Kynttilät esiin, elokuu päättyy




Päätin, että koska huomenna alkaa syyskuu, voi kynttilöitäkin alkaa jo kaivelemaan kaapeista esille. Olemme uuden tilanteen edessä, meillä ei ole vielä koiranpennun tulon jälkeen poltettu kynttilöitä, eli jonkunlaista koulutusta on kai tiedossa. Toisinsanoen koira kouluttaa meidät ihmiset laittamaan kynttilöitä jonnekin muualle kuin matalalle sohvapöydälle? :-D

Sohvalla muiden tyynyjen lomassa lymyilee eilinen ostokseni Marimekon kantis-illasta. Tuo mustavalkoinen pellavatyyny oli jotenkin niin kutsuva, että en voinut vastustaa. Minulla on ollut kesästä saakka käsilaukussa synttärilahjaksi saatu Marimekon lahjakortti, ja nyt illan alennuksilla raaskin sen käyttää. Tyynyn lisäksi ostin itselleni paidan, joka sai minut todella hämmästymään. Minä, vannoutunut mustiinpukeutuja valitsinkin pinkki-sinisen vaatteen! Mitä tapahtuu, pitääkö olla huolissaan?

Toivottelen oikein mukavaa viikonloppua kaikille!

Arkisia paloja


Elokuu vetelee viimeisiään, ja kesän jälkeen on todellakin palattu arkeen. Päiväkodissa on kuulema täitä (sormet ristiin ettei tule meille) ja flunssakin ollaan saatu mistälie melkein koko porukalle. Senhän tietää jo vanhastaan, että koko syksy menee näissä merkeissä, kun isossa perheessä kaikki kiertää aina pitkällä kaavalla. Oma pää humisee, ja kieltämättä luova työ on vaikeaa jos ei päässä liiku oikein mitään. Toivottavasti menisi itseltä nopsaan ohi, että jaksaa sitten hoidella muita sairastupalaisia!



Olen saanut elokuussa näyttää taas kontaktimuovi-kuningattaren kykyjäni, ja joskus totesinkin että jos yksi asia pitää nimetä että missä on hyvä, niin minulla se on tuo koulukirjojen päällystys. Olen vuosien, ja vuosikymmenten aikana hionut pettämättömän tekniikan! Saisinkohan myytyä idean paikalliselle kansalaisopistolle, jos menisin sinne pitämään kursseja uusien koululaisten vanhemmille? :-D Vaan eipä siinäkään hommassa varmaan auta muu kuin harjoitus, joka taitaa tehdä mestarin lajissa kuin lajissa. 



Yksi syksyn merkki on myös viherkasvit, ja niiden vaihteleva kunto kesän jäljiltä. Toki moni on kasvanut, mutta nyt kun niitä ehtii taas sisällä ollessa tarkkailemaan paremmin, on valitettavasti joistakin löytynyt vääränlaista elämää. Tänään vihannespunkkien (*muoks, voi kuulema olla ripsiäisiäkin?) karkoituksessa oli peikonlehti. Liekkö niitä aina jossain jemmassa, sen verran usein joku kasvi alkaa oireilla. Myrkytän oireilevat kasvit aina kukka-Raidilla, ja käytän mullassa Provado-tikkuja. Lisäksi suihkuttelen lehtiä joko suihkussa tai ulkona letkulla. Onko teillä antaa vielä jotain muita niksejä, joita voisin koettaa että pääsisin niistä kokonaan eroon? Harmillinen vaiva, joka nuuduttaa kasveista uudet tuoreet lehdet, ja kesän kasvu tippuu käpristyneenä lattialle.




Porukan hyytyessä flunssaisina sohvan pohjalle, tuntuu koirassa olevan virtaa enemmän kuin ikinä. Olisipa aita pihassa, niin voisi päästää elikon sinne sekoilemaan välillä. Vaan eipä auta, kuin kammeta kumpparit jalkaan ja lähteä metsään. Hyväähän se onneksi tekee ihmisellekin ♥


Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Niin lähellä, niin kaukana. Ulkorakennuksen työhuone.


