Viherkasvin lehtien kiillotus myrkyttömästi

Kevätaurinko saa viherpeukalon heräämään, ja pihapuuhia odotellessa on hyvää aikaa huoltaa sisällä viherkasveja. Lisääntynyt valo näyttää armotta pölyn, niin kodissa kuin kasvien lehdilläkin. Kodin siivouksien yhteydessä kannattaa varsinkin isolehtisten kasvien lehtiä pyykäistä säännöllisesti veteen kastetulla rätillä, jotta kasvi saa hyödynnettyä kaiken valon. Pölyn peittämät lehdet ovat kasville käytännössä sama kuin pitäisit verhot ikkunan edessä kaiket päivät.

Viherkasvit ovat usein kaupasta tullessaan raikkaan ja rapsakan vihreitä, mutta kun vuosia kuluu, alkaa lehtien pintaan pyyhkimisestä huolimatta kertyä pölyä ja kiilto himmenee. Meillä hyvänä esimerkkinä isolehtisestä kasvista on kookas lyyraviikuna. Osa lehdistä on todella monen vuoden takaa, ja niiden pinta on muuttunut pikkuhiljaa sameaksi. Päätin tänä keväänä testata erilaisia myrkyttömiä keinoja lehtien kiillottamiseen. 

Lyyraviikunan lehtien kiillotus

Ensimmäinen vaihe on aina lehtien pyyhkiminen vedellä ja rätillä. Tällä kertaa totesin, ettei rätilläkään saa pölyä kokonaan pois, ja jynssäsin lehtiä vielä siivoukseen tarkoitetulla pehmeällä sienellä. Kaikki kasvit eivät tälläistä käsittelyä kestäisi, mutta lyyraviikunan lehdet ovat melko vankat. Pinnasta irtosi pölyä paljon, mutta kiiltoa ei edelleenkään ollut. 

1. Ensimmäisenä testasin maidon. Pyyhin lehtiä vedellä laimennetulla maidolla ja rätillä, toki maitoa voi käyttää pelkältäänkin. Tämä on yllättävän hyvä keino, pinta kiillottui jo selkeästi hieman. Vaikka kiilto ei ollut kovin voimakas, se säilyi seuraaviinkin päiviin.

Oikea puoli pyyhitty banaaninkuorella, vasen vasta vedellä.

2. toisena testissä oli banaaninkuoret. Tämä on ollut aiemmin jo hyväksi havaittu kikka, eli lehtiä pyyhitään banaanin kuoren sisäpinnalla kevyesti. Pintaan tuli näkyvämpi kiilto kuin maidolla, mutta pinnan kuivuttua kiilto mielestäni osittain katosi, eikä vaikutus ollut niin pitkäkestoinen. Työtä helpottaa kun pilkkoo kuoret pienemmiksi paloiksi. Banaanin kanssa tuntui että alla olevan pölyn poistolla oli isompi merkitys, eli kun lehdillä oli vielä hieman pinttynyttä pölyä, se paakkuuntui banaanin vaikutuksesta. Jos pinta olisi ollut aivan pölytön, olisi vaikutus ollut ehkä parempi? 

3. Otin riskin, ja testasin vielä oliiviöljyä. Kaadoin vessapaperin palaan pienen määrän öljyä ja sillä pyyhin lehtiä kevyesti. Kuivasin vielä puhtaalla paperilla pinnasta kaiken irtoavan öljyn pois. Tällä lehdet muuttuivat todella kiiltäviksi ja upeiksi! Koska öljystä minulla ei ole pitkäaikaista kokemusta, suhtaudun tähän vaihtoehtoon vielä hieman varauksella. Järjellä ajateltuna öljy saattaa kyllä tukkia lehtien pinnan mutta jään seuraamaan tilannetta. En käsitellyt heti kaikkia lehtiä, eli jos lehdet tippuu niin jotain jää sentään jäljellekin :-D Voin tulla tänne kertomaan jälkiraportin kun näkee miten lehdet reagoi!

Öljytyt lehdet kiiltävät kauniisti.

