Sohvan nurkka ja ne tärkeät tyynyt

Sohvan tienoo isoine viherkasveineen on yksi lempinäkymistäni meillä. Kissa ja lapset kiehnäävät siinä kuka milloinkin, itse ehdin tosiaan lähinnä katsella sohvaa ennen iltakymmentä :-D (*lisäys, kärsin pahasta sohvakuumeesta, tuo on meille aika pieni!) Kuten edellisessä postauksessa jo kerroin, olin valinnut sen jo mielessäni kodikkaimmaksi nurkkaukseksi, kun olin tekemässä postausta aiheesta. Silloin vähän yllättäen työhuone veikin "voiton", mutta koska olin kuvannut jo olohuoneessakin, laitanpa kuvat tännekin. Hassua muuten miten pienillä asioilla tulee tilaan muutos, toin nuo kirjavat tyynyt eriparisuudestaan huolimatta tuohon vasta muutama päivä sitten, tähän asti sohvalla on ollut vain musta-valkoisia ja harmaita tyynyjä. Kivan kesäinen muutos! Koska tyynyt on tosiaan eri paria, saankin kai hyvän syyn käydä vähän sisustusshoppailemassa jos mielin pitää tuossa värikkäämpiäkin tyynyjä. Olen siitä kehno sisustaja, että en tosiaankaan ostele tyynyjä koko ajan (lähes ikinä). Samoilla tyynyillä on menty jo vuosia, vähän niiden paikkoja vain vaihdellen :-D

Tämmöistä erittäin tärkeää sisustustyynyasiaa tähän keskiviikkoon, hauskaa päivää kaikille! 

Kodikkain nurkkaus meillä?

Sisustamisessa moni tekee valintojaan aika fiilispohjalta. Makuja ja tyylejä on lähes yhtä monta kuin sisustajiakin. Samanhenkisten kanssa on mukava joskus vaihtaa ajatuksia, ja päädyimme pienellä bloggaajaporukalla keskustelemaan facebookin kautta. Samalla heräsi ajatus, että olisi kiinnostavaa jos eri blogeista voisikin joskus lukea samasta aiheesta, ja näin saada samaan teemaan erilaisia näkökulmia. Päätimme ottaa kuukausittain vaihtuvan aiheen, ja tämän aiheen meille emännöi Suvi Valkoinen Harmaja-blogista. Sieltä voitte myöhemmin käydä lueskelemassa kootusti koko porukan mietteitä kodikkuudesta.

Kun kysymyksenä oli, että mikä on kotinne kodikkain nurkkaus, piti oikein miettiä hetki. Vaihtoehtoja olisi ollut useampiakin, aika onnekas tilanne siis! Päädyin olohuoneen sohvannurkkaan, ja olin sen jo kuvannutkin, kun vaihdoinkin nurkkausta vielä lennossa. Julistankin kodikkaimmaksi nurkkaukseksi vähän yllättäen työhuoneen ja tietokonepöydän ympäristön. Ei ehkä se yleisin valinta, eihän läppärit ja tulostimet ym ole kovin esteettisiä esineitä :-D Tykkään silti tästä nurkkauksesta ja sen tunnelmasta, tässä koneella nytkin kun naputtelen. Pohdin, että mikä sitten tekee tilasta, kodista tai vain yhdestä nurkkauksesta kodikkaan? Tämä on taas niitä fiilispohjaisia juttuja, ja usein tuo tunne syntyy monen asian summana. Omassa kodissani huomaan kuitenkin olevan muutama seikka joita voisin nimetä kodikkuuden avaimiksi. Yksi on viherkasvit, niitä meillä on jokaisessa huoneessa. Toinen on se, että esineillä on tarina. Tässäkin nurkkauksessa ympärilläni melkein kaikilla esineillä on aika kiinnostava tausta, aika harva esine on vain tylsästi ostettu kaupasta ja kannettu kotiin.

