Pikajoulun jälkeen läikehtii lattialla taas syysaurinko

Meillä on aika intensiivinen viikko takana. Pari edellistä päivää kotimme oli jälleen kuvauspaikkana mainoskuvauksille, ja sitä edelsi hurja siivousurakka. Vaikka sitä kuinka koettaa pitää edes jonkulaisen perussiisteyden kodissa, aiheuttaa kuvauksiin siivoaminen pieniä epätoivon hetkiä. Miten täällä onkin taas näin sotkuista? Miksei muka saa pidettyä siistinä koko ajan? Kuka täällä oikein tätä sontaa levittelee..?! No, hyvänä puolena toki se, että tulee tehtyä suursiivouksia edes silloin tällöin :-D

Tänä aamuna nousin kuitenkin tyytyväisenä siitä, että vastassa oli siisti koti, ja eilisten sateiden sijaan aurinko leikki valopilkkuina lattialla. Tunnelma oli muutenkin kuin jouluna, kovan urakan jälkeen saa hetken vain henkäistä ja nauttia. Joulun tunnelmat syntyvät myös varmasti siitä, että kuvausten vuoksi meillä tosiaan oli joulu pari päivää, joulukuusineen päivineen! :-D Pikajoulu loppui eilen illalla, ja aamulla siitä muistutti enää vain kellon päiväys, ja pieni sypressi pöydällä ♥

Kuvaukset olivat suurimmat mitä meillä on pidetty, väkeä ja tavaraa oli niin paljon ettei sekaan meinannut mahtua. Ihan tarkkaa lukua en edes tiedä, mutta ihmisiä oli parhaimmillaan paikalla ainakin parikymmentä. Kuvattavaa tavaraakin oli ihan jokainen nurkka täynnä. Uskomaton määrä työtä ja eri alojen ammattilaisia tarvitaan upeiden kuvien luomiseen, ja en voi kuin ihailla tiimien saumatonta yhteistyötä ja aikataulutusta! On meikkaaja, kampaaja, puvustus, stailaus, avustajat, tuottaja, AD, valokuvaaja ja tietysti mallit ja lapsimallien vanhemmat. Kuvauksen tilaavan asiakkaan edustajat.  Ja vielä paljon muutakin väkeä. Itsekin sain toimia stailaustiimissä avustajana, ja kieltämättä puuha on todella mielenkiintoista :-)

Lastenhuoneetkin oli kerrankin siisteinä, mutta niiden kuvaamisen suhteen myöhästyin taas. Eilisen illan ja aamun aikana niihin on rakennettu jo pari majaa, ja räjäytetty muutenkin paikat ennalleen. Jos siis ihmettelette miksei esim blogissa näy juuri koskaan kuvia lastenhuoneista vaikka meillä on niitä on monta, on syy hyvin selkeä. Lapsillamme on ilmeisesti pakottava tarve täyttää pienikin siisti tila heti "jollain", ja itse olen tuon taistelun suhteen jo luovuttanut. Siivoan huoneet siis vain juuri ennen kuvauksia tai juhlia tms, ja muun ajan olkoon luonnontilassaan.

Tarkoitukseni oli tuoda leppoisan lauantai-aamun tunnelma teillekin kuvina, mutta tahattomasti tämä meni myös vähän siivousmarmatukseksi. Pahoittelut siitä :-D Toisaalta siivoamiseen käytettävissä olevan ajan määrä on ihan suorassa suhteessa siihen, saanko kuvattua kuvia tänne blogiin. Nykyään siistit hetket tuntuu olevan aika harvassa... Töiden kanssa on ajoittain enemmän kiirettä ja välillä väljempää, joten sen mukaan eläköön blogikin, siivouksineen tai ilman. Jälleen kerran todettakoon, että elämä on ensin, ja blogi vasta hyvänä kakkosena :-D Kiitos kuitenkin teille kaikille, jotka jaksatte täällä käydä vuodesta toiseen lukemassa ja kommentoimassa, teidän ansiostanne tätä kivaa harrastusta on tullut jatkettua näinkin kauan! 