Onko teillä muita niksejä lehtien kiillotukseen? Toki kiillotukseen on myynnissä suihketta, mutta sitä en välittäisi käyttää koska se leviää myös lattiaan ja ympäristöön kasvia suihkuttaessa ja tekee kuulema lattiasta liukkaan (enkä halua meidän puulattiasta kiiltävää!). Ehkä joku pienempi kasvi voisi toimia koekaniinina suihkeellekin, kun kasvin voisi kantaa esim kesällä ulos käsittelyyn, mutta kesällä ei taas enää malta sisäkasvien kanssa paljoa puljata kun on pihahommat vaan mielessä :-D Tyydyn siis näihin myrkyttömiin ja keittiöstä löytyviin nikseihin tässä vaiheessa.

 
Sellainen lisähuomio muuten vielä, että mitään kiillostuksia ei ole tarkoitettu tehtäväksi nukkalehtisille kasveille! Vain niille jotka ovat alunperin olleetkin kiiltäviä, mutta kasvin ikääntyessä hohto on päässyt himmenemään. Omista kasveistani olen käyttänyt näitä lyyraviikunalle, kumiviikunalle, peikonlehdelle jne. Pienempilehtisille riittää yleensä käyttäminen suihkussa tai sumuttelu ja pyyhkiminen vedellä.


Aurinkoisia helmikuun päiviä!

Terveisiä väliaikaiskodista

Heipähei!

Olemme asuneet täällä väliaikaisessa kodissa nyt pikkuisen reilun kuukauden. Koti on tosi pieni, vaikka ihan perheasunto onkin. Sata neliötä vähemmän tilaa kuitenkin tuntuu ja näkyy, ihan joka kohdassa arkea.  Tämä tuntuu silti jo kodilta ♥ Elämä jatkuu, vaikka hetkellisesti muuton jälkeen olikin sellainen fiilis että näinköhän tästä väsymyksestä enää noustaan. Pieni hetki elpymistä kuitenkin tehosi, ja nyt me ollaankin jo reippaana paiskittu raksahommia :-D 

Aloitimme viime viikolla ulkorakennuksen rakentamisen, ulkorakennus tehdään siis tälläkin kertaa omin voimin. Isäni oli auttamassa tässä alkuvaiheessa rungon pystytyksessä ja puolisoni käytti samalla viimeisiä kesälomapäiviään. Koska kaikki oli valmisteltu ja apukädet paikalla, tehtiin runkoa säästä huolimatta. Sää ei varsinaisesti kyllä suosinut, ensimmäisiä runkotolppia nostettiin pystyyn Liisa-myrskyn riehuessa ympärillä :-D Aivan tonttimme vierestä kaatui sen päivän aikana useampi iso puu, pikkuisen ajoittain jännitti jo olla ulkotöissä!

Tässä uudessa kodissa on todella paljon vähemmän ikkunoita ja valoa kuin vanhassa kodissa. Eniten jännitin kasvien kohtaloa. Toistaiseksi näyttää siltä, että totaalista joukkokuolemaa ei ole tapahtunut. Onneksi kasveilla on muutenkin lepokausi menossa, joten vähäinen valo ei ole ihan niin pahasta kuin kesällä olisi. Lyyraviikuna katkaistiin reilusti lyhyemmäksi että se mahtui muuttoautoon ja tänne asuntoon, mutta sekin tuntuisi olevan edelleen hengissä. Kirjovehka on tiputtanut eniten lehtiä, mutta sen suhteen olen toiveikas. Se on ennenkin noussut keväisin aina uuteen kukoistukseensa. 

Kasveihin liittyen olen myös joutunut tunnustelemaan kastelun tarvetta tarkasti. Vanhassa kodissa kastelumäärät tuli hoidettua jo aivan automaattisesti, mutta täällä vaarana on että kastelen liikaa kun valoa on niin vähän. Toisaalta nyt ikkunoiden alla on patterit hohkaamassa, siihenkään nämä vihreät eivät ole tottuneet. Olen yrittänyt pitää mielessäni, että mielummin liian vähän kuin liikaa. Pitäkää meille peukkuja, että ensi kesänä minulla olisi vielä jokunen kasvi jäljellä jota viedä uuteen taloon!

Pienet kasvien täyttämät (hämärät) kuvaterveiset siis täältä nykyisestä kodista! Täällä ei ole kuvauksellisia kulmia juuri lainkaan, koska nurkat kertakaikkiaan pursuavat tavaraa ja pahvilaatikoita. Pyrin tekemään karsintaa ja läpikäyntiä aina jaksamisen ja mahdollisuuksien mukaan, mutta kieltämättä silmä alkaa jo nyt tottumaan laatikkopinoihin. Eihän tätä kauan jatku, lohdutan itseäni.  Tällä hetkellä tavoitteemme on muuttaa ensi heinäkuussa. 

