Ensimmäistä kertaa yön yli reissussa veneellä, kohteena Äggskär

 

En ole tainut täällä blogin puolella vielä kertoakaan tämän kesän uudesta harrastuksesta, joka on ollut samalla yksi toteutunut unelma. Hankimme keväällä pienen purjeveneen! Olemme tehneet muutamia pienempiä retkiä kesän aikana, mutta eilen palasimme ensimmäiseltä yön yli kestäneeltä veneretkeltä. Aika huiman hauskaa, vaikka välillä (minusta, ei muista) vähän pelottavaakin :-D 

Retkikohteemme oli Äggskär, Porvoon kaupungin ylläpitämä ulkoilusaari avomeren laidalla. Saari/ saaret olivat huikean kauniit bonsaimäntyineen ja sileine kallioineen. Ihanaa ulkosaariston tunnelmaa! Alueella oli nuotiopaikka sekä huonommalle säälle grillikatos, polttopuita sekä huussit. Meitä oli isompi porukka pursiseuramme väkeä yhteisellä retkellä, ja veneitä oli reilusti toistakymmentä laiturissa. Hyvin mahtui.

Purjevene on ollut puolisoni haaveena niin kauan kuin muistan. Hän on purjehtinut lapsesta asti oman perheensä kanssa, ja nyt aikuisena ajatus omasta veneestä on kytenyt pitkään pinnan alla. Kun nämä nuorimmat lapsemme oli pieniä, ei veneily olisi tullut kuuloonkaan kun pelkkä kaupassa käynti oli melkoinen urheilusuoritus koko porukalla. Vasta viime talvena alkoi herätä ajatus, että voisiko nyt olla jo se aika..? Osittain motiivina oli myös hankkia ns pakopaikka kotoa ja vaihtoehto loputtomalta tuntuvalle rakennustyömaalle, meillä kun ei ole mitään mökkiä tai vastaavaa jonne lähteä lomalla tai muutoin vaihtamaan maisemaa. Tässä vene on toiminutkin juuri odotusten mukaisesti!

Veneemme on melkein viisikymppinen "mummeli", ja 7,7m pitkänä nykymittapuulla tosi pieni perheelle. Budjettimme oli kuitenkin melko vaatimaton, joten isoon ja uljaaseen purteen ei ollut nyt varaa. Toisaalta tämä vene on aika sympaattinen, ja sisältä pienuudestaan huolimatta tosi siisti ja nätti. Ulkopinnat kaipaavat vähän maalia, yritämme ryhtyä siihen urakkaan ensi keväänä. Kyllä tälläkin pääsee, köydet vaan irti ja menoksi :-) Nukkumapaikkoja ei ole ihan meille kaikille, mutta tällä retkellä osa lapsista nukkui teltassa. Samalla systeemillä retkeillään luultavasti jatkossakin.

Itse olen veneillyt lapsena paljonkin, mutta kulkupelit on olleet pieniä moottoriveneitä tai kanootti. Purjehduksesta minulla ei ollut kokemusta entuudestaan yhtään. Olen kuitenkin aina ihaillut kauniita purjeveneitä, ja rakastanut veden äärellä olemista kaikissa muodoissaan. Ollaan hakeuduttu rannoille retkille jo vuosia, ja olen niin iloinen että nyt meidän retket voi ulottua myös rantaa pidemmälle!

Tytär rakensi saarella tosi hienoja kiviteoksia, kuten nämä pienet tornit. Lapset viihtyivät muutoinkin reissussa tosi hyvin. Kävimme ihailemassa saaren toisella reunalla avomeren pauhua ja valtavia aaltoja, lauantaina siellä olikin hurjan tuulista. Sunnuntaina kun sitten lähdimme takaisin kotiinpäin, oli sama vesi lähes peilityyni. Meri on kyllä ihmeellinen. 

Mietin pitkään että kirjoitanko tänne mitään veneretkistämme, vai onko aihe jo liian kaukana blogin teemasta. Toisaalta olen postannut kotiin ja asumiseen liittyen jo yli yksitoista vuotta putkeen, niin luulen että pieni aihepiirin laajennus on jo ihan perusteltua? :-D Mitä mieltä te olette, mahtuuko talostakotiin myös välillä retkiä merellä ja saarissa?

