Kohti





Tämän vuoden loppuessa en välitä katsella taaksepäin. Vaikka vuoteen mahtui paljon hyvää, oli joukossa monia asioita jotka saavat kernaasti painua historiaan vuoden 2014 mukana. 

Haluan katsoa eteenpäin. Vuoteen, joka tuo meille paljon uutta. Uuden kodin. Uuden kotikaupungin. Toivottavasti uusia ystäviä. Yhden uuden koululaisen ihan uudessa koulussa, yhden uuden eskarilaisen. Ylioppilasjuhlat. Rippijuhlat. Niiden molempien järjestelyn. Muuttolaatikoiden pakkaamisen, sen haikean suloisen hetken, jolloin tästä ensimmäisestä itserakennetusta talosta on lopullisesti luovuttava. Myös sen hykerryttävän onnentunteen, kun saammekin ensimmäisen kerran jäädä nukkumaan uuteen kotiimme ja herätä siellä uuteen aamuun. Syödä se ensimmäinen aamiainen uudessa kodissa, kaikessa rauhassa, katsellen sitä huolella valittua maisemaa ikkunan takana. 

Vaikka kulunut vuosi on välillä luhistanut melkein maanrakoon, nyt viimeisenä päivänä seison selkä suorana, ja katson päättäväisesti kohti uutta. Uusi vuosi, uusi alku. Kuin auringonnousu. Tervetuloa 2015, olen valmis!

Oikein hyvää uutta vuotta kaikille teillekin!


Anteeksi, Petri


Luin aiemmin tänään Moderni puutalo-blogin postauksen, jossa Petri oli aivan järkyttynyt näkemistään haloista kirjahyllyssä. Niin pahasti, että tilanne ainakin vaati hiljaisen hetken, sekä tuplaviskin autotallissa. Eli aika pahasti! Koska juttu nauratti minua vielä nyt illallakin, oli ihan pakko laittaa vielä tälläinen julkinen kuvallinen tunnustus ja anteeksipyyntö.

Olen tosi pahoillani Petri, mutta siellä ne on, kuten kuvasta näkyy. Klapit hyllyssä, ja hylly lehdessä (Kotivinkki 10/2014). Laita minulle viestiä, niin tarjoan sinulle sen viskin. Tosin autotallia meillä ei ole, mutta eiköhän me jotain keksitä :-D

Kylmä on kaunis








Kamerasta on reissun jäljiltä akku melkein tyhjä, mutta oli silti pakko yrittää vangita kuviin tuo kylmän kauneus. Kova pakkanen ja auringonpaiste on yhdistelmä joka jaksaa aina sykähdyttää. Lasten posket punoittaa jo hetken pulkkailun jälkeen, mutta hauskaa on silti. Pienimmille uni maistuu ulkona, kunhan vain pukee riittävästi päälle ja suojaa vaunut hyvin. Pakkaspäivän valo on sisälläkin kaunista, jotenkin keväistä jopa. Taidankin illemmalla kipaista hakemaan ensimmäiset tulppaanit! Ennen joulua en jotenkin osaa asennoitua tulppaanikauteen, vaikka niitä silloinkin oli jo tarjolla. Ne kuuluu mielessäni kevään odotukseen. Se voi tosin alkaa lähes heti kun joulu on ohi, eli vaikkapa just nyt :-)

Viikon varrelta








Viikon reissu vanhoille kotikulmille monine tunnelmineen on takana. Menomatka saatiin mennä autosta ovet rakosellaan pienten teknisten ongelmien vuoksi (tuli muuten vilu!)... Joulu oli lämpöinen, ilma aika kylmä. Ruoka oli hyvää ja sitä sai syödäkseen liikaa riittävästi. Perinteinen ähky tuli hankittua :-D Käväistiin joulupäivänä porukalla retkellä meidän raksalla, oli kiva näyttää uutta taloa muillekin. Ja toki siellä itsekin mielellään aina käy!

