logo

Porin Asuntomessut 2018, pihajuttuja


Kävin Porin Asuntomessuilla taannoin jo toista kertaa, ensimmäinen kerta oli keväällä kun alue oli vielä hieman kesken. Siltä reissulta laitoinkin jo makupaloja sisustuksista, ja tällä reissulla katseeni oli enemmän pihoissa, jotka keväällä oli vielä tekemättä. Otin tähän nyt kuvia ja poimintoja minua kiinostaneista kohdista yleisellä tasolla, enkä käy pihoja kohteittain läpi. 

Yleisesti alueesta sanoisin, että kaava oli omaan makuuni turhan ahdas, ja pihat olivat kaikki vastakkain. Toki tämä on yleinen tapa jolla omakotitaloja rakennetaan muutoinkin, mutta silti uusilla alueilla on mielestäni nykyään jätetty hieman väljyyttä, ettei oleskelualueet ole aivan toisen ikkunan alla. Porissa on haluttu rakentaa tiiviisti, ja hyödyntää vanha teollisuusalue joen rannassa tehokkaasti. Toisaalta joki ei silti näytellyt alueella juuri minkäänlaista osaa, ja vesi näkyi vasta kun meni aivan sen luo. Rantaan oli rakennettu korkea penkka, joka peitti veden alueelta katsottuna käytännössä kokonaan. Toki virkistysalueena ranta oli ihastuttava, mutta jäin pohtimaan, olisiko rantarakentamisen tuntua saatu tuotua alueelle enemmänkin väljentämällä kaavaa hieman, ja jättämällä pengerrystä matalammaksi? No, jossittelua on tämä, mutta koska alueet kiinnostavat minua kokonaisuuksina, koin että Karjarannassa olisi voinut olla potentiaalia ehkä hieman enempäänkin. Silti siellä on nyt monen unelmakoti valmistuneena ja odottamassa asukkaita kotiin, ja onnittelen heitä kaikkia vilpittömästi! Koti lähellä kaupungin keskustaa, veden äärellä, ja vielä pieni pihakin siinä, edustaa varmasti monelle unelmien täyttymystä ja syystäkin ♥ Vielä kun alue on kerralla valmis, ei voi kuin ihastella! Itsehän asun alueella, joka tulee olemaan kesken varmasti vielä kymmenen vuoden päästäkin... :-D







Näiden messujen eniten silmiin osunut trendi oli muurit. Muureja on ollut edellisilläkin Asuntomessuilla, mutta nyt niitä oli ehkä vielä himpun enemmän, osittain varmasti tiiviin kaavan vuoksi. 










Muureilla oli tehty pengerryksiä, ja nostettu istutusalueita. Messupihojen haasteena on usein aikataulu, eli kaikki on aivan viime tipassa valmistunutta. Siksi ilmeisesti suositaan nopeasti valmiin näköisiä pintoja, kuten kiveystä ja haketta istutusalueilla. Kasvien rehevöityminen ottaa aikansa, ja oliskin kiinostavaa päästä käymään Asuntomessualueilla aina muutaman vuoden päästä vielä uudelleen pihoja katsomassa :-) Näistä tulee vielä todella upeita pihoja, kun puut ja pensaat saavat muutaman vuoden kasvuaikaa.





Näillä messuilla oman haasteensa pihan laittajille on varmasti tuonut myös aikaisin toukokuussa alkanut kuumuus. Kun on kiireistä viimeistelyn kanssa, ei välttämättä pihan kastelulle ole jäänyt aikaa juuri siinä ratkaisevassa kohdassa kun taimet ja nurmet on juuri istutettuja. Toivottavasti loppukesä antaisi uusille pihoille armoa ja vettä, ja kasvit vielä toipuvat alkukesän helteistä.





