Poroelämys Espoossa

Joulu sujui rauhallisesti oman perheen kesken. Ruoka oli hyvää ja sitä oli jälleen riittävästi, vaikka tänä vuonna oikein tietoisesti vähensin ruuan määrää :-D Lasten paketeista kuoriutui monta toivottua lahjaa ja ne tuntuivat olevan oikein mieluisia. Tyttären kirje joulupukille nostatti kuitenkin ennen joulua hieman hikikarpaloita otsalleni. Hän ei toivonut kuin yhtä asiaa. Rakas joulupukki, haluaisin nähdä poroja ja silittää niitä ja päästä rekiajelulle ♥ Apua!

Rekiajelu ei täällä etelässä ole oikein mahdollinen nykyään, mutta sain vinkin että porojen näkeminen sentään voisi onnistua. Ja päästiinpä lopulta silittämäänkin. Ah, kiitos vinkkaajille!

Tyttären ihana toive toteutui tänään, kun vierailimme Espoon Nuuksiossa olevassa poropuistossa, Nuuksio Reindeer Parkissa. Siellä asustaa kuusi lempeää ja kesyä poroa, ja vierailijat saivat syöttää niille jäkälää. Porot tuntuivat olevan oikein mielissään välipalastaan :-)

Kuin ihmeen kaupalla sattui tänään myös olemaan talven tähän asti lumisin päivä, joten tältä tunnin ajomatkan päässä olevalta reissulta palasimme fiiliksellä, että olisimme käyneet kauempanakin pohjoisessa!

Porojen sarvet olivat huikean hienot, ja välillä niitä käytettiin myös pieniin keskinäisiin "keskusteluihin". Yleisesti ottaen porot olivat todella lempeitä ja eläinten hoitaja kertoili kivasti erilaista tietoa poroihin liittyen. Tässäkin porukassa oli osa hoitanut sarvensa huolellisemmin kuin toiset, yhdeltä sarvet eivät olleet tippuneet välillä lainkaan mikä oli erikoista. Saimme myös kuulla poron turkin olevan toiseksi tihein kaikista eläimistä, vain jääkarhuilla on kuulema tiheämpi! Sitäkään en tiennyt että kesällä porojen sarvet kasvavat jopa 1-2,5 senttiä päivässä! Oho.

Portilta löytyi myös oikea joulupukin reki, joka oli tuotu sinne parkkiin ensi joulua odottamaan. Ajatella! Yksi lapsista uskaltautui istumaankin rekeen. :-) 

Kiva hyvän mielen päiväretki, ja tosi kivat porot! Itse olen kyllä poroja nähnyt monestikin, mutta nämä nuoremmat lapsemme eivät olleet nähneet koskaan poroa kuin kuvista. Tyttö kertoi luulleensa niitä paljon isommiksi. Kiva että saatiin toteutettua tämäkin joulun lahjatoive. Miinusta tuli oikeastaan vain siitä, että liput olivat melko hintavat meidän isohkolle porukalle (meiltä yhteensä 80e), ja siitä että parkkipaikkoja ei ollut puiston luona kuin ihan muutama (luonnollisesti täynnä niinkuin missä vaan minne pääkaupunkiseudulla menee), ja mies sai patikoida kahteen kertaan toista kilometriä suuntaansa autolle. Pieniä lapsia en olisi uskaltanut laittaa kulkemaan kapeaa tien laitaa jossa läheltä ajavat autot heitti vielä loskat kintuille, joten mies jätti meidät ensin portille ja vei sitten auton sinne lähimmälle parkkikselle eli aika kauas. Tämä ei toki haittaa jos on muutenkin menossa esim patikoimaan, ja jälkeenpäin vasta hoksasin että myös metsän kautta olisi kai ollut kivempi patikkareitti (n.1,5km) Luontokeskus Haltian parkkipaikalta poropuistolle. No, seuraavalla kerralla sitten sieltä yhdessä.

