logo

Ensilumi ja maisemaikkunat



Eilen koko perhe iloitsi siitä, että taivaalta satoi muutama valkea hiutale lunta. Sitä ei tarvitse olla kuin hippunen maassa, ja jotenkin maailma raikastuu kerralla. Kevättalvella syntynyt koiramme ei taida lunta muistaa, joten sille tämä tulee olemaan ensimmäinen talvi, josta otetaan varmasti kaikki ilo irti! Näen jo sieluni silmin kaikki lumipallon heitot ja muut hangessa möyrimiset :-D





Isojen ikkunoiden ansiosta keittiömme on kivan rehevä keväällä ja kesällä kun on vihreää, ja lämpimän keltainen syksyllä. Erityisesti tykkään silti värimaailmasta talvella kun valkoinen hanki tuo valoa ja tilantunnetta. Ikkunoiden kautta vuodenajat tulevat todella osaksi sisustusta, ja kauden värit päivittyy kotiin automaattisesti. Keskitalvella tuntuu kuin lattia jatkuisi pihalle asti valkoista hankea pitkin. Sitä odotellessa nautin jo nyt tuosta pienestäkin valkoisuudesta, ja ripustin sen kunniaksi myös eteiseen valotähden. 

Tunnelmallista lokakuun loppua kaikille!

Lokakuun viimeinen sunnuntai

Talostakoti keittiö, kukkia pöydällä

Tajusin tänään, kuinka paljon on taas aikaa muuhun, kun kiveys ei vie kaikkea aikaa ja energiaani. Toisaalta keho kaipaa nyt hetken vähän leppoisampaa tahtia, voi viedä tovin että kaikki kolotukset paranee. Varsinkin rannettani särkee öisin, tähän toivoisin pikaista helpotusta että saisi taas nukuttua! Tänään meillä oli aika perinteinen sunnuntai, lapsilla oli vuoronperään jääkiekkoharjoituksia ja minä hyödynsin hiljaisemman talon siivoamalla. Siivouksia on viimeisen kolmen viikon ajalta melkoisesti rästissä mutta pikkuhiljaa päästään taas normaaliin senkin suhteen. Myös töitä pitää nyt alkaa tekemään taas enemmän, otin kiveykselle ajan omasta työajastani, mutta nyt pitää pian kiriä siinäkin aikaa takaisin.

kissa nukkuu, itämainen matto

suppilovahvero, syksy

Leppoisaan lokakuun viimeiseen sunnuntaihin kuului siivoilujen lisäksi sienten putsausta, koiran pidempää lenkitystä, lasten talvivaatteiden lajittelua, ja ihan vaan sitä oleiluakin. Mies vaihtoi autoonsa renkaat, ja oli kuulema oikein mukava tehdä se tasaisella alustalla pihakivien päällä :-D Eipä kestä kulta, ole hyvä!

renkaan vaihto, pihakiveys

viherkasvi, kirjovehka, iso kasvi

Viherkasvitkin saivat taas vähän huolenpitoa osakseen, nekin on päässeet vähän retuperälle näiden kiviviikkojen aikana. Isossa vehkassa huomasin harmikseni ötököitä mullassa, ja eipä auta kuin taas ottaa koko viherpesue käsittelyyn. Tämä vuosi on ollut hankala noiden ötököiden suhteen, en muista että koskaan ennen niitä olisi ollut viherkasveissani näin paljon. Käytän ötököiden torjuntaan Natria-merkkistä ainetta suihkuttelemalla sitä lehdille, ja multaan tökin Provado-tikkuja. Toivottavasti näillä lähtee ennenkuin kasvi menee ihan huonoon kuntoon.


parolan rottinki, havukranssi

Ulkona ovenpielessä meillä on omatekoinen havukranssi, jonka tein taannoisella vierailullani Parolan rottingille. Minusta tuo rottinkirengas on ihana, niitä on vielä pari lisääkin, kun ostin niitä varalle jos innostun askartelemaan. Niistä voisi ehkä jo alkaa miettimään varovasti joulujuttujakin, onhan se kohta kuitenkin jo marraskuu ♥ Myös joulukalenteria pitäisi kai suunnitella taas, viime vuonna jo heräsi ajatus, josko ompelisin uuden kalenterin sen edellisen, vuosia palvelleen tilalle. Ideoita olisi ainakin mielessä!