Omatekemäni keraaminen amppeli, ja taustalla yhden lapsen aikoinaan tekemä piirros edellisestä kotitalostamme. Kukkakin ehti kertaalleen kupsahtaa, mutta sain sen elvytettyä takaisin eloon :-D

Jos ihan luettelen, niin pöytä on äitini meille kierrätyskeskuksesta tuoma, sen piti olla vain tilapäisenä apupöytänä viimekesäisissä rippijuhlissa, mutta päätyikin tietokonepöydäksi. Maalatakin se pitäisi, mutta ei ole vielä ollut aikaa (kahvikupin renkulatkin jätin autenttisuuden nimissä pyyhkimättä). Lamppu on löytö roskalavalta, Tapiovaaran Fanett-tuolin ostin edellisen kodin lähellä olleen vanhan talon kuolinpesän pihakirppikseltä. Seinällä on lasten kuvia ja muutama printti joihin liittyy muistoja. Viereinen iso liinavaatekaappi on tori.fi kautta löytynyt edellisen kodin makkariimme vaatekaapiksi. Pöydällä oleva pirteä kynä on matkamuisto miehen kanssa tehdyltä Ruotsin reissulta, ja pöllön on isoäitini maalannut joskus posliinimaalauskurssilla. Pöydän alla on opiskelureppuni jonka olen itse tehnyt. Oman lisänsä huoneen tunnelmaan tekee lapsuudessa saamani piano, jonka isäni on minulle kunnostanut, se ei nyt valitettavasti näy kuvissa mutta on tuossa ihan vieressä. Myös maisema auttaa viihtymään, viereisestä ikkunasta aukeaa näkymä terassillemme, ja taustalla olevaan metsään sekä pellolle. 

Tälläistä tänään, sateisena maanantaina. Minkälaisista palasista teidän mielestänne kodikkuus tilassa koostuu? Onko se täydellisen harmonisesti yhteensointuvat esineet, tilan värit, vai jotakin ihan muuta?

 Ihanaa uutta viikkoa kaikille, aika monella taitaakin olla loma? 

Isot numerot talon seinään

Ihanaa juhannusiltaa kaikille! Tässä kun kotosalla ollaan oltu on ilmeisesti aikaa saunan lämpeämistä odotellessa päivittää blogiakin :-)

Uusien talojen rakentajat miettivät usein joka ikisen nippelin ja nappelin todella tarkkaan, harkiten kokonaisuuteen sopiviksi. Kun rakentaminen etenee, ja turnausväsymys alkaa nostaa päätään, tuleekin siitä odotetusta "sit kun pääsee valitsemaan kaikkii ihanii juttui"-vaiheesta tuskallinen pakkopulla, ja joskus ihan loppuvaiheen valinnat meneekin jo tyylillä ihan sama, kunhan on jotain. Kun talo on jo lähestulkoon valmis, ja aletaan miettimään muuttotarkastuksen tilaamista, voi päästä yllättämään että hei, sittenhän pitää olla se talon numerokin jo paikoillaan! Suunnataan lähirautakauppaan, ja otetaan ensimmäiset jotka ei eniten ärsytä :-D Tätä toista taloa rakennettaessa olin kuitenkin jo viisaampi, ja meillä oli talon numerotkin mietittynä ja tilattuina jo hyvissä ajoin. Halusin nimittäin normaalia suuremmat numerot, ja muutenkin toiveissa oli että niissä olisi vähän jotain jujua, ja että ne sopisivat talon moderniin ilmeeseen. Mitään kiemuraisia takorautoja ei siis tullut kysymykseen. Törmäsin tälläisiin isoihin numeroihin eräässä toisessa talossa, jonka oli piirtänyt sama arkkitehti kuin meidänkin talomme. Koska talon emäntä piti vielä siihen aikaan raksablogia, selvisi numeroiden alkuperäkin helposti. Ne oli tilattu Hannah Hoijarilta. Niinpä meille tuli samasta paikasta isot 40cm korkeat numerot, ja fontinkin sai valita itse. Suurimmat numerot mitä heiltä olisi saanut, olisivat olleet metrin korkuisia, mutta ehkä se olisi ollut jo vähän liikaa... :-D Laitoin viestiä heille facebookin kautta, ja ainakin sieltä yhteydenpito sujui kätevästi.

Saimme ulkorakennuksen äskettäin ulkopuolelta maalattua, ja valotkin siellä nykyään palaa, niin heräsi ajatus että varaston seinässäkin voisi olla numerot, se kun on lähempänä tietä ja näkyy ensin katua meillepäin tullessa. Päädyin tilaamaan samanlaiset numerot*, mutta hieman pienempinä eli 20cm korkeina. Varasto on kokonaan musta, ja halusin numerotkin mustina. Ne erottuvat kuitenkin juuri sopivasti, ja illalla numeroiden päällä on vielä valot korostamassa niitä. Minusta nuo molemmat numerot vaikuttavat yllättävän paljonkin talon yleisilmeeseen, ja ne on kuin kirsikka kakun päällä!

