logo

valo paljastaa pölyn

Hiihtolomaviikko rullaa omalla painollaan. Koululaiset olivat alkuviikon päiväleirillä, ja kotosalla oli päivisin melko rauhallistakin. Mieskin lomailee, ja tavallaan se jo tekee loman tunnelman, vaikka itse olen tosiaan tehnyt töitä osan päivistä. Olemme saaneet tehtyä myös pieniä retkiä, siivoiltua paikkoja, ja jaettua tärkeitä ajatuksia keskenämme. Mietitty jopa tulevaisuuden suunnitelmia, arjessa jää harvoin aikaa syvällisemmille keskusteluille ♥

Talostakoti sisustus olohuone tulppaanit

Instagramissa jo vilautinkin taannoista projektia, jossa mies putsasi pölyt olohuoneen korkealla olevasta lampusta, ja samalla vaihtoi siihen polttimon. Hurjan näköistä puuhaa, ja olin tosi tyytyväinen ettei itse tarvinut kiivetä korkeuksiin. Onneksi koira oli auttamassa ettei toisen tarvinut yksin tehdä koko hommaa :-D Oikeasti koira yritti kiivetä perässä tikapuille, ja kasvattajan mukaan näille apinoille se on ihan mahdollinen homma. Hyvä tietää!



Hauskaa loppuviikkoa kaikille, täällä lapset on oppineet näemmä lentämäänkin loman aikana :-D


Hiihtoloma


Kas näin.

Meillä alkoi hiihtoloma, jota pyrimme pitämään koko perhe. Pyrimme siksi, että yrittäjänä en täysin pysty irtautumaan, ja joitakin tapaamisia on sovittuna ensi viikollekin. Tavoite on silti liikkua enemmän, nauttia ulkoilusta enemmän, olla läsnä enemmän, ja ehkä myös kissan esimerkin mukaisesti pötkötellä vähän enemmän. Istua koneella vähemmän, ja jättää herätyskello laittamatta. Ehkä ehtiä valokuvaamaankin ihan vaan kuvaamisen ilosta, eikä työhön liittyen? Kuulostaa hyvältä, mutta paineita en ota. Rennosti siis vaan.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Orkidean kukat lupailee kevään lähestyvän

Talostakoti orkidean kukka

(Alkuun pahoittelut otsikon huonosta kieliopista! :-D) Kesään on vielä matkaa, ja kevätkin on sen verran etäällä ettei sitä ihan vielä voi aistia ilmassa. Silti lähestyvän lämmön, kukat ja kesän vehreyden tietää lähestyvän, koska orkidea tekee taas uusia kukkia.

Minulla on ollut tämä sama orkidea jo ikuisuuden, ihan tarkkaan en edes muista miten pitkään mutta edellisessä kodissa se ainakin oli jo. Se on jäänyt osaksi viherkasvien perhettä vähän huomaamattakin. Olen pitänyt orkideoiden hoitoa jotenkin vain asiaan vihkiytyneiden harrastuksena, jossa pitäisi olla vähintään viherhuone ja puutarhurin tutkinto. Silti tämä yksilö kukkii minulla vuodesta toiseen, ilman sen kummempaa erityiskohtelua.

Kasvi on edelleen samassa purkissa jossa se on minulle tullut, kasvualustaakaan en ole vaihtanut tai lisäillyt lainkaan. Edellisessä kodissa vielä muistan kastelleeni tuota niin, että upotin sen jostain lukemani ohjeen mukaan kerran viikossa kokonaan veteen hetkeksi, mutta viimeiset nelisen vuotta se on ainakin saanut vain lirauksen vettä silloin tällöin kannusta. Talvella se saa merileväuutetta välillä, kuten muutkin viherkasvit kasteluveden mukana, mutta muutoin se olla möllöttää tuolla seinällään. Se ei ole juurikaan kasvanut, eikä toisaalta kuihtunutkaan. Juuret ovat kasvaneet jo suojakorin läpi, mutta ilmeisesti tuo tykkään olostaan kun kukkia tuli tänäkin vuonna.

Ihanaa kevään odotusta kaikille kukkahöperöille, itse en ainakaan meinaa millään malttaa odottaa että pääsee taas kuopsuttelemaan kukkapenkkejä ja ihastelemaan pioneja, ja ja... :-D

Emma-koira 1v

Tänään Emma-koiramme täyttää yhden vuoden! Vuosi on mennyt toisaalta äkkiä, toisaalta hetkittäin on tuntunut siltä että eikö tuo koskaan kasva isoksi :-D Tämän vauvavuoden intensiivisyys pääsi ehkä hieman yllättämään, edellisistä koirista oli jo niin pitkä aika että muistot olivat lie kultautuneet. Toisaalta elämä oli silloin edellisten koirien aikaan aika erilaista muutoinkin, itse oli nuorempi ja vetreämpi, ja lapsiakin oli silloin vain kaksi. Tälläkertaa olikin monta pientä lasta ja todella paljon pureva, kaikkialle ehtivä pentu... Vaan nyt, kun Emma on yksivuotias, tuntuu että ehkä toivoa sittenkin on :-) Sisäsiisteyskin saavutettiin lopulta, hihnassa tuo osaa jo hetkittäin halutessaan kulkea nätisti, ja agility tuntuu olevan todella mieluinen harrastus. Kyllä tämä siis taitaa jo helpottaa!