Oikein ihanaa sunnuntaita, ja alkavaa uutta viikkoa. Kohti marraskuuta!


Pihakiveys on vihdoin valmis!






Tämä päivä koitti sittenkin, että pihakivet tuli valmiiksi! Iltahämärissä otin vielä pari kuvaakin, kun en malttanut olla hihkumatta asiaa myös täällä blogissa. Monta viikkoa olen tehnyt niitä kaiken liikenevän aikani, välillä pitkääkin päivää. Joka paikkaa särkee, mutta olen kyllä ylpeä suorituksestani. Toki mies auttoi aina kun ehti iltaisin ja viikonloppuisin, mutta pääasiassa tämä oli minun projektini. Paikoitellen mentiin jo pelkällä ketutuksen voimalla raekuuroissa ja iltapimeällä, mutta pakko oli vääntää ne valmiiksi kun oli aloitettu. Kivet ehti toisaalta odotella pihalla lavoilla kaksi vuotta, että ehkä tätä oli jo riittävästi kypsyteltykin? :-D

22 lavaa kiviä, eli melkein neljätuhatta kappaletta. Yli kymmenen tonnia soraa ja asennushiekkaa, sekä uskolliset ystäväni lapio ja kottikärry. Lopputuloksena noin 150m2 valmista kiveystä. Välillä epäilin että henki lähtee, mutta tässä sitä ollaan, ja selvisin! Tänään ajoin auton ensimmäisen kerran pihaan kivien päälle, ja ai että. Olipa kyllä juhlava tunnelma.

Vähän pitää saumahiekkaa vielä lisäillä kuivemmalla kelillä, nyt kivien päällä näkyy tummempia alueita ennenkuin pinta puhdistuu ylimääräisestä hiekasta. Tyhjiä lavoja viedään huomenna vielä jäteasemalle, ja jotain muutakin pientä viilausta kiveys vielä vaatii, mutta kyllä minä silti nuo nyt valmiiksi julistan. JESSS!

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!


Postaus siitä, että pihakivet ei ole valmiit, mutta moppasin sentään!



Pihakiveyksen teko on vienyt kaiken liikenevän aikani nyt viimeisimmät viikot. Alkaa tietää tehneensä, kun joka paikkaa kolottaa. Tai aina kun luulee että joka paikka on kipeä, löytyy vielä joku uusi kohta jota alkaakin särkeä. Homma oli ehkä vielä isompi kuin etukäteen tajusinkaan, vaikka tiedossa toki oli, että ei ne ihan itsestään paikoilleen lennä. Itse kivien latominenhan on aika simppeliä, mutta kaikkein tärkeintä on pohjien hyvä tasoitus, ja asennushiekan pinnan pitää olla just eikä melkein. Kaikki se aika mitä en ole pää alaspäin hinkkaamassa hiekan pintaa, olen kantanut kiviä tai lapioinut ja kärrännyt soraa. 

Tänään olisin enemmän kuin mielelläni kirjoittanut postauksen otsikolla "Pihakiveys on valmis!", mutta se saa nyt vielä odottaa hetken. Olkoot tämän päivän uutinen se, että imuroin ja moppasin. Alkaa nimittäin huushollissa sisällä näkyä pahasti, että perheen aikuiset on viettäneet enimmäkseen aikaa ulkosalla... Keittiön lattiassa oli ollut sama mehutarha niin pitkään, etten kehtaa edes sanoa. Toinen päivän uroteko oli pienen betonipöydän kantaminen yläkertaan. Sille ei ole oikein löytynyt paikkaa sisältä, se kun on oikeasti ulkokaluste ja tuli sisään vain talvea pakoon. Nyt se on tuolla yläkerran aulassa kukkien alla, odotelkoot siinä uutta kevättä :-)




Eilinen myrsky vei puista viimeisetkin lehdet, ja säätiedotuskin lupailee viileitä kelejä. Näyttää siis siltä, että kivien latomisessa alkaa tiukka loppusuora, jotta saadaan homma valmiiksi ennen talvea. Blogissa on siis vielä hetken vähän hiljaisempaa, kunnes aikaa jää taas muullekin, kuten esimerkiksi sille siivoamiselle jotta täällä voisi edes kuvata. :-D


Oikein mukavaa alkanutta viikkoa!