Laittelen jossakin vaiheessa vähän raksankin kuulumisia tänne blogiin, niitä voi toki käydä kurkkimassa jo nyt raksapäiväkirjastani jota pidän tällä kertaa Instagramissa:  https://www.instagram.com/kotisaareen/

Ihanaa joulun odotusta!

Liian korkea lyyraviikuna?

Tänään huomasin, että a) lyyraviikunan mielestä on kevät, ja b) meillä on ongelma. Ongelma siksi, että lyyraviikuna on kasvanut yli normaalikorkuisen huonekorkeutemme, joka sekin on toki jo suhteellisen korkea eli 260cm. Vielä kun aukeamattomat lehtinuput aukeavat, tulee helposti puoli metriä lisää korkeutta. Nyt lyyraa ei voi oikein enää siirrellä olohuoneesta minnekään. En toki kasveja siirtele muutenkaan paljoa, mutta mielessäni on ollut viime aikoina paljonkin käytännön pulmia mitä tuleva tilaipäiskotiin muuttaminen tuo tullessaan. Yksi suurimmista ratkaisemattomista asioista on juuri nämä minun kasvit. 

Kun myymme talon joskus tuossa keväämmällä, on edessä muutto vuokralle noin vuodeksi. En toki sano ettei se ole mahdollista, mutta aika epätodennäköistä on että saisimme vuokra-asunnon jossa on paljon ikkunoita ja tosi korkea huonekorkeus. Mitä siis teen kasveilleni? En haluaisi niistä luopuakaan, mutta jos asunto on pieni, ne ei välttämättä oikein mahdu sinne, ja voivat vähentyneen valon vuoksi heittää henkensä. Ja sitten on vielä nämä hujopit, lyyraviikuna ja vanha kirjovehka jotka molemmat ovat jo lähemmäs kolmen metrin korkuisia! Kirjovehkasta olen jo päättänyt katkaista pisimmän varren, mutta kuinka paljon tätä lyyraa raaskii pienentää? Kertaalleenhan katkaisinkin tämän jo vuosi sitten keväällä haaromisen toivossa, mutta tuo kasvoi takaisin samalaisena tolppana kuin ennenkin :-D

Tuosta lyyraviikunan lyhentämisestä voit lukea lisää tästä postauksesta:
https://talostakoti.blogspot.com/2019/03/lyyraviikunan-lyhentaminen.html

Onko kenelläkään kokemusta, voisiko esimerkiksi joku kukkakauppa ottaa tuon hoitoonsa? Siinähän olisi muuten ihan hyvä liikeideakin jollekulle, viherkasvien hoitola! Ihmiset kuitenkin reissaa, muuttaa työkomennuksille ulkomaille, ja muuttaa tilapäisiin asuntoihin raksojen ajaksi. Jonnekin nuo isot olisi siksi aikaa saatava, ja miksei tietysti pienemmätkin kasvit.

Jos hoitopaikka löytyisi tulee vielä pulmaksi kuljetus. Vein tuon oman lyyrani viime keväänä messuosastoni somisteeksi, ja jo siinä todettiin että se ei mahdu mihinkään autoon pystyyn. Ehkä ihan isoon rekkaan olisi mahtunut, mutta sellaista ei lähipiiristä löytynyt. Ystävän jättimäinen Sprinter-keikkabussikin oli liian matala, mutta sillä tuo vietiin tuettuna viistosti kumoon. Olipahan reissu :-D 

Ehkä siis kuljetuskin huomioiden on vaan pakko myöntyä katkomaan tuo matalammaksi ennen muuttoa, ja toivoa että kasvi ei siitä ja mahdollisesta valon vähenemisestä suutu ja heitä henkeään.

Onko teillä muilla tosi suuria viherkasveja, tai vinkkejä niiden kanssa muuttamiseen ja kuljetukseen?

Oikein mukavaa viikon jatkoa!

