Kesäillan pionipäivitys

Kuten asiaan kuuluu, kävin iltasella katsastamassa puutarhan ja varsinkin pionien tilanteen. Tänään oli ensimmäiset raotelleetkin jo kukkiaan! Täsmällisiä ystäviä nämä, viime vuonna aukesivat ensimmäiset kukat ihan täsmälleen samalla päivämäärällä (tarkistin)!

Tummanpunaiset aloittavat aina ensimmäisinä. Ne on äitini vanhan pihan peruja, ja lajiksi on arvaamalla julistettu "Karl Rosenfeld". Samoihin aikoihin aloittelee yleensä vieruskaverina oleva "Dushesse de Nemours", olettaisin että juhannuksena ihaillaan senkin valtavan isoja ja tuoksuvia kukkia.

Näissä pitkissä penkeissä minulla on myös kerrottukukkainen keltainen pioni "Bartzella" ja perinteinen "Red Sarah Bernhard", hybridipioni "Early scout" ja "Moon of nippon" Nämä on kaikki keltaista lukuunottamatta vielä aika pieniä taimia, ja kukkia on tulossa vain pariin. Pakko tunnustaa etten ihan täysin muista kuka on kukin, joten vasta kukat paljastavat minkä taimen olen istuttanut minnekin :-D. Pihalla on kolmessa muussakin paikassa pioneja, mutta niistä on moni vielä aika pieni eikä välttämättä kuki vielä tänä kesänä. Kunhan kaikki taimet on vahvistuneet, onkin kesäkuu tulevina vuosina todella kukkiva kuukausi puutarhassamme! 

Ei liene epäselvää että rakastan pioneja ♥ Ihanaa iltaa kaikille!

Puutarha toukokuun puolivälissä

Töiden kanssa on ollut viime viikot niin kiirusta, etten ole ehtinyt ollenkaan riittävän usein kiertämään puutarhassa tarkastuskierroksilla. Tarkastuskierros tarkoittaa siis sitä nuuskuttelua, että mitenkäs paljon mikäkin on kasvanut ja onko kaikki ok. Kasvun seuraaminen on koko puutarhan hoidon parhaita puolia! Toki nautin vehreydestä kiireisessä arjessakin, mutta kaikkein eniten olen omalla mukavuusalueellani, kun saan vetäistä saappaat jalkaan ja mennä pihaa rapsuttelemaan :-)

Eilen oli harvinainen ilta, ettei illaksikin ollut buukattuna tapaamisia tai muuta menoa, ja päätinkin tempaista ruohonleikkurin esiin ensimmäisen kerran tänä keväänä. Sain yhden lapsistakin avuksi, ja niin vaan ruohokin oli jo hurjan pitkää. Uskomatonta miten äkkiä kaikki nyt etenee, kun kevät on taas kunnolla vauhdissa. Kasvu yllättää porvoolaisen puutarhaharrastajan joka kevät :-D

Raparperipiirakan aika alkaa olla pian käsillä, tai kyllä noista taitaisi nytkin jo saada piirakan pyöräytettyä. Yksi suurimmista herkuistani, nam!

Marjapensaat näyttää tekevän paljon kukkia, toivottavasti saisimme myös nauttia marjoista tänä kesänä. Viime kesänäkin niitä tuli paljon, mutta marjasadolle kävi vähän köpelösti, kun suurin osa päätyi lasten (omien ja naapureiden) kuravellikeittoon aineksiksi. Josko malttaisivat tänä vuonna antaa marjojen olla rauhassa, tai ainakin söisivät poimimansa? :-D

