Kymmenen pinkkiä vuotta

 

Vuodet kiirii kiihtyvällä nopeudella, sen olen huomannut jo monesti. Tänään tuo toteamus tuntuu taas konkreettisemmalta kuin aikoihin, pikkuneiti täyttää nimittäin jo kymmenen vuotta! Vastahan hän tupsahti maailmaamme, tuoden mukanaan kodin väripalettiin myös pinkin.

Tämä pinkin ystävä toivoi kymmenenvuotislahjakseen kaktusta, lihansyöjäkasvia ja monitoimityökalua linkkuveitsineen sekä mahdollisuutta järjestää kaverijuhlat. Hän on aidosti taitava piirtämään, arkartelemaan ja maalaamaan, rakentaa raksan jämäpuista linnunpöntön, kissan kiipeilypuun ja kelluvan lautan. Hän on loputtoman kiinnostunut luonnosta ja ötököistä, ja nimeää kaikki pehmoeläimensä joita on paljon. Hän haaveilee papukaijasta lemmikkinä, tykkää kalastaa ja on innostunut partiolainen.

Hän on jo kymmenenvuotias! Paljon onnea rakas neiti M ♥

Talon ekat juhlat ja olohuone valmiina

Lokakuun poikien synttärit kokosi läheiset saman katon alle ensimmäistä kertaa pariin vuoteen. Ihana puheensorina täytti talon, ja tunnelma oli kotoisa. Oli kiva huomata, että tämäkin koti taipuu juhlien viettoon oikein kivasti. Hieman jouduin vielä hakemaan että missä mikäkin juhla-astia on muuton jäljiltä mutta kaikki löytyi kuitenkin lopulta.

Eilen illalla kattausta valmistellesani huokaisin miehellekin miten ihanaa puuhaa se taas olikaan! Lapsetkin olivat aivan intona, ja kyselivät eilen että millloin meillä on viimeksi ollutkaan juhlat? Monelta vieraat tulee? Tuleeko paljon vieraita? Pitkältä tuntui koronan ja tilapäisasumisen aiheuttama tauko synttärijuhlista varmasti heistäkin.

Nuorimmainen täytti tänään kahdeksan ja vanhin 25. Näillä pojilla on oikeastikin sama syntymäpäivä, pieni erikoisuus että näin ympyrä ikäänkuin sulkeutui. Kolmas lokakuun poikamme täytti viime viikolla 12. Aika uskomatonta että nuorin lapsemme on jo kahdeksan! Tuntuu että vain pieni hetki sitten elimme aikaa jolloin perhessä oli "aina" vauva tai taapero. Yhtäkkiä ne vuodet onkin takana ja loittonevat vauhdilla. Ei enää kaksotenrattaita, vaippoja ja valvottuja öitä! Melkein tekisi mieli onnitella itseämme, että hyvin te selvisitte :-D

 

Kahvipöydän antimina oli pääosin valmiina haettuja tarjoiluja, itse tein vain eilen "maisemakahvilan" piirakkaa omenaversiona. Hyvin toimi omenallakin. Eilinen päivä meni enimmäkseen raksailujen merkeissä eikä leipomuksiin ollut juurikaan aikaa. Puoliso sai eilen isäpuoleni kanssa tehtyä ulkomökin kattopellit valmiiksi. Upea juttu sekin! 

Vihdoin sain otettua olohuoneestakin kuvan kokonaan. Pitkään olkkarin keskilattiaa hallitsi iso listapino, mutta eilen äitini kantoi listat kodinhoitohuoneeseen juhlien alta pois ja koko tila muuttui kerralla fiksummaksi. Pari laatikkoa siellä vielä pyöri etsimässä paikkaansa, mutta kun työnsin nekin makkariin, saatiin yksi tila melkeinpä valmiiksi! Tykkään olkkarin tunnelmasta tällä hetkellä kovasti, ja vaikka siellä on yksi nojatuoli/keinutuoli vielä liikaa, tila alkaa jo olla lähellä sitä mitä toivoinkin.

Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille, itse yritän täällä vielä toipua ajatuksesta että olen 25-vuotiaan äiti (koska olin aivan äsken itse 25!!) :-D Ajattelin myös nostaa lasin skumppaa sen kunniaksi että olen tällä päiväyksellä synnyttänyt oikeasti kaksi kertaa!