*varaston numeroista saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan.

Johannesten nimpparit

Tänä vuonna me ollaankin juhannus kotona. Perinteisesti olemme olleet aina vanhalla kotiseudulla isovanhempien luona, mutta viime vuonna juhannus meni muuttopuuhissa, ja tänä vuonna päädyttiin olemaan kotosalla myös. Tänään käväistiin luontoretkellä lintutornissa, syötiin oikein todella makoisa grilliateria, ja jälkkäriksi vielä perheen Johannesten nimipäivän kunniaksi kakkukahvit. Kakut ei ole koskaan olleet minulla vahvuus, mutta mitään niin rumaahan ei olekaan jota ei muutama kukka kaunistaisi :-D Kakun päälle löytyi tosiaan somisteet omalta pihalta marjoja lukuunottamatta; orvokkeja kukkapenkistä ja pari mintunlehteä kasvimaalta.

Seuraavaksi mennään vielä pienten kanssa porukalla saunaan (huhhuh), ja sitten alkaakin olla miniväki valmiina unten maille. Me vanhemmat saatetaan vielä sen jälkeen istahtaa terassille hetkeksi nauttimaan kesäyön hiljaisuudesta ihan kahden. Rauhallista juhannusta kaikille!

Kesäpäiväksi tekemistä Porvoossa: Bosgård

Koululaisten lomalla on ollut pakko keksiä välillä jotain pientä puuhaa tai retkeä. Vaikka vapaa oleilu on toki rentouttavaa ja lapsetkin kaipaavat kouluvuoden jälkeen lepoa, alkavat varsinkin eskari- ja ekaluokkaikäiset melko usein kiipeillä ns. seinille jos ei ole mitään ohjelmaa. Tänään me lähdettiin iltapäivällä vähän ekstemporee ajelulle, ja meinattiin mennä Kungsbackan kotieläintilalle. Sinne ajettuamme tajusin kuitenkin, että paikkaan on pääsymaksu, ja siellä käy vain käteinen jota ei tietenkään ollut riittävästi mukana. Lisäksi liput olivat mielestäni aika hintavat, laskettiin että meidän porukalla olisi tullut jo hinnaksi lähemmäs viisikymppiä... No, piti keksiä uusi suunta, ja muistin lukeneeni joskus Hannan blogista että täälläpäin on myös maatiloja joissa on tilamyyntiä ja kahvilaa ym. Pikaisella googlailulla löytyikin retkikohteeksi Bosgårdin luomutila. 

Tilalla kasvatetaan Charolaiskarjaa, ja kuten he itse kutsuvat, niittylihaa. Karja laiduntaa perinnemaisemassa samalla hoitaen sitä luonnonmukaisesti. Tilakaupassa myydään oman tilan lihaa ja lihavalmisteita, ja samassa yhteydessä on myös kahvila ja ravintola (jonne pitää ehdottomasti mennä joskus syömään!). Ilmeisesti paikasta saa vuokrata myös juhlatiloja, ainakin miljöö oli todella viehättävä vanhoine taloineen. Itse ostin kaupasta vähän grillattavaa juhannukseksi, arvostan todella sitä että tiedän lihan alkuperän näinkin omakohtaisesti. 

Lapset viihtyivät tilalla niin hyvin, että lopulta meidän piti vähän väkisin lähteä kotiin kun ruoka-aika alkoi lähestyä. Metsässä kulkeneella luontopolulla oli paljon nähtävää, ja mietittiinkin jo että pitää tulla joskus vielä paremmalla ajalla uudestaan, nyt ei ehditty ihan koko reittiä mennä läpi.

Tässäpä siis yksi vinkki kesäpäiväretkeksi Porvoon seudulla, kaunista maaseutua täällä toki riittää vaikka kuinka paljon, mutta jos tekee mieli samalla tehdä ostoksia, tai käydä syömässä, löytyy tämä kaunis maatila noin vartin ajomatkan päästä Porvoon keskustasta!