Kertasin koneelta vähän vanhoja kuvia, ja laitan tännekin pienen koosteen pennun kasvusta (koska koiranpentukuvia on aina kiva katsoa, eikös ♥)




Tässä kolmeviikkoinen pallero, kun kävimme ensimmäisen kerran katsomassa pentuja. Oi apua! 

Seuraava kerta pentujen luona oli, kun Emma oli viisiviikkoinen. Tuolla reissulla otin myös kasvattajalle kaikista pennuista kuvat nettisivuille. Ihania ovat!



Viisiviikkoiset olivat jo nauttimassa hetken kevätauringosta ulkona, ja jänniä hajuja löytyi vaikka kuinka paljon. Olimme tässä vaiheessa jo ihan varmoja että haluamme juuri Emman, mutta kasvattaja teki lopulliset päätökset vasta hieman myöhemmin että mikä pentu menee mihinkin kotiin. Meistä tuntui että koira valitsi meidät eikä toisinpäin :-)


Muutaman viikon päästä käytiin vielä yksi reissu pentujen luo, mutta tuolla kertaa Emma lähtikin jo meidän mukaamme. Emolle vielä heippapusut, ja sitten menoksi kohti uutta kotia!




Pienen pennun ensimmäinen päivä kotona oli aika jännä, ja pian uni voittikin.



Emma pääsi poseeraamaan myös työjuttuihini, kun tein yhteistyökumppanilleni kuvia. Samalla harjoiteltiin jalkojen pesua kurapisteellä, ja eräs otti sen kuuluisan spanielin katseenkin käyttöön :-D






Kevään mittaan puuhattiin yhtä ja toista, ja koira "auttoi" innokkaasti varsinkin pihan laitossa jota teimme kovaa vauhtia. Kesällä oli tulossa eräs tietty kuvauspäivä, jota varten halusimme saada paikat mahdollisimman hyvään kuntoon. 





Kesä oli kuuma ja hikinen, ja konstit viilennykseen olikin monet. Yksi Emman suosikeista oli lasten uima-allas, jossa vesipeto polskuttelikin todella innokkaasti. Bravuuri oli työntää kuono veteen, ja puhaltaa ilmakuplia nenästä :-D


Syksyn tullen koetimme jos jonkilaista keinoa saada koira kulkemaan nätimmin hihnassa. Emma oli ilmeisesti ymmärtänyt homman jossain vaiheessa vähän väärin, ja harkitsin jo hankkivani talveksi pulkan ja valjaat koiran perään, niin saisipa kiskoa sitten oikein tosissaan. Hankinta jäi ajatuksen tasolle, ja onneksi tuokin homma on koko ajan pikkuhiljaa helpottanut. Nyt liukkailla tosin huomaan, että edelleen työtä on tehtävänä aika reilusti :-D



Jouluhommissa riittikin taas koiralla ihmeteltävää, ja varsinkin kuusen tuominen sisään tuntui olevan Emman mielestä älyttömin idea ikinä. Saati sitten se yksi pelottava punanuttu, siitäkään ei oikein tiennyt että miten pitäisi suhtautua. Melkein heti kun noista järkytyksistä oli toivuttu, alkoi ulkona hirveä pauke ja rätinä. Hui! Vaan näistäkin selvittiin, ja päästiin aloittamaan uusi vuosi 2019.





Vuoden vaihduttua aloin taas haaveilemaan uusista matoista, eräs kun oli pissinyt käytännössä kaikki mattomme mitä lattioilla oli vuoden mittaan käynyt. Toki niitä oli putsailtu ja neutralointisuihketta oli kulutettu pullotolkulla, mutta kun mattoihin pissailu alkoi vihdoin olla taaksejäänyttä elämää, teki mieli uusia mattoja. Mattohommat ei ole edenneet sen pidemmälle, mutta hyvähän se onkin harkita kunnolla ennen hankitoja. Jos ei muuta, niin koira on opettanut kärsivällisyyttä sisustuksen suhteen :-D Alkuaikojen aitauksesta viherkasvien suojana on jo päästy, ja muutoinkin koti alkaa palautua normaaliin siltä osin. Voiton puolella siis ilmeisesti ollaan jo?



