Vuosi 2012


Tämä oli hyvä vuosi. Ei mikään huippu, mutta riittävän hyvä.
Ihmeteltiin lunta molemmissa päissä vuotta. Koetettiin koko vuoden saada kotia kuntoon, pikkuhiljaa.


Otettiin paljon valokuvia, nähtävästi erityisesti kukkasista. Kärsittiin tukalasta olosta (huh!) ja pidettiin yhä täällä yllä salaisuutta ;-)


Odotus palkittiin, ja elämäämme tuli pieni pallero. Ihana pieni rusina.


 Kevät alkoi vihdoin voittaa, ja nautittiin auringon lämmittävistä säteistä. Syötiin ihan liikaa suklaata.


Kastettiin pikkupallerolle kaunis nimi. Opeteltiin ahkerasti ompelua.


 Nautittiin vehreydestä ja puutarhahommista. Kerättiin paljon kukkia :-)


 Pojat viiletti hurjapäinä pitkin katuja mopolla ja potkarillaan. Pikkuneiti kasvoi vauhdilla! Saatiin pihaan kiveys ja saunaan tummaa väriä pintaan. Retkeiltiinkin jopa.


 Valmistauduttiin pikkuhiljaa syksyyn. Nautittiin silti yhä lämmöstä.


 Ommeltiin vimmatusti. Opettelu alkoi tuottaa jo hedelmää takkien ja haalareiden muodossa.


Sytytettiin kynttilät, hyvästeltiin kesä. Ihailtiin ruskaa ja lasten puuhia.


Todettiin että joko se talvi ja joulu tuli, sittenkin. Hurjaa miten nopeasti tämä vuosi meni!

Tervetuloa ensi vuosi, sellaisena kuin haluat. Me koetetaan pysyä mukana :-)

*lisäys, meinasi aivan unohtua, eli oikein hyvää uutta vuotta kaikille! 

retroremmi




Näytänpä teillekin yhden pukinkonttiin sujahtaneen tekeleen, nimittäin äitini koiralle tekemäni talutushihnan. Materiaalina oli äitini oma lapsuuden lakana, paksua ja vahvaa kangasta, joka sai näin uuden käytön ihan arkipäivässä. Hän ei ehkä muuten niin retron ystävä olekaan, mutta kun on tuollainen tuttu ja muistoja herättävä kuosi, niin sitten ei niin haittaa. Kuvista ei käy ilmi, mutta ompelin molempiin päihin vielä heijastinkangasta jotta on sitten turvallista pimeälläkin mennä.

ikkunatähtöset






Sen verran on joulukonsertti ja jatkuva piparinmussutus auttaneet joulumielen muodotamisessa, että eilen innostuin jo askartelemaanpaskartelemaan pari joulun tähtöstä. Näitä on näkynyt vähän joka blogissa, mutta menkööt nyt vielä kerran. Kivat ja helpot tehdä, ohje löytyy ainakin täältä. Materiaalina mulla oli joskus marimekolla poisjaettuja paperipusseja, joita vanhana hamsterina olin napannut pinon mukaan :-)

Mies tuli ihmettelemään kun tein näitä, ja kysyi että miten ihmeessä sä osaat tehdä tuommoisia. Näin netistä ohjeen, kerroin. Mies siihen että sieltä näkömuististasiko sinä nyt sitä ohjetta katselet kun siinä näpräät..? Hassu. Niin tietysti. :-D Ukkokulta on aina ihan pyörryksissä kun teen jotakin hänen sanojensa mukaan "kolmiulotteista". No, erilaisuus on rikkaus, eikös niin? :-)

lumikuningatarhaalari







Kylläpä sää meitä nyt hellii. Saatiin toinenkin todella kaunis talvipäivä.