Hassu

Hei mullahan onkin kamera tässä pöydällä, otetaas susta kuva kun olet siinä niin sopivasti. Hymyileppäs! Ai ei vai? No vähän ees? Ooppa normaalisti? Okei, no ei sitten... :-D

Vuosi muutosta!

Tasan vuosi sitten me olimme niin väsyneitä että en uskonut sellaisen olevan mahdollistakaan. Hommia oli painettu kellon ympäri jo pitkään. Tehtiin yhtäaikaa kahta raksaa, tätä että saatiin talo muuttokuntoon ja siivottua, vanhan talon viimeisiä fiksailuja että voitiin luovuttaa se seuraaville omistajille. Oli pakattu ison perheen omaisuus nopealla rykäisyllä, koska pääsimme aloittamaan pakkaamisen vasta esikoisen ylioppilasjuhlien jälkeen. Höylätty motaria eestaas, uusia ja taas uusia muuttokuormia kaupungista toiseen. Siivottu vanhaa kotia kynnet verillä, jonkinlainen rituaali kai sekin. Tunnelma oli ollut jo viikkoja väsyneen ja työmäärän edessä lähes epätoivoisen lisäksi haikea, omarakentamasta talosta oli toki vaikea luopua. Keskellä kukkeinta kesää myös edellisestä puutarhasta luopuminen tuotti suurta surua, varsinkin kun täällä oli vastassa vain möykkyinen savipläntti, osittain maatyöurakoitsijan loppuvaiheessa tekemän oharin vuoksi.

Nyt muuttopäivästä on kulunut tasan vuosi. Kesä on taas kukkeimmillaan, ja nykyisestä puutarhastakin saa jo nauttia ihan monellakin tavalla. Tänä aamuna saimme ensimmäistä kertaa oman maan satoakin noudettua kasvimaalta! Toki uusi koti on sisältäkin sitä mitä olimme toivoneet ja niiden lukuisien valintojen myötä saatu vastaamaan visiotamme. Ihana, ihan oman tuntuinen. Tuntuu, että aurinko paistaa taas, ja elämää on raksan jälkeenkin. Olin edellisestä kerrasta viisastuneena osannut antaa itselleni aikaa, ja henkisesti olin varautunut että ainakin puoli vuotta menee ihan vaan toipumiseen. Meni vähän enemmänkin, toki täällä oli paljon hommaa vielä muuton jälkeenkin, ja varsinaisesti elo alkoi helpottaa vasta syksyllä.

Vuosipäivänä voin hyvillä mielin todeta, että tästäkin talosta tuli koti. Kiitos teille kaikille mukanaolosta ja myötäelämisestä <3 Ihanaa juhannusviikkoa kaikille (viime vuonna muuttopäivä oli juhannusaatto :-D) !

Olipa kerran...

...synkkä ja myrskyinen yö. Tuo sadun aloitus tuli tämän päivän säästä mieleen, vaikkei ollut edes yö. Synkkä ja myrskyinen silti. Motarilla koulusta kotiin ajellessa meinasi auto melkein lentää pellolle tuulenpuuskissa, ja kotosalla sai jännätä että kaatuuko puut talon päälle vai ei. Toistaiseksi ei, mutta edelleen ne taipuu lähes vaakatasoon tuulessa. Hyvä puoli tälläisessä säässä on se, että saa laittaa hyvällä omallatunnolla takkaan tulet vaikka onkin kesä. Villasukat jalkaan, lasi kylmää valkkaria lasiin, ja ah! Tästä tuli sittenkin ihan kelpo synttäripäivän ilta :-)

Rauhallista lauantai-iltaa kaikille, toivottavasti ei myrskyä liikaa!

Kesäistä ulkoruokintaa

Eilen kesäinen lämpö palasi hetkeksi, ja siitä piti ottaa ilo irti. Naapuruston lapset lähtivät kaikki uimarannoille, mutta koska itse en turvallisuussyistä todellakaan mene yksin "nelosten" kanssa rannalle, piti meidän keksiä jälkikasvun kanssa jotakin muuta puuhaa. Itseasiassa tämä puuhan keksiminen on kyllä läsnä ihan koko ajan, ja alkaa välillä tuntua jo aika työläältäkin, mutta ei mennä nyt siihen...