Ihanaa paluuta arkeen kaikille jotka aloittavat huomenna taas työt! Meillä lasten lomailu jatkuu, samoin itse yritän pitää ainakin osittain lomaa ensi viikon. Miehellä sen sijaan onkin jo työpäivä taas huomenna. Pitää keksiä lisää aktiviteetteja lasten lomapäiviin, laittakaa ihmeessä kommenttiboksiin vinkkejänne jos teillä on joku kiva paikka tiedossa? Sijainti lähellä Porvoota olisi toki plussaa :-)

Isänpäivä meren rannalla

Ihana ja erilainen isänpäivä alkaa olla illassa. Tämä taisi olla ensimmäinen vuosi ikinä, kun olimme omalla porukalla kotona, emmekä lähteneet käymään kotiseudulla isovanhempia tervehtimässä. Samalla tämä oli ensimmäinen vapaapäivä aikoihin, kun koko lokakuu meni muuttoa tehdessä, ja vielä eilen lauantainakin meillä oli sovittua menoa. Päivän ohjelmassa olikin pitkä aamiainen, ja iltapäivästä päätimme lähteä porukalla ulkoilemaan. Suuntasimme suosikkipaikkaamme Emäsaloon, ja saman idean oli keksineet todella monet muutkin! Onneksi alueelle mahtuu hyvin, ja pääsimme valmiille hiilloksille makkaranpaistoonkin. Kahvi ja eväät maistuvat kyllä erityisen hyvälle ulkona merimaisemia ihaillen ♥

Koetin kuvata kauniita maisemia ja upeaa auringonlaskua, mutta valitettavasti kamerani on mennyt rikki. Vain muutama otos onnistui joten kuten, ja nyt vaikuttaa ilmeiseltä että kamera on pakko lähettää huoltoon. Hitaanpuoleinen postaustahti täällä blogissa jatkunee siis vielä hetken, että saadaan välineet kuntoon. 

 

Valokuvaus tuntuu kiinnostavan myös 7v nuorimmaistamme, hän ottaa tosi oivaltavia ja hienoja valokuvia ensimmäisellä kännykällään! Alimmassa kuvassa poika on ottamassa kuvaa rahtilaivasta, hyvää kuvakulmaa varten piti kivuta ihan rannan kiville asti. Oliskin ihanaa, jos hän innostuisi kuvaamaan enemmänkin, tämä on oikeasti mukava harrastus!

Reippaan ulkoilun jälkeen kotona meille miehen kanssa maittoi vielä ruuan päälle päiväunet. Se on harvinaista, mutta suotakoon näin leppoisan juhlapäivän henkeen ♥

Toivotan teillekin rentoa isänpäivän iltaa!

Suomen luonnon päivä 29.8.

Hyvää Suomen luonnon päivää!

Tiesitkö, että tänään vietettävä Suomen luonnon päivä on myös liputuspäivä? Suomesta tuli vuonna 2017 maailman ensimmäinen maa, joka virallisesti liputti kauniin luontonsa kunniaksi.

Meillä ei ole kotona lipputankoa, mutta ajattelin tehdä pienen koosteen vuosien aikana ottamistani luontokuvista. Liputan luonnon puolesta kuvillani. Olen aina ollut innokas luonnossa liikkuja, sienestäjä ja marjastaja. Nuorempana kävimme kaveriporukalla telttailemassa harva se viikonloppu, kesät talvet. Muistan eräänkin eräretken, jossa hiihdimme pitkin metsiä ja järven jäitä, ja minulla oli isoisäni leveät hikilankut suksina, ja kaverilla kepeät luistelusukset. Ei varmaan tarvise sanoa että sain tehdä hikipäässä töitä pysyäkseni perässä järven jäällä :-D Toisaalta umpihangessa leveillä suksilla pääsin letkan kärkeen tekemään latua. Tuolloin taisin olla vähän parempikuntoinen kuin nykyään :-D