Törmäsin eilen Facebookissa kavereiden keskusteluun, jossa puhuttiin haaveista. Aloittaja haaveili työhuoneesta erillisessä ulkorakennuksessa, jossa saisi työskennellä rauhassa muun perheen ääniltä ja melskeeltä. Tajusin siinä että haaveilen aikalailla samasta, sillä erotuksella että tavallaan minulla on sellainen jo! Meillä tosiaan on erillinen ulkorakennus. Siellä todella on työtila, ihan vartavasten aikanaan rakennettu. Mikälie etiäinen minulla oli, että sellaiselle voisi tulla vielä tarvetta? Alunperin toki ajatus oli, että siellä voi ommella ja levittää kankaat ja muut ilman että niitä tarvitsee kerätä joka tauolla pois. Sittemmin työhuoneen käyttötarkoitus on muuttunut minun yritykseni toimintaan, ja miehen etäpäiviin. Tai siis olisi, jos työhuone olisi siinä kunnossa että sinne mahtuisi työskentelemään :-D Toistaiseksi vain mieheni on työskennellyt tuolla, hän kestää paremmin kaaosta ympärillään, eikä tarvitse niin paljon pöytätilaa kuin minä. Minulla alkaa kuitenkin kertyä erilaisia materiaalinäytteitä nurkkiin, joten tuo isompi työtila alkaisi olla varsin tarpeellinen.




Työhuone on pitkän mallinen, ja siinä on kolmeen suuntaan ikkunaa. Pitkällä sivulla on koko matkan pöytätasoa, ja pöydän yläpuolella reilusti töpseleitä. Myös nettikaapelointi tuonne on vedetty. Pöydän ääreen on ajateltu mahtuvaksi ainakin kolme eri työpistettä. Toinen puoli rakennuksesta on varastoa, ja rakennusvaiheessa keksimme jättää tilojen välille kulkuaukon, vaikka erilliset ulko-ovet tiloihin onkin. Edellytykset hyvälle työtilalle on siis olemassa! Tänä kesänä laiteltiin pihaa ja rakennettiin terassia talon ja ulkorakennuksen välille, ja seuraava projekti voisikin olla sitten tuon varaston sisäpuolen raivaus. Se on jotenkin täyttynyt kuin varkain, toki muutossa sinne on sullottu tavaraa, mutta myös tässä kolmen asumisvuoden aikana nurkat ovat täyttyneet uhkaavasti. On rattaita ja vauvakamoja ja vaikka mitä muutakin, jota voisi ihan reilusti laittaa vain eteenpäin seuraaville tarvitsijoille. Olisikohan nyt jo aika? Näitä kuvia varten rajasin hyvin pieniä kohtia, mutta totuus on se, ettei tuolla mahdu oikein liikkumaan. Tilanne on päässyt aika pahaksi!




Terassin vieressä on marjapensaita joista voi napsia välipalaa, ja näkymät pihan suuntaan ovat muutenkin kivan vehreät. Voi kunpa saisimme tuon mökin pian kuntoon! Miten se aloittaminen onkin niin vaikeaa..? Nyt, jos otan tavoitteeksi että laitan edes yhden tavaran kirpparille, niin siitä se lähtee, eikös. Ensimmäinen askel on se vaikein :-D Minulla sentään on tämä työhuonehaave jo näin lähellä toteutumistaan, nyt pitää ottaa se vain reippaasti työn alle.

Mukavaa viikonloppua!

Perintövehkan pelastusoperaatio


Olohuoneen ja keittiön kulmauksesta meillä löytyy iso ja vanha kirjovehka. Vehka on ollut siinä pitkään, ja viihtynytkin oikein hyvin. Viikonloppuna meidän piti kuitenkin järjestää pikainen pelastusoperaatio, kun koko komeus oli mennyt nurin! Liekkö kesän kuumuus vai mikä saanut pisimmän varren vähän kallistumaan, ja lopulta koko kasvi oli niin vinossa, että näin parhaaksi hankkia sille uuden, astetta leveämmän ruukun. Olin sillä ruukunhakureissullani kaupassa, kun sillävälin vehka kuitenkin ehti humahtaa nurin. Kotona olleet lapset olivat sen neuvokkaasti saaneet kammettua seinää vasten takaisin, ja onni onnettomuudessa oli myös se, että altakasteluruukun vesisäiliö oli tyhjä. Ehkä juuri siksi ruukku oli sitten liian kevyt, ja näin kävi? 