Parvekkeet ja terassit oli otettu kivasti käyttöön myös. Osa pihoista oli tehty niin, että varsinaista pihaa ei juuri ollutkaan, vaan kaikki oleskelu oli keskitetty isoille terasseille. Tämä on varmasti yleistyvä ilmiö muutoinkin, kiireiset ihmiset eivät välttämättä halua melko työlästä nurmea ja kitkettäviä perennapenkkejä hoidettavikseen, vaan toivotaan pihalta ja istutuksilta helppohoitoisuutta. Tällöin aikaa jää enemmän juuri rentoutumiseen, grillailuun, ja pulahduksille vaikkapa uima-altaaseen. Oma ihmisryhmänsä ovat sitten itseni kaltaiset puutarhahörhöt, joiden nautinto syntyy nimenomaan siitä kuopsuttelusta, mutta me taidamme olla kuitenkin vähemmistöä? :-D Messuilta löytyi kumpaakin pihatyyppiä, mutta selkeästi enemmän oli terassipihoja.









Monet kiinnostavimmat pihaideat löytyivät tällä kertaa melkeinpä muualta kuin talojen pihoilta. Messualueen yleiset puistot ja kulkureitit oli laitettu nätisti, ja kekseliäästikin. Osa näytteilleasettajista olivat myös rakentaneet upeat osastot, yhtenä hyvänä esimerkkinä Timberwisen osasto alueen pääkadulla.  Rannassa kannattaa myös käydä ihan erikseen nauttimassa tunnelmasta, ja meitä ilahdutti suuresti seurata melojien harjoituksia joella. Kyllä veden äärellä on helteillä heti mukavampi olla! Itsekin tämän kesän innoittamana olen jo alkanut saada kaikenlaisia hulluja ideoita kesämökistä, veneestä, rantatontista ja kaikesta missä vain olisi se vesi lähempänä. Ah! Haaveita pitää olla, ja joskus niistä joku aina sitten toteutuukin?

Nämä porilaiset toteutuneet unelmat on avoinna yleisölle vielä 5.8.2018 asti, lisätietoja löytyy osoitteesta http://asuntomessut.fi/pori/messuinfo/




Kaunista kierrätystä, Ecosmol

Kaupallinen yhteistyö Niimaar:in kanssa


Olen varmasti ennenkin kertonut, että meillä on aika paljon omatekemiäni huonekaluja. On niin sohvapöytää kuin ruokapöytääkin, ja löytyypä makuuhuoneestamme pähkinäviilutettu senkkikin, jonka tein opiskeluaikoina koulutyönä. Tätä omaa pienimuotoista kalustemuotoilijan taustaani vasten katsonkin usein myytävissä kalusteissa rakenteita, muotoa, pintakäsittelyä jne. Myös usempaan käyttötarkoitukseen taipuminen on mielestäni esineille aina plussaa. Arvostan kekseliäisyyttä ja uusia ideoita, niin huonekaluissa kuin ylipäätään elämässä!  Välillä vastaan tulee uusia tuotteita, jotka kolahtavat heti. Yksi tälläinen on tämä kierrätystä ja lajittelua varten kehitetty Ecosmol, johon törmäsin ensimmäisen kerran jo noin vuosi sitten. Mallikappale tuli myymälään jossa työskentelin, ja ihastelin sen muotoa ja viimeistelyä, sekä kekseliästä ideaa jo silloin. Muotoilun takaa löytyykin Harri Koskinen, jonka tuotannossa on ollut muitakin kotimaisen muotoilun helmiä.

Nyt, kun kesällä törmäsin säilyttimeen toistamiseen Fiskarsissa vietetyssä Sisustustoimittajien kesäpäivässä, roihahti ihastukseni uudelleen. Tälläinen on saatava, tuotehan oikein huutaa meidän keittiötä kodikseen! Yhteistyö Niimaar:in kanssa sopi siis minulle enemmän kuin hyvin, ja saan samalla vinkattua teillekin tästä näppärästä tavasta lajitella tavaroita. Lisäksi perehdyttyäni yritykseen ja ideologiaan Ecosmolin takana, pidin kokonaisuudesta vielä enemmän. Kierrätys ja materiaalien uusiokäyttö kun ovat itsellenikin tärkeitä asioita, ja mielelläni niitä vien myös eteenpäin! Ecosmol ja sen kierrätettävät kestokassit valmistetaan Suomessa, joka on hyvä plussa sekin.