Ihanaa uutta viikkoa, meillä on tiedossa vielä toinenkin retki lähiaikoina, sen tosin teemme puolison kanssa kahdestaan! Edellisestä pienestä irtiotosta kaksin onkin jo viisi vuotta eli ehkä on jo aikakin :-D

Lapsuuteni mökkimaisemissa

Viime viikolla meillä oli aivan erityinen retki. Retken teki erityiseksi se, ettemme ole koko porukalla olleet missään reissussa vuosikausiin, tällä kokoonpanolla oikeastaan koskaan lyhyitä mummolavierailuja lukuunottamatta. Nuorimmat lapsemme eivät olleet ikinä käyneet missään mökillä, ja he ovat sentään 8 ja 10v. (Itsehän vietin käytännössä kaikki lapsuuteni kesät isovanhempien mökeillä.) Asia piti saada korjattua, ja olinkin jo talvella sopinut isovanhempieni kanssa, että saisimme käydä tänä kesänä kokeilemassa mökkeilyä. Melkoisen eläimiin liittyvän organisoinnin jälkeen matka tuli mahdolliseksi, ja huristimme kohti lapsuuteni kesäparatiisia.

Tytär oli etukäteen aivan epäuskoinen, että oikeastiko siellä on uimaranta ihan omassa pihassa? Mökin konsepti oli tosiaan ihan vieras, ja hän yritti jatkuvilla kysymyksillään hahmottaa että minne ollaan menossa. Ennen lähtöä hän puki uikkarit jo valmiiksi päälle, että pääsee sitten nopeammin heti uimaan. Kaksi tuntia täpötäydessä autossa meni hujauksessa, ja todentotta, hän paineli suoraan järveen :-D Kelpasi painellakin, vesi oli +27 ja ilmakin kolmen kympin hujakoilla. Huh hellettä!

Tällä mökillä tuntuu aika pysähtyneen, ja kaikki on oikeastaan lähes täsmälleen kuten omassa lapsuudessani. Toki piha ja rannan puut on kasvaneet hieman rehevämmiksi, mutta muutoin kaikki oli ennallaan. Joiltakin osin kaikki on jopa juuri niinkuin minun äitini lapsuudessa, jolloin mökki on rakennettu! En osaa oikein selittää fiilistä, kun toisaalta tuntui siltä että yhtäkkiä hyppäsin hetkeksi lapsuuteni kesiin, mutta toisaalta mukana oli omat lapset melskaamassa järvessä.

Mökin ranta on vaatimattomasti ehkä maailman paras. Pohjana on hienoa hiekkaa, vesi on kirkasta ja ranta on pitkään loiva. Laiturin päästä ranta syvenee nopeammin, ja vipparilta hypyt onkin sukupolvesta toiseen ihan ykkösjuttu. Meillä nuorimpien uimataito vahvistui reippaasti, parin päivän tehokuuri uinnista oli todellakin tehokas. Siksikin arvokas reissu siis!

Testasimme monipuolisesti mökin aktiviteetteja, melontaa, pihapelejä, ja loputtomasti uintia. Mies kävi myös optimistijollalla tekemässä kierroksen. Jollalla ei olekaan kukaan kuulema vuosiin (vuosikymmeniin?) purjehtinut, vaan sitä on käytetty soutuveneenä. Tulipa testattua että vielä toimii purjeetkin!

Mökin saunatilat on niin alkuperäiset ettei voisi uskoakaan että tälläisiäkin paikkoja vielä on. Mökistä on pidetty hyvää huolta kaikki nämä vuodet, ja tilat toimii täysin vielä melkein kuusikymmentä vuotta valmistumisensa jälkeenkin. Ai että olenkin istunut noilla lauteilla aikoinaan paljon!

Mökkireissu oli huikea elämys lapsille ja koko perheelle, ja muistamme reissun varmasti pitkään. Kotimatkastakin muodostui melko ikimuistoinen, sillä päädyimme ihailemaan hirveä hyvinhyvin läheltä. Tilanne oli oikeasti todella täpärä, kun hirvi hyppäsi tielle suoraan automme kohdalla, ja väisti autoa viistosti keulamme suuntaan. Mies sai iskettyä jarrut pohjaan ja hirvi hyppäsi lopulta ikäänkuin konepeltimme yli toiselle puolelle metsään. En ole ennen katsellut auton etuikkunasta hirven mahan alustaa, ehkä välttämättä halua tehdä sitä enää toiste. Huh! Äkkipysähdys maantienopeudesta olisi voinut aiheuttaa auton sisälläkin vahinkoa, mutta kukaan ei satuttanut itseään pahasti. Nuorimmaisella turvavyö oli hieman liian korkealla ja oli kiristynyt vähän kaulan alueelle, mutta muutoin kaikki ok. Edes kattoon saakka ulottunut tavaraosasto ei lähtenyt liikkeelle, vaan pysyi siellä missä pitikin.