Tänään yritin ottaa itselaukaisijalla Emmasta poseerauskuvaa synttärin kunniaksi. Voi olla että hommassa olisi auttanut, jos olisin tajunnut opettaa koiran seisomaan käskystä :-D Nyt tuo meni aika säätämiseksi, mutta tiedänpä mitä pitää vielä harjoitella, varsinkin kun tarkoitus on käyttää karvanaama näyttelyssä vielä tässä kevään aikana. 

Tänään Emmalle on tiedossa vielä lahjapaketti, josta löytynee jotakin kivaa. Onnea siis yksivuotiaalle ja myös meille ihmisille! :-D

Emman puuhia voi seurata myös Instagramissa, nimimerkillä @emmapienispanieli

kinokset sen kun kasvaa


Viime aikoina ei ole tarvinut kaukaa hakea kahvipöytäkeskusteluihin aihetta. Lunta on ilmeisesti koko maassa aika reilusti ja siitä on helppo vääntää jutun juurta lähes tilanteessa kuin tilanteessa. Olen itse omassa lähipiirissäni kuuluisa siitä, että tykkään tehdä lumitöitä, ja  nyt sitä puuhaa onkin ollut tosiaan kivasti tarjolla! Luminen talvi ja pakkaskelit on mielestäni ihanaa, ja aina parempi vaihtoehto kuin vesikelit ja loska. Silti ihan varovasti tässä nyt sanon, että kohta voisi riittää :-D 


Eilen oli pieni tyyni tauko lumipyryjen välillä, ja aurinkokin paistoi upeasti. Kieltämättä tuollaisena hetkenä valtavat lumimäärät ovat oikein edukseen, ja ihania katsella! Otin pari valokuvaakin muistoksi, aurinko on aina yhtä ihana näky ♥



Takapihalla lumi ylettää jo ikkunan alareunaan saakka. Nyt todella näyttää siltä että lattia jatkuu valkoisena ulos! Sisustukselle lumi tekee pelkästään hyvää, ja maisema on todellakin kuin postikortista. Ulkosalla sen sijaan alkaa tulla pulmia, kun lumikasoja ei mahdu enää minnekään, ja vaikka kolattavaa aluetta on pienennetty jatkuvasti, ei meinaa mahtua ei. Tässä lohduttaa se, että tilanne on aikalailla sama kaikilla muillakin. Tänään pihallemme on tulossa vielä työhommien takia isohko peräkärry pariksi viikoksi, ja en oikeasti keksi että mihin se saadaan mahtumaan. Onhan tässä vielä tunnin verran aikaa miettiä, mutta voi olla että tehokkaampi tunti on tuolla kolan varressa. Eli sinne siis, heipat!

Miksi muutimme Porvooseen?

Kaupallinen yhteistyö Porvoon kaupungin kanssa


Aika ajoin törmään kysymykseen, miksi muutimme Porvooseen? Asuimme aiemmin yli kymmenen vuotta Helsingissä, jonne olimme rakentaneet myös itsellemme kivan talon. Vastauksia on olemassa lyhyt ja pitkä versio, mutta koetan tähän nyt muotoilla sellaisen ymmärrettävän tiivistelmän :-D 

Tämä postaus on myös osa koko vuoden 2019 kestävää yhteistyötäni Porvoon kaupungin kanssa, jossa on tarkoituksena tuoda esiin arkea kaupungissa. Porvoo on tunnettu matkailun näkökulmasta laajastikin, mutta oma osuuteni on tuoda esiin se normaali pikkukaupungin lapsiperheen arki, jota mekin elämme täällä postikorttimaisen kauniissa kotikaupungissamme. Tervetuloa siis mukaan, postailen vuoden mittaan tämän jälkeen vielä kolme kertaa aiheesta tänne blogiin, ja Instagramissa tulee vilahtamaan yhteistyön kuvia noin kerran kuukaudessa, tunnisteella #unelmienkotikaupunki ja #porvoo. Seurailla voitte toki myös kaupungin omaa Instaa, eli @porvoonkaupunki_borgåstad. Olen itse tästä yhteistyöstä tosi innoissani!


Mutta siis se kysymys, että miksi juuri Porvoo? Edellinen talomme oli tontin rakennusoikeuden ja oman rakennusbudjettimme vuoksi melko pieni. Sellainen näppärän kokoinen ns. tavallisen perheen koti. Sinne muuttaessamme olimme kuitenkin jo keskivertoa isompi perhe neljän lapsemme kanssa, ja kun siellä asuttujen vuosien aikana meille syntyi vielä kaksi lasta lisää, alkoi arjen pyörityksessä tulla seinät vastaan. Pyykkihuolto, ruuanlaitto ja tavaroiden säilytys, kaikki kaipasivat lisää tilaa. Joskus olen myös sanonut, että rakensimme uuden talon saadaksemme isomman eteisen, ja siinäkin on totuutta mukana. Edellisessä talossa kun tulimme porukalla kotiin, osa joutui odottamaan ulkona että ensimmäiset olivat saaneet riisuttua kenkänsä ja tehtyä tilaa eteiseen. Ei kovin käytännöllistä!