Siivousta ja värien karsintaa olohuoneessa

Yhteistyössä Valkoinen Lautturi verkkokaupan kanssa

Helteet loppuivat, ja ilma raikastui siinä määrin, että nyt sisällä pystyy taas puuhastelemaankin. Kuten olen kertonut, meillä on helteillä tosi kuuma, niinkuin varmasti monessa muussakin kodissa jossa ei mitään lämpöpumppuja ole. Innostuin jopa siivoamaan, mitä on tullut onnistuneesti välteltyä melkein koko heinäkuun :-D Samassa rytäkässä päätin pestä sohvasta päälliset, ja uudistaa muutenkin olohuoneen värimaailmaa ihan vaan vaihtelun vuoksi. Sohvanpäälliset olivatkin juuri sen näköiset, että pienillä varpailla on juostu ensin pihalla ja siitä suoraan sohvalle. Kukapa kesällä niin kenkiä kaipaisikaan ♥

Olohuoneemme on ollut jo pitkään hyvin saman kaltainen sisustukseltaan, ja värit muuttuvat vain satunnaisten uusien koristetyynyjen muodossa. Tässä piilee kuitenkin yksi sisustuksemme kulmakivi; ihan oikeasti ei tarvitse vaihtaa kuin pari tyynynpäällistä, niin koko huoneen ilme on aivan toinen! Isot pinnat ovat vaaleat, sohva harmaa, ja matto luonnonvalkoinen. Aiemmin muutamalla tyynyllä sai värimaailman suorastaan värikkääksi, ja nyt taas toiseen suuntaan värit ovat hyvinkin maanläheiset. Pinkit ja keltaiset saivat hetkeksi väistyä, ja tilalle tuli ruskeaa, mustaa, valkoista, harmaata, sekä kasvien vihreys. Ulkoa tulee vielä nyt runsaasti vihreää lisää, mutta syksyn tullen sieltä tulee sisäänkin ruskan sävyjä, varsinkin keltaista koska takametsikkömme on pääasiassa haapoja ja koivuja.

Sohvalle pääsi nyt myös pari uutta tyynyä, taaempi neulastyyny sekä etualan kuusityyny, molemmat merkiltään Fine Little Day. Vaikka kuosit on hieman talviset, sopii nuo luontoteemallaan mielestäni myös muihin vuodenaikoihin varsin hyvin. Taaempi männynneulanen on varsinkin omaan silmääni tosi kiva ja ajaton kuosi! Tyynyt lähetti minulle Valkoinen Lautturi-verkkokauppa, jossa on saatavana muitakin saman merkin tuotteita: https://valkoinenlautturi.fi/tuote-osasto/fine-little-day  Nahkatyynyt ovat omatekemiäni, ja niitä on ollut kiva yhdistellä erilaisiin väreihin.

Tässä vielä vertailun vuoksi samasta nurkasta kuva eri värisillä tyynyillä. Koristetyynyjen lisäksi seinältä on yksi pieni kuva vaihtunut keltaisesta mustavalkoiseen, ja pöydän kukat ovat erilaiset. Muuten kaikki on ennallaan, mutta tunnelma on tosi eri. Toki valon värikin vaikuttaa tilaan, vasen kuva on otettu keväällä auringossa, ja jälkimmäinen nyt heinäkuun lopussa pilvisenä päivänä.

Huomenna alkaakin elokuu, ihanaa!

*Fine Little Day-tyynyt saatu bloginäkyvyyttä vastaan

Pika-arvonta, liput Kevätmessuille

Kaupallinen yhteistyö: Messukeskus

Aurinkoinen tervehdys! Ihailin aamupäivällä ikkunasta avautuvaa maisemaa, ja sitä että lumi alkaa olla jo kokonaan sulanut. Eilen sain jo nurmikon haravoitua, ja onpa ekat leskenlehdet ja perhosetkin jo bongattu. Pakko se on myöntää että talvi on ohi, jeeeee! (takapihalla on vielä lunta, koska se on varjossa koko päivän, mutta en välitä nyt siitä :-D) Huomisesta eteenpäin pääsee fiilistelemään myös kauden uutuuksia messuille, kun Helsingin Messukeskuksessa starttaavat Kevätmessut 2019.

Laitetaan pystyyn pika-arvonta, jossa voit voittaa kaksi lippua messuille. Jätä kommenttia tähän postaukseen, kerro vaikka että kuinka pitkällä kevät on kotiseudullasi? Arvon voittajat vielä tänään keskiviikkona illalla, vastausaikaa on siis tänään 3.4. klo 23 asti. Arvonta on päättynyt! Liput toimitan sähköpostilla, joten jätäthän mukaan sähköpostin josta sinut tavoittaa? Liput messuille tarjoaa Messukeskus.