Niimaar kertoo tuotteestaan seuraavaa: "Ecosmol-kierrätyskaluste on suunniteltu kierrätettävien materiaalien lajitteluun ja säilyttämiseen. Haluamme mm. edistää kertakäyttömuovin käytön lopettamista, zero waste kulttuuria ja kiertotalousajattelua hyvin käytännöllisen designin kautta. Ecosmol on siitä hyvä, että se on monikäyttöinen kaluste, sillä se toimii myös jakkarana, penkkinä, sohvapöytänä, säilytystilana myös muille tavaroille. Vaikka lastenhuoneesa leluille, eteisessä pipoille, lapasille…"

Meillä on jo talon rakennusvaiheessa mietitty jätteiden lajittelua varsin pitkälle. Keittiön suunnittelussa otimme pitkän pätkän säilytystilasta kierrätykselle, eli että kaikelle löytyy oma paikkansa. Astiat piti olla sekajätteen lisäksi pahveille, metallille, lasille, pulloille, muovipusseille, paristoille ja paperille. Biojäteastialle on pihalla paikka, mutta se on vielä hankkimatta. Nyt uutena on sittemmin tullut vielä muovipakkaukset, joita on alettu keräämään alueellamme myös. Vaikka lajittelulle on tosiaan neljä isoa laatikkoa, altaan alla olevat sekä viereiset kaksi, niin siltikin tila meinaa loppua vähän kesken. Ecosmol toikin tähän tilanteeseen tosi esteettisen ratkaisun. Sen sisällä on kaksi siirrettävää väliseinää, ja saatavilla on myös tuotteen omat kestokassit. Kassien materiaali  on vettähylkivää polyesteria, samaan tapaan kuin urheilukasseissa, joten laatikon pohjakin pysyy hyvänä. Kasseissa voi valita kuvioksi joko Niimaar-logon, tai japanilaisen kuvataiteilija Yoshi Sislayn piirroksen. Päädyimme laittamaan lokeroihin lasin, metallin, ja paperit. Kassin täytyttyä sen voi näppärästi napata mukaan kauppareissulle, ja tyhjentää samalla kierrätyspisteeseen.



Koska laatikko on tukevaa vaneria, sitä voi tosiaan käyttää myös penkkinä tai pienenä pöytänä. Meillä sen voi vetää näppärästi lisäistuimeksi pöydän päähän, jos on tarvetta. Laatikon sisään menee myös se perinteinen styroksinen kylmälaukku, jos haluaa laittaa sen nätimmin esille esimerkiksi juhlissa. Kantea voi käyttää tuolloin tarjottimena. 


Pöytämme pinta on koivuvaneria, ja siksi valitsin myös Ecosmolin koivuvanerisena. Muitakin värejä oli tarjolla, mutta tämä oli aika luonteva valinta. Nyt jo huomaa, kuinka pöytämme on hieman tummunut vuosien aikana, ja uusi vaneripinta on kauniin vaalea. Nämä kaksi sopivat silti yhteen täydellisesti!


Jos ihastuit kierrätyskalusteeseen yhtä paljon kuin minä, niitä saa tilattua Niimaarin omasta verkkokaupasta: https://niimaar.com/product/ecosmol/  Heinäkuun loppuun saakka saat verkkokaupasta 40e alennuksen Ecosmolista koodilla NIIMAARFRIEND, kannattaa siis hyödyntää!

Niimaar on mukana ensi syksyn Habitare-messuilla 12.-16.9.2018, ja heidät löytää Eettiseltä Alueelta. Myös meneillään olevilla asuntomessuilla vilahtaa sama kaluste Fiskarhedenvillanin (kohde 4) keittiössä :-)

Mukavaa ja helteistä päivää kaikille!

Puutarha hellepäivänä



Puutarhassa on kukkien suhteen meneillään hieman välivaihe. Alkukesän lämpö sai kaiken kukkimaan nopeasti, ja syksyisten aika ei kuitenkaan ole ihan vielä. Kiersin kamerani kanssa pienen kierroksen, ja tältä näyttää puutarhan helteinen heinäkuu 2018, kun lämpömittarissa on yli 31 astetta varjossa.