Toivotan teille muillekin rentouttavaa lauantaita, ja auringonläikkiä lattioillenne ♥

Citymarketin Myhome-malliston esittely, ja sisustusinspis

Kävin tänään tutustumassa Citymarketin uuteen kodin mallistoon, Myhomeen. Mallisto esiteltiin medialle yksityiskodissa, jonne oli tuotu olemassa olevaan sisustukseen lisäksi Myhome-tuotteita. Osoite ei minulle etukäteen sanonut juuri mitään, mutta perillä kävi ilmi että asunto oli vanhassa kantakaupungin talossa, jossa jo pelkkä porraskäytävä sai aikaan ihastuneita huokauksia. Asunto oli sisältä niin järjettömän ihana, että taisin lähinnä hokea vierailun ajan ihanaihanaihana. Tuotteet olivat tosi kauniita myös, mutta pakko myöntää että asunto itsessään varasti hieman huomioni :-D

Tarjoilut olivat myös todella kauniisti esillä, että kattaus oli kuin koriste itsessään. Raaskin kuitenkin napsia herkkuja Myhome-lautaselleni, ja todella hyviä oli kaikki! 

Kiersin asunnon moneen kertaan, ja joka kerralla huomasin lisää yksityiskohtia. Myhome-sarjan piensisustustuotteista eniten tykästyin erilaisiin maljakoihin joista löytyi niin värillisiä kuin kirkkaitakin lasimaljakoita. Vihertävät maljakot näkyy näissä kuvissa olohuoneen sohvapöydällä, ikkunalaudalla näkyy kirkas korkeampi maljakko. Noita luulen hankkivani ainakin kunhan tuotteet tulevat kauppoihin muutaman viikon sisällä esille. Keväällä sarjaan on tulossa myös ruukkuja ja muuta vihersisustuksen tuotteita, hyvähyvä! Sarjan yksi kantava teema on tuotteiden edullinen hinta, ne tulevat olemaan juuri sellaisia että tulee napatuksi ruokaostosten lomassa mukaan kuin vahingossa :-D

Tekstiileissä tulee olemaan kantavana teemana tietyt runkovärit, joita kausittain höystetään ajankohtaisilla sävyillä. Idea on suunnittelija Susanna Hoikkalan mukaan se, että eri kausina ostetut tuotteet sopivat saumattomasti yhteen. Nyt pussilakanoissa oli ihania sinisen ja liilan sävyjä, joista yllättäen pidin todella paljon, vaikken ole koskaan ollutkaan omasta mielestäni sinisen suurin ystävä!

Sarjaan tulee kuulumaan astioiden, kodintekstiilien ja pienesineiden lisäksi myös kattiloita ja patoja. Todella kattava sarja siis tiedossa! Itse näen ainakin itsenäistyvien nuorten(kin) äitinä positiivisena että näissä aivan edullisemmissakin tuotteissa löytyy kauniita kuoseja ja tuotteita, ja että sisustustaa voi kauniisti opiskelijabudjetillakin.

Jään mielenkiinnolla odottamaan Myhomea Citymarketteihin, ja samalla koetan jäsennellä päässäni tämän huikean sisustusinspiksen jota esittelyasunto sai minussa aikaan. En ehkä kestä. Haluan muuttaa tuonne. Voin luopua pihastakin (!) :-D

Kiitos kutsusta K-Citymarket, ja tilaisuuden järjestelyistä Dream Cozy ♥

Varo mitä toivot, saat pihaprojektin!

Kävipä niin, että edellisessä postauksessani kirjoitin, kuinka pihamme on valmis, ja onpa vähän outoa ja vaikeaakin olla vain ja nauttia valmiista. Noh. Tuli taas todettua että pitää olla varovainen siinä mitä toivoo. Heti seuraavana päivänä nimittäin pärähti käyntiin yksi iso projekti, jonka kanssa olin jo tavallaan luopunut toivosta. Eli tarkennuksena vielä, pihamme on muuten valmis, mutta takapihan rinne rajalla on ollut kokonaan tekemättä :-D Ja kas, kuin taivaasta tipahtikin projektia, ja pääsin taas kunnolla lapion varteen! Se, että projekti alkoi vähän yllättäen, johtuu naapurista joka päättikin aloittaa rinteen teon nyt, kaikkien näiden vuosien jälkeen. Olemme siis sopineet vuosia sitten, että rinne tehdään yhdessä sitten, kun heidän pihaa aletaan tekemään. Koska naapuri on itse kaivinkonemies, oli aika luontevaa että rinteessä käytetään konevoimia, käsipelillä tuota olisi ollut aivan turha lähteä repimään. Oma piha oli hänelläkin jäänyt muiden projektien varjoon, suutarin lasten kengät jne...