Nähdään siis messuilla, itse ajattelin mennä sinne jo huomenna heti aamusta, ellei orastava flunssa nyt kaada minua aivan petiin!

Lyyraviikunan lyhentäminen

Lyyraviikuna on upea viherkasvi, ja oma suosikkini. Se on kasvanut valtavasti, piti oikein tarkistaa niin se on tullut minulle lokakuussa 2015, ja oli silloin noin metrin mittainen. Nyt kolmen ja puolen vuoden jälkeen se hipoo kattoa, joka on meillä 2,6 metrin korkeudessa. Toki olohuoneessa olisi vielä tilaa ylöspäin enemmänkin, mutta koska toivoisin että puu tekisi haaroja, päätin katkaista siitä latvan. Päätös katkaisusta syntyi oikeastaan jo viime syksynä, mutta koska kevät on parempi aika latvoa kasveja, maltoin odottaa tänne kevääseen. Ja nyt oli siis oikea aika, olin kerännyt riittävästi rohkeutta. (En tiedä mistä nyt tuulee, leikkasin myös mieheni pitkät hiukset pari päivää sitten lyhyiksi, heh.)

Kasvin latva on niin korkealla, ettei sinne näe ilman että kiipeää jakkaralle. Kiivettyäni huomasin ilokseni, että siellä olikin taas jo uutta kasvua tulossa, eli kasvinkin mielestä tosiaan on kevät. Vähän teki pahaa poikkaista noin tomerat uudet kasvut, mutta luotan siihen että puu tekee uudet vielä tämän kesän aikana. Jos noiden lehtien olisi antanut vielä kasvaa tuolta, niin sitten kasvi ei olisi enää mahtunutkaan normaaliin huonekorkeuteen. Yleensä yksi lehtipari pidentää puuta noin 30cm, ja tuossa niitä oli tulossa jo useampia.

Laitoin leikatun latvan veteen, ja siitä pitäisi saada juurrutettua uusi taimi. Harjoittelin jo aiemmin leikkaamalla kumiviikunasta latvan, ja ainakin sen latva teki melko nopeasti juuria, ja runkoonkin oli alkanut muodostua uusi silmu katkaistun latvan viereen. Se antoi rohkeutta kajota myös tähän lyyraan, ja nyt vaan toivotaan parasta että puu ei suutahda.

Katkaisua ei käytännössä näe puusta lainkaan, otin sen verran lyhyhyen pätkän latvasta pois. Voin sitten tulla kertomaan että miten kävi, suostuiko pistokas juurtumaan ja suostuiko puu haaromaan.:-) Voihan se olla että kesällä totean puun olevan edelleen liian suuri, ja joudun pätkäisemään sitä enemmän. Jään jännityksellä seuraamaan miten meidän käy!

Mukavaa loppuviikkoa, miten tämä aika taas meneekin näin nopsaan..? 

Viherkasvien kevät

Keväiset fiilikset auringon ja lämpimien päivien myötä on aiheuttaneet välittömän innostuksen myös puuhata kasvien kanssa. Koska pihan multaan ei sormia vielä saa, päätin aloittaa viherkasvien keväthuollon. Kaikkiin kasveihin en vaihda multaa joka vuosi, mutta katson kasvit läpi, tarvittaessa käytän kasvin suihkussa ja lisäilen pinnalle uutta multaa. Joillekin kasveille tarvitsee hankkia isompi ruukku, mutta monesti teen ruukkuhankinnatkin vasta kun olen tarkistanut tilanteen ja tiedän että minkä kokoisia ruukkuja kaivataan ja kuinka monta.

Tänään esimerkiksi tämä kumiviikuna sai raikastavan suihkun ja hieman uutta multaa, mutta se pysyi vanhassa ruukussaan. Juurakko mahtui vielä hyvin nykyiseen ruukkuun, ainoa pulma oli hieman vino kasvutapa. Koetin vähän oikaista kasvia suoremmaksi kun istutin sen uudelleen, mutta kunnon suoristuksen saa tehtyä vasta sitten kun on aika siirtyä seuraavaan ruukkukokoon. Ensi keväänä siis kenties?

