuisin menee nyt kivien kanssa, joten yritystä ainakin on. Pitäkää meille peukkuja. Kerralla saa laitettua noin lavallisen tai puolitoista, ja sitten väsähtää kädet niin pahasti että ei enää pysty. Laskeskelin, että lavoja on vielä jäljellä 15, eli kyllä tuossa taitaa vielä tovi mennä... Lisäksi kaikki reunimmaisten kivien leikkuut, leikkuri pitää jostain saada lainaksi. Olisiko teillä antaa vinkkejä kiveyksen kanssa, miten homma nopeutuisi hieman? Muutama kohta tuossa vielä on ratkaisematta, että miten ne pitää toteuttaa, meillä on jonkun verran korkeuseroja. Vaan kivi kerrallaan, eikai muukaan auta :-D


Ihanaa alkanutta viikkoa!

Tuolihairahdus, Ikea Råane


Keskiviikko, ja aika joka rientää laukalla (minne se oikein menee..?). Eilen piipahdin aamulla Ikean yritysmyynnin tilaisuudessa, ja sen jälkeen olikin vaaran paikka, kun tuli ikäänkuin pakollinen kierros tavaratalon läpi. Olin jo aiemmin bongannut tulevien uutuuksien tiedotteista, että lokakuussa tulee myyntiin 80-luvun uudelleen lämmiteltyjä Ikea-tuotteita, ja niistä kiinnosti erityisesti metallinen kevyt lepotuoli Råane. Eilen sitten kyseinen tuoli osui silmiini, ja koeistunnan jälkeen tein pikapäätöksen siitä, että raivaan jonnekin tilaa vielä yhdelle tuolille. Oikeastihan meillä on jo ihan liikaakin tuoleja, olohuoneesta on pakko joku tuoleista karsia muualle. Ei siis mitään järkeä ostaa uutta lepotuolia, kun edellisissäkään ei ehdi istumaan... Vaan kun se oli niin nätti, ja aika edullinenkin ja ja :-D





Nyt tuoli tosiaan tuli olohuoneeseen, mutta voi olla että se etsii vielä paikkaansa yläkerran makuuhuoneistakin. Toisaalta tuoli sopii olohuoneeseen ihan kivasti, ja tuo vähän särmää tuohon muutoin jo himpun hempeäksi kääntyneeseen sisustukseen. Veikkaanpa, että tämä on niitä tuotteita, jotka menee äkkiä loppuun Ikeasta, ainakin nyt tuota hakiessani oli hyllyssä vain muutamia kappaleita jäljellä, ja oli vasta lokakuun toinen päivä! Mitäs te olette mieltä tästä kasari-ihmeestä? Minä ainakin tykkään!

Mukavaa loppuviikkoa, itselläni onkin reissua tiedossa, ja viikonloppuna kannattaa seurailla Instagramini Storyjä, kun tiedossa on somehommia Jyväskylän seudulla :-) 

Valaisinlöytö kirpparilta



Piipahdin taannoin viemässä pahvit ja muut kierrätettävät kierrätyspisteeseen, ja koukkasin samalla läheiselle kierrätyskeskukselle. Silmiin osui alahyllyllä nurinpäin olevaan metalliseen lampun varjostimeen, josta puuttui johtokin. Onhan meillä johtoja kotona, mietin, ja otin varjostimen lähempään tarkasteluun. Se on aika nätti, vaikkakin melko voimakkaasti tulee mieleen Louis Poulsenin valaisimet. Kotona huomasin, ettei valkoista siistiä johtoa ollutkaan vapaana, niin nyt tuohon tuli ainakin tilapäisesti musta johto, että pääsin testaamaan sitä kattoon. Ehkä vielä vaihdan johdon valkoiseen?

Koetin googletella, että mistä tuo varjostin olisi peräisin, ja se voisi olla ehkä vanha Valinten tuote. Jos jollakulla on parempaa tietoa, niin kertokaa ihmeessä! Mitään merkintöjä siinä ei ole. 


Tälläisenä sen löysin kirpparilta. Pölyn määrästä päätellen varjostin on odotellut alahyllyllään jo pidempään.


Nyt työhuoneessa on paljon parempi yleisvalo, aiempi valaisin osoitti umpinaisena vain alaspäin, ja olin usein kaivannut vähän enemmän valoa. Uudistus ei tullut myöskään kalliiksi, koska varjostimen hinnaksi sovittiin sen verran, mitä kolikkopussistani löytyy. Se maksoi siis 3,5e :-D

Ihanaa viikonloppua, täällä meillä on maa jo ihan jäässä ja mahtavan kuulas sää!

Koiranpentujuttuja, mitä kuuluu Emma?