Jännityksellä seuraan myös päärynäpuun vaiheita, sen kanssa kävi niin ihmeellinen juttu että puu jonka piti olla täysin kuollut, onkin nyt minua korkeampi ja aivan täynnä kukan nuppuja! Olin nostamassa puuta viime keväänä maasta kuolleena pois, siinä oli siis pelkkä talvella paleltunut kepukka jäljellä. Runkosuojan alta löytyi kuitenkin hentoja vihreitä "naruja", ja päätin antaa raukalle vielä mahdollisuuden. Suurin osa versoista osoittautui olevan puun juurena toimivaa kasvia johon päärynä on vartettu, mutta kaksi oksaa oli oikeaa päärynääkin. Olin sitonut lötkön ja ohuen varren tukikeppiin, ja koska puu oli vetäissyt järjettömän kasvuspurtin kesän aikana, en ollut edes hoksannut että naruja pitäisi höllätä. Tänä keväänä narut olivat uponneet syvälle puun runkoon, mutta tästäkin huolimatta puu on tosiaankin täynnä nuppuja. Saapa nähdä saadaanko siis oikeasti ensimmäiset päärynätkin tänä kesänä!

Ensimmäiset kukinnat nähtiin jo aiemmin olleiden lämpimien aikana, kun rusokirsikka avasi nuppunsa, mutta nyt alkaa ilmeisesti koko muu puutarha heräilemään kukintaan. Norjanngervo jo ainakin aloittelee, ja pian tulee koristeomenat, syreenit, jasmikkeet ja moni muu perässä. Pioneja odotan erityisesti! Mainitsinko jo, että tämä on ihan parasta aikaa vuodesta? 

♥♥♥

DIY: Jäätulppaanit

Ulkona paukkuu rapsakka pakkanen, ja on taas oivallinen tilausuus tehdä jäälyhtyjä ja jääkukkia. Jäädytetyt tulppaanit alkavat olla jo perinne, olen tehnyt näitä vuosittain ties kuinka kauan. Blogin arkistoistakin löytyy muutama juttu aiemmilta vuosilta, kuten nämä vuoden 2013, ja vuoden 2014 tulppaanit edellisen talon pihassa. Koska tykkään tulppaaneista kovasti, tulee niitä hankittua aika usein. Jäädyttämällä saa jo rapistumassa oleville tulppaaneille vielä mukavasti lisäaikaa! 

Kukkapenkki uinuu hangen alla, mutta jotakin sieltä pilkistää :-D

Yksinkertaisuudessaan näitä valmistetaan niin, että laitetaan astiaan vettä ja tulppaaneja, ja annetaan jäätyä pihalla. Toki muutamia niksejä näihin on pitänyt kehittää, jotta lopputulos on kaunis. Yksi on varret, ne kun tuppaavat nousemaan veden pinnalle. Näissä oli pari keittiön ruokaveistä painona, jotta varret pysyivät upoksissa. Kun vesi oli alkanut jäätyä, mutta pinnalla oleva jää oli vielä tosi ohut, kävin tekemässä siihen pienen reiän ja noukin sen kautta veitset pois. Sen jälkeen annoin koko veden jäätyä umpeen, joka vei pikkupakkasilla pari päivää. Sitten valelin nopeasti ämpärin pohjaa lämpimällä vedellä, ja jääpaakku rapsahti nätisti irti. Jääkukat pystyyn kukkapenkkiin, ja valmista tuli :-)
Toinen niksi on se, että värillisistä tulppaaneistä tulee nätimmät jääkukat. Valkoisia tulppaaneja suosin sisustuksen kannalta näin talvisin, mutta ne muuttuvat jäätyessän kellertäviksi. Tässä kuvien jääkukassakin on irrallisia valkoisen tulppaanin terälehtiä mukana, niistä näkee ettei jäädytys oikein pue niitä. Kannattaa kuitenkin kokeilla kaikenlaisia versioita, tämä on siitä hauskaa hommaa ettei kustannuksia juurikaan tule, jos tulppaanit on jo palvelleet sisällä maljakossa ja olisivat menossa muutoin roskiin! Siihen liittyy muuten vielä kolmas niksi, kannattaa ottaa jäädytettävät kukat juuri ennen sitä pahinta lakastumista maljakosta, jos kukat pääsee ihan repsottaviksi, niistä irtoaa terälehdet kun ne päätyy veteen. Kukat voi olla jo vähän repsahtaneita, se ei haittaa lainkaan, mutta tosiaan ei kannata odottaa niitä ihan viimeisiä hetkiä kuitenkaan.

