Juhannusta ja kukkia

orvokki

vanha puutarha

mölkky


juhannuskokko

juhannuspoika

arboretum mustila

alppiruusu

alppiruusu

Vietimme juhannusta perinteisin menoin mammalassa. Paljon ruokaa ja herkkuja, pari erää mölkkyä ja pihasulkkista, paikkakunnan kokko ja illalla saunaan. Kotikonnuilla kun oltiin, piti lapsia käyttää myös paikallisessa satumetsässä, eli Arboretum Mustilassa. Isot lähes puun kokoiset alppiruusut, värikkäät atsaleat ja monet eksoottiset puulajit ovat jääneet itsellenikin mieleen jo aivan lapsuudesta hienona kokemuksena, ja olemme koettaneet käyttää omiakin lapsia tuolla ainakin kerran kesässä. Toki samalla voi myös harrastaa vähän puutarhahaaveilua, ja yhden pikkuisen taimen ostinkin. Pikkuisesta kasvaa isona Mantsurianlikusterisyreeni, uusi tulokas puutarhaani. Hieman tuotti vaikeutta keksiä isoksi puuksi kasvavalle taimelle enää paikkaa postikorttipihastamme, mutta kyllä se onneksi lopulta löytyi. Muutoinkin jonkinlaista pihan laittelun innostusta on taas havaittavissa, jospa sieltä saisi taas muutaman keskeneräisen jutun tehtyä :-) 

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille, itselläni onkin kesän ainoa lomaviikko käynnissä, pitää ottaa siitä kaikki irti!

P.S. Pikkumiehellä on kuvassa isommille veljille aikoinaan tekemäni vihreä takki, joka alkaa olla jo aivan repaleina. Ainakin se on hyvin palvellut! Ilmeisesti alkaisi olla siis aika kaivaa myös ompelukone esiin, kun edelliset tekeleet on käytetty puhki? :-D


Koivuntuoksu saunaan


Koko Suomi laskeutuu pikkuhiljaa juhannuksen viettoon. Ainakin minulle juhannukseen kuuluu erottamattomasti sauna, ja tuoreen vihdan tuoksu. Jos vihtaan ei ole riittävästi oksia tarjolla, taidot ei riitä sen sitomiseen, tai muuten vaan et pidä varsinaisesta vihtomisesta, voi tässä olla sinulle sopiva vinkki: Laita muutama koivunoksa maljakossa lauteille, ja saat ihanan koivun tuoksun lisäksi viihtyisän tunnelman löylyhuoneeseen. Lehtiä voi uittaa myös löylyvedessä, siitäkin tuoksu leviää löylyn mukana ihanasti tilaan. 

Meillä tuolla tulet jo rätiseekin kiukaassa, ja tulin tätä postausta naputtelemaan vain nopeasti saunan lämpenemistä odotellessa. Otimme siis pienen varaslähdön juhannukseen :-)

Ihanaa ja rauhallista juhannusta kaikille!


Oooo, kesän lapsi mä ooon

kesäkukkia, kukkakimppi, kaunis kukkakimppu

raparperin alla





Olen joskus pohtinut, pitävätkö kaikki ihmiset erityisen paljon siitä vuodenajasta jolloin ovat syntyneet? Vai onko käynyt vain niin, että kävi tuuri, ja itse synnyin silloin kun kesä ja kukat on kukkeimmillaan? Eiväthän kaikki edes pidä kesästä, joillekin syksyn viimat ja sateet on tunnelmallinta mitä on. Vaan ovatko he juuri ruska-ajan lapsia? Syntyykö mielleyhtymä mukavimmasta vuodenajasta siitä, että lapsena ne kauan odotetut synttärit olivat silloin? Kukapa tietää, mutta omalla kohdallani eletään nyt ihan lemppariaikaa vuodesta. Luonnonkukat, valo, verheys, vielä edessä oleva kesä ♥ Eikä perheen tekemästä mansikkakakusta toki haittaa ole, hyvältä maistui sekin!

Ihanaa alkavaa viikkoa, se onkin jo juhannusviikko!

Fiilis



Se tunne, kun pitkän työputken jälkeen on viikonloppu ja sille osuvat vapaat. Koti jotenkuten siivottu, ja vihdoin aikaa hengähtää. Ah! 

Voiko kissa muuten olla oikeasti noin pitkä? Ja oikeasti nukkua noin..? :-D

Hassu juttu



Sattuipa niin jännä juttu tänään, että päätin kertoa sen teillekin. Ajoin töihin, ja työpaikan pihassa huomasin jotakin tutun oloista. Melkein kuin vanha ystävä olisi siellä odotellut. Ajoin autoni viereiseen ruutuun, ja tarkistin vielä mieheltä viestillä muistinko rekisterinumeron oikein. Kyllä, siinä vieressä oli meidän vanha automme! Koska olen vähintäänkin höperö, kiinnyn myös autoihin melkein kuin perheenjäseniin. En alkanut sentään itkeä, mutta jotakin oudon haikeaa kohtaamisessa oli. Auto tuli aikoinaan meille ihan uutena, ja valitsimme siihen oman makumme mukaan varusteet. Minä sain päättää värin :-) Hetken herkisteltyäni muistin, että hei, meillähän on muuten vielä jotakin uudelle omistajalle kuuluvaa! Harmillisesti minulla alkoi heti työpäivän alkuun sovittu tapaaminen, enkä ehtinyt jäädä selvittämään kuka autolla ajoi, ja hetken jo ajattelin että siinäpä se, auto oli luultavasti jonkun asiakkaan enkä ehdi juttua selvittää. Tapaamisen loputtua auto oli kuitenkin vielä pihassa, ja päätin että nyt kyselen vähän. Kävi ilmi, että toimiston puolella oli vieraita. Auto olikin yhden heistä, ja kohta jo tapasimme nykyisen omistajan kanssa. Kerroin hänellekin tarinan, ja sen, että meillä on tosiaan jotain jota he saattaisivat haluta itselleen, nimittäin tuon auton avaimet :-D