Viherkasvien hoito talvella, 3 vinkkiäni


Viherkasveilla on iso rooli kotimme sisustuksessa. Kuulen usein myös sanottavan, että ensimmäinen asia joka meidän kodista tulee mieleen on viherkasvit, eikä ihme. Kasveja on käytännössä melkein joka huoneessa, vessoja ja kylpyhuonetta myöten. Monet kasveista on ollut minulla todella kauan, ja onpa siellä joukossa minua itseänikin vanhempi yksilö, isovanhemmilta saatu. Jotta kasvit olisivat pitkäikäisiä, niitä täytyy toki hoitaa säännöllisesti, ja mielummin vielä jokaista lajilleen sopivalla tavalla. Nyt, kun kesän kasvukausi on viherkasveillakin ohi, ajattelin listata muutaman vinkkini viherkasvien talvihoitoon.



1. Valo


Talvella kannattaa kasvien valon saannista huolehtia erityisesti. Siinä, missä kesäkuukausina joku kasvi on pärjännyt huoneen perälläkin, se kannattaa nyt siirtää lähemmäs ikkunaa, tai laittaa kasville kasvivalo. Meillä on omassa kodissa siitä onnellinen tilanne, että talo on suunniteltu omaa viherkasviharrastustani silmällä pitäen. Valoa riittää siis talvellakin jättimäisten ikkunoiden ansiosta, enkä juurikaan siirtele kasveja syksyllä. Vain makuuhuoneissa nostan kasvit lähemmäs ikkunaa. Kaikilla ei näin kuitenkaan ole, ja kasveille kannattaa antaa jokainen valonpilkahdus, jota kaamoksen aikana on tarjolla. Kasvin lehdiltä kannattaa myös pyyhkiä pölyt säännöllisesti, jottei pölykerros estä nappaamasta kaikkia valonsäteitä mitä talviaurinko antaa.


2. Ilmankosteus


Syksyllä lämmityskauden alettua kodeissa usein ilmankosteus pienenee. Viherkasveja kannattaa sumutella suihkupullolla usein, mielummin vaikka joka päivä esimerkiksi iltaisin. Kun kasvit on sijoitettu ryhmiin, muodostavat ne itsekin jo pienen kosteamman pienoisilmaston, ja samalla hoito helpottuu. Varsinaista kastelua kannattaa talvisin vähentää, koska kasvi ei kaipaa niin paljon vettä vähemmässä valossa ja lyhyinä päivinä. Mielummin liian vähän vettä talvella, kuin liikaa.



3. Merilevä


Kesällä kasvukaudella kasvit kaipaavat lannoitetta, mutta lannoitus kannattaa lopetella jo hyvissä ajoin loppukesästä. Itse siirryn yleensä elo-syyskuun vaihteessa viimeistään lannoitteesta merileväuutteeseen. Siinä vaiheessa kun huomaa ettei kasvit enää tee uutta lehteä ja selkeästi kasva, on hyvä aika. Annan talvikaudella viherkasveille noin kerran tai pari viikossa kasteluveden mukana merileväuutetta jota saa ostettua sieltä samasta hyllystä kuin lannoitteetkin. Löytyy siis lähes jokaisesta marketista, tai ainakin kukkakaupasta! Merilevä auttaa kasvia voimaan paremmin.


Näillä vinkeillä saan siis kasvit pärjäämään hyvin talvikausien yli, ja keväällä pääsee taas seuraamaan kasvun ihmettä :-) Onko teillä jotain hyviksi havaittuja niksejä, kertokaa ihmeessä kommettiboksissa?

Mukavaa alkanutta viikkoa!



Lasten synttärit



Lokakuisten lastemme synttärikahvittelut vietettiin tänään. On todella näppärää, kun lapset ovat syntyneet ryhmissä, puolet kevättalvella ja puolet lokakuussa. Ihan rehellisesti sanottuna en jaksaisi tai ehtisi jokaiselle järkätä erikseen synttärijuhlia, eivätkä sukulaisetkaan välttämättä toivoisi ajelevansa tänne meille harva se viikonloppu, kaikki kun asuvat muilla paikkakunnilla :-D Näin saadaan aina yhdellä kerralla juhlittua useampi sankari, ja kaikilla on mukavaa! 