Muutama hassu kuukausi enää, ja penkistä nousee jo oikeasti tulppaaneja! Vaan nyt nautitaan ensin joulun tunnelmasta täysillä, ja vasta sen jälkeen aloitan kevään ja puutarhajuttujen haaveilun ♥

Ihanaa joulua kaikille!

Kakkukahvit ja muisteloa

Tänään saatiin kotona kakkukahvit, miehen syntymäpäivien kunniaksi. Muisteltiin siinä, että melkein aina hänen syntymäpäivillään on ollut ukonilma. Tänäänkin pilvet roikkuivat matalalla, mutta lopulta ukkonen menikin ohi. Muutenkin tuli muisteltua aiempia syntymäpäiviä, ja hoksattiin sellainenkin yksityiskohta, että tänään oli jo 25 vuotta kulunut siitä, kun tein hänelle ensimmäisen kerran synttärikakkua. Aikamoista.

Silloin 25 vuotta sitten olimme yhteisen ystävämme vanhempien luona isommalla kaveriporukalla, ja siellä leivoimme talon oman väen tyttären kanssa kakkua yhdessä. Silloinkin oli kova ukonilma, eikä kerma meinannut vaahtotua millään. Tuli mieleen sekin, että mitähän tuolle ystävälle mahtaa nykyään kuulua? Ja monelle muullekin niistä sen ajan ystävistä? Toivottavasti vuodet ovat kohdelleet heitä yhtä hyvin kuin meitä ♥

Vaikka vuosia on vierinyt aikamoinen määrä, on kakut edelleen yhtä yksinkertaisia kuin ennenkin. Panostan edelleen tuoreisiin marjoihin kakun päällä, niin kukaan ei niin huomaa ettei sisältö ole välttämättä kovinkaan kummoinen :-D Kaupan valmispohjalla mentiin nytkin, ja marjojen päälle löytyi kasvimaalta pari mintunlehteä ja kehäkukan kukkaa. Hyvin maistui! Moni muukaan asia ei ole muuttunut, mutta se, kenen kanssa kakun nykyään jaamme, on muuttunut paljonkin. Pienet ihmiset tekevät juhlista juhlan, vaikka ne olisi hyvinkin arkiset raksahommien lomassa. Onnea on.

Iltauinnin jälkeen unikin taas maittaa, leppoisaa iltaa teillekin!

Pieni pala uutta terassia

Illan jo hämärtyessä kävin nappaamassa pari kuvaa uudelta terassiltamme. Varsinaisesti se ei ole uusi, vaan se on vanhan laajennus. Tai vielä tarkemmin sanottuna uudella osalla vain yhdistettiin kolme erillistä terassia, eli talomme varsinainen terassi, sisääntulon etuterassi, sekä varaston edessä ollut pikkuterassi. Kokonaisuudesta en vielä saanut kuvaa, koska toimintojen paikkoja vielä mietitään, ja muutoinkaan ei ihan niin valmista vielä ole, mutta nämä makupalat halusin teille jo näyttää. 

Terassin laajennus oli meidän "kesälomaprojekti", eli miehen kesälomasta (ja lomarahasta) meni tuohon aika iso osa. Kannatti, sillä olemme molemmat kokonaisuudesta todella innoissamme. Tykkään ihan älyttömästi siitä, että meillä on enemmän terassia nyt myös tuon mustan mökin edessä! Koska jotakin pientä sisustusta halusin tuonne jo laittaa, mentiin taas pihistelyn kautta. Hain kierrätyskeskuksesta pari metallista tuolia jotka olin siellä nähnyt jo joskus aiemmin, ja suhautin ne nopsasti mattamustaksi spraymaalilla. Aiemmin tuolit olivat vihreät. Pikkupöytä meillä oli jo ennestään, ja kasville ruukkukin löytyi varastosta, se sain vain samat mattamustat maalit niskaansa kuin tuolitkin. Yhteen nurkkaan ripustin amppelin, joka sekin on muuten oma tekemäni keramiikkatyö. Aika tee-se-itse-meinigillä siis mennään taas! 

