kotiliesi

Habitarekäynnin jälkeiset sisustusfiilikset kotona



Habitare on sisusalan päätapahtuma vuodessa, ja siellä kiertäessä saa todella rautaisannoksen inspiraatiota ja sitä mikä on nyt "in". Kiersin messut itse jo keskiviikkona heti aamusta alkaen, ja koko päivä vierähti helposti. Nyt, kun messukäynnistä on pari päivää (toki menen vielä uudelleen piipahtamaan sunnuntaina, mutta se on sitten taas jo työhommia eikä liity tähän) jäin pohtimaan sitä, minkälaiset fiilikset messukäynnistä jäi. Näyttääkö oma koti jotenkin muodista jälkeen jääneeltä, iskikö kova uudistusinspis, vai vahvistiko uusimpien trendien näkeminen omaa vahvaa makua entisestään? 


Huomaan, että fiilis ei ole oikeastaan mikään yllä olevista. Enemmänkin korostui tunne, että trendit tulee ja menee siellä messuhallissa, eikä asia kosketa omaa kotiani mitenkään. Mahtaako tämä olla merkki siitä, että kotimme sisustus on ikäänkuin kypsynyt ja valmis? En kaipaa muutoksia, ei tee mieli muuttaa kalusteiden järjestystä (ainakaan vielä, se tulee sitten joulun jälkeen ehkä taas :-D) ja kaikki tuntuu olevan oikein mallillaan. Vaikka näen ammattilaisena paljon kaikkea ihanaa, en silti havittele uutuuksia itselleni. Sisustus lähtee meillä tarpeesta, ja jos nyt ei väkimäärä vaikka yllättäen muuttuisi, tulisi tuskin tarvetta vaihtaa esimerkiksi ruokapöytää erilaiseksi, sohvaa pienemmäksi, tai kalustaa jotakin makuuhuoneista ihan eri käyttöön. Toki jos jokin muutos tulee ajankohtaiseksi, olen aina valmis tarttumaan uuteen sisustushaasteeseen, mutta yllättäen en niitä erityisesti kaipaakaan. Saan ilmeisesti tätä lajia riittävästi töiden puolesta :-D Enemmänkin haen messuilta työtäni sisustussuunnittelijana tukevia asioita, kuten uutuuksia materiaaleissa ja kalusteissa, sekä toki ylläpidän verkostoja ja tapaan ystäviä.


Olen asumisen suhteen melko levoton sielu, olemme eläneet keskellä muutosta lähestulkoon aina. Tämän hetkinen seesteisyys onkin siis oikein tervetullut tunnelma! Toisaalta itseni tuntien, osaanko sittenkään pysähtyä tähän ylläpitovaiheeseen, jossa mitään ei ole kesken tai tulossa tai menossa? Ehkä en, mutta nyt on hyvä hetki huilata vähän. Ei olisi kovin taloudellista, tai ehkä eettistäkään vaihdella sisustusta vain vaihtelun vuoksi alituisesti. Pieniä muutoksia toki silloin tällöin teen, mutta niissäkin uudistus löytyy yleensä omasta komerosta kausitekstiilein tms.


Kodista ei tunnu löytyvän kuvattavaa, tämä on yksi pysähtyneen tunnelman kääntöpuolista. Koska en kaipaa tai tee muutoksia sisustukseen, tuntuu vähän hassulta kuvata blogiin samoja nurkkia samanlaisina uudelleen ja uudelleen. Tämän aiheen kanssa painin nykyään useinkin. Pakko kuitenkin löysätä vähän pipoa tässä aiheessa, muutenhan blogi vain kuivuu kasaan? Olkoon siis esimerkiksi ylläolevan kuvan anti tuo ryppyyn jäänyt matto todistuksena löysemmästä pipostani :-D Tai syksyiset värit ikkunan takana? 


Miten te koette sisustustapahtumien vaikutuksen omassa kodissa? Tekeekö mieli aloittaa uusia sisustusprojekteja, vai käyttekö vain fiilistelemässä ja viihtymässä messuilla? Toki jos on vaikkapa rakennusprojekti menossa, sitä ammentaa messuilta ihan eri tavalla tietoa, messutarjouksia ja kontakteja. Mutta te, jotka käytte siellä muuten vaan? Minusta olisi kiinnostava kuulla, tuntuuko oma koti kodikkaammalta messujen jälkeen, vai iskeekö messukrapula ja nurkat alkaa näyttää nuhjuisilta kauniiden osastojen jälkeen? Toivottavasti jokainen saa nauttia kodistaan kuitenkin juuri sellaisena kuin se on, ilman vertailua! Sama pätee toki myös sisustusblogeihin, Instagramiin, Asuntomessuihin jne. Ideana on antaa inspiraatiota, eikä saada kenellekkään huonoja fiiliksiä omasta kodista.


