Mökkisauna kaupunkiin


Sutimiset on nyt sudittu, ja myöhäisen yön "harjakaiset" vietetty. Sauna sai uuden tumman pinnan entisen vaalean tilalle. Ja siitä tuli ihana!


Kunnollista ennen-kuvaa en nyt muistanut ottaa kun niin innolla aloin hommiin, enkä tuolta tiedostoistakaan nopealla etsinnällä löytänyt, joten nyt on tyydyttävä ihailemaan vain tätä lopputulosta. 


Käytin käsittelyyn mustaa Tikkurilan Supi saunavahaa. Koko saunaan riitti nippa nappa yksi litran purkki. Tökötti oli aika lirua, ja varsinkin laudelautojen välit oli hankalat saada kunnolla, mulla taisi olla liian iso sivellin..? Seiniin käytin ihan normaalia pensseliä, ja lauteisiin vaahtomuovisivellintä joka oli kyllä tosi ärsyttävä vehje. Ja hajosikin vielä melkein heti. Luultavasti hermoja olisin säästänyt, jos olisin käsitellyt lauteet esimerkiksi rievulla levittäen tms.


Seinät piti käsitellä mustiksi jo ennen kuin muutimme tänne, mutta kun se oli asumisen kannalta aika toisarvoinen homma, se siinä loppukiireessä jäi tekemättä. Ja ehti vierähtää melkein kaksi vuotta että vihdoin sain inspiksen ryhtyä hommaan. Olkoon tämä oppina muille, panelit todella olisi kannattanut käsitellä uusina, eikä vasta kahden vuoden saunomisen jälkeen... Nyt ne olivat ehtineet työntää pihkaa pintaansa ja tummua. Lopputulos olisi luultavasti ollut tasaisempi ja puhtaammin musta eikä ruskeaan vivahtava, jos alla olisi olleet ne neitseelliset panelit. Mutta turha jossitella, seuraavalla kerralla tiedän ;-)


Pohdin pitkään lauteiden kohtaloa. Jättäisinkö ne tervalepän värisiksi vai käsittelenkö nekin tummiksi? Päädyin lopulta kokomustaan savusaunatunnelmaan, ja olen tosi tyytyväinen valintaan. 


Nyt me voidaan leikkiä että ollaan mökillä. Harmi että järvi puuttuu pihalta...



Kylppärin puolikin muuttui eri näköiseksi, kun ennen männyn väriset ovilistat, karmit ja kahva vaihtoivat väriä. Nyt pitää etsiä vielä jostakin musta uratiiviste oveen, ja sitten homma on viimeistä piirtoa myöten valmis. 

Hauskaa juhannusta kaikille! Saunokaahan :-)

Neljän sukupolven mekkoprojekti



Täällä on käyty muutamana iltana ja yönä suuri taistelu. Tantereena meidän keittiönpöytä. Vastakkain olivat ihan normaali Ottobren (3/2012) mekko-ohje, ja minun älynystyräni. Nyt voin julistaa itselleni jonkinlaisen työvoiton.


Tällä kankaalla on ollut pitkä matka meidän neitimme mekoksi. Vaadittiin neljä sukupolvea naisia, ja yli viisikymmentä vuotta, ennekuin aika oli kypsä. Kankaan on ostanut minun isoäitini aikoinaan, tarkoituksenaan tehdä siitä mekko äidilleni kun tämä oli pieni tyttö. Jostakin syystä mekko jäi kuitenkin valmistumatta ja kangas unohtui isoäitini kätköihin. Äitini kasvoi, sai minut, minä kasvoin, sain monta lasta, ja viimein, yli kolmekymppisenä sain kipinän opetella ompelemaan. Tällöin sain isoäidiltä kasan ompeluohjeita, kankaita ja muuta tarpeistoa joiden joukossa siis tämäkin kangas oli. Ja kun meidän perheeseen viimein syntyi taas tyttölapsi, oli mekolle oikea aika koittanut.


Valitettavasti tämän ompelijan taidot ovat vielä hieman vajavaiset, ja hetkittäin kadutti että käytin kankaan jo nyt. Olisi ehkä pitänyt vielä harjoitella vähemmän tärkeillä kankailla... Toisaalta, olisi voinut käydä niin että kangas olisi unohtunut vielä seuraaviksikin viideksikymmeneksi vuodeksi, eli tulipahan nyt tehtyä! Ja pahimmat puutteet mekossa ovat sisäpuolen viimeistelyissä, joten kyllä tuota nyt kehtaa kuitenkin käyttää. Ja sen verran kangasta jäi jäljelle, että saatan saada siitä toisenkin vielä tehtyä, kenties sitten niillä tulevilla himpun paremmilla taidoilla? Tai sitten vaan helpompi malli?

Toisaalta onni että tulin aloittaneeksi tämän, koska keskenkään ei kehdannut jättää tuon kankaan takia, tuli opeteltua montakin uutta asiaa :-)


Nyt me sitten vaan odotellaan niitä lämpöisiä kesäsäitä jolloin tarkenee mekossa hipsutella.

Meeri lähettää terkkuja isoisoäidille, kiitos mekkokankaasta! ;-)