Pikku-M toimii mallina haalarille numero kolme. Jokohan nämä alkaisi riittämään? :-D No kyllähän naisella pitää olla varaa valita asu päivän mukaan! Oikeastikin tästä tuli aika poikamainen, vaikka etukäteen ajattelin kankaan olevan aika unisex. Musta tikkivuori ja kanttaukset kuitenkin käänsivät ilmeen enemmän poikamaiseen, ainakin minun makuuni. Tai onhan tässä sellaista utuista lumikuningatar-tunnelmaa.

Leppoisaa sunnuntaita kaikille.

marimekkohelmet





Jotain piti päästä askartelemaan. Tein pallotrikoosta pompulahelmet marimekon surrur-kirjan ohjeen mukaan. Trikootuubia jäi pikkupätkä yli, siitä syntyi hiusdonitsi, takavuosikymmenten tyyliin. Kaipa nekin kohta tulee taas muotiin, niin olen sitten kerrankin aikaani edellä? :-D

Jestas että on pimeetä, valokuvaus on lähes mahdotonta!

Keramiikkakauden avaus, "Ruska"




Syksy on jo pitkällä, ennenkuin ensimmäisiä keramiikkatöitä tulee valmiiksi asti. Yhden työn tekemiseen menee monta viikkoa kuivumisineen, raakapolttoineen, lasituksineen, lasituspolttoineen...

Syksyn ensimmäinen valmis työ on reliefi "Ruska", lienee selvää mistä idea tähän tuli ;-)

Neiti M ja ruskahaalari











Lokakuinen aamuaurinko vasta viistää maanpintaa pitkin, kun neiti M on jo menossa ekoille päiväunilleen. Ulkona alkaa olla jo aamusella aika raikasta, huurteisia lehtiäkin nurmikolla. Juuri sopivasti sain valmiiksi (sittenkin) tytölle tekemäni syksyisen toppahaalarin. Vuorina oleva tikkivanu on tosin aika ohut, eli juuri näille keleille sopiva, ja sitten myöhemmin automatkoille, tai miksei uloskin kun laittaa vaikka ohuen villapuvun vielä alle.

Kankaana taas kirppislöytöjä, vakosamettia ja pätkä keittiön uusinta verhokappaa. Vuorikangas ja vetskari on uusia, resorit löytyi kaapin kätköistä. Kaavana käytin Ottobren jumpsuit-kaavaa, joka löytyy lehdestä 4/2012. Aina oppii jotakin uutta, tälläkertaa tuli sieltä kantapään kautta hankittua se tieto että kun tekee tälläistä epäsymmetristä vaatetta, kannattaa kankaiden leikkuuvaiheessa jo käyttää vähän päätään. Itse olin nimittäin leikannut ensimmäisen vuorin kankaat oikealta puolelta, ja huomasin mokani vasta kun olin jo kasaamassa haalaria.Tämä ilmeni siis niin, että vetskarihalkio meni vuorissa väärään suuntaan. No, vuori purkuun, ja uusi tilalle :-) Silloin ei hymyilyttänyt, mutta nyt kun haalari on vihdoin valmis, olen ihan iloinen etten sittenkään nakannut tuota sinne ojaan. Nättihän siitä tuli!

Nyt voin toivottaa aurinkoista päivää kaikille!

Pienet vihreät miehet takeissaan








Ompelu-urani, ja melkeinpä koko käsityöurani kohokohta koitti yhtenä tummana yönä. Muutama tumma yö oli jo aiemminkin vietetty aiheen parissa, mutta vihdoin koitti sekin hetki kun tuli valmista. Poikasille valmistui itse tehdyt takit. Ai että mä oon ylpee ittestäni! Taputtelen itseäni täällä olalle niin että meinaa hartiat jumittua. Hyväminähyvähyvä! Voi tätä itsekehun määrää :-D

