Poroelämys Espoossa

Joulu sujui rauhallisesti oman perheen kesken. Ruoka oli hyvää ja sitä oli jälleen riittävästi, vaikka tänä vuonna oikein tietoisesti vähensin ruuan määrää :-D Lasten paketeista kuoriutui monta toivottua lahjaa ja ne tuntuivat olevan oikein mieluisia. Tyttären kirje joulupukille nostatti kuitenkin ennen joulua hieman hikikarpaloita otsalleni. Hän ei toivonut kuin yhtä asiaa. Rakas joulupukki, haluaisin nähdä poroja ja silittää niitä ja päästä rekiajelulle ♥ Apua!

Rekiajelu ei täällä etelässä ole oikein mahdollinen nykyään, mutta sain vinkin että porojen näkeminen sentään voisi onnistua. Ja päästiinpä lopulta silittämäänkin. Ah, kiitos vinkkaajille!

Tyttären ihana toive toteutui tänään, kun vierailimme Espoon Nuuksiossa olevassa poropuistossa, Nuuksio Reindeer Parkissa. Siellä asustaa kuusi lempeää ja kesyä poroa, ja vierailijat saivat syöttää niille jäkälää. Porot tuntuivat olevan oikein mielissään välipalastaan :-)

Kuin ihmeen kaupalla sattui tänään myös olemaan talven tähän asti lumisin päivä, joten tältä tunnin ajomatkan päässä olevalta reissulta palasimme fiiliksellä, että olisimme käyneet kauempanakin pohjoisessa!

Porojen sarvet olivat huikean hienot, ja välillä niitä käytettiin myös pieniin keskinäisiin "keskusteluihin". Yleisesti ottaen porot olivat todella lempeitä ja eläinten hoitaja kertoili kivasti erilaista tietoa poroihin liittyen. Tässäkin porukassa oli osa hoitanut sarvensa huolellisemmin kuin toiset, yhdeltä sarvet eivät olleet tippuneet välillä lainkaan mikä oli erikoista. Saimme myös kuulla poron turkin olevan toiseksi tihein kaikista eläimistä, vain jääkarhuilla on kuulema tiheämpi! Sitäkään en tiennyt että kesällä porojen sarvet kasvavat jopa 1-2,5 senttiä päivässä! Oho.

Portilta löytyi myös oikea joulupukin reki, joka oli tuotu sinne parkkiin ensi joulua odottamaan. Ajatella! Yksi lapsista uskaltautui istumaankin rekeen. :-) 

Kiva hyvän mielen päiväretki, ja tosi kivat porot! Itse olen kyllä poroja nähnyt monestikin, mutta nämä nuoremmat lapsemme eivät olleet nähneet koskaan poroa kuin kuvista. Tyttö kertoi luulleensa niitä paljon isommiksi. Kiva että saatiin toteutettua tämäkin joulun lahjatoive. Miinusta tuli oikeastaan vain siitä, että liput olivat melko hintavat meidän isohkolle porukalle (meiltä yhteensä 80e), ja siitä että parkkipaikkoja ei ollut puiston luona kuin ihan muutama (luonnollisesti täynnä niinkuin missä vaan minne pääkaupunkiseudulla menee), ja mies sai patikoida kahteen kertaan toista kilometriä suuntaansa autolle. Pieniä lapsia en olisi uskaltanut laittaa kulkemaan kapeaa tien laitaa jossa läheltä ajavat autot heitti vielä loskat kintuille, joten mies jätti meidät ensin portille ja vei sitten auton sinne lähimmälle parkkikselle eli aika kauas. Tämä ei toki haittaa jos on muutenkin menossa esim patikoimaan, ja jälkeenpäin vasta hoksasin että myös metsän kautta olisi kai ollut kivempi patikkareitti (n.1,5km) Luontokeskus Haltian parkkipaikalta poropuistolle. No, seuraavalla kerralla sitten sieltä yhdessä.