Me lähdettiin retkelle, eli pakattiin eväät mukaan ja mentiin terassille syömään välipalaa. Joskus se voi olla näinkin pieni juttu millä saadaan päivään edes pientä ekstraa :-) Lapsille maistuu ruoka tai välipala tai mikä nyt milloinkin on kyseessä, paljon paremmin pihalla. Ja itselle myös! Pitäisi useamminkin syödä ulkona.

Jottei liian idylliseksi menisi kuitenkaan tämä meidän iltapäivähetken kuvaus, laitettakoon loppuun vähän toisenlainen kuvakulma. Taustalla väänsi nimittäin koko ajan tiehöylä ja piti aikamoista mekkalaa kuten koko kuluneen viikon :-D Tänään tai huomenna pitäisi olla asvalttia tiellä, eli hyvä juttu kuitenkin!

Iltasella meillä oli miehen kanssa erilaista ohjelmaa myös, kun lähdimme Helsinkiin Stockmannin Sisustusmaailman avajaisten kutsuvierastilaisuuteen. Ilta oli upea, ja tästä aiheesta saatatte kuulla myöhemmin vielä lisääkin :-)

Lisää kukkia

Harvemmin haluan tehdä tälläisiä "katsokaa mikä ihana tavara mulla on"-postauksia, mutta tämä suloinen pieni maljakko saa nyt olla poikkeuksena. Sain nimittäin viikonloppuna äidiltäni etukäteisenä syntymäpäivälahjana tämän Marimekon maljakon, ja ai että se on söpö! Tupareiden jäljiltä pöydässä oli vielä kissakelloja ja koiranputkia sekä tuo täsmälleen kissankellojen värinen mariskooli, ja pikkumaljakko sujahti samaan joukkoon aika kivuttomasti. Hain siihenkin ulkoa sinisävyisiä kukkia (joiden nimeä en tiedä, hups!), ja kylläpä nyt on keittiössä kukkaisaa. Huomaatte varmaan että pidän luonnonkukista? Sen tietää äitinikin, ja siksi tuo onkin niin osuva lahja, kiitos!

Tuparit

Meillä vietettiin eilen ystävien kanssa tupareita. Johan se oli ehkä aikakin, kun parin päivän päästä tulee kuluneeksi vuosi siitä kun pääsimme muuttamaan sisään. Ihmeen äkkiä on tuo vuosi mennyt! 

Kaikki hyvien juhlien tunnusmerkit täyttyivät: oli paljon ruokaa, ystäviä, naurua ja elävää musiikkia. Valokuvia juhlista taas ei ole juuri lainkaan, vain ennen ja jälkeen. Onneksi yksi vieraista hoksasi ottaa minun kamerallani muutaman otoksen juhlien tiimellyksessä, niin jääpä muitoksi pari sellaistakin kuvaa joissa itse olen. Taisin näistä jokaisessa kuvassa syödä jotakin, ja samalla huitoa käsilläni vimmatusti asiaa jota selostin. Sattuneesta syystä ne kuvat jääköön julkaisematta :-D

Tulostin talon vaiheista muutaman kuvan esille, ja huussin seinä tuntui jotenkin aika sopivalta paikalta muistella näitä raksan käänteitä. Siitähän voi jokainen päätellä mitä haluaa, heh. Onneksi aika kultaa muistot, ilmeisesti hyvinkin nopeasti kun illan hämärtyessä kuultiin niinkin hurttia huumoria että siellä mainittiin sanat sitäseuraavatalo. Juuei, huh sentään! :-D Koetetaan nyt toipua tästä projektista, ja saada tämä valmiiksi.

Juhlien somistukseen löytyi paljon ilmaista kauneutta takapellolta, josta kävin iltasella poimimassa useamman kimpun. Myös lapset osallistuivat kimppujen keräämiseen mielellään. Ihmettelin kun poimiessa hengitys aivan huurusi, niin kylmä oli. Mittari näyttikin kuusi astetta! Melkoinen juhannnussää niiden kolmenkympin helteiden jälkeen... Harmi sinänsä, mutta toisaalta eipä ollut juhlaväellä liian kuuma, niinkuin helteellä meillä olisi ollut. Alusina pöydässä oli omatekemiäni keraamisia alustoja, sekä vanerialusta, joista tuli ihan kiva kokonaisuus kun laitoin kuviot "samaa sarjaa".

Leppoisaa sunnuntaita, minä nautin vielä pienen hetken hiljaisuudesta ennenkuin jälkikasvu palailee kotiin <3