Kaupallinen yhteistyö: Musti ja Mirri


Koiranpentumme Emma on jo 7,5kk ikäinen. Pentu on kasvanut kovasti, ja käytöskin alkaa pikkuhiljaa muuttua aivan pikkupennun meiningistä vähän isomman koiran käytökseen. Toisaalta nämä walesinspringerspanielit ovat rotuna sellainen, että kovin vakavaa ja hillittyä käytöstä ei ilmeisesti ole odotettavissa aikuisenakaan :-D Emma on koko perheen mielestä tosi suloinen, vaikkakin supervilkas. Selkeästi kodissamme on ollut koiran kokoinen aukko, ja on ihanaa että se on nyt täytetty ääriään myöten pentuenergialla!



Emma tykkää metsässä juoksemisesta, pallon perään säntäilystä, ja kaikenlaisesta sekoilusta. Hän söisi tosi mielellään kaikki lasten sukat ja pikkarit, pinon halkoja, ja omenan raadot. Toisaalta oikean koiranruuan perään tuo ei juurikaan ole, ja syö sitä aika vähän. Paras kaveri on ehdottomasti hieman jörö kissamme Molli, ja kaverusten painit on hauskaa seurattavaa koko perheelle. Muutama kiva koirakaverikin löytyy, mutta muuten Emma vähän jännittää toisia koiria. Toisaalta kun jää on murrettu, ei sekoilusta ja riehumisesta sitten taas tulekaan loppua! Olen todennut, että mikään määrä liikuntaa tai riehumista ei saa tätä koiraa väsähtämään, eli todellinen duraselpupu Emma on :-) Sisäsiisteyttä opetellaan vieläkin, mutta ehkä senkin aika vielä koittaa. Kaipaan ainakin nättejä mattoja, ja nyt laitoinkin jo uhkarohkeasti yhden lattialle.


Ihan alkuviikkoina pennun kanssa oli isona haasteena pureminen, ja lapset oli usein helisemässä pienen piraijan kanssa. Meille perheen aikuisillekin taisi tulla vähän puun takaa se, kuinka kiinni koirassa piti koko ajan olla. Käytännössä jompi kumpi meistä miehen kanssa oli koko ajan vieressä vahtimassa ettei koira pääse puremaan pahasti lapsia ja heidän vaatteitaan. Silti menetyksiä tuli, ei tainut jäädä yksiäkään housunpuntteja ehjäksi tuolta ajalta ja naarmujakin saatiin. Nyt kun hampaat ovat jo vaihtuneet, on puremisen kanssakin jo helpompaa kun hampaat eivät tartu neulanterävinä enää kiinni kaikkeen, ja muutoinkin ehkä pikkuisen kehitystä on saatu aikaan jatkuvalla kieltämisellä. Haasteet vaihtuu kun pentu kasvaa, niinhän se menee ihmislastenkin kanssa!

Viime kuukausina ollaan tehty kovasti töitä hihnakäytöksen kanssa. Jossain vaiheessa aloin kuitenkin olla jo lähes epätoivoinen, koira veti kuin rekikoira hihnassa, ja lenkkeilystä ei tullut kertakaikkiaan mitään. Miten tässä näin kävi?! Jonkun opin mukaan piti aina pysähtyä, kun hihna kiristyy, jolloin emme edenneet käytännössä minnekään. Toisessa teoriassa vaihdetaan aina suuntaa, ja tässä lopputulos oli aika sama. Pyörimme lähtökuopissa, ja hihnan molemmat päät turhautuivat pahasti. Olin jo menossa ostamaan kaikki mahdolliset vedonestovaljaat ja systeemit viimeisenä oljenkortena, mutta kun meille tarjoutui blogiyhteistyön tiimoilta mahdollisuus kokeilla Mustin ja Mirrin uusien hyvinvointipalvelujen alla tarjottavaa koiranpennun VIP-koulusta, tartuin tarjoukseen mielelläni! Eräänä syyskuun päivänä ajoimmekin sitten Espooseen Suomenojan Mustiin ja Mirriin saamaan ihan yksityistunnin.




Koulutuksessa kävimme läpi muutamia niksejä joilla saisimme kontaktia parannettua lenkkeilytilanteissa, ja samalla otettiin käyttöön naksutin jonka perusteet kouluttaja opetti meille ihan kädestä pitäen. Olin sellaisesta toki kuullut, mutta ajatellut alkuun että ei ole mun juttu, ei sitä kuitenkaan sitten muista ottaa mukaan jne. Vaan kas, ihan näppärähän se onkin, heti kun vaan keksii että miten saa kädet riittämään lenkillä, kun on pideltävänä hihna, naksutin, namit palkitsemiseen ja kakkapussi täytteineen :-D Toisaalta kun koulutettavana on koira, jota kiinnostaa ulkona kaikki mahdollinen muu enemmän kuin ne namit, ei tuokaan ole ihan suora oikotie onneen ollut. Pientä editystä on kuitenkin tapahtunut tässä parin viikon aikana, ja nyt voi jo kuvitella käyvänsä koiran kanssa oikeasti lenkillä. Jo tuon takia käynti kouluttajalla siis ehdottomasti kannatti! 