Yllättävän vihreää kuumasta kesästä huolimatta. Rusinaksi nahistuneita hikisiä lapsia, altaassa uitettu koira, ja paljon viinimarjoja.  Viiniköynnöskin on alkanut nostaa päätään, ehkäpä ensi kesänä se tekisi jo rypäleitä? Aitoviikuna on innostunut pukkaamaan hedelmän alkuja, jännityksellä seuraan ehtiikö niistä yksikään kypsäksi asti. Ainakin tällä hetkellä ilmasto on hyvinkin etelän maiden tuntuinen, eli ehkäpä täälläkin saadaan kohta eksoottisempaa satoa? Tavallaan ihanaa, ja samalla todella huolestuttavaa tämä sää. Ilmastonmuutosta vai mitä, mutta lämpöä tosiaan piisaa. Torpassa on sisällä vähintään yhtä kuuma kuin ulkona, eli viilennystä on käytävä hakemassa lähikaupan pakastealtaalta ja jäätävä siihen vähän pidemmäksi aikaa "valikoimaan" jäätelöitä :-D Olen tainut ennenkin haaveilla ilmalämpöpumpusta ääneen, ja nyt on moinen laite taas tullut mieleen. Ehkä kohta olisi aika.

Mukavaa ja helteistä alkanutta viikkoa!


DIY: konjakkinahkaiset tyynyt



Saimme kirpparilta ostamani Kilta-tuolin takaisin verhoilijalta, jossa se oli muuttanut muotoaan kauniiksi konjakinsävyiseksi ruskeaksi. Vaikka meillä on olohuoneessa kasveilla saviruukkuja, kaipasi nojatuoli mielestäni kaverikseen lisää tuota konjakkinahan sävyä. Vierailulla ollut äitini ehdotti saman sävyisiä tyynyjä sohvalle, ja koska idea oli loistava, päätin ryhtyä heti tuumasta toimeen. Ompelukoneeni onkin saanut olla todella pitkään kesälaitumella (ja syksy-, talvi- ja kevätlaitumella myös)  mutta kun inspis iskee, niin siihen kannattaa tarttua! 



Materiaaleja en yleensä malta lähteä kunnon inspiksissäni hankkimaan, ja niinpä nytkin mentiin sillä mitä varaston kätköistä sattui löytymään. Toki varastoni on aikamoinen aarreaitta :-D Ensimmäinen tyyny syntyi nuoruusvuosieni lempparinahkatakin selkämyksestä. Sävy oli juuri oikea, ja pintakin sopivasti kulunut. Olen hillonnut tuota muuten aika rikkinäistä takkia kaikki nämä vuodet juuri sillä ajatuksella, että ehkä tästä voi vielä tehdä jotakin? Kannatti! Taustaksi ei löytynyt sopivaa yksiväristä kangasta, mutta mustaa oli pienet palat joista sain yhdistämällä riittävän kokoisen.


Kun ensimmäinen tyyny oli paikoillaan, se näytti vielä kaipaavan kaveria. Nahkatakista ei enää riittänyt isoa palaa, mutta minulla oli myös vanhoja käytöstä poistettuja huonekalunahan mallipaloja. Palat oli aika pieniä, mutta päädyin tekemään niistä vähän palapelinä toisen tyynyn. Valikoin muutaman erisävyisen ruskean nahan, ja tyynyn ruutukuvio olikin oikeastaan aika kiva. Siihenkin tuli sama musta tausta, niin tuli sekin tilkku käytettyä ihan loppuun saakka. 

Tein tyynyistä umpinaiset, koska myöskään vetoketjuja ei ollut nyt sopivia valmiina. Ehkä ihan hyväkin, eipä noita niin tarvitse pesuun laittaakaan. Ompelukoneessani ei liioin ollut nahkaneulaa tai teflon-paininjalkaa niinkuin nahan kanssa kuulema kannattaisi olla. Hyvin vanha Pfaffini silti pisteli menemään, kunhan sain sen kaivettua pölypallojen seasta esiin :-D Kuin uskollinen ratsu!

Kun ompelun suhteen on taas jää murrettu, tekisi mieli ommella muutakin. Ehkäpä hellemekkoja? Tänään on kuulema koko kesän kuumimmat lukemat mitattu täällä Porvoossa, 31,1 astetta! Siltä tuo ilma tuntuukin, aivan tukalaa sekä sisällä että ulkona. Vaan emmepä valita, vaan syödään paljon jäätelöä ja nautiskellaan!

Ihanaa päivän jatkoa!