Talomme on myynnissä

Talomme tarina on kääntymässä uudelle lehdelle, ja tänne etsitään nyt uutta kivaa perhettä asumaan. Talo on suunniteltu ison perheen tarpeisiin, makuuhuoneita on viisi, keittiö on iso ja valoisa, samoin kodinhoitohuone on reilun kokoinen. Puusauna, erillisen ulkorakennuksen työhuone ja varasto, sekä nätiksi laitettu monipuolinen puutarha ovat kivoja mausteita arkeen. Kotiamme myy Porvoon Habita, ja lisätietoja löytyy mm. Oikotien ilmoituksesta: https://asunnot.oikotie.fi/myytavat-asunnot/porvoo/15624081

Tämä on tosi haikeaa, mutta samalla ymmärrän että välttämätöntä, koska uusi projekti on jo hyvässä vauhdissa. Vaikka joinain päivinä iskee hetken epäilys, onko tämä kauhea virhe, uskon että sekin kuuluu luopumisprosessiin normaalina osana. Uusi talo jonka rakennamme, tulee yhteen tasoon, ja sitä tulee ympäröimään iso osittain metsäinen piha. Molemmat haaveita, jotka saamme toteuttaa uuden projektin myötä. Toivottavasti tämä on jollekin toisellekin yhtä unelmien talo, kuin oli meille. Unelmat ovat vaan muuttuneet vuosien aikana. Näin tämän kuuluukin mennä ♥ 

Puutarhassa

Kierrän ja katselen. Tunnustelen. Koetan painaa mieleeni tarkasti jokaisen erikseen, ja yhdessä. Tämä taimi tuli pistokkaana sieltä, tämän antoi rakas ihminen omasta puutarhastaan. Tämä on kasvanut jo näin suureksi. Puutarhan kanssa meillä on menossa pitkät jäähyväiset, jotka särkee sydämeni, mutta toisaalta elämässä on luovuttava että saa uutta. Muistan lämmöllä edellisiäkin omia puutarhojani, ne ovat kuin perheenjäseniä joista on joutunut luopumaan. Ei voi kuin toivoa, että hellät kädet ja ihminen hoitavat puutarhaa jatkossakin, antavat vettä ja ravinnetta, ja katsovat rakastavasti. Puutarhasta on paljon vaikeampi luopua kuin talosta. Toisaalta näen puutarhoissakin jatkumoa, vähän kuten ihmisissä ja sukupolvissa. Jokaisessa on ripaus edeltäjäänsä mukana, pistokkaina, ideoina, kehittyneinä taitoina. 

Huomenna on iso päivä, kotimme tulee virallisesti myyntiin, ja ilmoitus nettiin. Koetan olla ahdistumatta, ja nauttia täysillä tästä keväästä kukkieni parissa ♥

Rantakallioilla rauhoittuu

Kotona oleilu ja kotikoulu ovat alkaneet jo sujua ihan kivasti, mutta tänään tuntui että pakko päästä vähän retkelle jonnekin, seinät kaatuu muuten päälle. Päätimme lähteä Emäsaloon vakkari retkipaikkaamme, ja saman oli päättänyt aika moni muukin perhe. Eipä tuo haitannut, täyden parkkipaikan jälkeen alueella oli kuitenkin väljää ja rauhallista, koska tilaa riittää monellekin.

Merelle tähyily on aina yhtä rauhoittavaa. En osaa meditoida, mutta luulen että jotakin saman kaltaista olotilaa siinäkin haetaan. Minulle toimii rantakalliot aina yhtä varmasti.

Kuluneella viikolla ei tapahtunut talohommissa "mitään" mikä on ollut viime aikoina harvinaista. Uuden talon suhteen oli hiljainen väliviikko, ensi viikolla alkaakin vihdoin lupakuviemme piirtäminen, ja saamme ensimmäiset vedokset toivottavasti nähtäväksemme. Nykyisen talon myyminenkin oli välitilassa, välittäjä on valittu ja sovittu, mutta tietojen kasaaminen kestää oman aikansa. Ensi viikolla senkin suhteen alkaa luultavasti tapahtumaan enemmän. Jännittävää!

Ennen Emäsalon retkeä pesin terassit, jotta niitä pääsee taas öljyämään. Huh mikä homma. Muistiinpano itselle: älä laita sävylliseksi öljyttyjä terasseja uuteen taloosi. Ehkäpä jotakin huoltovapaampaa? :-D Onneksi pihapuuhat on oikeasti tosi mieluisia minulle, ja nautin todella paljon kun vihdoin pääsee taas kevään pihatöihin!

Toivotan teille kaikille ihanaa keväistä alkavaa viikkoa ♥

Palmusunnuntaista tulikin siivouspäivä

Palmusunnuntai tuli vietettyä kotosalla, ja päivästä muodostuikin tosi tehokas puuhapäivä. Normaalisti olemme lähes aina viikonloppuisin olleet tontilla raivaushommissa, niin kotona on alkanut kertyä hommia rästiin. Eilen sain kuitenkin tarmonpuuskan, ja pesin mm. ikkunat. Siinä vierähti muutama tunti, mutta ai että tuli hyvä mieli (ja hiki)! Samaan aikaan mieheni teki suursiivouksen kuiva-ainekaappiin, ja heitti sieltä pois päiväyksen ylittäneitä pussinpohjia ja sai muutenkin kaapin ihan eri uskoon kuin aiemmin. Kaappiin on ollut tarkoitus lisätä yksi hyllylevy kaikki nämä viisi vuotta mitä ollaan tässä asuttu, ja nyt tuli sekin vihdoin tehtyä! Mikähän siinä onkin, että tuollaista hommaa ei saa aikaiseksi tehdä, ja sitten kun tekee, niin siihen menee ehkä kymmenen minuuttia? Kivasti saatiin kuitenkin kaappi paremmaksi!

Muutoinkin kevään aurinko (ja lähestyvä talon myynti) ovat saaneet aikaan pientä järjestelyintoa, vielä kun löytyisi sitä aikaa toteutukselle :-D Somesta olen lukenut, kuinka jotkut hehkuttavat kodin olevan nyt korona-karanteenin vuoksi siistimpi kuin koskaan. Jostakin syystä meillä homma ei toimi noin, vaan meillä on sotkuisempaa kuin ikinä! Kotikoulu ja jatkuvasti kotosalla pyörivä porukka on saanut aikaan sekasortoa enemmän kuin on ollut aikaa siivota. Toivottavasti tästäkin vielä toivutaan :-D

Lapset organisoivat pienimuotoisen virpomisen, kun askartelivat oksia ja ilmestyivät koreineen pian kysymään että saako virpoa? Otettiin samalla videopuhelu äidilleni, ja mammakin tuli virvottua samoilla vauhdeilla etänä :-)

Palmusunnuntain kunniaksi avattiin myös mämmikausi. Perheessämme on selkeä kahtiajako mämmin suhteen, osa tykkää ihan älyttömästi ja osa ei tykkää ollenkaan. Itse kuulun niihin joille maistuu, ja aaa että ♥

Ihanaa uutta viikkoa!