Maaliskuun helmiä

 

Hei vaan! Aika rientää, ja huomaan että edellisestä postauksesta on jo tovi. En voi tajuta että maaliskuu on jo puolivälissä ja ylikin! Eilen oli tyttären 9v synttärit, tässäkin yhteydessä tekisi mieli päivitellä ajan kulua. Vastahan kerroin täällä blogissa että hän on syntynyt..! 

https://talostakoti.blogspot.com/2012/03/vihdoinkin.html

Maaliskuussa meillä on toinenkin synttärisankari, kun herra P täyttää loppukuusta 13. Pientä teiniyden siementä on jo havaittavissa... Kun lapset oli pieniä, ajattelin kauhunsekaisin tuntein aikaa jolloin kaikki tulee olemaan yhtäaikaa teinejä. Ei mene kauan! 

Nämä maaliskuun lapset on meillä vähän korona-ajan väliinputoajia. Viime vuonna oltiin kutsuttu juhlat koolle ja tilattu leipomosta iso kakku, kun juuri samaan aikaan alkoi se kunnon hässäkkä. Jouduimme perumaan juhlat, ja syömään jättikakkua keskenämme. Ajatus siitä, että noinkin pienen lapsen elämästä peruttaisi jo toiset synttärijuhlat peräkkäin, tuntuu todella epäoikeudenmukaiselta. Yritämme siis saada edes pienet porrastetut juhlat pidettyä jossakin vaiheessa kevättä. Omalla porukalla toki herkuteltiin hieman eilen, kun oli hyvä syy syödä kakkua ♥

Kotiblogi elelee hiljaista kauttaan edelleen, mutta aika pian voisin alkaa jo näyttämään uudelta talolta ekoja  vähän valmiimpia pintoja. Toki Instagramissa olen jo jotain esitellytkin. Sisustusmateriaaleista on tulossa jonkun verran kaupallisia yhteistöitä eri kanaviini, olen saanut mahtavia yhteistyökumppaneita projektiimme mukaan! 

Raksalla on nyt vähän välivaihe, saamme vasta ensi viikolla kattopaneelit jotka pitää vielä maalata ennen asennusta (kahteen kertaan). Niitä odotellessa olemme hioneet märkätilojen lattioista betoniliimaa ja koettaneet saada pienen kylppärin seinälaattoja päätettyä. Sanoin me, mutta tarkoitin minä, eh. Puolisolla on ollut työssä hässäkkää, eikä olla ehditty työmaalle edes iltaisin. Toiveet on korkealla että pian taas helpottaisi edes sen verran että ehtisimme taas välillä raksailemaankin. Tällä menolla ensi kesänä muutto on haave vain :-D 

Mitä harvemmin postaan tänne blogiin, sitä korkeammalle tuntuu kynnys nousevan. Kuvia ei ole, ja aiheetkin on aikalailla näitä arkisia kuulumisia. Kiinnostaisiko teitä kuulla uuden talon suunnitelmista nyt kun valmista ei ihan vielä ole näyttää? Voisin ainakin avata meidän panosta-pihistä-kohteita ja esimerkiksi ajatuksiani uuden pihan toiminnoista? Postausideoita ja toiveita saa myös mielellään ehdottaa! 

Mukavaa kevään odotusta! Itse kuuntelin tänään rastaan lurittelua puun latvassa ja siitä tuli todella keväinen fiilis. Ihanaa!

Odotetut synttärit

Ympärillä maailma velloo, mutta odotettu synttäripäivä koitti sittenkin. Pikkuneiti on laskenut päiviä jo pitkään, että kuinka monta päivää vielä ennenkuin hänellä on syntymäpäivät. Ja nyt! Kahdeksan vee ♥

Tytär alkaa olla jo aikamoinen pikkuneiti, omapäinen, taiteellinen, huumorintajuinen pieni persoona. Antaa hieman perspektiiviä myös siitä, kuinka kauan olen blogia pitänyt, koska tämän samaisen prinsessan syntymästäkin kerroin täällä, silloin kahdeksan vuotta sitten. Aika paljon on elämää mahtunut näihin vuosiin blogissa, ja erityisesti sen ulkopuolella. Alkuvuosien postauksista aika iso osa on laitettu piiloon, mutta omissa muistoissa nekin hetket toki säilyvät :-)