Kesäisistä vaelluksista on jäänyt mieleen erityisesti lapissa tehdyt vaellukset, kirkkaat purot ja huikeat maisemat. Kauniita retkeilypaikkoja voi tosin löytää mistäpäin vaan maata. Yksi suosikkini on ollut myös Lapinsalmelta alkava alue pohjois-Valkealassa, kun asuin nuorena Kouvolassa, vietimme juuri noissa metsissä paljon aikaa. Mitenköhän sitä saisi vielä näin keski-ikäisenäkin itsensä taas metsään? Lasten kanssa ei ole tullut lähdettyä, mutta toisaalta lapsemme ovat telttailleet läpi kesän omassa pihassa :-)

Juuri nyt on oivallinen aika poimia luonnosta sieniä ja puolukoita. Mustikkaakin on vielä, ja Suomen luonnon päivän oma juhlaleivonnainen onkin mustikkapiirakka. Itsekin meinasin sellaisen tänään pyöräyttää. 

Juhlavaa luonnon päivää kaikille! #liputanluonnolle

Lisätietoja päivän omalta nettisivulta: https://suomenluonnonpaiva.fi/

Arboretumin hämyssä pihaideoita hakemassa

Viikonloppuna sää on suosinut, ja lämpötila on ollut lähes helteinen. Eilen päätimme tarttua hetkeen, ja lähdimme jokavuotiselle alppiruusuretkellemme Mustilan Arboretumiin Elimäelle. Metsän siimeksessä lämpö oli juuri sopiva, eikä ollenkaan liian kuuma.

Koska olen Elimäen naapurista Kouvolasta kotoisin, olen käynyt Mustilassa ihan lapsesta saakka, jos nyt en ihan joka vuosi niin melkein. Nyt aikuisena ei ole tainut jäädä yhtäkään vuotta väliin! Omat lapsetkin tykkää paikasta, ja joka kesä ollaan löydetty joku uusi jännä polku tai paikka missä ei olla vielä käyty.

Samalla kun ihailimme parhaillaan menossa olevaa atsaleojen ja alppiruusujen kukintaa, napsin ideoita tulevaan metsäisempään pihaamme. Yllä on esimerkiksi ihana polku, joka on tehty jättämällä kivien väliin kapea tila. Kaunista ja sopii täydellisesti metsään!

Muutamia havupuulajejakin katsoimme sillä silmällä, tontiltamme joudutaan kaatamaan todella paljon puita, ja varsinkaan kuusia ei jää juuri ollenkaan. Niiden tilalle voisin istuttaa jotakin pienemmäksi jääviä havupuita. Yksi huikea ilmestys olivat myös puupionit paeonia rockii, jossa oli ihan valtavat kukat, vaikka taimi oli vielä aika pieni. Tälläisiä on ainakin pakko saada! ♥ 

Ulkona retkeillessä on tärkeää muistaa evästauot, ja meillä olikin mehua, kahvia ja pullaa-tyyppinen hetki kauniin Koreanvaahteran alla. (anoppia on kiittäminen pullista, en ollut itse asialla!) Lehtien välistä siivilöityi todella kaunis valo! Tätä hetkeä muuten nauroimme, että katsomme sitten joskus myöhemmin näitä valokuvia, ja mietimme että niin nätisti istuivat rivissä siinä lapset! Toivottavasti aika kultaa muistot :-D Oikeasti näiden nuorempien tenavien kanssa retkeily on ollut lähes mahdotonta, ja vieläkin ajoittain aika tuskaa. Tyypit on todella nopeita liikkeissään, ja kuulo on melko valikoiva. Useimmiten meillä vanhemmilla menee hermot jo parkkipaikalla :-P Tällä kertaa selvittiin melko hyvin!

Mukavaa alkavaa viikkoa, ja sehän onkin jo juhannusviikko! Oho!