Tonttiemme välillä on aika iso korkeusero, toista metriä. Päädyimme tekemään rinteeseen kaksi porrastusta, joihin saisi istutuksia kahteen tasoon. Alempi taso tulee meidän puolelle rajaa, ja ylempi sitten naapurin puolelle. Harmillisesti minulla ei ole nyt näyttää teille "ennen"-kuvaa, mutta kuvitelkaa rinteeseen ja sen päälle noin metrin korkea heinikko, ja pikkuisen pidempää pajun tainta sinne väleihin. Suomeksi sanottuna rinne oli aikamoinen ryteikkö ja etanapesäke. Homma alkoi sillä, että pintamaata käänneltiin pois, ja meidän puolelle alettiin tiputtelemaan isompia kiviä joita oli jemmailtu tätä varten. Minä sitten käsipelillä sovittelin kiviä päällekkäin ja limittäin, ja tämä osuus muistuttaa itsestään vielä näin monen päivän jälkeenkin kevyenä kolotuksena. Pari kertaa onnistuin liiskaamaan sormenkin niin että tiputin ylemmän kiven paikoilleen mutta sormi olikin välissä. Sormenpäässä on yllättävän hyvä tunto, voin sanoa että tähtiä näkyi!

Osa kivistä on tosi isoja, tykkään tuosta kalliomaisesta rosoisesta pinnasta joka noista tulee. Luonnonkivet on tosi kaunis tausta erilaisille kasveille ja kukille. Sittemmin tein vielä alemman rivin kivien eteen kaistaleen, josta kaivoin nurmikot pois, ja laitoin kivituhkan ja sementin sekoitusta täytteeksi. Tällä tavoin toivoisin, että nurmikon siistinä pitäminen helpottuu hieman. Tonttimme toisella reunalla on vastaava kivipengerrys, ja siellä joutuu hankalasti trimmeröimään nurmikkoa kivien välistä jatkuvasti. Jospa sillekin puolelle saisi vielä tehtyä jotakin fiksausta (eli seuraavakin projekti jo keksittynä, jes!)?

Tontin takasivulla ei ollut kuin muutamia pensaita ja kasveja istutettuna, juurikin siksi että rinne oli vielä tekemättä ja kasvit olisivat olleet vain tiellä. Nostin nuo muutamat kasvit työn alkaessa ylös, ja kun alempi rivi oli täytetty mullalla, istutin samat kasvit takaisin. Iso kanukkakin selviytyi hienosti siirrosta, se tosin onkin jo konkari kun sama puska muutti vasta viime kesänä äitini pihasta meille. Nyt muuttomatka oli paljon lyhyempi, vain vajaa puoli metriä ylöspäin!

Projekti pysähtyi nyt työviikon ajaksi, mutta ensi viikonloppuna olisi tarkoitus jatkaa taas. Kuvien oton jälkeenkin ehti vielä tapahtua edistystä, kun ylempään riviin tuli kuorma isoja kiviä. Vielä niitä tarvitaan kuitenkin lisää! Kunhan homma on oikeasti valmiimpi, voin ottaa vielä kuvia näytille. Parasta koko hommassa oli ehkä se, toki siistiytyneen pihan lisäksi, että sain yhtäkkiä parikymmentä metriä pitkän istutusalueen, ja pääsen taas miettimään mitä kaikkea ihanaa sinne laittaisikaan! Varjoisahan tuo puoli on, mutta uskon että tuosta tulee tosi kiva kun istutan sinne erilaisia pensaita ja perennoja, ja siirrän vähän muualta pihasta liian täyteen kasvaneita kuunliljoja jne.

Mukavaa uutta viikkoa!

Puutarhaa ja satoa

Puutarhassa elokuu näyttäytyy hieman ruskettuneina lehdenkärkinä, rehottavina rikkaruohoina, ja orastavana satokautena. Kesä on ollut edellisen tapaan todella kuiva, enkä ole kastellutkaan ihan niin paljon tänä vuonna kuin aiemmin. Yksi syy on puhtaasti se, että en ole ehtinyt :-D Onneksi moni kasvi tuntuu voivan ihan hyvin kuivuudesta huolimatta!