Kirjoittelin viherkasvien keväthuollosta myös toissa keväänä, siihen postaukseen pääset tutustumaan tästä: https://talostakoti.blogspot.com/2017/02/viherkasvien-kevathuolto.html.

Mukavaa paluuta arkeen tämän viikon hiihtolomalaisille, ja toisaalta ihanaa lomaa heille joilla loma vasta alkaa! :-)

Orkidean kukat lupailee kevään lähestyvän

(Alkuun pahoittelut otsikon huonosta kieliopista! :-D) Kesään on vielä matkaa, ja kevätkin on sen verran etäällä ettei sitä ihan vielä voi aistia ilmassa. Silti lähestyvän lämmön, kukat ja kesän vehreyden tietää lähestyvän, koska orkidea tekee taas uusia kukkia.

Minulla on ollut tämä sama orkidea jo ikuisuuden, ihan tarkkaan en edes muista miten pitkään mutta edellisessä kodissa se ainakin oli jo. Se on jäänyt osaksi viherkasvien perhettä vähän huomaamattakin. Olen pitänyt orkideoiden hoitoa jotenkin vain asiaan vihkiytyneiden harrastuksena, jossa pitäisi olla vähintään viherhuone ja puutarhurin tutkinto. Silti tämä yksilö kukkii minulla vuodesta toiseen, ilman sen kummempaa erityiskohtelua.

Kasvi on edelleen samassa purkissa jossa se on minulle tullut, kasvualustaakaan en ole vaihtanut tai lisäillyt lainkaan. Edellisessä kodissa vielä muistan kastelleeni tuota niin, että upotin sen jostain lukemani ohjeen mukaan kerran viikossa kokonaan veteen hetkeksi, mutta viimeiset nelisen vuotta se on ainakin saanut vain lirauksen vettä silloin tällöin kannusta. Talvella se saa merileväuutetta välillä, kuten muutkin viherkasvit kasteluveden mukana, mutta muutoin se olla möllöttää tuolla seinällään. Se ei ole juurikaan kasvanut, eikä toisaalta kuihtunutkaan. Juuret ovat kasvaneet jo suojakorin läpi, mutta ilmeisesti tuo tykkään olostaan kun kukkia tuli tänäkin vuonna.

Ihanaa kevään odotusta kaikille kukkahöperöille, itse en ainakaan meinaa millään malttaa odottaa että pääsee taas kuopsuttelemaan kukkapenkkejä ja ihastelemaan pioneja, ja ja... :-D

Melkein synttärit

Olin jo ottanut pari kuvaa kotoa, ja aikeissa kirjoittaa postauksen siitä, kuinka blogi täyttää tänään kahdeksan vuotta. Tarkistin tilastot, ja kappas vaan, synttäripäivä onkin vasta viikon päästä :-D No sinnepäin kuitenkin! Ihan alkuaikojen postaukset menivät pari ekaa kuukautta eri osoitteeseen, ja muutoinkin olen siivonnut alkuvuosien postauksista osan piiloon. Silti suurin osa on tallella, ja minusta on ihan hauskaakin välillä katsoa taaksepäin, miten paljon elämä, koti, tyyli, lapset, ihan kaikki on muuttuneet. Onhan kahdeksan vuotta tosi pitkä aika elämässä muutenkin, ja tälläisessä kuvapäiväkirjassa ajankulu oikein korostuu.

Tänään tuli tehtyä aamulla pieni pikasiivous, kun minulla oli yksi työpalaveri tässä kotosalla. Välillä aina mietin, että kodin ulkopuolisessa toimistossa olisi puolensa, mutta toistaiseksi mennään näin. Palaverin jälkeen napsin näitä kuvia, ja suurimmassa osassa otoksia oli koira. Koiralla sentään on tänään synttärit, tai nekin sillai melkein. Karvanaamalle tuli 11 kuukautta täyteen, eli pikkuisen niinkuin synttärit!