Instagramin tarinoissa näkyikin videota ruukun vaihdosta, joka ei ollutkaan ihan helppo juttu. Lopulta päädyimme sahaamaan vanhan ruukun kahtia, että saimme valtavan juuripaakun sieltä ulos. Kasvi on ollut tuossa samassa ruukussa ties kuinka kauan, ja juuret olivat kasvaneet myös altakasteluruukun välipohjan läpi täyttäen koko vesitilan. Kirjovehka on aika korkea, meillä on alakerran huonekorkeus 2,6m ja ylimmät lehdet osuvat siellä kattoon. Kasvi onkin siirretty tuohon korkeamman tilan puolelle, että se mahtuu oikomaan itsensä suoraksi. Nyt, kun tuo pisin huipake on edelleen tuennasta huolimatta aika kallellaan, olen pohtinut myös sen poikkaisemista. Saahan latvasta kuitenkin juurrutettua uuden kasvin! Nyt sillä on suurin altakasteluruukku jonka kaupasta löysin, seuraavaa varten pitääkin kai jo lähteä kyselemään jostain niitä todella suuria, mitä esimerkiksi julkisissa tiloissa näkee?



Kerron vielä vähän tämän kasvin taustaa. Se on tullut minulle isovanhemmiltani, josta muistan sen jo lapsuudestani. Sielläkin varret kasvoivat aina kattoon, ja se katkaistiin välillä poikki. Varsi pistettiin pienemmiksi pätkiksi, ja juurrutettuja pätkiä riitti koko suvulle. Isovanhemmillekin kasvi oli tullut pistokkaana jostain vanhemmilta sukulaisilta, eli sillä on pitkät juuret myös ajassa mitattuna. Tämä meidän olohuoneessa kurotteleva yksilö on minua vanhempi, eli siis ainakin yli 40-vuotias. Isoisäni on ollut aina viherpeukalo, ja heidän koko kotinsa oli minusta lapsena hengästyttävän upea. Talo oli 70-luvun atriumtalo isoine ikkunoineen ja sisäpihoineen, ja isoisän itse suunnittelema ja rakentama (meillä on tämä talonrakennus vähän sukuvikana). Ei sitä lapsena niin osannut välttämättä ajatella arkkitehtuurin kannalta, mutta talo oli kaunis ja tunnelmallinen. Ehkä jotain samaa olen alitajuisesti hakenut tänne meidänkin nykyiseen taloon vaikka väritys onkin vaaleampi? Harmillisesti he ovat sittemmin muuttaneet toisaalle, mutta kaunis on nykyinenkin koti, ja isot viherkasvit kukoistavat edelleen. Terveisiä sinne Kouvolaan! 


Nyt toivon, että perintövehka toipuu juurien katkomisesta ja uudesta ruukusta nopeasti. Ehkäpä tuo korkein osakin tuosta vielä oikenee? Jos ei, niin ilmeisesti perinne saa jatkua, ja kohta on suvun kodit vehkavauvoja täynnä :-D


Ikean uusi kuvasto julkaistu


Eilen vietettiin IKEAn uuden kuvaston julkaisujuhlia, ja saatiin samalla aimo annos inspiraatiota syksyn sisustukseen. Varsinkin uusi SAMMANHANG-sarja oli kiinnostava, se sisälsi erilaisia säilytysratkaisuja, hyllyjä, purkkeja ja purnukoita kodin rakkaiden tavaroiden säilytykseen. Toisaalta tulossa on syksyllä myös huimia kukkakuoseja, joista näin ysärin vielä tuoreena muistavana en ollut ihan niin varma... :-D 

Illan hyvää antia olivat upeat sisustukset joita Anna Biström ja Anna-Mari Kinnunen olivat tilaan loihtineet, sekä tietysti hyvä ruoka ja erinomainen seura. Instagramissa on eiliseltä kuvia tunnisteilla #IKEAkuvasto ja #olensisustaja. Varsinkin jälkimmäisen tunnisteen takana on ajatus siitä, että jos sinulla on koti, olet sisustaja. Jokaisella on kodissaan jotakin omaa, ja jokainen on omalla tavallaan sisustaja. Kodit ja niiden tarinat kunniaan, eläköön oma tyyli!














