Parasta just nyt

Joskus itseään joutuu hieman muistuttamaan siitä, että haastavissakin tilanteissa kannattaa etsiä niitä asioita, jotka ovat hyvin. Ja että kiitollisuus on paljon kannattelevampi tunne kuin vaikkapa viha.

Päätin napata Valkoinen Harmaja-blogin Suvin heittämän haasteen, ja listasin asioita jotka on parasta juuri nyt. 

Miehen kauppareissulta tuoma tulppaaninippu koulukirjoja täynnä olevalla keittiön pöydällä. Voin kauneutta kaivatessani siristää silmiä, ja rajata röykkiöt pois, ja keskittyä kukkasiin :-) 

Nautin siitä, että aamut ovat kiireettömämpiä. Meillä varsinkin erityislapsen kanssa aamut ovat olleet aina se hankalin osuus päivästä, ja tämä osa on helpottanut nyt kotiopiskelun myötä paljon.

Uudet alut. Niitä on kaikkialla. 

Hassuttelu. Lapset keksii jatkuvasti ihan hillittömiä juttuja :-D

Puutarhan herääminen. Joka vuosi yhtä sykähdyttävää!

Jaksan nuuhkia jokaisen kukkapenkin läpi päivittäin, ja jokainen uusi kevään merkki on kuin iloinen jälleennäkeminen!

Lasten upea sopeutuminen. En ole kuullut yhtäkään valituksen sanaa, vaikka varmasti ystäviä ja opettajia on jo ikävä.

Yhteistä aikaa on tullut arkeen paljon lisää, vaikka päivisin onkin melko haastavaa saada kotikoulut ja etätyöt yhdistettyä, on yhdessäolo silti ihanaa. 

Eteisen huoneentaulun sanat. Aina yhtä ajankohtaiset.

Osa tämän hetken muutoksista tuntuu möykkynä rinnassa, mutta jossain kaiken jälkeen odottaa taas tavallinen ihana arki. Koetan pitää katseen horisontissa, ehkä sieltä se vastaranta pian pilkottaa?

Valo.

Terassikauden avaus, ensimmäiset pihakahvit. Innostuin eilen laittamaan parvekkeelle taas patjan ja pehmikkeet, ja vein pelargoniankin ulkoilemaan ja totuttelemaan kevääseen. 

Tontti. Unelma uudesta kodista elää yhä. Näen itseni tuonne asumaan, laittelemaan puutarhaa ja nauttimaan väljistä näkymistä. Nuotiopaikalle kallion juureen istumaan kesäisenä iltana. Nauttimaan hiljaisuudesta. Koetamme kerätä rohkeutta jatkaa projektia. Nautimme suuresti joka kerta päästessämme tuonne puuhaamaan raivaustöihin ja edistämään hommia edes hieman ♥

Ihanaa viikonloppua! Muistakaa huomata myös hyvä.

Ensimmäinen adventti, kenties viimeisen kerran täällä kodissa?

Tunteikkaana ihmisenä minulle on merkityksellistä tehdä jokin asia ensimmäistä kertaa. Ensimmäinen nurmikon leikkuu tänä vuonna, ensimmäinen joulu tässä kodissa jne. Samoin viimeinen kerta voi olla haikea tai iloinen tai miltei mitä vain siltä väliltä, mutta harvoin täysin merkityksetön. Tänään vietetään vuoden ensimmäistä adventtia, ja tajusin että tämä taitaa ollakin viimeinen joulu kaikkine osineen tässä kodissa.

Instagramin puolella teinkin jo paljastuksen mihin tässä viimeisellä kerralla viittaan. Viittaan siihen, että meillä on pitkäaikainen haave isommasta pihasta toteutumassa, kun löysimme pitkän etsinnän jälkeen sopivan uuden tontin. Olemme etsineet tonttia jo lähes vuoden, ja nyt viimein loksahti moni toive kohdalleen. Enemmän tilaa pihalla puutarhaharrastukselle, koiralle, lasten peleille jne. Suunnittelemme uutta rauhassa, ja asumme tässä nykyisessä kodissa ainakin ensi kevääseen. Se kuitenkin tarkoittaa käytännössä sitä, että tästä eteenpäin alkaa "viimeisten kertojen" kausi. En kuitenkaan ala liikaa murehtimaan, vaan otan ennemminkin ilon hetkistä irti. Kevääseen mennessä löydämme toivottavasti tälle talolle uuden kivan perheen, ja he voivat aloittaa täällä oman ensimmäisten kertojensa kauden ♥