Ihanaa paluuta arkeen kaikille jotka aloittavat huomenna taas työt! Meillä lasten lomailu jatkuu, samoin itse yritän pitää ainakin osittain lomaa ensi viikon. Miehellä sen sijaan onkin jo työpäivä taas huomenna. Pitää keksiä lisää aktiviteetteja lasten lomapäiviin, laittakaa ihmeessä kommenttiboksiin vinkkejänne jos teillä on joku kiva paikka tiedossa? Sijainti lähellä Porvoota olisi toki plussaa :-)

Arboretumin hämyssä pihaideoita hakemassa

Viikonloppuna sää on suosinut, ja lämpötila on ollut lähes helteinen. Eilen päätimme tarttua hetkeen, ja lähdimme jokavuotiselle alppiruusuretkellemme Mustilan Arboretumiin Elimäelle. Metsän siimeksessä lämpö oli juuri sopiva, eikä ollenkaan liian kuuma.

Koska olen Elimäen naapurista Kouvolasta kotoisin, olen käynyt Mustilassa ihan lapsesta saakka, jos nyt en ihan joka vuosi niin melkein. Nyt aikuisena ei ole tainut jäädä yhtäkään vuotta väliin! Omat lapsetkin tykkää paikasta, ja joka kesä ollaan löydetty joku uusi jännä polku tai paikka missä ei olla vielä käyty.

Samalla kun ihailimme parhaillaan menossa olevaa atsaleojen ja alppiruusujen kukintaa, napsin ideoita tulevaan metsäisempään pihaamme. Yllä on esimerkiksi ihana polku, joka on tehty jättämällä kivien väliin kapea tila. Kaunista ja sopii täydellisesti metsään!

Muutamia havupuulajejakin katsoimme sillä silmällä, tontiltamme joudutaan kaatamaan todella paljon puita, ja varsinkaan kuusia ei jää juuri ollenkaan. Niiden tilalle voisin istuttaa jotakin pienemmäksi jääviä havupuita. Yksi huikea ilmestys olivat myös puupionit paeonia rockii, jossa oli ihan valtavat kukat, vaikka taimi oli vielä aika pieni. Tälläisiä on ainakin pakko saada! ♥ 

Ulkona retkeillessä on tärkeää muistaa evästauot, ja meillä olikin mehua, kahvia ja pullaa-tyyppinen hetki kauniin Koreanvaahteran alla. (anoppia on kiittäminen pullista, en ollut itse asialla!) Lehtien välistä siivilöityi todella kaunis valo! Tätä hetkeä muuten nauroimme, että katsomme sitten joskus myöhemmin näitä valokuvia, ja mietimme että niin nätisti istuivat rivissä siinä lapset! Toivottavasti aika kultaa muistot :-D Oikeasti näiden nuorempien tenavien kanssa retkeily on ollut lähes mahdotonta, ja vieläkin ajoittain aika tuskaa. Tyypit on todella nopeita liikkeissään, ja kuulo on melko valikoiva. Useimmiten meillä vanhemmilla menee hermot jo parkkipaikalla :-P Tällä kertaa selvittiin melko hyvin!

Mukavaa alkavaa viikkoa, ja sehän onkin jo juhannusviikko! Oho!

Kirsikankukkia ja äitienpäivää

Ihanaa äitienpäivän iltaa!

Meillä oli tänään leppoisa päivä, joka oli toisaalta todella haikeaa, ja toisaalta ihanaa. Äitienpäivät ovat tähän asti tienneet ihan joka vuosi satoja kilometrejä moottoritietä, kun olemme halunneet käydä tervehtimässä äitejä ja isoäitejä jotka asuvat meillä kaikki etäällä. Tämä erikoinen kevät toi mukanaan siis myös erikoisen äitienpäivän, jossa keskityttiinkin oleiluun kotosalla. Aamulla söimme aamiasta pitkään, lapset olivat kattaneet miehen kanssa upeat tarjoilut pöytään! Tämän brunssimme jälkeen päätimme lähteä pienelle kävelylle ihailemaan tällä hetkellä upeana kukkivia kirsikkapuita, ja suuntasimme kirjaston kupeessa sijaitsevaan japanilaistyyliseen puistoon. 