Kaavana oli uusimmasta Ottobresta löytynyt hupparin 104cm kaava pienillä muutoksilla. Toiseen tuli vähän pidempi helma ja hihat, mutta muutoin koko on molemmissa sama. Kankaana on kirpparilta löytyneet verhontyngät, ja kangas riitti nippanappa kun aukoi taitteet. Sisäpuolella on vanutikkivuori. Koska takeissa on toteutettu elämäni kaksi ensimmäistä vetskarinompelua, tuli ensimmäiseen vähän hölmösti se yläreuna, mutta en kertakaikkiaan jaksanut enää purkaa. Kyllä se toimii noinkin, lähinnä tuo on kauneusvirhe. Muutoin takit onnistui lähes yli odotusten! Ohjeena minulla oli koko ajan ompelukoneen vieressä tietsikalla Tosimummon blogi auki, ja nuo ohjeet olivatkin korvaamattomat. Kiitos siis Tosimummolle, taas kerran. Pitäisi kai lähettää sinulle jo kukkapuska, niin paljon olen oppinut ompelua blogistasi :-)

Nyt se on todistettu, kuka vaan voi opetella ompelemaan. Jopa se "puukässä-tyttö" joka sai ompelukoneen vasta yli kolmekymppisenä ja aloitti vajaa vuosi sitten neliönmallisista patalapuista :-D

rattaiden uusi elämä

Äitini pihavarastossa on lojunut vuosia minun vanhat rattaani ajalta miekka ja kilpi. Olen niitä monta kertaa ajatellut, että olispas kiva saada ne vielä käyttöön. Pari kertaa ne on jo kaivettu esiinkin, mutta eivät ole mahtuneet autoon/ei ole ollut aikaa ryhtyä toimeen/jne. Viime visiitillämme kuitenkin päätin että nyt kärryt lähtee mukaan. Sieltä ne pienen etsinnän jälkeen lopulta löytyikin, osittain romahtaneen ulkomökin uumenista ja kammottavassa kunnossa. Rattaat oli kirjaimellisesti alkaneet maatumaan... No, eipä lannistuta!

Tässä siis alkutilanne.


Tuumasta toimeen, ensin irroitin tietysti kankaat. Runko oli sen verran ruosteinen, että ensimmäinen ajatus oli sen kokonaan uudelleen käsittely, siis maalaus tai vastaava. Mitä pidemmälle ruosteenrapsuttelu ja liotusprojekti eteni, aloin muuttaa mieltäni ja päätin että runko saa toistaiseksi jäädä tuollaiseksi, toki ruostekohdille pitää tehdä jotakin etteivät ala uudestaan kovasti kukkimaan.





Purin kankaan osiin, ja tein osista kaavat uusiin päällisiin.




Ja sitten vaan ommeltiin! Kankaaksi valikoitui Marimekon markiisikangas ja taustalle löysin Eurokankaasta paksuhkoa yksiväristä keltaista puuvillasekoitetta. Kuvassa kaikkein vaikein vaihe, eli istuinosan molempien kankaiden yhdistäminen muuhun osaan. Päällekkäin oli jo aikas monta kerrosta paksuja kankaita...


Istuinosaan uusi levy vanhan mallin mukaan.

 Pehmusteeksi ei nyt löytynyt tähän hätään sopivaa ohutta superlonia niinkuin vanhakin oli, niin käytin hieman taiteilijan vapautta ja leikkasin toppauksen ilmanvaihtokoneen suodatinrullasta. Eiköhän se pikkupeppu siinäkin viihdy ihan hyvin :-)


Ylimmäinen tarkastaja hyväksyy sovitusvaiheen, voimme siis jatkaa loppuun asti!



Ja kas näin! Vanhat emmaljungat saivat vielä vuosikymmeniä lisää jatkoaikaa!

Äitini tuumasi kun sulloin näitä autoon silloin muutama viikko sitten, että "kun sinua näissä aikanaan työntelin, en olisi uskonut kuinka sitkeä sinusta vielä tulee".  Hih! Terkkuja äiteelle! :-D