Onko teillä joku lapsuuden kesien paikka, jossa pääsee heti siihen samaan fiiliksen kuin silloin ennen?

Arboretumin hämyssä pihaideoita hakemassa

Viikonloppuna sää on suosinut, ja lämpötila on ollut lähes helteinen. Eilen päätimme tarttua hetkeen, ja lähdimme jokavuotiselle alppiruusuretkellemme Mustilan Arboretumiin Elimäelle. Metsän siimeksessä lämpö oli juuri sopiva, eikä ollenkaan liian kuuma.

Koska olen Elimäen naapurista Kouvolasta kotoisin, olen käynyt Mustilassa ihan lapsesta saakka, jos nyt en ihan joka vuosi niin melkein. Nyt aikuisena ei ole tainut jäädä yhtäkään vuotta väliin! Omat lapsetkin tykkää paikasta, ja joka kesä ollaan löydetty joku uusi jännä polku tai paikka missä ei olla vielä käyty.

Samalla kun ihailimme parhaillaan menossa olevaa atsaleojen ja alppiruusujen kukintaa, napsin ideoita tulevaan metsäisempään pihaamme. Yllä on esimerkiksi ihana polku, joka on tehty jättämällä kivien väliin kapea tila. Kaunista ja sopii täydellisesti metsään!

Muutamia havupuulajejakin katsoimme sillä silmällä, tontiltamme joudutaan kaatamaan todella paljon puita, ja varsinkaan kuusia ei jää juuri ollenkaan. Niiden tilalle voisin istuttaa jotakin pienemmäksi jääviä havupuita. Yksi huikea ilmestys olivat myös puupionit paeonia rockii, jossa oli ihan valtavat kukat, vaikka taimi oli vielä aika pieni. Tälläisiä on ainakin pakko saada! ♥ 

Ulkona retkeillessä on tärkeää muistaa evästauot, ja meillä olikin mehua, kahvia ja pullaa-tyyppinen hetki kauniin Koreanvaahteran alla. (anoppia on kiittäminen pullista, en ollut itse asialla!) Lehtien välistä siivilöityi todella kaunis valo! Tätä hetkeä muuten nauroimme, että katsomme sitten joskus myöhemmin näitä valokuvia, ja mietimme että niin nätisti istuivat rivissä siinä lapset! Toivottavasti aika kultaa muistot :-D Oikeasti näiden nuorempien tenavien kanssa retkeily on ollut lähes mahdotonta, ja vieläkin ajoittain aika tuskaa. Tyypit on todella nopeita liikkeissään, ja kuulo on melko valikoiva. Useimmiten meillä vanhemmilla menee hermot jo parkkipaikalla :-P Tällä kertaa selvittiin melko hyvin!

Mukavaa alkavaa viikkoa, ja sehän onkin jo juhannusviikko! Oho!

Espanjan aurinko, marmorilouhos sekä tehdaskäynti Cosentinolla

Viime viikko vierähti melkein kokonaan työmatkalla Espanjassa. Olin Sissarit ry:n porukan kanssa tutustumassa Cosentinon tehtaaseen, jossa valmistetaan mm. Silestone ja Dekton-tasoja. Lisäksi pääsimme visiitille Cosentinon omalle marmorilouhokselle. Molemmat paikat olivat ehdottamasti matkustamisen arvoisia, ja toki kaupan päälle saimme annoksen aurinkoa, palmuja ja lämpöä :-) Itselleni tämä oli ensimmäinen vierailu Espanjassa, ja ison osan huomiostani veivät kyllä luonto ja kasvit. Kaikkialla näkyi valtavia puita ja palmuja, joita olen tottunut näkemään Suomessa huonekasveina. Kanssamatkustajia saattoi hieman hymyilyttää intoiluni esimerkiksi valtavien kumiviikunoiden äärellä, mutta olihan ne nyt oikeasti upeita!

Otin todella paljon kuvia reissusta, ja vaikka itse tehtaassa ei saanutkaan kuvata, on esimerkiksi heidän luonnonkivinäyttelystä muutama kuva joista saatte ehkä käsitystä paikan koosta. Jos nyt en ihan väärin muista, niin tehdasalueen koko oli kolme miljoonaa neliömetriä josta puolet rakennuksia! Tässä siis annos Espanjan aurinkoa kuvien muodossa:

Ensimmäinen majoituspaikkamme oli Valle del Este Golf Resort lähellä Veran kaupunkia.

Jotenkin en ollut etukäteen tajunnut että alue on niin etelässä. Kaktukset yllättivät hotellin pihassa!

Marmorilouhos oli todella suuri paikka.