Neljän vuoden asumisen jälkeen puutarhani alkaa olla teini-ikäinen. Useampikin kasvi tekee tänä vuonna ensimmäistä kertaa satoa. Ainakin pensasmustikka, päärynäpuu ja viiniköynnös ovat ensimmäistä kertaa asialla. Omenapuu sen sijaan ei tehnyt yhtään kukkaa, viime vuonna siinä oli sentään yksi raakilekin joka tippui ennen aikojaan maahan. Viinin tuotoksia odotan jännityksellä, ehtiikö rypäleet kesän aikana vielä ihan syötäviksi asti? Päärynä päätti aloittaa näyttävästi, viime vuonna puu oli käytännössä saanut tuomion että se kuoli, ja pitää vain kaivaa raato ylös. Tänä keväänä se olikin täynnä kukkia, ja nyt myös hedelmiä! Kovasti tekisi mieli jo maistaa :-)

Olin ennen luullut, että viiniköynnöksen kasvattaminen olisi suomessa ihan mahdottomuus. Edellisen kodin naapurissa oli yhdessä pihassa rehevä viiniköynnös, ja siitä innostuneena päätin laittaa meillekin tänne pihaan kokelaan. Samoin täällä blogimaailmassa ihastelin aina Puistolassa-blogin Petran viiniköynnöksiä, nykyään blogi taitaa elää jo hijaiseloa, mutta vanha postaus vielä löytyi tähän linkattavaksi: http://www.puistolassa.fi/2014/09/kotipihan-viinirypaleet.html

Tänä vuonna siis selviää, onko odotus ollut sen arvoista, ja maistuvatko omat rypäleet yhtä makoisilta kuin kaupan. 

Melkein jokainen kolkka pihasta alkaa olla valmis. Toki jotakin pientä viimeistelyä voisi aina tehdä, mutta mitään isoja linjoja ei enää puutu. Tykkään tilanteesta kovasti, ja nautin puutarhani ihastelusta. Silti huomaan miettiväni usein, että onko tämä nyt sitten vähän tylsää? :-D Elämä on ollut viimeiset lähes kymmenen vuotta sitä, että piha on kesken, ja siellä odottaa monikin projekti. Toki piha ehti välillä vaihtua uuteen, jolloin aloitettiin taas alusta, mutta silti. Ilmeisesti elän projekteista, ja vaikka keskeneräisyys raastaa, ei valmiistakaan ole helppoa nauttia. Tässä asiassa on siis itsessä vielä kehitettävää, ja lupaan yrittää parhaani. Käyn nuuhkimassa iltaisin tuoksuvia liljoja, ja annan katseen vaeltaa kaikessa mitä puutarhaan on ehtinyt vuosien aikana kasvaa. Välillä on hyväkin antaa elämän pysähtyä, kuin junan asemalle.

Maantaina meillä alkaa taas omanlaisensa puuskutus, kun koulut alkavat ja arjen tahti kiristyy aikatauluineen. Vaikka kesä on ollut haastava yhdistelmä kotitoimistossa työskentelyä ja lasten pitkää kesälomaa, on aamujen hitaus silti ollut hoitoa sielulle. Ainakin minun. En ole ollenkaan aamuisin tehokkaimmillani, ja koska sama piirre tuntuu löytyvän jälkeläisistäkin, on kouluaamut melkoista tervaa silloin tällöin. Jotenkin ollaan edellisistäkin lukuvuosista selvitty, ja toivotaan samaa edelleen. Koululaisten joukkokin kasvaa jälleen yhdellä, kun pikkuneiti lähtee ekalle. Oi sitä onnea ja jännitystä, millä tuon innon saisikin säilymään läpi vuosien? Neidin kouluaamuista en ole kyllä ollenkaan huolissani, tyttö on topakkana hoidellut veljilleenkin aamiaiset nenän alle tässä kesän aikana, käynyt marjastamassa ja pakastanut marjat ennenkuin äiti on ehtinyt edes kunnolla aamukahviaan juoda :-D 

Lapsen lähtiessä kouluun sitä aina jotenkin havahtuu ajan kulumiseen, että miten ihmeessä tuokin on jo noin iso? Vähän sama kuin puutarhassa, ensin tuntuu ettei tapahdu oikein mitään, ja yhtäkkiä puun oksat notkuukin hedelmiä. Näin sen kuuluukin mennä, kantakoon siis lapsilla siivet ja puilla oksat ♥