Parasta juhlissa on toki aina ihmiset. Itse nautin erityisesti siitä, että kaikki lapset on yhtäaikaa kotona, isoimmat kun asuvat jo opintojen tiimoilta muualla. Pikkusisarukset ottavat aina tilanteista kaiken irti, ja isoin isoveikka on erityisen suosittua seuraa ♥



Tarjoiluissa mentiin aika perinteisellä tyylillä, ja pihakiveyksen viedessä kaiken liikenevän aikani, jätin leipomisetkin tällä kertaa melko minimiin. Lapset leipoivat kaurakeksejä, ja minä tein aamulla omenapaistosta, mutta muutoin mentiin kaupan antimilla ja paikallisen kahvilan kakulla. Hyvinhän se onnistui näinkin.



Olipa kaikenkaikkiaan mukava päivä taas, vaikka aamusella meinasi tunnelmat ollakin muuta. Päiväni alkoi migreenillä, koira kakkasi lattialle, ja lapset kiipeilivät seinille jännityksestä. Kun juhlat saatiin käyntiin, kaikki oli kuitenkin taas hyvin. Kiitokset siis taas juhlaväelle, ja palataan asiaan keväällä :-D

Nyt saunan lämmitys kutsuu, mukavaa illan jatkoa!

Päivä joka teki tytöstä äidin



Lokakuun kymmenes on minulle tärkeä päivä. Kauan sitten tällä päivämäärällä minusta tuli ensimmäisen kerran äiti. Olin tosi nuori, ja hyppy teinitytöstä äitiyteen ei ollut ihan mutkaton.  Nuorena äitinä sitä sai osakseen vähättelyä ja ihmettelyä, ja tuntui että sai jatkuvasti erikseen todistaa olevansa kelvollinen tuon pienen ihmisen vanhemmaksi. Aika kurjaa, tuskin kukaan tuore äiti kaipaa sellaista epäilyä osakseen? Mammat huokaili kaupan kassajonossakin, että ai lapsi raukkaa, mitä oot mennyt elämällesi tekemään, tai tulivat kysymään että mistä olet tuon vauvan saanut? Noh, tuota, ihan itse tein. Jos jotakin olen elämässä oppinut niin sen, että kaikenlaisesta selviää kun haluaa niin. Aina ei tarvita tyylipisteitä, joskus vähempikin riittää. Pojasta kasvoi aikanaan kelpo mies, joka käyttäytyy kauniisti ja kunnioittavasti toisia kohtaan, on ahkera, ja valmistuu piakkoin Insinööriksi. En ota tuosta saavutuksesta kunniaa itselleni, mutta ylpeä olen ehdottomasti!



Viisi vuotta sitten tämä äitiyteni vuosipäivä sai arvoisensa sinetin, kun nuorimmainen lapsemme syntyi samalla päiväyksellä, seitsemäntoista vuotta esikoisen jälkeen.  Ympyrä sulkeutui pikkuveljen myötä. Poika oli kuin peukaloinen, niin pieni ja hento. Ihana pikkuveli, jolla on nykyään maailman hersyvin nauru ja ystävällinen luonne. Yhtä rakas, kuin kaikki sisaruksensakin, ja koko porukan paapoma ♥ 



Tänään koko maailma hehkui keltaisena lokakuun sävyä, ja mieskin toi töistä tullessaan keltaisia ruusuja. Kahden pojan yhteinen syntymäpäivä oli lämmin ja aurinkoinen, ihan kuin syntymäpäiväsankarit itse. Varsinaiset juhlat meillä on vasta viikonloppuna, mutta pienesti juhlistimme päivää sentään tänäänkin. Iltasella ehdin vielä latomaan taas muutaman rivin pihakiviä, ja nautin joka hetkestä. Nautin siitä, että vaikka olen äiti, olen myös oma itseni, se tyyppi joka nauttii nähdessään kättensä jäljen. Se, joka haluaa äkkiä pompata ulos ottamaan kuvan, kun ilta-auringon säteet osuvat kauniisti pihan puihin. Se, joka rakastaa, ärsyyntyy, iloitsee, innostuu, epäröi, väsyy ja onnistuu. Eikä enää ikinä aio todistella omaa olemistaan kenellekään, vaikka varmasti epäilijöitä löytyy yhä. Äitinä en ole edelleenkään täydellinen vaikka ikää ja lapsia onkin jo enemmän, mutta kukapa olisi? Eikä tarvitsekaan olla. Saan kulkea lasteni rinnalla tässä elämässä, ja välitän. Se riittänee.