Talostakoti Porvoo tuomiokirkko

Tonttimaan perässä


Edessä oli väistämättä isomman kodin hankinta. Helsingin hinnoilla kävi aika pian selväksi, että sen kokoiset kodit joita olisimme tarvineet, olivat budjettimme ulottumattomissa. Vaihtoehtona oli rakentaa uudelleen itse, mutta myös tonttien hinnat olivat pääkaupunkiseudulla karanneet korkeiksi. Tässä kohdassa käänsimme katseet hieman kauempana oleviin alueisiin, ja Porvoon suunta oli lopulta meille ainoa luonnollinen valinta. Olemme molemmat kotoisin Kouvolasta, ja isovanhempia asuu siellä edelleen. Tähän suuntaan muutto lyhensi siis etäisyyttä heihin puolen tunnin ajomatkan verran. Lisäksi olimme käyneet Porvoossa usein retkillä, ja pidimme kaupunkia hyvin viihtyisänä. Itse kävin aikoinaan osan opinnoistani täällä, ja kaupunki oli sitenkin tullut tutummaksi. Kun vielä tonttien hinnat olivat täällä vain murto-osan Helsingin hinnoista, alkoi päätös pikkuhiljaa kypsyä. Itse olin aiemmin varma, mutta miestä piti hieman suostutella. Lopulta veden läheisyys kaupungissa, kesäisin rannassa keinuvat purjeveneet ja ajatus ehkä joskus eläkepäivillä hankittavasta omasta veneestä lähilaituriin saivat muiden seikkojen ohella puolisonikin vakuuttumaan siitä, että meistä tulee porvoolaisia!



Porvoossa meitä viehätti myös se, että tämä on oikea kaupunki palveluineen ja aktiviteetteineen. Tontteja katsellessa monen muun vastaavalla etäisyydellä pääkaupunkiseudusta olevan alueen keskustat olivat hieman "nukkumalähiöitä", eli siellä oli vain välttämätön. Täällä sen sijaan on maan parhaita ravintoloita, kaunis vanha kaupunki, luontoa ja merenrantoja sekä laajat harrastusmahdollisuudet. Mieheni käy Vantaalla töissä, ja hänen työmatkansa kestää noin 35-40 minuuttia. Tuo on kohtuullinen aika, sama aika menisi helposti pääkaupunkiseudun sisälläkin siirtymiseen. Itse olen vuosien aikana ehtinyt työskennellä Helsingin keskustassa ja jopa Espoossa täältä käsin, mutta nykyinen yrittäjyys ja kotoa käsin toimiminen ovat osoittautuneet arjessa  meille parhaaksi yhdistelmäksi. 

Lähes neljän vuoden asumisen jälkeen voin jo sanoa kotiutuneeni loistavasti. Muutto vastasi juuri niihin tarpeisiin joiden vuoksi tänne lähdimme. Enemmän aikaa arkeen, tilavampi koti, ja rauhallinen luonto kodin ympärillä ♥



Pikkukaupungissa kaikki on lähellä, eikä kulkemiseen päiväkodin, koulun ja harrastusten välillä mene paljoa aikaa. Välillä jos tekee mieli lähteä ikäänkuin minimatkalle, voi suunnata Porvoon vanhaan kaupunkiin, jota sentään tulee ihailemaan turisteja ympäri maailmaa. Meillä sinne on matkaa noin kolme kilometriä :-D Yksi suosikkini kaupungilla on kesäinen joen ranta terasseineen, ja siellä viihdyn jäätelötötterö kädessä enemmän kuin hyvin. Näin talviseen aikaan kun ei jäätelöä niin tee mieli, voi poiketa vaikkapa kahvilaan Runebergin tortulle. Koska Porvoossa ollaan, saa niitäkin täältä ympäri vuoden. Huomenna 5.2. kun vietetään Runebergin päivää, tarjolla on monenlaista ohjelmaa, mm. näitä kuuluisia torttuja runoilijan kotimuseossa. Taidanpa mennä piipahtamaan, ja samalla käydä taas ihailemassa talon upeita vanhoja viherkasveja :-)


Lisätietoja Porvoosta asuinkaupunkina löytyy kaupungin nettisivuilta www.porvoo.fi/unelmat

Mukavaa alkanutta viikkoa!