Puut olivat todella kauniita, ja löysimme myös kukkivan magnolian. Kirsikat ovat kiitollinen kuvauskohde, valo on maagisen kaunista kun se siivilöityy kukkapilven läpi ♥ Meillä oli Hanami-henkisesti myös eväät mukana, mutta lopulta päätimme tulla kotiin syömään välipalamme, ihan niin rauhallista ei lasten kanssa puistoilu ollut että olisimme viitsineet asettua sinne pidemmäksi aikaa. Ilmeisesti pitkä kotona oleilu on saanut ennestään vilkkaista lapsistamme esiin vielä yhden uuden vaihteen. :-D

Kotiin tullessa nappasin vielä kuvan omasta kirsikastamme, joka ei ehkä yllä ihan puiston puiden tasolle vielä kooltaan, mutta ihan somasti tuokin jo kukkii! Päivän kruunasi iltapäivällä kahville piipahtanut esikoispoika, jota emme olleetkaan nähneet tosi pitkään aikaan. Saimme melkein kaikki lapset siis kerralla saman pöydän äärelle, äitinä tämäkin toi jo ihanasti juhlan tuntua ♥

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Rantakallioilla rauhoittuu

Kotona oleilu ja kotikoulu ovat alkaneet jo sujua ihan kivasti, mutta tänään tuntui että pakko päästä vähän retkelle jonnekin, seinät kaatuu muuten päälle. Päätimme lähteä Emäsaloon vakkari retkipaikkaamme, ja saman oli päättänyt aika moni muukin perhe. Eipä tuo haitannut, täyden parkkipaikan jälkeen alueella oli kuitenkin väljää ja rauhallista, koska tilaa riittää monellekin.

Merelle tähyily on aina yhtä rauhoittavaa. En osaa meditoida, mutta luulen että jotakin saman kaltaista olotilaa siinäkin haetaan. Minulle toimii rantakalliot aina yhtä varmasti.

Kuluneella viikolla ei tapahtunut talohommissa "mitään" mikä on ollut viime aikoina harvinaista. Uuden talon suhteen oli hiljainen väliviikko, ensi viikolla alkaakin vihdoin lupakuviemme piirtäminen, ja saamme ensimmäiset vedokset toivottavasti nähtäväksemme. Nykyisen talon myyminenkin oli välitilassa, välittäjä on valittu ja sovittu, mutta tietojen kasaaminen kestää oman aikansa. Ensi viikolla senkin suhteen alkaa luultavasti tapahtumaan enemmän. Jännittävää!

Ennen Emäsalon retkeä pesin terassit, jotta niitä pääsee taas öljyämään. Huh mikä homma. Muistiinpano itselle: älä laita sävylliseksi öljyttyjä terasseja uuteen taloosi. Ehkäpä jotakin huoltovapaampaa? :-D Onneksi pihapuuhat on oikeasti tosi mieluisia minulle, ja nautin todella paljon kun vihdoin pääsee taas kevään pihatöihin!