Uusi koti tulee olemaan myös Porvoossa, meren läheisyydessä, ja mukavan tuntuisella alueella sekin. Muuta en juuri uudesta vielä tiedäkään, olemme suunnittelun suhteen täysin alkupisteessä. Sen kuitenkin aavistan, että oma mieleni hakeutuu uuden isomman puutarhan suunnittelun pariin vähintään yhtä usein kuin kodinkin. Pionipenkit on siis ensimmäisten joukossa suunnittelupöydällä :-D Voi olla, että kertoilen asiasta lisää täällä blogissakin, sitäkään en ole vielä täysin pohtinut. Blogissa on käyty jo kahden kodin vaiheita läpi, vieläkö riittäisi kerrottavaa kolmannesta, vai olisiko tässä blogille luonteva kohta vetäytyä taustalle? Vaikea uskoa, että kokonaan tästä luopuisin, mutta uuden kodin pitäminen enemmän yksityisenä houkuttelee myös. Aika näyttäköön.

Nyt nautimme kuitenkin suloisesta joulun odotuksesta ja asumme tässä kodissa vailla lähdön tunnelmaa, sen aika ei ole ihan vielä! Ihanaa ja rauhallista joulukuuta kaikille ♥

2kk

Tavallisen tavallinen torstai. Aamulla väsytti ja kello torkutti, lapsia taisi väsyttää yhtä paljon. Lopulta tulikin jo kiire, ja kun vihdoin kaikki oli saatu pukeisiin ja matkaan, itse huokaisin syvään ja aloitin työt. Hetken töihin uppouduttani silmäkulmaan osui kalenterin aukeama ja siellä tekstiä kohdassa jota en muistanutkaan. Unohtui sitten se lapsen lääkäri. Jepjep. Hyvä-äiti-pisteitä ei liene taaskaan tiedossa?

Aamupäivän mittaan silmät alkoivat aueta paremmin, ja lopulta huomasin että täällähän paistaa aurinko! Voi että miten kaunista, ja heti saa itsekin enemmän virtaa. Valo on tähän aikaan vuodesta se, mitä tuntuu kaipaavan joka solullaan. Siitä lienee väsymyskin osittain johtuu?

Valoa siis, ja heti! Kaivoin kaapista ikkunalle tähden tuikkimaan tunnelmaa ♥ Ulkosalla meillä onkin jo kausivalot laitettu, osa oli kesän yli puskissa valmiina ja piti vain työntää töpseli pistorasiaan :-D Pienet tuikkivat valot tuo tunteen että pimeys onkin ihan ok. Ilman valoja pimeys on vain pimeyttä.

Takapihan puista alkaa olla viimeisetkin lehdet tippuneet, vain muutama keltainen laikku siellä enää sinnittelee. Pimeyden lisäksi on tarjolla siis harmautta. Vaikka en ole niitä ihmisiä jotka kärsivät kaamoksesta pahastikin, niin kyllähän tämä vähän meinaa vetää mukaansa. Osittain taistelussa alkavaa pimeyttä vastaan auttaakin uudet projektit, haaveet ja katse horisontissa. On hyvä osata olla tässä ja nyt, mutta välillä tekee mieli tähytä myös ulapalle.

Tähyilyssä minulla on kaverina uskollinen toimistokoirani Emma. Emma on aina sillä missä tapahtuu, tai siellä missä on lintuja. Tai siellä mihin yrität astua jalallasi, lähes sadan prosentin varmuudella koiraan nimittäin kompastuu aina kun yritää liikkua :-D Joku toivoi taannoin postausta Emman kuulumisista, pitääkin ottaa idea työn alle.

Tänään on myös kuulkaa merkittävä päivä, ja tämäkin tieto auttaa hieman pimeyden sietämiseen: jouluaattoon on tasan kaksi kuukautta! Ihan huippua! Joko saa vähän innostua? Viime vuonna tuntui että joulu tuli ja meni, mutta josko tänä vuonna ottaisi vahingon takaisin, ja aloittaisi pehmeän laskun jo hyvissä ajoin?

Ihanaa loppuviikkoa kaikille!