Koko matkaseurueemme, Cosentino Finlandin väkeä sekä 11kpl Sissareita. Kuvan otti ihana oppaamme Cosentinolta.

Tätä ei usein tapahdu että päätyisin itse kuvaan, mutta pitihän tuo ikimuistoinen tilanne ikuistaa :-D

Marmorilouhoksen jälkeen siirryimme Cosentinon tehtaalle. Jo pelkkä piha teki vaikutuksen, kulkuväylät ja rakennus itsessään oli päällystetty Dektonilla. Tehdas oli valtavan kokonsa lisäksi todella siisti, ja hämmästelimme robottiautojen puuhia sekä sitä määrää erilaisia laitteita joita tasojen valmistus ja pakkaaminen vaativat. Myös varasto oli kooltaan mykistävä.

Esillä oli myös prototyyppejä vasta kehitteillä olevista kuoseista.

Erilaisia luonnonkiviä esillä.

Ihanaa seuruettamme ♥  Kuva: Lotta Huvinen

Tehdaskierros ja kaivoskäynti muodostivat tiiviin päivän, ja loppuilta levättiin hotellilla uinnin ja  illallisen merkeissä. Seuraavana aamuna meillä oli kuljetus Alicanteen, jonne suurin osa porukasta jäi vielä yhdeksi ekstrayöksi ennen kotiin paluuta. 

Hotellimme oli aivan meren rannassa, ja huoneesta avautui upea merimaisema. Hotelli oli nimeltään Melia Alicante, ja tykkäsin kyllä kovasti. Ensimmäisenä päivänä oli ohjelma lähinnä uintia ja rentoilua illallisineen, ja koska lentomme lähti lauantaina vasta aivan illalla, ehdimme vielä viettää melkein kokonaisen toisenkin päivän kaupungissa.

Lähtöpäivänä seikkailimme huonekaverini Piian kanssa Castell de Santa Barbara-linnoitukseen, ja vaikka varjossa lämpötila näytti +30, oli linnoitus todellakin vaivan arvoinen näkymineen! Meillä meni todella pitkään löytää paikka josta hissi ylös vuorelle lähtee. Liekkö vika opasteissa vai helteessä pehmenneissä päissämme, mutta vinkkinä muille että sisäänkäynti oli ison rantatien kupeessa alhaalla rantaa vastapäätä, kun me etsimme sitä ylempänä kulkevilta teiltä.

Puut olivat kuin veistoksia, ja valtavan suuria. Tämäkin on kumiviikuna, eli kotoammekin löytyvä huonekasvi! Käsittämätöntä.

Linnoitus korkealla kaupungin yläpuolella oli nimeltään Castell de Santa Barbara. Kahvilakin ylhäältä löytyi, mutta meillä ei ollut käteistä enää mukana. Pahus! :-D 

Piia ja rannaton meri.

Linnoitus polveili vuoren rinteellä, ja sen sokkeloisuutta ja eri korkeuksia oli vaikea vangita kuviin. Ihana paikka, jossa pääsi kulkemaan myös lastenvaunuilla mikäli jaksaa työntää mäkiä :-D Itse huomioin usein esteettömyyttä, vaikkei meillä enää ratasikäisiä olekaan. 

Iltasella suuntasimme kohti lentokenttää, ja vaikka yötä vasten lähtenyt lento aiheutti melkoisen univajeen, oli mukavaa että saimme ikäänkuin lisäaikaa viimeiselle päivälle. Alunperin lennon piti olla ihan inhimilliseen aikaan Suomessa, mutta lentoyhtiö siirsi sitä, ja lopulta olimme Suomessa vasta puoli neljältä aamuyöstä. Kotona huokaisin viiden aikaan aamulla, ja ehdin jopa hetken nukkua ennenkuin alkoikin jo lasten aamu ja äänet. 

Muistoksi reissusta jäi valtavasti uutta tietoa työhön, ihania muistoja, uusia ystäviä ja aurinkoenergiaa jolla toivottavasti jaksaa pitkälle syksyyn. Kotona oli ruska edennyt huimasti viikon mittaan, ja tulinkin juuri sopivasti takaisin että ehdin vielä nauttia siitäkin. Tykkään vuodenajoistamme eikä talven lähestyminen ahdista lainkaan. Tervetuloa vain, olen valmis :-)

Porukkamme reissukuvia löytyy Instagramista tunnisteella #cosentinolainen ♥ Samalla tunnisteella on myös viime vuotisen tutustumismatkan kuvia, joten älkää hämääntykö että osassa kuvia onkin ihan eri tyyppejä :-) 

Mukavaa uutta viikkoa!