Kuvissa, etenkin tässä ylläolevassa oikein korostuu tuo kamala matto, ja hyödynnänpä tämänkin tilaisuuden valittaa mattoasiaa :-D Mistähän löytyisi sopivan hintaisena (lue sikahalvalla) tarpeeksi iso (2x3m) matto, joka ei kuitenkaan menisi ihan hetkessä huonoksi? Tuosta lähtee niin älyttömästi tuota nukkaa, että imurin pussi soi pinkeänä ihan ennen aikojaan. Lisäksi koira silppuaa sen päällä milloin mitäkin halkoa tai keppiä, ja tikkuja ei saa irti matosta oikein millään. Ja toki syitä olisi muitakin, mutta ensisijaisesti vain tuo kaamean epäsiisti olemus. Paras ratkaisu lienee se, että siirrän nyt keittiössä olevan kauniin maton takaisin olohuoneeseen, ja hankin keittiöön jonkun muun pöydän alle. Vinkatkaas jos tiedossanne on jotain hyviä ehdokkaita?

Ulkona ollut maailman kaunein lumi suli valitettavasti yön aikana pois, mutta ehkä sitä saadaan pian uudelleen? Sain onneksi siitäkin muistoksi pari kuvaa. Tykkään tosi paljon lumesta, ja siitä että on kunnon talvi talvella.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Avokadon kasvatus siemenestä

Vuotta on kulunut vasta pari päivää, kun mieli alkaa kääntyä jo kohti kevättä ja puutarhahommia. Uskomatonta, mutta joka vuosi yhtä totta :-D Koska talvi on kuitenkin vasta alkamassa kunnolla, ja siitäkin pitää nauttia täysin siemauksin, on puutarhaintoa hyvä lievittää sisällä onnistuvin keinoin. Yksi helpoimmista keinoista on erilaisten ruuasta saatavien siementen kasvattaminen! Yllättävän monen hedelmän siemenistä saa kasvatettua kotioloissakin viherkasvin, ja yksi tutuimmista on varmasti avokado. Meillä on avokadoja kasvatettu ennenkin, mutta viime syksynä tuli syötyä ilmeisesti pikkuisen enemmän avokadopastaa kuin yleensä, ja siemeniä alkoi kertyä lavuaarin reunalle runsaasti. Noista siemenistä on nyt kasvanut jo tomeria taimia, ja ajattelin vinkata teillekin, miten minä homman teen. Tässäkin tapoja on monia, mutta mutkatsuoriksi-tyyppinä käytän sitä helpointa.

Avokadon siemenen istuttaminen

Kun ruokaa laittaessa halkaisen avokadon puoliksi, nyppään veitsen terällä kiven pois kokonaisena. Huuhtaisen kivistä suurimmat hedelmälihat pois, ja jätän lavuaarin reunalle/ talouspaperille kuivumaan. Kivet saa kuivua siinä jokusen päivän, viikonkin, aika ei ole kovin tarkkaa. Siinä vaiheessa kun kivi alkaa näyttää vähän kutistuneelta ja pintakerros alkaa irtoamaan, on yleensä hyvä aika laittaa kivet multaan. En kuori kiviä tai tee niihin viiltoja jne, mitä joissain ohjeissa kehoitetaan tekemään, vaan laitan kiven suoraan multaan kapea pää ylöspäin. Kivestä saa jäädä näkyville noin 1,5cm mullan pinnan yläpuolelle. Multana käytän sitä mitä sattuu kotoa löytymään, mutta jos on valinnan varaa, otan kylvömultaa tai kaktusmultaa. Kiviä voi laittaa isompaan purkkiin useammankin, ja jakaa taimia sitten erilleen kun ne ovat itäneet. Purkki pidetään alkuun kevyesti kosteana, ja päällä voi pitää vaikka löysästi tuorekelmua. Seuraavaksi ollaan kärsivällisiä, ja muistetaan käydä kastelemassa välillä!

Kiven istuttamisesta voi kulua itämiseen parista viikosta melkein pariin kuukauteen, jostain syystä aika vaihtelee todella paljon. Olen huomannut, että muovipurkkiin istutetut kivet itävät hieman nopeammin, ehkäpä niissä kosteus pysyy tasaisempana? Ensin kivi alkaa halkeamaan päältä, ja tuon jälkeen ei menekään kauan kun varsi jo pilkistää raosta. Tämän jälkeen kasvu onkin nopeaa, ja puun poikanen venyy aivan silmissä, päivittäin tuntuu että on pituutta on tullut reippaasti lisää. Avokadojen kasvatus on helppoa ja mukavaa puuhaa myös lasten kanssa, ja näitä on meillä kasvateltu vuosien saatossa usein. 