Rauhallista illan jatkoa kaikille :-)



Kaunis ja kirpeä -5


Lokakuun 8. päivä, ja aamulla ilma oli kirpeän raikas. Lämpömittari näytti meillä Porvoossa miinus viisi astetta, ja pelto kimalsi aamuauringossa kuin timanteilla kuorrutettuna. Todella kaunista! Toki siitä piti käydä ottamassa pari valokuvaa koiran pissityksen jälkeen, ja jakaa aamuinen tuokio tänne blogiinkin :-) Lokakuu on parhaimmillaan niin kaunis että henkeä salpaa ♥









Pihallamme on tapahtunut pientä edistystä, kun olemme saaneet pihakivien asennuksen vihdoinkin alulle. Hommaa tuossa on todella paljon, ja meinaa melkein usko loppua että kaikki kivet olisi vielä joskus paikoillaan. Toisaalta on mukavaa nähdä, miten piha muuttuu, ja osaan kyllä jo kuvitella mielessäni valmiin lopputuloksen. Toivottavasti aamuinen kirpsakka sää ei nyt enteile sitä, että meille tulee talvi ennen kivien valmistumista! Kaikki pienetkin vapaat hetket iltaisin ja viikonloppuisin menee nyt kivien kanssa, joten yritystä ainakin on. Pitäkää meille peukkuja. Kerralla saa laitettua noin lavallisen tai puolitoista, ja sitten väsähtää kädet niin pahasti että ei enää pysty. Laskeskelin, että lavoja on vielä jäljellä 15, eli kyllä tuossa taitaa vielä tovi mennä... Lisäksi kaikki reunimmaisten kivien leikkuut, leikkuri pitää jostain saada lainaksi. Olisiko teillä antaa vinkkejä kiveyksen kanssa, miten homma nopeutuisi hieman? Muutama kohta tuossa vielä on ratkaisematta, että miten ne pitää toteuttaa, meillä on jonkun verran korkeuseroja. Vaan kivi kerrallaan, eikai muukaan auta :-D


Ihanaa alkanutta viikkoa!

Tuolihairahdus, Ikea Råane


Keskiviikko, ja aika joka rientää laukalla (minne se oikein menee..?). Eilen piipahdin aamulla Ikean yritysmyynnin tilaisuudessa, ja sen jälkeen olikin vaaran paikka, kun tuli ikäänkuin pakollinen kierros tavaratalon läpi. Olin jo aiemmin bongannut tulevien uutuuksien tiedotteista, että lokakuussa tulee myyntiin 80-luvun uudelleen lämmiteltyjä Ikea-tuotteita, ja niistä kiinnosti erityisesti metallinen kevyt lepotuoli Råane. Eilen sitten kyseinen tuoli osui silmiini, ja koeistunnan jälkeen tein pikapäätöksen siitä, että raivaan jonnekin tilaa vielä yhdelle tuolille. Oikeastihan meillä on jo ihan liikaakin tuoleja, olohuoneesta on pakko joku tuoleista karsia muualle. Ei siis mitään järkeä ostaa uutta lepotuolia, kun edellisissäkään ei ehdi istumaan... Vaan kun se oli niin nätti, ja aika edullinenkin ja ja :-D





Nyt tuoli tosiaan tuli olohuoneeseen, mutta voi olla että se etsii vielä paikkaansa yläkerran makuuhuoneistakin. Toisaalta tuoli sopii olohuoneeseen ihan kivasti, ja tuo vähän särmää tuohon muutoin jo himpun hempeäksi kääntyneeseen sisustukseen. Veikkaanpa, että tämä on niitä tuotteita, jotka menee äkkiä loppuun Ikeasta, ainakin nyt tuota hakiessani oli hyllyssä vain muutamia kappaleita jäljellä, ja oli vasta lokakuun toinen päivä! Mitäs te olette mieltä tästä kasari-ihmeestä? Minä ainakin tykkään!

Mukavaa loppuviikkoa, itselläni onkin reissua tiedossa, ja viikonloppuna kannattaa seurailla Instagramini Storyjä, kun tiedossa on somehommia Jyväskylän seudulla :-)