Isänpäiväviikonloppu

Viikonloppu oli isien juhlaa. Meillä juhla jakautui parillekin päivälle, kun omat vanhempamme ja isovanhempamme asuvat sen verran eri suunnilla Suomea. Lauantaina käytiin miehen vanhemmilla syömässä, ja tänään sunnuntaina vietettiin ensin kotona omaa juhlaa lasten kattaman aamiaisen kera, ja siitä suunnattiin seuraavaksi vanhoille kotikonnuille Kouvolaan minun isääni ja isoisääni moikkaamaan. Taas syötiin, niin että nyt iltasella tosiaan tietää syöneensä :-D

Tätä viikonloppua ovat leimanneet kynttilän valo, tunnelma, yhdessäolo, rakkaat ihmiset sekä jokunen ajokilometri. Mukavaa ja tunnelmallista yhdessäoloa, joka tuo valon muutoin niin pimeään marraskuuhun ♥

Huomenna aamulla alkaakin taas arkinen työ ja aherrus, mutta mukavien hetkien voima kantaa pitkälle arkeenkin. Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille!

Ensilumi ja maisemaikkunat

Eilen koko perhe iloitsi siitä, että taivaalta satoi muutama valkea hiutale lunta. Sitä ei tarvitse olla kuin hippunen maassa, ja jotenkin maailma raikastuu kerralla. Kevättalvella syntynyt koiramme ei taida lunta muistaa, joten sille tämä tulee olemaan ensimmäinen talvi, josta otetaan varmasti kaikki ilo irti! Näen jo sieluni silmin kaikki lumipallon heitot ja muut hangessa möyrimiset :-D

Isojen ikkunoiden ansiosta keittiömme on kivan rehevä keväällä ja kesällä kun on vihreää, ja lämpimän keltainen syksyllä. Erityisesti tykkään silti värimaailmasta talvella kun valkoinen hanki tuo valoa ja tilantunnetta. Ikkunoiden kautta vuodenajat tulevat todella osaksi sisustusta, ja kauden värit päivittyy kotiin automaattisesti. Keskitalvella tuntuu kuin lattia jatkuisi pihalle asti valkoista hankea pitkin. Sitä odotellessa nautin jo nyt tuosta pienestäkin valkoisuudesta, ja ripustin sen kunniaksi myös eteiseen valotähden. 

Tunnelmallista lokakuun loppua kaikille!

Meren äärellä

Meillä oli tänään odotettu jännä päivä, kun kotiamme käytiin taas kuvaamassa. Olemme miehen kanssa puurtaneet pitkiä iltoja siivoten ja paikkoja kohentaen, että kaikki olisi tänään nättiä. Kun lopulta kuvaus oli osaltamme ohi, päätimme lähteä meren äärelle rauhoittumaan, sen verran kierroksilla kävivät kaikki. Meillä on siitä onnekas tilanne, että asumme täällä Porvoossa aivan meren tuntumassa, mutta jos haluaa päästä vähän enemmän saaristolaistunnelmaan, ajamme usein Pellingin saarelle retkelle. Matkalla pääsee ajamaan lossilla, ja muutoinkin tunnelma on kuin olisi kauemapanakin, vaikka matkaa ei ole kotoa kuin joitakin kilometrejä. Lisäksi saarella on leirintäalueen kahvila, Benitas Cafe, ja siellä jäätelöt alkaa olla meillä jo pakollinen vähintään kerran kesässä-perinne :-) Nuotiopaikalla voisi paistella makkaraa, ja sen me taidamme vielä tehdäkin tänä kesänä!

Tänä kesänä mukana oli ensimmäistä kertaa myös koira, ja pennulla olikin ihmettelemistä isoissa aalloissa, joita ohi kulkevat veneet tekivät rantaan. Saaren satama on melko vilkas, ja veneitä meni eestaas ihan koko ajan. Koira olisi varmasti mieluusti uinutkin, mutta meillä oli vielä muutakin ohjelmaan tämän jälkeen, ja päätimme ettei märkä ja tuoksuva koira ole pidemmän päälle mukavaa matkaseuraa autossa :-D Mennään toisella kerralla sitten uimaan!

Lapset heittelivät leipiä rannan kivillä, ja aika hyvin jo muutama heitto onnistuikin! Päivän valo oli jännä, ja tykkään näistä yllä olevista kuvista jotenkin ihan erityisesti. Mieleeni tuli aivan Edelfeltin maalaus, jossa pikkupojat leikivät rannalla. Siinä on jotenkin samanlainen valo ja tunnelma!