Seuraava haaste on saada kasvit pysymään hengissä, meillä on taimien selviytymisprosentti ollut aika kehno seuraavan talven koittaessa, kesällä vielä valo riittää mutta talvet on koituneet monen taimen kohtaloksi. Toinen mikä on nuorille avokadoille kohtalokasta on liika kuivuminen, kosteudesta on hyvä huolehtia aika tasaisesti mutta uittaakaan ei saa. Olen myös huomannut, että latvominen on tappanut joitain taimia, kun olen haaromisen toivossa katkaissut latvan pois. Nyt olen päättänyt näiden taimien kanssa antaakin mennä luomuna, ja jos he haluaa kasvaa vain ylös niin tehkööt niin  :-D

Muita siemenestä kasvatettuja meillä on sitruksia, mutta koska itselläni on vähän paha tapa tökkiä hedelmistä tulleita siemeniä suoraan jonkun isomman kukan ruukkuun itämään, en sitten koskaan muista mitä lajia mullasta nousevat taimet on :-D Ehkä sillä ei ole niin väliäkään tekisikö ne isona appelsiineja vai sitruunoita, mutta kivoja ja helposti kasvatettavia on tosiaan sitruksetkin! Seuraavaksi ajattelin testata tomaatin kasvattamista suoraan tomaatin viipaleesta, kuulema sekin onnistuu ihan hyvin :-)

Jos innostut kasvattamaan hedelmiä siemenistä, löytyy aiheesta lisätietoa paljonkin:

https://puutarha.net/artikkelit/123/huonekasvi_hedelmasta.htm

http://www.puutarha-artikkelit.fi/artikkelit/trooppiset-hyotykasvit-huonekasveina/

ja Facebookissa on aiheesta oma ryhmäkin: 

https://www.facebook.com/groups/1757239851162426/

lumen vaikutus sisustukseen

Vaikka eilen juuri postailin aika samoista kuvakulmista, ansaitsee yöllä satanut lumi ja sen tuoma muutos sisustukseen vielä oman postauksensa. Meidän kodissamme jossa oleskelutilojen seinät ovat pitkälti ikkunaa, vaikuttaa sää ja vuodenajat tosi paljon myös muuhun sisustukseen. Lumen tuoma muutos on aina valtava!

Tänään sai sytyttää ensimmäisen adventtikynttilän, ja siksikin lumi oli erittäin tervetullutta. Ai että miten tykkäänkin maisemistamme lumisina! Vaikka kesä on on ihanaa aikaa, on kotimme ehkä kauneimmillaan juuri talvella ♥

Tässä vielä kuvapari, vasemmanpuoleinen on otettu eilen lauantaina, ja oikea tänään sunnuntaina. Valo ja sen väri muuttaa kyllä paljon, jopa lattia on ihan eri värisen näköinen kun vieressä onkin valkoisempi lumi.

Rauhallista sunnuntai-iltaa kaikille, meillä taitaa olla kohta ohjelmassa luumutortut ja glögi :-)

Aamuaurinko keittiössämme

Aamu alkoi kuten kaikki arkiaamut tuppaa alkamaan, lapset ei meinaa herätä, syöppä nyt, eikö sulla ole vieläkään sukkia, puepue nyt vauhtia on jo kiire. Lopulta kaikki saatiin kuitenkin matkaan, ja jäin itsekseni aloittelemaan omaa työpäivääni. Päätin ensin vähän pyyhkiä pöytiä ja siivoilla, siinä samalla saa mielensä rauhoitettua aamun hässäkästä levollisempaan tilaan. Kuin tilauksesta pilkahti siivottuun keittiöön taivaanrannan takaa myös aurinko, ja ah ♥ Kylläpä valo olikin tervetullut vieras! Otin muutaman kuvan muistoksi, sen verran harvoin osuu tosiaan siisteys ja aurinko yhtäaikaa keittiöömme :-D

Iltaisin on tullut polteltua tulta takassa, sen verran on jo viileämpää taas. Elävä tuli on myös tunnelmallinen elementti, ja tykkään tosi paljon siitä, että laitoimme takan tuohon keskeiselle paikalle. Mukavaa että takkatulta voi katsella myös keittiössä puuhastellessa :-)

Näiden aurinkoisten kuvien myötä toivotan kaikille mukavaa päivää! Toivottavasti aurinko näyttäytyy teillekin :-)