Rantakallioilla rauhoittuu

Kotona oleilu ja kotikoulu ovat alkaneet jo sujua ihan kivasti, mutta tänään tuntui että pakko päästä vähän retkelle jonnekin, seinät kaatuu muuten päälle. Päätimme lähteä Emäsaloon vakkari retkipaikkaamme, ja saman oli päättänyt aika moni muukin perhe. Eipä tuo haitannut, täyden parkkipaikan jälkeen alueella oli kuitenkin väljää ja rauhallista, koska tilaa riittää monellekin.

Merelle tähyily on aina yhtä rauhoittavaa. En osaa meditoida, mutta luulen että jotakin saman kaltaista olotilaa siinäkin haetaan. Minulle toimii rantakalliot aina yhtä varmasti.

Kuluneella viikolla ei tapahtunut talohommissa "mitään" mikä on ollut viime aikoina harvinaista. Uuden talon suhteen oli hiljainen väliviikko, ensi viikolla alkaakin vihdoin lupakuviemme piirtäminen, ja saamme ensimmäiset vedokset toivottavasti nähtäväksemme. Nykyisen talon myyminenkin oli välitilassa, välittäjä on valittu ja sovittu, mutta tietojen kasaaminen kestää oman aikansa. Ensi viikolla senkin suhteen alkaa luultavasti tapahtumaan enemmän. Jännittävää!

Ennen Emäsalon retkeä pesin terassit, jotta niitä pääsee taas öljyämään. Huh mikä homma. Muistiinpano itselle: älä laita sävylliseksi öljyttyjä terasseja uuteen taloosi. Ehkäpä jotakin huoltovapaampaa? :-D Onneksi pihapuuhat on oikeasti tosi mieluisia minulle, ja nautin todella paljon kun vihdoin pääsee taas kevään pihatöihin!

Toivotan teille kaikille ihanaa keväistä alkavaa viikkoa ♥

Lokakuun kymmenes

Tänään on perheessämme tärkeä päivä. Päivä on tärkeä myös minulle henkilökohtaisesti. Minusta tuli ensimmäisen kerran äiti lokakuun kymmenes päivä, aikaa tuosta on vierähtänyt tosin jo 23 vuotta! Äitiydessä on ollut tuon jälkeen monenlaisia hetkiä, ja yksi ikimuistoinen hetki liittyy samaan päivämäärään mutta vuosia myöhemmin. Nuorin lapsemme syntyi täsmälleen samalla päivämäärällä, ja näin "ympyrä sulkeutui". Häntä odotettiin vasta viikkoja myöhemmin syntyväksi, mutta päivämäärä oli pienestä dramatiikasta huolimatta iloinen sattuma. Nuorimmainen ihana täyttää tänään kuusi vuotta ♥ 

Ruska on usein täydellisimmillään poikien syntymäpäivän aikaan. Joinakin vuosina tähän aikaan on ollut jo pikkupakkasta, tänään oltiin kuitenkin plussan puolella. Nautin näistä hehkuvista väreistä sieluni kyllyydestä ♥

Keittiön ikkunasta näkyy nyt lähes pelkkää keltaista. Onneksi se on lempivärejäni :-) Värin tulvimista sisätiloihin ei oikein saa vangittua valokuviin, mutta saatte ehkä hieman käsitystä kuitenkin? Koko maailma tuntuu olevan yksi iso aurinko!

Meillä on varsinaiset synttärijuhlat vasta myöhemmin, mutta tänään vietetään sentään pienet juhlat omalla porukalla. Sisarukset leipoivat pienimmälle äsken tiikerikakkua, ja askartelivat kortteja joissa on paljon söpöjä asioita. Pikkuveli on siskonsa sanoin "aika söpö" joten siksi myös söpöt asiat korttiin :-D Isompi synttärisankari ei valitettavasti tänään pääse kakkukahveille, koska on armeijassa. Lähetin viestillä kovasti onnitteluja, toivottavasti hän ehtii viestin edes lukea tämän päivän aikana. Melkoista kiirettä heillä siellä tuntuu olevan, äitinä täällä vaan koettaa etätsemppailla. 

Ihania ruskapäiviä toivotellen:

Sanna