Sain Instagramissa projektia näyttäessäni huolestuneita viestejä siitä, että enkö tiedä ettei kestopuuta saisi käsitellä ennenkuin vasta vuoden päästä. Voin kertoa, että tiedän tuon suosituksen kyllä, ei siis huolta :-D En vain halunnut katsoa terassia kirjavana sitä vuotta, joten laitoin siihen värit pintaan jo nyt. Olemme jo aiemmin tehneet etuovelle yhden uuden askelman, ja siinäkin on värit pysyneet ihan hyvin, vaikka öljysin sen heti tuoreeltaan. Eipä siinä, laittelen sitten keväällä uutta öljyä pintaan, jos se sitä näyttää vaativan.

Ihanaa viikonloppua!

DIY: Terassin "humppapenkit" eli lisää istumapaikkoja

Eilisen lauantain kunniaksi toteutimme miehen kanssa yhden diy-projektin, josta on ollut puhetta jo pidempään. Terassin pöytä nimittäin kaipasi kipeästi lisää istumapaikkoja! Vanhat perintönä saadut Eero Aarnion Upo-tuolit alkoivat hajota yksi toisensa jälkeen, joten jotakin oli saatava tilalle. Istumapaikkojen tarve oli varsinkin nyt ilmeinen, kun meillä on viikon päästä täällä kotona kesäjuhlat. Tai no, minun synttärijuhlat ne on, mutta koska en halua puhua numeroista niin annetaan sen syyn nyt olla :-D Katselin aikani kauppojen terassituolien valikoimaa, ja toistuvasti törmäsin siihen, että joko tuolit oli mielestäni kamalia, tai sitten vähintään kuudelle tuolille olisi tullut ihan tajuttoman kova hinta.

Jälleen kerran kannatti tehdä itse. Penkit ovat nyt samaa sarjaa jo aiemmin tekemämme terassin pöydän kanssa, ja koska toteutus tapahtui samoista rakennusaikaisista jämäpuista ja varastosta löytyneistä ruuveista + maalista, oli hintalappu penkeille pyöreät nolla euroa. Kyllä noilla nyt yhdet juhlat istuu, ja ehkä pari kesääkin! Loppujen lopuksi kulutin enemmän aikaa kauppojen nettisivuilla notkuen etsien "niitä oikeita", kuin mitä näiden tekemiseen meni lopulta aikaa. Niinpä niin.

Nyt terassilla on tullut istuskeltua heti moneen otteeseen päivän mittaan, ja kahvikin maistuu siellä paremmalta. Maisemaa hallitsee poikiemme sininen teltta johon piti heti kesäloman alettua taas päästä nukkumaan, ja myös naapureiden tramppa, mutta molemmat kuuluvat kiinteästi kesään, ja osaan kyllä nauttia maisemasta niiden ylikin :-D Ihanaa kun on kesä!

Mukavaa sunnuntai-iltaa!

Kesäillassa IKEA:n kanssa

Eilen irtaannuin pihatöistä sen verran että lähdin käymään Helsingissä IKEA:n kutsumana. Allas Sea Pool Kauppatorin laidalla oli ennestään tuttu, mutta tilaisuutta varten oli sisustettu iso parveke/ terassi, ja sitä osaa rakennuksesta en ollutkaan vielä nähnyt. Tilasta oli saatu IKEA:n tuotteilla todella viihtyisä kesäkeidas.

Parvekkeelta oli hienot näkymät merelle, ja pari kertaa joukkomme hätkähti kesken ohjelman, kun Ruotsinlaivat lähtivät liikkelle ja tuuttasivat komeasti korvan juuressa :-D Puheenvuoroja vastuullisemmasta arjesta ja valinnoista käyttivät niin IKEA:n oma väki kuten vastuullisuusjohtaja Jessica Lehtinen, muotoilija Iina Vuorivirta, kuin myös Sitran johtava asiantuntija Anu Mänty. Arjen valinnoista pidetyt puheet jäi pyörimään mieleeni, ja otankin kopin ilmaan heitetystä haasteesta keksiä yksi uusi arjen valinta jolla saa tehtyä kestävämpiä valintoja. Olemme jo äskettäin aloittaneet kierrättämään myös muoviroskan kun alueellemme tuli sen keräyspiste, mutta voisimme varmasti vielä vähentää lihan syöntiä entisestään. Minua hätkähdytti tieto, kuinka isoja summia menee rahaa siihen, että jätevedestä puhdistetaan sinne tuottamamme ylijäämäproteiini! Liika protetiini kulkee siis elimistön läpi, ja päätyy pytystä alas jäteveteen lääkeaineiden ja muun ylimääräisen kanssa. Ah. Myös  muovin kulutusta voisimme varmasti vielä vähentää entisestään, vaikka olemme asiaan jo koettaneet paneutua aiemminkin. Aina on parantamisen varaa!