Isona apuna on olleet myös uudet Rukka:n valjaat, ja hihna joka vähän joustaa. Jousto antaa taluttajan olkapäälle hieman armoa, ja samalla säntäilevälle koiralle etukäteisvaroituksen ennenkuin hihna on täysin kireällä. Täydellistä seuraamista en koiralta edes vaadi, tuo lenkkeilyn rauhoittuminen jatkuvasta pysähtelystä ja EI:n hokemisesta on meille jo täysi voitto. Rehellisesti sanottuna meidän lenkkeily ei ole vieläkään mitenkään kaunista katsottavaa, koira kaahaa ees taas eikä vierellä sipsuttelusta ole tietoakaan, mutta pääasia että jotain liikuntaa saadaan. Lähtötilanteen huomioiden parannus on ollut kuitenkin selkeä! Lisäksi sopivat valjaat ovat paljon mukavammat veturille kuin aiempi panta, niin lenkkeily on koirallekin miellyttävämpää. Valjaiden sovituksen tärkeys kävi muuten hyvin ilmi, kun kapealle koiralle vasta kolmas malli oli oikein istuva. Kannattaa siis ottaa koira mukaan valjasostoksille!




Kaikenkaikkiaan Emma on tosi kiva ja peruskiltti koiranpentu, joka oppii koko ajan paremmin talon tavoille. Niinä vuosina, kun meillä ei ollut koiraa, kaipasin sitä riemua mikä kotona on aina vastassa, olit sitten kuinka lyhyen ajan tahansa poissa. Emmasta saa aina seuraa kaikkeen mitä tekee, oli se sitten pihahommia tai pyykkien laittamista koneeseen. Koiran naama on varmasti välissä :-D Työskennellessäni tietokoneella koira on kelpo toimistokoira ja makaa jaloissani lämmikkeenä. Ja onhan tässä nyt toisella se tärkeä tehtäväkin täytettävänään, olla se ihmisen paras ystävä. Sitä ystävyyttä meillä onkin tarjolla nyt runsaasti, ja toivottavasti vielä vuosia ja vuosia eteenpäin. ♥

Mustin ja Mirrin hyvinvointipalveluihin liittyvä pentukoulutus on tällä hetkellä tarjolla Espoon Suomenojalla sekä Lahden myymälässä, ja lähiaikoina toiminta laajenee muuallekin. Koiranpennun Vip-koulutuksessa räätälöidään sisältö aina perheen ja koiran mukaan, eli olipa pulmana mikä hyvänsä pennun kanssa, tuolta saa varmasti hyviä vinkkejä. Lisätietoja hyvinvointipalveluista ja esimerkiksi aiemmin käymästämme Trimmis Pet Spa:sta löytyy Mustin ja Mirrin nettisivuilta

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Matto Koko Iäksi?



Moni pidempään blogia seurannut tietää, että olen tuskaillut mattokuumeen kourissa jo tosi pitkään. Siis varmaan ainakin vuoden tai kaksi. Ehdokkaita tässä on käynyt, ja lopulta ne joko eivät ole natsanneet kuitenkaan, tai sitten ne tungettu varaston suojiin muista syistä. Yksi matto päästi kamalasti nukkaa ja sotki paikat, yksi oli liian kirjava ja mitänäitänyton. Suurin pulma mattojen suhteen on se, että sopivaa ei meinaa löytyä, mieluisaan ei riitä rahat, tai sitten se tärkein, eli mitään ei juurikaan kannata hankkia koska koira. Tuo armas koiranpentumme kun ei vieläKÄÄN ole täysin sisäsiisti, ja epäilen että tuo on ehkä se yksilö joka ei koskaan opikaan..? No oli miten oli, viime ajat lattialla on lojunut se vanha matto, jonka piti jo tullessaankin olla todella tilapäinen ratkaisu. Se on ollut jo kaatsille menossa, peseminen kun maksaa enemmän kuin koko matto uutena, enkä muutenkaan usko että edes pesu pelastaisi täysin linttaan astutun ja moneen kertaan pissatun keinokuitumaton.


