On taas aika käydä kuluneen vuoden tapahtumia ja kuvia läpi. Minusta näitä koosteita on ollut mukava aina tehdä, ja näitä olen palannut usein jälkeenpäinkin katselemaan. Joka vuosi ajattelen koostetta tehdessäni, että näistä voisi tehdä sellaisen kuvakirjan, niin olisi mukavampi selailla sohvan nurkassa. Niin nytkin. Toistaiseksi se on aina jäänyt vain ajatuksen tasolle, mutta ehkä nyt saisin tilattuakin?
Vuosi 2015 jää perheemme historiaan yhtenä rankimmista, mutta samalla antoisimmista. Yhteen vuoteen tuli ahdettua tapahtumia ja muutoksia enemmän kuin moneen, moneen muuhun yhteensä. Silti nyt, kun vuosi on päättymässä, kaikki ovat hengissä, eikä täydellisiä henkisiä vaurioitakaan päässyt lopulta kai syntymään. Puhuimme miehen kanssa vuosi sitten uutena vuotena, että jos me olemme vuoden päästä, siis suunnilleen tässä tilanteessa nyt, edelleen hengissä ja naimisissa, niin me selvitään sitten kyllä mistä vaan. Ja täällä ollaan! Tekee mieli tuulettaa kuin voittajana urheilukilpailun maalissa!
Tammikuussa ihailtiin kylmää, ja raksalla pikkuhiljaa hahmottuvia tiloja ja maisemia.
Helmikuussa syötiin paljon pullaa, ja raksalla alettiin päästä jo konkreettisempiin edistyksiin. Isoin lapsista vietti penkkareitaan, ja me aikuiset päästiin pikkupoikien kanssa irtaantumaan pienelle visiitille Tukholmaan.
Maaliskuussa raksalla koettiin pohjamaalin ihme, eli kipsilevyjen ruskea pinta oli enää muisto vain, ja talo alkoi ensimmäisen kerran tuntua siltä että siitä tulee vielä joskus oikeasti koti. Kevään lasten syntymäpäiviä juhlittiin vielä vanhassa kodissa. Raksalla päästiin aloittamaan ulkorakennuksen rakentaminen rungon pystytyksellä.
Huhtikuussa oli raksalla niin kiihkeä vaihe, että koko kuukaudesta on vain muutama valokuva. Ei vain ehtinyt.
Tai jaksanut.
Toukokuussa ihailtiin kirsikankukkia, ommeltiin juhlavaatetta, opeteltiin peltikaton tekoa, tasoitettiin takkaa ja järjesteltiin ylioppilasjuhlat. Ihan vaan tuossa toisella kädellä... Heh. Todellisuudessa alettiin olla jo aivan piipussa.
Kesäkuu oli suurten tunteiden vuoristorataa. Pakattiin kotia raivoisasti laatikoihin, siivottiin kynnet verillä vanhaa kotia, yöt viimeisteltiin vielä viimeisiä puutteita sekä vanhassa että uudessa kodissa, ja lopulta kuin ihmeen kaupalla saimme ison perheen muuton toiseen kaupunkiin hoidettua. Vanhan kodin ja puutarhan hyvästely oli vaikeaa. Yksi iso osio elämästämme sai lopullisen päätöksensä kun ensimmäisestä itserakennetusta talosta painettiin ovi viimeisen kerran kiinni. Onni uudesta kodista auttoi silti unohtamaan murheet ja ikävät asiat joita muuttoon liityi, ja katse oli luottavaisena tulevaisuudessa.
Heinäkuussa yritettiin toipua juhlista ja muutosta sekä saada tavaroita paikoilleen. Vain parin viikon asumisen jälkeen uudessa talossamme ilmeni kuitenkin vesivahinko. Lattian ja seinän purku ja kuivurit olivat kyllä ihan viimeinen asia jota halusimme heti muuton jälkeen kodissamme nähdä! Pakoilimme sisätilojen kuumuutta pihatöissä, minä maalasin talon (!) ja levitimme pihalle 36 tonnia multaa. En ole ollut vuosiin yhtä hyvässä kunnossa kuin tämän kuntokuurin jälkeen :-D
Elokuussa iso tytär pääsi ripille, ja taas juhlittiin. Kuivurit oli saatu onneksi juuri ennen juhlia sammutettua mutta kaaos oli vielä jäljellä. Juhlien jälkeen asennettiin pihalle betoniset kukkamuurit ja siirtonurmi, sekä korjattiin sisällä vesivahingon jälkiä. Pienemmistä lapsista isoin aloitti ekan luokan ja seuraavakin eskarin. Perheeseen tuli myös uusi jäsen, pieni Molli-kisu joka oli tosin tuossa vaiheessa vielä Elli :-D
Syyskuussa isäpuoleni hitsasi meille ison ruokapöydän rungon, ja teetimme siihen koivuvanerisen kannen naapurissa sijaitsevalla puusepänverstaalla. Takkaan saatiin ensimmäiset tulet, ja meillä oli vihdoin aikaa taas alkaa laittelemaan kotia asutumman näköiseksi. Kaikkien muuttojen ja juhlien jälkeen alkoi raksan jälkeinen väsymys todella iskeä päälle.
Lokakuussa syötiin taas kakkua, kun kolmella pojista oli syntymäpäivät, 2v, 6v ja 19v <3. Ruska oli kaunis, ja omalla pihallakin siitä päästiin jo hieman nauttimaan, kun olin saanut kesän mittaan istutettua suurimman osan puista ja pensaista. Talon viimeistely jatkui yhä ja varasto eteni hyvin pienin askelin taustalla. Mies jäi kotiin töiden loputtua ja esikoinen muutti pois kotoa omilleen.
Marraskuussa innostuin taas diy-puuhista. Joulukin alkoi jo pikkuisen hiipiä kotiin kukkien muodossa. Ekaluokkalaiselle laitettiin huone esikoiselta tyhjäksi jääneeseen huoneeseen.
Joulukuussa valmistauduttiin ensimmäiseen kotona vietettyyn jouluumme ikinä, aiempien isovanhempien luona vietettyjen joulujen jälkeen. Hankittiin iso kuusi, uusi matto (x2) ja juhlittiin miehen saamaa uutta työpaikkaa. Suunniteltiin leipomuksia ja kärsittiin turhan paljon joulukiireistä. Joulupukin käytyä on todettava, että olipahan pitkä vuosi! Vaan kuten todettua, olemme yhä hengissä ja naimisissa eli tavoite on siltä osin täyttynyt <3
En edes uskalla ajatella mitä ensi vuosi tuo tullessaan, tavallaan toivoisin että se olisi oikein tylsä ja yllätyksetön mutta toisaalta itseni tuntien en sellaistakaan pitkään jaksaisi. Joten tervetuloa vaan 2016, pystytkö pistämään edeltäjääsi paremmaksi? :-D
Edellisten vuosien koosteita on nähtävänä täällä 2014, 2013, 2012 ja 2011. Johan tässä on pitkä siivu elämää tallennettukin blogin lehdille!