Kuva: Kerttu Penttilä/ IKEA

Illan antia olivat ajatuksia herättävien puheiden lisäksi inspiroiva sisustus, jonka oli suunnitellut Pihkala-blogin Maija Rasila. Luonnonmateriaalit olivat isossa roolissa, ja nyt kun meilläkin on parvekkeen sisustusprojekti menossa, koetin oikein imeä ideoita mukaani. Kolmas tärkeä osa tätäkin tapahtumaa oli tavata taas iso joukko ihania bloggareita! Huomaan, että näen blogimaailman tuttuja useammin kuin monia muita ystäviäni, ja tästä porukasta onkin tullut ihana joukko johon on aina helppo mennä. Aikuisena saadut ystävät eivät ole itsestään selvyys!

Oikein mukavaa viikonloppua!

Uutta terassia ja muuta mukavaa

Lomaviikko on hujahtanut nopsasti. Ollaan puuhasteltu kotona ja tehty pieniä retkiä lähistölle, nautittu kiireettömyydestä. Ehdittiin alkuviikosta ottaa myös pieni irtiotto miehen kanssa, ja käytiin Helsingissä leikkimässä turistia. Se on siitä mukava matkakohde, että tienoot on tuttuja, mutta monta paikkaa on vielä käymättä vierailulla. Lainasimme hotellista polkupyörät, ja se olikin kiva kuvakulma kaupunkiin. Vaikka asuimme Helsingissä yli kymmenen vuotta, oli minulla niinkin iso aukko sivistyksessä etten ollut käynyt ennen Ateneumissa! Nyt on onneksi sekin asia korjattu :-) Myös Löyly tuli katsastettua, ja olihan sekin hieno. Ruokapaikaksi valitsimme illalla Shelterin Katajanokalla, ja se oli kyllä upea uusi tuttavuus! Suositten lämpimästi. Instaan postailin kuvia ja tunnelmia, ja paikka oli tosiaan ihana vanhassa makasiinirakennuksessa. Ikkunasta katselin vanhoja purjelaivoja ja meren välkettä, palvelu pelasi ja ruokakin oli todella hyvää. Mitäpä sitä muuta voi täydelliseltä illallispaikalta toivoakaan?

Kotosalla iski yllättäen inspis pieneen raksailuun, ja päädyimmekin aika pian tuumasta toimeen. Ulkorakennukseen eteen on muodostumassa parhaillaan terassi, ja huomenna päästään jo laittelemaan pintalaudat paikoilleen. Kivaa, että edes joku kohta pihasta edistyy, kiviprojektin lykkääntyminen kun on harmittanut aikalailla. Osittain samasta syystä päädyimme tekemään tuosta rappusesta vähän isomman kuin alunperin piti, kaikki keinot saada tuota kamalaa soraa piiloon on otettava nyt käyttöön :-D Työmaan viralliseksi valvojaksi saimme ihka aidon prinsessan, ja kuulema hän hyväksyy. Hänen Korkeutensa tulee kuulema myös virallisiin avajaisiin kutsuvieraaksi.

Puutarhan kunigattaret eli pionit ovat myös ilahduttaneet isoilla nupuillaan, ja taitaapa käydä niin, että saan tänä vuonna nähdä ensimmäiset kukat täällä uudessa pihassa! Jännä että näin pian, osa pioneista on nimittäin istutettu vasta viime kesänä, kun ensimmäisenä talvena osa taimista kuoli. Edellisessä pihassa sain odottaa ensimmäisiä pioninkukkia muistaakseni kolme vai neljä vuotta, ja nyt tosiaan ollaan asuttu vasta kaksi vuotta täällä. Vaan hyvä niin!