Näissä kuvissa lattiallamme on Mum'sin Koko Iäksi-matto, jonka sain ystävältäni testiin. Matto on äärettömän kaunis, mutta epäilin itse etukäteen että miten mahtaa passata vitivalkoiselle lattialle luonnovalkoinen villamatto? Tämä on muuten osa mattopulmaani myös, ihastelen aina vaaleita mattoja, mutta lopulta ne näyttävät enemmän tai vähemmän tunkkaisilta kun ne tuo meille tuon valkoisen lattian kaveriksi. Ratkaisu olisi varmastikin jonkun muun värinen kuin valkopohjainen matto, mutta minkäs teet kun haluaisin vaalean    :-D

Nyt saa muuten kertoa sitten kaikki parhaat niksit ja aineet, jos koiralta kuitenkin vielä pääsee käymään pissavahinko tuohon matolle? Onko se sitten ihan entinen, vai saisiko tahraa jollain pois?


Valkoisten sävyero ei tämän maton kohdalla nyt haittaa yllättäen ollenkaan, ja matto saa puolestani jäädä. Kiitokset siis Piialle sinne Helsinkiin, kyllä tämä saa meiltä uuden kodin ♥  Samalla kun rymsteerasin eilen mattoa paikalleen, innostuin pesemään sohvastakin päälliset, ja kokeilin vielä nostaa tuon Kiltatuolin toiselle puolelle sohvaryhmää. Aika kivasti tuli vähän vaihtelua!

Ihanaa alkanutta viikkoa, kivaa kun saa taas poltella takassa tulta ja käyttää kaulahuivia pihalla :-)


Syyskuun herkkuja maa-artisokasta



Puutarhan ja varsinkin hyötypuutarhan hoitajalle syksy on palkitsevaa aikaa. Koko kesän hoidetut kasvit alkavat antaa satoaan, ja niistä pääsee nauttimaan parhaimmassa tapauksessa herkullisina aterioina koko perhe. Tänään nostin ensimmäiset maa-artisokat maasta, ja niistä osa pääse juureskeittioon, ja loput sipseiksi. Olipa muuten tosi hyvää jälleen kerran.



Maa-artisokat kasvavat kasvimaallani lavankauluksessa, ja tuottavat joka vuosi hurjan sadon. Kukat kurottelevat korkeuksiin, ja ne taitavat olla nytkin noin 2,5 metriä korkeita. Olen jaellut mukuloita aina seuraavana keväänäkin vielä naapureille ja lähes kaikille jotka suostuvat ottamaan. Kaikkia ei ikinä ehdi syödä, ja seuraavaa satoa vartenkaan ei kovin montaa mukulaa yhteen lavankaulukseen tarvita. Nyt näytti siltä, että sato olisi kuitenkin himpun pienempi kuin aiemmin. Ehkä superkuuma ja kuiva kesä vei veronsa? Kyllä noita silti ihan kivasti on, ja varmasti niitä jää jälleen kerran ylikin. Tiesitkö muuten, että maa-artisokkaa voi käyttää vielä keväälläkin, sen voi siis antaa olla maassa talven yli? Kevään edetessä ne alkavat sitten jossakin vaiheessa itää, ja silloin on hyvä aika nostaa loputkin ylös, ja istuttaa uudelleen harvempaan, noin 40-50cm välein.



Tänään juureskeitto syntyi perunasta, bataatista ja maa-artisokasta. Kaikkia tuli yhtä paljon. Pilkotut mukulat kuullotettiin kattilassa, ja sekaan laitoin yhden yksikyntisen valkosipulin. Lopuksi palat keitettiin kasvisliemessä, ja lopuksi soseutus kerman kanssa. Mausteeksi käy ripaus suolaa, valkopippuria ja sokeria.

Pienimmät mukulat joita en jaksanut kuoria, menivät pesuun, ja siivutin ne kuorineen ohuiksi siivuiksi (tässä voi käyttää vaikka juustohöylää tai sitä raastimen siivutusosaa). Tein öljystä ja vedestä seoksen, jossa oli 0,5dl öljyä ja 1dl vettä sekä hieman merisuolaa. Pyörittelin ohuet suikaleet öljyseoksessa, ja levitin pellille tasaisesti. Päälle ripottelin vielä merisuolaa. Palat saivat paahtua 200 asteisessa uunissa grillivastusten alla noin puoli tuntia. Tuo aika ei ollut ihan sopiva, kun osa jäi raaoiksi ja osa paistui liikaa. Seuraavalla kerralla pidennän ehkä aikaa ja jätän grillivastukset pois. Nyt oli vain kiire saada lastut valmiiksi, kun nälkä kurni vatsassa :-D Täältä* löytyy ainakin yksi ohje sipseihin myös.

Onko teillä vinkata hyviä reseptejä maa-artisokasta? Voisin mieluusti kokeilla jotakin muutakin noista kokkailla, kun ainesta on reilusti tarjolla.


Mukavaa lauantai-iltaa!