Avainten kanssa kävi niin, että kun autosta piti noin puolitoista vuotta sitten työpaikan vaihdon yhteydessä luopua, toisia avaimia ei löytynyt mistään. Etsinnät olivat todellakin laajat, mutta ei. Auto oli ollut meillä leasing-yhtiön kautta, ja he laskuttivat meiltä muutaman satasen puuttuneesta avaimesta. Maksettavahan se oli, kun ei kerran millään niitä löydetty. Nyt keväällä kadonnut avain kuitenkin sattumalta löytyi, kun kaivoin varastosta kevätvaatteita sisältäneen laatikon esiin. Avain oli yhden takin taskussa! Mies otti heti yhteyttä samaan leasing-yhtiöön josta auto oli ollut, että onko heillä sen uuden omistajan yhteystietoja, voisimme toimittaa avaimet heille. Ei kuulema ollut, eikä mitään hyötyä avaimia enää palauttaakaan kun aikaakin oli jo kulunut niin paljon. Totesimme että jahas, siihen on varmaan lukotkin sarjoitettu, ja asia unohtui taas. Miehellä oli kuitenkin ollut avaimet jo pitkään työpöytänsä laatikossa, koska oli ollut aikeissa niitä postittaa leasing-yhtiölle ennen nihkeää puhelua.

Kävipä vielä niin, että kaikista maailman päivistä juuri tänään mies oli sovitusti tulossa käymään työpaikallani. Laitoin hänelle viestiä, että hei otappa ne avaimet mukaan, auto onkin yhä täällä, ja omistajakin löytyi. Oli siinä hetkeksi päiviteltävää puolin ja toisin, kun kävin antamassa nykyiselle omistajalle avaimet, ja samalla he saivat auton lämmittimeenkin kaukosäätimen jota heillä ei ollut koskaan ollut :-D Avain tosiaan toimi ihan normaalisti! Outoa oli se, ettei yhtiö ollut teettänyt uutta avainta kadonneen tilalle, vaikka meiltä se laskutettiinkin. Lukkoja ja ainoaa jäljellä olevaa avainta ei oltu myöskään mitenkään ohjelmoitu uudelleen, vaikka olimmekin ilmoittaneet että toinen avain on hukassa. Vaan nytpä on kaikki avaimet oikeassa paikassa, pieni viive oli vaan toimituksessa :-D

Meille tuli tästä ainakin tosi hyvä mieli, jotenkin pieni asia, mutta kuitenkin tosi ilahduttava sattumusten summa :-) Hauskaa viikkoa kaikille!

Kesäilta ja hiljaisuus





mustavalkoinen perhonen

terassi, betonimuuri, kukkia

puutarha, kukkia, betoninen istutusallas

Kesäillassa piha ja koti hiljenee. Hiljaisuus on hyvä. Blogissakin ollut hiljaista, vaikea löytää sanoja. Elämä on illoissa, sekin pieni hetki. Ei tule kuvattua, ei uutta sisustuksessa, ei nikkarointeja, tuunauksia, tai oikein mitään muutakaan. Ainoa asia joka muuttuu, on pihan kukat ja kesän edistyminen. Niitä koetan iltaisin ehtiä vilkaisemaan, etten ihan unohda miksi ne istutin. 

Hiljaisuus odottaa myös saunan lauteilla, hoitava ja hyvä hiljaisuus. Koetan saada myös mielen hiljaiseksi, edes sen hetken kun lauteilla hikoilen. Ruuhkavuodet, vuorotyö, kiire, riittämättömyys, väsymys ja stressi. Ne kaikki koetan jättää löylyhuoneen ulkopuolelle, ja ottaa niistä pienen löylynmittaisen tauon. Haen pehmeistä löylyistä tilalle positiivisuuden, itsensä kehittämisen, uudet haasteet, onnistumisen tunteet, tyynen mielen ja hyvän fiiliksen. Sitten taas jaksaa. Kohta voisi tehdä vihdankin, juhannushan on jo melkein ovella. Aika rientää.

Rauhallista kesäiltaa.


Armas aika








Onnea kaikille kesäloman aloittaneille koululaisille, vanhemmille että selvisitte tästäkin lukuvuodesta, ja opettajille kiitos ja anteeksi. Wilmat pysyy nyt hetken kiinni, ja siirrytään moodiin jossa eletään aurinkokellon mukaan. Tai no, rehellisyyden nimissä pienten päiväkotiarki jatkuu vielä ihan normaalisti ja lomaa ei ole horisontissakaan, mutta koululaisilla sentään helpottaa. Piti taas tänään pyyhkiä vähän silmäkulmaa koululla. Vaikka kuinka monet vuodet on kevätjuhlia kierretty, niin aina vaan sitä herkistyy ja tirauttaa kyyneleet, viimeistään siinä Suvivirren kohdalla. Herkkis mikä herkkis.

Juhlan aiheena meillä on myös se, että keittiössä on taas lattia! Pari kuukautta puoliksi puretun lattian kanssa sai taas arvostamaan tälläistäkin helposti itsestään selvänä pidettävää asiaa, kuin ehjä lattia. Malja tämänkin vesivahingon muistolle, koskahan seuraavaksi pasahtaa ja missä... Vaan nyt katseet kohti kesää, se onkin ihan parasta just nyt ♥ 

Mansikkaista ja jätskin makuista kesäkuuta kaikille!