Isoisän hautajaiset oli oikein kauniit. Niistä jäi levollinen olo ja mieli. Lapsetkin pinnistelivät koko päivän ja käyttäytyivät ihan kelvollisesti, ja saivat hepulit vasta kun päästiin takaisin mamman luo. Ihan riittävä suoritus!

Nyt on mukava olla taas kotona. Paluumatkalla oli autonovetkin jo kiinni! Täällä oli viikolla mennyt putket jäähän, onneksi appivanhemmat saivat tilanteen haltuun jo ennen paluutamme. Pääseekin suoraan pyykinpesuhommiin, sitä nimittäin viikon jäljiltä piisaa! :-) 

Jännitys tiivistyy









Heti aamulla minulle raportoitiin innokkaasti, että joulu on ylihuomenna. Siis enää kaksi yötä! Ja että siihen on enää yksi yö, kun mennään mammalle. Oijoi. Ja siellä on kissa ja koira ja mamma ja joulu.
Täällä kotona on leijaillut viime päivinä hyvät tuoksut, kun on leivottu valmiiksi pipareita ja kakkuja. Vanhan herkkuahterin tekee tiukkaa kun ei voi vielä syödä kakkusia, vaikka tuoksu onkin huumaava :-D No, onneksi kaapissa on suklaata helpottamassa tätä odotuksen tuskaa. Ylihuomenna! Enää kaksi yötä! Kukahan on malttamattomin? 

Tänään käytiin aamupäivällä jo lievittämässä odotusta pulkkailemalla, kun saatiin sittenkin tännekin tuo lumi. Ihana valoisa lumi. Ja lisää tupruttaa nytkin. Aika viime tippaan meni tuon valkean joulun kanssa, mutta kyllä se vaan auttaa tunnelmaan pääsyssä ihmeen paljon. Pieni pakkanen nipistää posket punaisiksi, ja saa reippaalle mielelle. Nyt tuntuu siltä, että me ollaan vihdoin valmiina. Tule joulu kultainen!

Ihanaa joulua kaikille :-)

Joulun 2013 tunnelmia






Uudemman kuvamateriaalin puuttuessa laitan jouluisia tunnelmia viime vuotisen joulunajan kuvilla. Silloin nuorimmainen oli vasta ihan pikkupötkö, mutta ihan hyvin olen nähtävästi ehtinyt puuhata kaikenlaista mukavaa. Tänä vuonna ei ole enää ihan pientä, mutta silti ei meinaa ehtiä mitään. No, on meillä paketteja ja kukkia tänäkin vuonna, mutta kuvia niistä ei juurikaan ole :-D Ja vaikka ei ole kuvia, niin on meillä sentään ensi jouluksi uusi ja isompi koti. Eli ei tämä ajanpuute ihan huonosta syystä johdu! 

Koetan saada keväällä raivattua enemmän aikaa blogille, ja samalla ratkoa nämä välillä lähes ylitsepääsemättömät tietotekniikkaongelmani. Jospa joulupukki toisi minulle uuden tietokoneen..? Ja vaikka kamerankin? Saahan sitä aina toivoa! :-D Oikeasti toivon kyllä vain mukavaa ja rauhallista yhteisoloa, ruokaa ja lasten iloa. Niistähän se joulun ilo muodostuu. Voihan se olla, että tietokonekin tästä elpyy, kun saa viettää pienen joululoman sekin :-)

Rauhallista viikonloppua kaikille.




Elämä



Viesti tuli, yksi taistelu on päättynyt. Sytytin kynttilät, ja toivotin mielessäni hyvää matkaa, Kiitin vuosista ja muistoista. Tämän joulun sävyissä on mukana vähän enemmän varjoja. Mutta toivottavasti myös valoa, iloa, ja jouluun kuuluvaa lasten naurua. Elämä jatkuu, niin sen kuuluu olla. Sitä ennen etsin kuitenkin kaapeista tummaa vaatetta koko perheelle.

Elämä on nyt, muistakaa elää se hyvin ja kiitollisina.