Juhlapäivään kuului pieni herkkuhetki oman perheen kesken. Viikonlopulle oli suunnitelmissa synttärijuhlat, yhdistettyinä molempien maaliskuun lasten yhteisinä juhlina, mutta taitaapa maailman tilanne ja koronavirus nyt vaatia niiden peruuttamista. On tämä aikamoista. Elämän pitää silti jatkua, ja itse olen päättänyt ottaa sen linjan, että en ala panikoimaan, enkä jaa aiheesta mitään facessa tai muutenkaan kanavissani, koska aihetta tulee muutenkin jo joka tuutista. Jääköön aihe siis täällä tähän, ja keskitytään muihin aiheisiin :-)

Tytön paketista löytyi piirustusvälineitä, muutama vaate, pehmeä yksisarvinen ("tää on IIIHana!") ja toivomuslahjana rannekoru joka on myös eläinhahmo. Kaikenlaista pienen tytön mielestä ihanaa siis. Äiti löysi lahjoja hankkiessa myös itselleen söpön kukkaruukun jossa on kasvot. Harvoin hairahdun tälläisiin "trendi-ostoksiin", mutta tämän kohdalla tein poikkeuksen. Kyllähän kukkaruukulle aina käyttöä löytyy, eikä hintakaan ollut paha, 3 euroa (Tigeristä) :-) Minusta nuo naamahahmot näyttävät aivan pariskunnalta, tuo ukkeli minulla olikin jo ennestään, ja nyt sen ei tarvitse enää olla yksin. Rakkautta on selvästi ilmassa ♥ 

Voikaa hyvin, älkääkä olko yksinäisiä tekään, soittakaa vaikka sille vanhalle ystävälle jolle on pitänyt aina soittaa mutta sitten se vaan jotenkin jäi ♥

Ihanaa ja kotoisaa uutta viikkoa!

Kissanristiäiset, raksa ja koiran synttärit

Heipä! Taas voisin aloittaa postauksen pahoittelulla siitä, kuinka harvoin enää ehdin blogin ääreen. Jätetetään tuo aihe nyt kuitenkin vähemmälle, ja kerron vähän kuulumisia. Kuulumiset liippaa tällä hetkellä kiihtyvällä tahdilla uutta taloprojektia, ja pakko myöntää että vaikka kyseessä on jo kolmas kerta, pääsi tämä alun selvittelyjen määrä yllättämään. Siihen kai perustuu se, että ihminen voi tehdä saman virheen monta kertaa, kun ei kertakaikkiaan vaan muista, tai opi mitään :-D

Tällä hetkellä on menossa talofirmoilta tarjousten pyytäminen. Emme saaneet arkkitehtia kuvioon mukaan tarpeeksi ajoissa, joten ollaan pyydetty tarjoukset nyt omilla luonnoksillani. Tarjouspyyntö tai vastaava yhteydenotto on lähetetty nyt laskujeni mukaan kahdeksaan paikkaan, joista kuusi on talopakettifirmoja ja kaksi rakennusliikkeitä. Muutama muukin yhteydenotto oli aiemmin, mutta ne karsiutuivat jo alkumetreillä. Kaksi tarjousta olemme saaneet, viittä odotetaan, ja yksi taho ei koskaan ole vastannut yhteenkään kyselymeiliini. Eli siis seitsemän firmaa on tällä hetkellä mukana. Suosituksia talotoimittajista otan mielelläni vastaan!

Tapaamiset ja muu selvittely vievät todella paljon aikaa, mutta tämä vaihe on tosi tärkeä koko loppuprojektin kannalta. Ensimmäiset tapaamiset talomyyjien kanssa ovat vähän kuin työhaastatteluja, millainen fiilis jää, mitä he pystyvät tarjoamaan, miten halukkaita ovat ylipäätään lähtemään projektiimme mukaan. Olen ollut yllättynyt siitä, miten nihkeää väkeä on suurin osa talofirmojen edustajista! Joku ei halunnut sopia edes ensimmäistä tapaamista, toiselta joutuu pyytämään moneen kertaan että oletteko edes tekemässä tarjousta, ja yksi on ensimetreistä asti tehnyt selväksi, ettei halua tehdä yhtään ylimääräistä työtä (siis lue= ei halua piirtää viivaakaan saati tehdä tarjousta, jos emme olekaan ihan varmoja että otamme talon juuri heiltä). Pakko vetää johtopäätös, että rakennusala voi ihan hyvin, ja töitä riittää! 