Oikein mukavaa viikonloppua, itse taidan suunnata huomisena vapaapäivänä ainakin sienimetsään, tai nauttia vain viikonlopuksi siistitystä kodista, jossa tuntuu olevan nyt kaikki kohdallaan :-)




Puun ja murrettujen sävyjen Habitare 2019

Terveisiä Habitaresta, Helsingin Messukeskuksesta jossa vietin aika tiiviisti viime päivät. Ensin töiden merkeissä, ja eilisen tavaten tuttuja ja inspiroituen kauniista messuista. Tämän vuoden messuista jäi päällimmäiseksi mieleen puu eri muodoissaan, murretut sävyt, ja pehmeys.

Puuta oli käytetty paljon niin messuosastojen rakenteissa, kuin esillä olevissa tuotteissakin. Tämä on selvä jatkumo edelliselle vuodelle, ja oli toki jo arvattavissakin. Puu kuuluu suomalaiseen sisustukseen, ja vain tummuus/ vaaleus tuntuu vaihtelevan trendien mukaan. Tänä vuonna oli sekoitettu todella rohkeasti ihan tummaa ja vaaleaa puuta vierekkäin, vaikka perinteisesti on pyritty siihen ettei olisi montaa puulajia sekaisin. Tätä ilmiötä jään mielenkiinnolla seuraamaan ja ottamaan opiksi, itselläni on ainakin vielä haasteita puun sävyjen yhdistelmissä!

Murretut sävyt oli toinen selvä ilmiö, missään ei näkynyt kirkkaita perusvärejä, paitsi toisen hallin antiikkipuolen vintagehyllyissä :-D Osittain oli melko värikästäkin, osastoja oli maalattu reippaasti sateenkaaren sävyihin, ja toisaalta osa osastoista oli hyvinkin hiekka/beige/savi-värimaailmasta ammentavia. 

Pehmeys tulee pyöreistä muodoista, muhkeista samettiverhoista (joita olikin todella monella osastolla!), ja kotoisista nurkkauksista. Mikäli hälyiseen ja isoon messuhalliin on ylipäätään  mahdollista luoda kodikasta tunnelmaa, niin nyt sitä oli monella osastolla onnistuttu tekemään! 

Jos teillä herää kysymyksiä jostakin kuvasta tai osastosta / mistä kuva on otettu, laittakaa vain kommentteihin niin koetan selvittää ja muistella :-) Päätin nyt laittaa kuvat enemmän tälläisenä virtana vain. Tässä siis kuvakierros messuilta kameralle tarttuneisiin kohteisiin, olkaa hyvät:

Asun + Blau + Cozy + Iittala

Signals

Anno

Bo Lkv

Himmee

Matri

Signals

Siinne

Signals

Hakola

Muoto2

Vieser

Hakola

Verkkiksen älykoti

Tapio Anttila /Kaj Franc-palkintonäyttely

Pentik & Koti ja keittiö

Papurino

Teemu Järvi

Eimi Kaluste

Asun + Blau + Cozy + Iittala

Nikari

Mukavaa loppuviikkoa! Habitareen ehditte vielä mainiosti, messut jatkuvat sunnuntaihin 15.9 saakka. Ovet ovat avoinna 10-19 ja sunnuntaina 10-18.

Val-mis!


Pakko se on uskoa, talomme on vihdoin lopputarkastettu! Olemme asuneet talossa jo yli neljä vuotta, mutta koska viimeisiä viimeistelyjä on tehty pikkuhiljaa, on valmistuminen venynyt pitkäksi. Ja nyt. En olisi uskonut, miten vapauttava fiilis lopputarkastuksesta tuleekaan. Olin ehkä stressannut asiaa mielessäni enemmän kuin olin tajunnutkaan? 



Lopputarkastuksesta tekee entistäkin juhlavamman hetken se, että tämä on nyt ensimmäinen kerta kun pääsemme todella nauttimaan tästä fiiliksestä, eli että talo on valmis ja raksaelämä ohi (ainakin tältäerää). Edellisen talon kanssa kävi nimittäin niin, että talo ehdittiin myydä ennen lopputarkastusta. Hoidimme tarkastuksen toki, mutta siinä vaiheessa talo ei ollut enää meidän, ja uusi tontti eli tämä oli jo odottamassa. Ja toisinpäin sanottuna; olemme eläneet viimeiset kymmenen vuotta raksalla. Huhhahhei. Edellistä taloa alettiin rakentamaan vuonna 2009, eli tosiaan kymmenen vuotta tässä on vierähtänyt!



Tältä näyttää siis ns. "valmis" talo. Omakotitalohan ei ole koskaan valmis, aina on jotakin pientä laitettavaa joko puutarhassa tai sisällä. Mutta virallisesti valmis, ja se riittää nyt tänään aiheeksi pieneen juhlaan. Mies vitsaili kun otin näitä kuvia, että onko nämä nyt sitten ne myyntikuvat? :-D Sitähän ei voi tietää, jos joku oikein ihana tontti tai remppakohde vielä osuisi kohdalle..!


Ihanaa viikon jatkoa kaikille, meillä on tiedossa lasit skumppaa ja ehkä myös puusaunan löylyt iltasella juhlan kunniaksi ♥