Lato ja aurinko






Meidän uuden talon pihan taustalla on ihana vanha lato. Ihastuin siihen kovin jo kun valitsimme tonttia, ja sen väristä ja muodoista otettiin vähän ideaa meidänkin taloon. Tänään työmaalla käydessämme sattui aurinko pilkistämään pilven takaa juuri, kun olimme jo pois lähdössä. En mattanut olla ottamatta muutamia kuvia latovanhuksesta sekä seinän kauniista, säänpieksemästä pinnasta! Saisi aurinko paistaa kyllä useamminkin :-)

Oi kuusipuu!





On sitä taas odotettukin hartaasti. Joulukuusta! Tunnelmaa tuovaa kuusen tuoksua. Kynttilöiden hämyisää loistetta, jonka valossa kaikki pehmenee ja kaunistuu. Aika hidastuu. Rakentajan joulusiivouskin tulee hoidettua helposti, kun sammuttaa kaikki muut valot paitsi kuusenkynttilät ;-) Puu on aika pieni, ajateltiin, että mennään nyt pienellä, ja säästellään isompi ensi vuodelle. Uuteen taloon saakin laitettua tosiaan paljon isomman, koska sinne tulee korkea olohuone. Ajatella, ensi vuoden joulu ollaan jo siellä!

Tänä vuonna kuusessa on koristeena pelkästään tekemiäni keraamisia koristeita. Kastehelmipainettuja löytyy kolmea eri väriä; jo esittelemäni tumman harmaat joissa valkoista lasitetta. Lisäksi valkopohjaisia, paperisavesta valmistettuja, joissa on sekä punaisella että mustalla korostetut pisarakuviot.  Lisäksi on valkoisia posliinikoristeita, joissa on siveltimellä tehty musta kuvio ja päällä kirkas lasite. Kangasnauhoilla koristeisiin sai vähän lisää juhlavuutta.

Lapset kyllä tykkää ja ihmettelee puuta innokkaina. Nuorimmaisella ei varmasti ole viimevuotisesta kuusesta mitään muistikuvaa, eikä kaksivuotiaskaan välttämättä kovin hyvin muista. Siksipä sitä pitääkin käydä vilkaisemassa vähän joka välissä. Tultiin miehen kanssa siihen tulokseen, että tämä vuosi on taas lasten iät ja innokkuus huomioiden niitä vuosia, jolloin kuusi on varminta laittaa lasikuistille josta saa tarvittaessa ovet kiinni :-D Näkyyhän se ihan kauniisti tuolta ikkunoiden läpikin.
Rauhallista viikkoa kaikille!

Kastehelmet kuuseen





Olin jokunen viikko sitten juuri lähdössä keramiikkaan, kun vilkaisin vielä instagramia (on se vaan koukuttava!). Siellä oli juuri tullut taitavalta Kaisa Palomäeltä kuva, jossa oli hänen tekemiään joulukoristeita. Niissä oli käytetty iittalan Kastehelmi-kippoa kuvioiden painamiseen. Kipaisin vielä autosta takaisin sisään, ja nappasin yhden kastehelmen kurssille mukaan. Siitä syntyikin monta sarjaa keraamisia kuusenkoristeita, joista ensimmäiset näkyvät tässä. Mielestäni aika onnistunut tuo tumman saven ja valkoisen kiiltävän lasitteen liitto! Kuvio tulee kauniisti esiin :-) Oikean joulukuusen vielä puuttuessa sai pihan tuijapuska toimittaa sovituskuusen virkaa. Eri värisillä nauhoilla saisi näihinkin koristeisiin erilaista ilmettä, osaan laitoin mustan paperinarun ja lopputulos oli heti paljon "rouheampi".

Mukavaa viikonloppua kaikille! Meillä viikonlopun ohjelmassa voisi olla ainakin se oikean kuusen haku :-)

P.S. Raksablogissa on nyt näytillä meidän uuden talon sisustusvalintoja ;-)