Tänään oli jälleen yksi palaveri tässä meillä, ja tällä viikolla on vielä toinenkin vastaava tulossa perjantaina. Torstaina tapaan tontilla metsurin, jolta saamme toisen tarjouksen tontin raivauksesta, ensimmäisen tarjoajan tarjous oli hieman turhan korkea. Homma alkaa muistuttaa päivätyötä, mutta jossain välissä pitäisi ehtiä tekemään niitä oikeita töitäkin, mistä saa rahaa :-D

Tarjouksista suurin osa on tulossa nyt niin, että talo tehtäisi levypinnoille asti valmiiksi talofirman toimesta, ja hankkisimme/ asentaisimme pintamateriaalit itse. Tämän lisäksi pitää siis selvittää pintamateriaalien, kiintokalusteiden jne hinnat. Esimerkiksi tasoitus on kyllä sellainen homma jota en enää itse aio tehdä, eli varmaankin joitain hommia joutuisimme ulkoistamaan pinnoistakin, mutta ainakin saisin hyödynnettyä hankinnoissa omat suunnittelukontaktini ja mahdolliset alennukseni. Saapa nähdä riittääkö budjettimme näin, vai pitääkö taloa vielä pienentää. Toiveet on kuitenkin korkealla! Toki lopulliseen budjettiimme vaikuttaa myös se, minkälaisen myyntihinnan saamme tästä nykyisestä kodista, ja se selviää vasta vähän keväämmällä.

Otsikon mukaisesti viime ajat on olleet täynnä erilaisia tapahtumia ja kaikella rakkaudella "kissanristiäisiä". Huomennakin lähden Helsinkiin tsekkaamaan sisustus- ja puutarhapuolen uusia tuulia. Kaikkeen ei ehdi tai tarvitsekaan osallistua, mutta osa tapahtumista on sellaista joista oikeasti saan työhöni uutta tietoa ja kontakteja, ja toki on mukava tavata samalla tuttuja.

Meillä on tänään ihan oikeakin juhlapäivä, koska koiramme Emma täytti tänään kaksi vuotta ♥ Voin todella onnitella sekä koiraa, mutta ennenkaikkea itseäni. Selvittiin pentuajasta! Piski on ollut enemmän kuin työläs, mutta onhan lemmikistä toki valtavasti iloakin. Tässäkin asiassa oli ilmeisesti muistikuvat jo ehtineet haalistua, onhan minulla ennenkin ollut koiria mutta en silti muistanut miten intensiivistä koiran pentuaika onkaan... :-D Jospa tuokin tuosta vielä joskus aikuistuu?

Nyt toivottelen teille kaikille mukavaa viikon jatkoa, ja lupaan aina välillä käydä täälläkin huikkaamassa missä mennään. Ehkä joskus on jopa jotakin muutakin kuulumista kuin raksaa, mutta sitä en sentään uskalla luvata :-D

Lokakuun kymmenes

Tänään on perheessämme tärkeä päivä. Päivä on tärkeä myös minulle henkilökohtaisesti. Minusta tuli ensimmäisen kerran äiti lokakuun kymmenes päivä, aikaa tuosta on vierähtänyt tosin jo 23 vuotta! Äitiydessä on ollut tuon jälkeen monenlaisia hetkiä, ja yksi ikimuistoinen hetki liittyy samaan päivämäärään mutta vuosia myöhemmin. Nuorin lapsemme syntyi täsmälleen samalla päivämäärällä, ja näin "ympyrä sulkeutui". Häntä odotettiin vasta viikkoja myöhemmin syntyväksi, mutta päivämäärä oli pienestä dramatiikasta huolimatta iloinen sattuma. Nuorimmainen ihana täyttää tänään kuusi vuotta ♥ 

Ruska on usein täydellisimmillään poikien syntymäpäivän aikaan. Joinakin vuosina tähän aikaan on ollut jo pikkupakkasta, tänään oltiin kuitenkin plussan puolella. Nautin näistä hehkuvista väreistä sieluni kyllyydestä ♥

Keittiön ikkunasta näkyy nyt lähes pelkkää keltaista. Onneksi se on lempivärejäni :-) Värin tulvimista sisätiloihin ei oikein saa vangittua valokuviin, mutta saatte ehkä hieman käsitystä kuitenkin? Koko maailma tuntuu olevan yksi iso aurinko!