Toivotan teille kaikille ihanaa keväistä alkavaa viikkoa ♥

Retki Porvooseen

Kaupallinen yhteistyö Porvoon Kaupungin kanssa

Olemme lomailleet koko perheen voimin tämän jouluviikon. Joulua oli mukava viettää kiireettömästi, ja vapaapäiviä on riittänyt vielä nyt joulun jälkeenkin. Olimme sopineet jo ennalta anopin kanssa, että hän tulee tässä välipäivien aikana meille lapsenvahdiksi, jotta pääsemme pitkästä aikaa puolison kanssa viettämään hieman kahdenkeskistä aikaa. Pientä haastetta meinasi tuottaa se, että olen ollut kipeänä koko joulun, ja melkoisen flunssainen edelleenkin. Emme halunneet kuitenkaan perua mahdollisuutta pieniin treffeihin, ja päädyimme lopulta helppoon ratkaisuun eli tekemään retken Porvooseen. Se on muuten hassu juttu, ennen kävimme useinkin retkillä Porvoossa, mutta sinä aikana kun olemme asuneet täällä, on käynnit vanhassa kaupungissa ja kaupungilla ylipäätään vähentyneet aivan minimiin, lähinnä asioilla käymiseen. Nyt oli siis hyvä hetki tehdä pieni kotiseuturetki!

Tämä postaus on osa vuosiyhteistyötäni Porvoon kaupungin kanssa, ja samalla sen viimeinen osa. Aiemmat osat löytyvät täältä:

https://talostakoti.blogspot.com/2019/02/miksi-muutimme-porvooseen.html

https://talostakoti.blogspot.com/2019/03/arkipaiva-kanssamme.html

https://talostakoti.blogspot.com/2019/09/kotimme-kierratyssysteemit.html 

Aloitimme retken käymällä kävelyllä vanhassa kaupungissa. Sää oli pitkästä aikaa kaunis, jopa aurinkoinen. Lunta olisi ollut ihana saada jouluksi, mutta tämän alkutalven jälkeen osaa jo nauttia siitäkin että ei sada vettä :-D  

Vanhassa kaupungissa oli yllättävän rauhallista, monesti viikonloppuisin siellä on todella paljon väkeä liikkeellä, ja se on varmaan yksi syy miksi itse ei tule sinne enää niin usein lähdettyä. Nyt nautimme kuitenkin rauhallisista kaduista, ja väljemmistä kahviloista.

Piipahdimme tuomiokirkossa, joka on mielestäni todella kaunis paikka, niin ulkoa kuin sisältäkin. Sisätiloissa itseäni ilahduttaa aina myös se, miten hienosti kirkko saatiin korjattua vanhaa säästäen vuoden 2006 ison tulipalon jälkeen. Näin rakennusrestauroijan silmin upeaa työtä! Pistää myös aika nöyräksi ajatella, että kirkko on jo 600 vuotta vanha. Se on nähnyt jo yhtä ja toista seistyään vuosisadat mäen laella Porvoon maamerkkinä.

Vanhan kaupungin kujilla oli viihtyisää ja jouluvalot toivat kodikasta tunnelmaa. Löysimme kepparihevosten supersuloisen levähdyspaikankin Gabriel Hagertin kujalta. Siellä hepat lepäilivät heinää rouskutellen. Huomaa, että en ole käynyt vanhassa kaupungissa hetkeen, sillä edellisellä vastaavalla kävelyllä tämä pätkä katua oli iso monttu, jossa tehtiin arkeologisia kaivauksia. Nyt siinä oli nätisti laitettuna katukivet paikoilleen, eikä mistään olisi arvannut että katukiveys ei olekaan ikivanha vaan itseasiassa hyvinkin tuore! (nolottaa edes myöntää tätä, koska monttu taisi olla tuossa kesällä...)

Kahvit tulivat reippaan ulkoilun jälkeen tarpeeseen, ja kahvipaikaksi valikoitui vakiopaikkamme Cafe Cabriole keskustassa torin laidalla. Tuolta haemme yleensä aina lasten synttäreille ja muihin juhliin täytekakkuja, lämmin suositus niillekin!