Ihanaa alkanutta heinäkuuta kaikille!

Maaliskuu kääntää katseen pihaan

Keväinen aurinko saa ajatukset ja katseen kääntymään väkisinkin ulos ja puutarhahommiin. Toki pitää hetki vielä odottaa varsinaisia kuopsutteluja, mutta pieniä kevään merkkejä on aina yhtä mukava käydä bongailemassa!

Maaliskuu on lupaus keväästä, ja lähes joka vuosi maaliskuun aikana on sulaneet lumet pois, viimeistään loppukuusta. Vakaa aikomukseni on laittaa ensimmäiset narsissit terassille vielä maaliskuun aikana :-)

Nyt on hyvä aika miettiä tuijien ja alppiruusujen suojaamista keväisen lämmittävältä auringolta. Meillä kaikki ikivihreät on olleet huputettuna jo jonkin aikaa, edellisten aurinkoisten päivien aikana laitoin jo suojaverkot päälle. Toivottavasti ne on selvinneet talvesta! Viime talvena ainakin yksi alppiruusu kärsi jonkin verran, mutta virkosi siitä onneksi kesän mittaan kyllä. Uudessa pihassa taimet on vielä niin pieniä, että muutamiin menetyksiin kannattaa aina valmistautua henkisesti ensimmäisinä talvina. Onneksi tänä talvena on ollut luntakin suojana, viime talvi oli siitä paha kun kova pakkanen tuli ennen lumen tuloa! Japaninvaahtera näyttäisi ainakin selvinneen, vaikka sitä hieman syksyllä epäilin.

Pihakivikasa odottelee toiveikkaana kevättä myös. Saapa nähdä miten meidän käy, tarkoitushan on siis tehdä kiveyshomma budjettisyistä itse... :-D Ainakin pientä jumppaa pitää tehdä ennenkuin aloitetaan, että saan kipsissä olleeseen murtuneeseen käteeni voimat takaisin. Onneksi kipsi sentään lähtee viikon päästä pois!

Suojausta kaipaavat myös pupuille maistuvat puut ja pensaat. Helsingin kodin pihassa opin tämän asian todellakin kantapään kautta, kun syötin jäniksille useammankin kalliin taimen. Nyt verkot ulottuvat korkealle, vaikka toistaiseksi täällä pupujussit ovat löytäneet riittävästi sapuskaa tuolta metsistä ja pelloilta. En usko että ne niin paljon pihoihin täällä hakeutuvatkaan, mutta olen halunnut silti ottaa varman päälle verkkojen kanssa. Tuurenpihlaja varsinkin on sellainen jota jänikset suorastaan himoitsevat, perinteisen omenapuun lisäksi. Nämä verkot laitoin paikoilleen jo syksyllä ennen lumien tuloa.

Ja lopuksi, katsokaapas mitä löysin terassin kukkalaatikosta! Vihreää! Laitoin viime kesänä kesäkukkien reunustalle tupsun maahumalaa jota meillä löytyy jo vähän ongelmaksi asti. Ja ai että se on sinnikäs! Olen todennut että se on jopa kuin rikkaruoho tai pahempi, vaikka kitken mielestäni kaiken jostain penkistä pois, on sitä taas pian kaikki kolot täynnä. Suosittelen siis miettimään tarkkaan ennekuin istutatte sitä pihallenne... Ja tämä vihulainen siis puskee tuoreita lehtiä tuolla pakkasessa, maaliskuun alussa. Aikamoista. Tuore vihreä sai kyllä hymyn huulille, vaikka ajankohta vähän hassu onkin. Kyllä se kevät sieltä kuitenkin tulee, taas kerran ♥. Kesäistä vihreyttä pihallamme ja tuo rikkaruohomainen maahumala löytyvät ainakin tästä elokuisesta postauksesta (kliks).

Joko teillä mietitään kevään pihapuuhia? Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!