Meillä on varsinaiset synttärijuhlat vasta myöhemmin, mutta tänään vietetään sentään pienet juhlat omalla porukalla. Sisarukset leipoivat pienimmälle äsken tiikerikakkua, ja askartelivat kortteja joissa on paljon söpöjä asioita. Pikkuveli on siskonsa sanoin "aika söpö" joten siksi myös söpöt asiat korttiin :-D Isompi synttärisankari ei valitettavasti tänään pääse kakkukahveille, koska on armeijassa. Lähetin viestillä kovasti onnitteluja, toivottavasti hän ehtii viestin edes lukea tämän päivän aikana. Melkoista kiirettä heillä siellä tuntuu olevan, äitinä täällä vaan koettaa etätsemppailla. 

Ihania ruskapäiviä toivotellen:

Sanna

Synttäreiden jälkeinen sunnuntai

Eilen juhlimme maaliskuisten lastemme synttäreitä lähipiirin kanssa. Kakun kynttilöitä puhalsivat neiti 7v sekä P joka täyttää pian 11v. En nyt lähde siihen ajan kulun voivotteluun, mutta nopsasti on menneet nämä vuodet! :-D Vastahan pikkuneitikin syntyi! Vaikka blogin vanhoista teksteistä osa on jo piilotettuina, on täällä ehditty ihastella mm. tuota neitiä vastasyntyneenä: https://talostakoti.blogspot.com/2012/03/vihdoinkin.html

Koti on synttäriden jälkeen aina hetken vielä juhlassa. Ilmapallot ja muut saavat jäädä muutamaksi päiväksi, ja antavat juhlien tunnelman leijua kodissa vielä hetken. Herkkuja tuntuu aina jäävän yli, ja senkin vuoksi juhlat jatkuvat vielä tovin. Tällä kertaa tarjoilut koostuivat osittain nyyttäriperiaatteella, ja tämä kyllä keventää järjestelyjä kovasti. Leivoin itse vain kakun, lapset tekivät kaurakeksejä ja mokkapaloja (klassikot!), ja loput tulivatkin melkein isoäideiltä. Ihanaa, kiitos! 

Nyt laitetaan juhlakupit hetkeksi takaisin kaappiin, ja jatketaan viikon päästä, kun kotonamme juhlitaan anopin syntymäpäiviä :-) 

Leppoisaa sunnuntaipäivää ♥

Emma-koira 1v

Tänään Emma-koiramme täyttää yhden vuoden! Vuosi on mennyt toisaalta äkkiä, toisaalta hetkittäin on tuntunut siltä että eikö tuo koskaan kasva isoksi :-D Tämän vauvavuoden intensiivisyys pääsi ehkä hieman yllättämään, edellisistä koirista oli jo niin pitkä aika että muistot olivat lie kultautuneet. Toisaalta elämä oli silloin edellisten koirien aikaan aika erilaista muutoinkin, itse oli nuorempi ja vetreämpi, ja lapsiakin oli silloin vain kaksi. Tälläkertaa olikin monta pientä lasta ja todella paljon pureva, kaikkialle ehtivä pentu... Vaan nyt, kun Emma on yksivuotias, tuntuu että ehkä toivoa sittenkin on :-) Sisäsiisteyskin saavutettiin lopulta, hihnassa tuo osaa jo hetkittäin halutessaan kulkea nätisti, ja agility tuntuu olevan todella mieluinen harrastus. Kyllä tämä siis taitaa jo helpottaa!

Kertasin koneelta vähän vanhoja kuvia, ja laitan tännekin pienen koosteen pennun kasvusta (koska koiranpentukuvia on aina kiva katsoa, eikös ♥)

Tässä kolmeviikkoinen pallero, kun kävimme ensimmäisen kerran katsomassa pentuja. Oi apua! 

Seuraava kerta pentujen luona oli, kun Emma oli viisiviikkoinen. Tuolla reissulla otin myös kasvattajalle kaikista pennuista kuvat nettisivuille. Ihania ovat!