Käväisimme myös Taidetehtaalla, jossa olisi voinut myös shoppailla alennusmyynneissä, mutta lopulta meitä kiinnosti enemmän yläkerrassa olevan Taidehallin maksuton taidenäyttely. Siellä onkin pian vaihtumassa näyttely, joten pitänee tehdä tammikuussa uusi retki, sitten vaikkapa lasten kanssa. Nyt pidin erityisesti isoista veistoksista, sekä hallin perällä olevasta Yrjö A. Jäntin taidekokoelmasta koostetusta näyttelystä josta löytyi myös mm. yksi Hugo Simbergin työ.

Päiväretken jälkeen jatkoimme vielä treffipäivää käymällä syömässä ravintola Sinnessä, ja illan lopuksi kävimme elokuvissa katsomassa uuden Star Warsin. Porvoon Bio Rexissä on vastikään avattu uudistettu elokuvasali, jossa olikin tosi hyvät väljät penkit ja kehuttu äänentoisto oli oikeastikin hyvä. Yllättävän hyvin jaksoin päivän, hieman toki särkylääkkeiden voimin. Pitäisi muistaa useamminkin ylipäätään järjestää kahdenkeskistä aikaa, ja hyödyntää enemmän oman kotikaupungin tarjontaa! 

Lisätietoja Porvoon kaupungin tarjonnasta: https://www.porvoo.fi/

ja asumisesta Porvoossa: https://www.porvoo.fi/unelmat

Oikein mukavaa loppuvuotta, kohta päästäänkin ihan uudelle vuosikymmenelle ♥

Espanjan aurinko, marmorilouhos sekä tehdaskäynti Cosentinolla

Viime viikko vierähti melkein kokonaan työmatkalla Espanjassa. Olin Sissarit ry:n porukan kanssa tutustumassa Cosentinon tehtaaseen, jossa valmistetaan mm. Silestone ja Dekton-tasoja. Lisäksi pääsimme visiitille Cosentinon omalle marmorilouhokselle. Molemmat paikat olivat ehdottamasti matkustamisen arvoisia, ja toki kaupan päälle saimme annoksen aurinkoa, palmuja ja lämpöä :-) Itselleni tämä oli ensimmäinen vierailu Espanjassa, ja ison osan huomiostani veivät kyllä luonto ja kasvit. Kaikkialla näkyi valtavia puita ja palmuja, joita olen tottunut näkemään Suomessa huonekasveina. Kanssamatkustajia saattoi hieman hymyilyttää intoiluni esimerkiksi valtavien kumiviikunoiden äärellä, mutta olihan ne nyt oikeasti upeita!

Otin todella paljon kuvia reissusta, ja vaikka itse tehtaassa ei saanutkaan kuvata, on esimerkiksi heidän luonnonkivinäyttelystä muutama kuva joista saatte ehkä käsitystä paikan koosta. Jos nyt en ihan väärin muista, niin tehdasalueen koko oli kolme miljoonaa neliömetriä josta puolet rakennuksia! Tässä siis annos Espanjan aurinkoa kuvien muodossa:

Ensimmäinen majoituspaikkamme oli Valle del Este Golf Resort lähellä Veran kaupunkia.

Jotenkin en ollut etukäteen tajunnut että alue on niin etelässä. Kaktukset yllättivät hotellin pihassa!

Marmorilouhos oli todella suuri paikka.

Koko matkaseurueemme, Cosentino Finlandin väkeä sekä 11kpl Sissareita. Kuvan otti ihana oppaamme Cosentinolta.

Tätä ei usein tapahdu että päätyisin itse kuvaan, mutta pitihän tuo ikimuistoinen tilanne ikuistaa :-D

Marmorilouhoksen jälkeen siirryimme Cosentinon tehtaalle. Jo pelkkä piha teki vaikutuksen, kulkuväylät ja rakennus itsessään oli päällystetty Dektonilla. Tehdas oli valtavan kokonsa lisäksi todella siisti, ja hämmästelimme robottiautojen puuhia sekä sitä määrää erilaisia laitteita joita tasojen valmistus ja pakkaaminen vaativat. Myös varasto oli kooltaan mykistävä.