Viikonloppuna voikin lukaista uuden kuvaston ajatuksella läpi, hieman sitä ehdin jo eilen bussimatkalla Helsingistä selata ennenkuin uni vei voiton :-) Kuvasto jaetaan ensi viikolla koteihin, ja on jo nyt ladattavissa IKEAn sivuilta sähköisenä. 

Mukavaa viikonloppua!



Keittiö tänään, 2018


Keittiössä ei ole tapahtunut muutoksia, mutta kamera sattui olemaan saarekkeen päällä matkalla "jonnekin", niin otin muutaman kuvan, kun kerran tasotkin näytti olevan melko siistit. Keittiömme on nyt palvellut meitä kolmisen vuotta, enkä keksi siitä oikeastaan mitään moitetta. Silloin tällöin haaveilen siitä toisen värisestä kahvinkeittimestä, kuten aiemmin jo kerroinkin, mutta muuten kaikki on aika ok. Ehkä mustien kaappien rungot saisi olla tummat myös, mutta se on aika pieni kosmeettinen virhe muuten hyvässä köökissä. Tykkään edelleen yläkaapittomuudesta, kahdesta tiskikoneesta, ja avarista ikkunoista. Keittiötä suunniteltiin pitkään ja hartaasti, ja se kyllä kannatti! Törmäsin taannoin vanhoihin havainnekuviin, joita raksavaiheessa oli keittiöstä eri keittiöliikkeiden toimesta tehty. Aika jännä ajatella, jos olisimmekin päätyneet johonkin näistä toisista ratkaisuista! Toisaalta kaikissa oli sama pohja, ja erot olivat juuri yläkaapeissa ja pienemmissä yksityiskohdissa. Mustan ja valkoisen yhdistelmä, toimintojen paikat, ja moni muukin asia oli kuitenkin päätetty jo ennenkuin taloa oli alettu edes piirtämään muuten. Voi sanoa, että talomme on piiretty tämän keittiön ympärille!









Tänään iltasella syntyi raparpereista hilloa, ja ajattelin huomenna maistella sitä jäätelön kanssa. Rapsupuska pukkaa lehtiä aina vaan, vaikka mieltäisin sen enemmän alkukesän herkuksi. Tämä on nyt testi, tuleeko näistä loppukesäistäkin ihan kelvollista hilloa vai ei :-) Voin tulla sitten kertomaan oliko hyvää.

Nyt rauhallista illan jatkoa ♥

Käsityöinspis ja ompelusten muistelua

Syksyt on minulla usein käsityöinspiksen aikaa. Innostun uudelleen, ja totean jälleen valitettavan usein että aika ei riitä. Nyt on taas sellainen olo, että tekisi kauheasti mieli neuloa tai ommella tai jotain! Aika äskettäin tuli jossain keskustelussa puheeksi, että minulla oli joskus tilanne, että kotona oli isompien lasten lisäksi neljä alle 5,5 vuotiasta lasta, ja ehdin vielä ommellakin. En käsitä, miten muka silloin ehdin, ja nyt en?! Taisi siinä olla vielä jotain talonrakentamistakin vireillä... Joku voisi sanoa että olin vaan kotona, mutta kyllä kotiäitiys on kovaa hommaa siinä kuin moni työkin. Nyt on työt ja muut kuviot, mutta kyllä sitä aikaa pitäisi saada jostain kaivettua näille käsitöillekin. Varastossa odottaa 20kg saveakin sitä hetkeä  kun ehdin, mutta toisaalta just nyt ompelukone huutelee vielä enemmän :-D

Kaivoin tämän ja käsityöblogini arkistoja, ja nostin muutaman vanhan ompeluksen tähän esille. Aika hauska aikamatka myös vanhaan kotiimme, sekä siellä vallinneeseen selkeästi värikkäämpään "kauteeni". Lisäksi nuo pallerot on niin kovin pieniä! ♥ Tässäpä siis muutama värikäs, pääosin kierrätysmateriaaleista ommeltu pikkuinen vaate ja mekko, olkaa hyvät:



















Oi aikoja :-D

Mukavaa ja värikästä alkanutta viikkoa!