Viisiviikkoiset olivat jo nauttimassa hetken kevätauringosta ulkona, ja jänniä hajuja löytyi vaikka kuinka paljon. Olimme tässä vaiheessa jo ihan varmoja että haluamme juuri Emman, mutta kasvattaja teki lopulliset päätökset vasta hieman myöhemmin että mikä pentu menee mihinkin kotiin. Meistä tuntui että koira valitsi meidät eikä toisinpäin :-)

Muutaman viikon päästä käytiin vielä yksi reissu pentujen luo, mutta tuolla kertaa Emma lähtikin jo meidän mukaamme. Emolle vielä heippapusut, ja sitten menoksi kohti uutta kotia!

Pienen pennun ensimmäinen päivä kotona oli aika jännä, ja pian uni voittikin.

Emma pääsi poseeraamaan myös työjuttuihini, kun tein yhteistyökumppanilleni kuvia. Samalla harjoiteltiin jalkojen pesua kurapisteellä, ja eräs otti sen kuuluisan spanielin katseenkin käyttöön :-D

Kevään mittaan puuhattiin yhtä ja toista, ja koira "auttoi" innokkaasti varsinkin pihan laitossa jota teimme kovaa vauhtia. Kesällä oli tulossa eräs tietty kuvauspäivä, jota varten halusimme saada paikat mahdollisimman hyvään kuntoon. 

Kesä oli kuuma ja hikinen, ja konstit viilennykseen olikin monet. Yksi Emman suosikeista oli lasten uima-allas, jossa vesipeto polskuttelikin todella innokkaasti. Bravuuri oli työntää kuono veteen, ja puhaltaa ilmakuplia nenästä :-D

Syksyn tullen koetimme jos jonkilaista keinoa saada koira kulkemaan nätimmin hihnassa. Emma oli ilmeisesti ymmärtänyt homman jossain vaiheessa vähän väärin, ja harkitsin jo hankkivani talveksi pulkan ja valjaat koiran perään, niin saisipa kiskoa sitten oikein tosissaan. Hankinta jäi ajatuksen tasolle, ja onneksi tuokin homma on koko ajan pikkuhiljaa helpottanut. Nyt liukkailla tosin huomaan, että edelleen työtä on tehtävänä aika reilusti :-D

Jouluhommissa riittikin taas koiralla ihmeteltävää, ja varsinkin kuusen tuominen sisään tuntui olevan Emman mielestä älyttömin idea ikinä. Saati sitten se yksi pelottava punanuttu, siitäkään ei oikein tiennyt että miten pitäisi suhtautua. Melkein heti kun noista järkytyksistä oli toivuttu, alkoi ulkona hirveä pauke ja rätinä. Hui! Vaan näistäkin selvittiin, ja päästiin aloittamaan uusi vuosi 2019.

Vuoden vaihduttua aloin taas haaveilemaan uusista matoista, eräs kun oli pissinyt käytännössä kaikki mattomme mitä lattioilla oli vuoden mittaan käynyt. Toki niitä oli putsailtu ja neutralointisuihketta oli kulutettu pullotolkulla, mutta kun mattoihin pissailu alkoi vihdoin olla taaksejäänyttä elämää, teki mieli uusia mattoja. Mattohommat ei ole edenneet sen pidemmälle, mutta hyvähän se onkin harkita kunnolla ennen hankitoja. Jos ei muuta, niin koira on opettanut kärsivällisyyttä sisustuksen suhteen :-D Alkuaikojen aitauksesta viherkasvien suojana on jo päästy, ja muutoinkin koti alkaa palautua normaaliin siltä osin. Voiton puolella siis ilmeisesti ollaan jo?

Tänään yritin ottaa itselaukaisijalla Emmasta poseerauskuvaa synttärin kunniaksi. Voi olla että hommassa olisi auttanut, jos olisin tajunnut opettaa koiran seisomaan käskystä :-D Nyt tuo meni aika säätämiseksi, mutta tiedänpä mitä pitää vielä harjoitella, varsinkin kun tarkoitus on käyttää karvanaama näyttelyssä vielä tässä kevään aikana. 

Tänään Emmalle on tiedossa vielä lahjapaketti, josta löytynee jotakin kivaa. Onnea siis yksivuotiaalle ja myös meille ihmisille! :-D

Emman puuhia voi seurata myös Instagramissa, nimimerkillä @emmapienispanieli