Esillä oli myös prototyyppejä vasta kehitteillä olevista kuoseista.

Erilaisia luonnonkiviä esillä.

Ihanaa seuruettamme ♥  Kuva: Lotta Huvinen

Tehdaskierros ja kaivoskäynti muodostivat tiiviin päivän, ja loppuilta levättiin hotellilla uinnin ja  illallisen merkeissä. Seuraavana aamuna meillä oli kuljetus Alicanteen, jonne suurin osa porukasta jäi vielä yhdeksi ekstrayöksi ennen kotiin paluuta. 

Hotellimme oli aivan meren rannassa, ja huoneesta avautui upea merimaisema. Hotelli oli nimeltään Melia Alicante, ja tykkäsin kyllä kovasti. Ensimmäisenä päivänä oli ohjelma lähinnä uintia ja rentoilua illallisineen, ja koska lentomme lähti lauantaina vasta aivan illalla, ehdimme vielä viettää melkein kokonaisen toisenkin päivän kaupungissa.

Lähtöpäivänä seikkailimme huonekaverini Piian kanssa Castell de Santa Barbara-linnoitukseen, ja vaikka varjossa lämpötila näytti +30, oli linnoitus todellakin vaivan arvoinen näkymineen! Meillä meni todella pitkään löytää paikka josta hissi ylös vuorelle lähtee. Liekkö vika opasteissa vai helteessä pehmenneissä päissämme, mutta vinkkinä muille että sisäänkäynti oli ison rantatien kupeessa alhaalla rantaa vastapäätä, kun me etsimme sitä ylempänä kulkevilta teiltä.

Puut olivat kuin veistoksia, ja valtavan suuria. Tämäkin on kumiviikuna, eli kotoammekin löytyvä huonekasvi! Käsittämätöntä.

Linnoitus korkealla kaupungin yläpuolella oli nimeltään Castell de Santa Barbara. Kahvilakin ylhäältä löytyi, mutta meillä ei ollut käteistä enää mukana. Pahus! :-D 

Piia ja rannaton meri.

Linnoitus polveili vuoren rinteellä, ja sen sokkeloisuutta ja eri korkeuksia oli vaikea vangita kuviin. Ihana paikka, jossa pääsi kulkemaan myös lastenvaunuilla mikäli jaksaa työntää mäkiä :-D Itse huomioin usein esteettömyyttä, vaikkei meillä enää ratasikäisiä olekaan. 

Iltasella suuntasimme kohti lentokenttää, ja vaikka yötä vasten lähtenyt lento aiheutti melkoisen univajeen, oli mukavaa että saimme ikäänkuin lisäaikaa viimeiselle päivälle. Alunperin lennon piti olla ihan inhimilliseen aikaan Suomessa, mutta lentoyhtiö siirsi sitä, ja lopulta olimme Suomessa vasta puoli neljältä aamuyöstä. Kotona huokaisin viiden aikaan aamulla, ja ehdin jopa hetken nukkua ennenkuin alkoikin jo lasten aamu ja äänet. 

Muistoksi reissusta jäi valtavasti uutta tietoa työhön, ihania muistoja, uusia ystäviä ja aurinkoenergiaa jolla toivottavasti jaksaa pitkälle syksyyn. Kotona oli ruska edennyt huimasti viikon mittaan, ja tulinkin juuri sopivasti takaisin että ehdin vielä nauttia siitäkin. Tykkään vuodenajoistamme eikä talven lähestyminen ahdista lainkaan. Tervetuloa vain, olen valmis :-)

Porukkamme reissukuvia löytyy Instagramista tunnisteella #cosentinolainen ♥ Samalla tunnisteella on myös viime vuotisen tutustumismatkan kuvia, joten älkää hämääntykö että osassa kuvia onkin ihan eri tyyppejä :-) 

Mukavaa uutta viikkoa!