Nyt, kun kotimme on siivottu läpikotaisin, voisin huomenna ottaa muutaman kuvan muistoksi. Kuvasin tänäänkin jo iltasella pari kuvaa, mutta totesin aika pian että ehkä palaan asiaan huomenna valoisampaan aikaan. Nyt ansaittuihin saunan löylyihin, ja sitten äkkiä nukkumaan!

Arkiaamu ja tähti ikkunalla

Kiireinen aamu, lapsi myöhässä kouluun ja kaikki muukin hässäkkä on se arki mitä tapahtui, mutta kun jäin hetkeksi yksin kotiin ennen iltavuoroon lähtöä, oli tunnelma näinkin seesteinen. Keittiön siivous aamiaisen jäljistä, kuppi kahvia itselle ja nämä pari kuvaa aamunhämärästä. Hyasinttien tuoksu. Mielikin ehti jo rauhoittua. Lumi tekee kyllä ihmeitä, voi että kuinka toivonkaan että se nyt pysyisi maassa ♥

Mukavaa arkipäivää teillekin kaikille, ja ajelkaahan varovasti!

Kausikukkien aatelia, hyasintit

Lähestyvän joulun näkee kaupoilla suklaahyllyjen ilmestyttyä marketteihin jo lokakuulla. Itse odotan aina syksyn myötä glögiä ja torttuja, joita toki onkin jo maisteltu. Eniten kauden tunnelmaa tuovat kuitenkin aina kukat, eräänlainen kukkahörhö kun olen. Samaan tapaan kuin keväällä ensimmäiset kaupassa bongatut narsissit on vain pakko napata mukaan, saavat myös ensimmäiset hyasintit vuosittain saman reaktion aikaiseksi. Isänpäiväkukkia hakiessa en vain voinut vastustaa, ja nyt onkin keittiössä ensimmäinen kierros hyasintteja menossa. Nämä ehtivät lakastuakin ennen joulua, mutta onneksi sipulit voi laittaa talteen keväällä ulos istutettaviksi, ja hakea hyvällä omallatunnolla uudet :-) Malttamattomana odotan jo kukkien avautumista ja ihanaa tuoksua.

Alustana on kirpputorilta kolmella eurolla ostettu marmorinen tarjoilualunen/mikälie, josta ruuvasin kromin väriset kahvat vain irti. Alusta toimii kivasti kukkien ja kynttilöiden alla, ja marmori on kaunis materiaali kuluneenakin! Hyasintit on tänä vuonna Iittalan Kastehelmi-tuikkukupeissa, mullat pois pestyinä. Olen vuosittain koettanut keksiä jos jonkilaisia astioita joissa hyasintteja on ollut, ja tuo on kyllä kiitollinen kukka siitä, että sen voi tökätä melkein mihin vain kippoon!

Mukavaa keskiviikkoa kaikille :-)

Marraskuu ja tunnelma

Marraskuun alku on usein se ajankohta, jolloin havahtuu pimeyden kaipaavan valoa ja mielen kaipaavan jo pientä tunnelmointia lähestyvästä talvesta. Tähän aikaan vuodesta kaivan aina esiin tunnelmaa tuovia valaisimia niin sisälle kuin uloskin. Pihapuu sai tänään ylleen talvivalot, ja keittiön ikkunallakin loistaa taas tähti. Minusta on ihanaa, että meillä alkaa olla jo tänne kotiin syntyneitä perinteitä, onhan tämä jo kolmas joulu ja sen alusaika tässä kodissa!

Pari vuotta sitten lanseerasin meille marrasmänty-perinteen, ja sitä on jatkettu joka vuosi sittemmin. Nyt ei vielä isompaa mäntyä ole tuotu sisään, mutta kakun kylkeen hain jo vähän marrasmäntyä koristeeksi. 

Tunnelmallista ja rauhaisaa sunnuntaita kaikille!

Lokakuu in my mind

Haikea ja kirpeä. Rapistuva, unohdettu, painon alle luhistunutkin. Lukittu ovi, odottava tunnelma. Omalla ränsistyneellä tavallaan kaunis. Kuvasarja lokakuusta, joka yhtä hyvin voisi olla kartta mieleni syövereihin tällä hetkellä.

Voittaako väsymys vai valo?  Mitä polun mutkan takaa löytyy?

Näitä tässä pohdin, ja kuviksikin puin.