logo

Valaisinlöytö kirpparilta



Piipahdin taannoin viemässä pahvit ja muut kierrätettävät kierrätyspisteeseen, ja koukkasin samalla läheiselle kierrätyskeskukselle. Silmiin osui alahyllyllä nurinpäin olevaan metalliseen lampun varjostimeen, josta puuttui johtokin. Onhan meillä johtoja kotona, mietin, ja otin varjostimen lähempään tarkasteluun. Se on aika nätti, vaikkakin melko voimakkaasti tulee mieleen Louis Poulsenin valaisimet. Kotona huomasin, ettei valkoista siistiä johtoa ollutkaan vapaana, niin nyt tuohon tuli ainakin tilapäisesti musta johto, että pääsin testaamaan sitä kattoon. Ehkä vielä vaihdan johdon valkoiseen?

Koetin googletella, että mistä tuo varjostin olisi peräisin, ja se voisi olla ehkä vanha Valinten tuote. Jos jollakulla on parempaa tietoa, niin kertokaa ihmeessä! Mitään merkintöjä siinä ei ole. 


Tälläisenä sen löysin kirpparilta. Pölyn määrästä päätellen varjostin on odotellut alahyllyllään jo pidempään.


Nyt työhuoneessa on paljon parempi yleisvalo, aiempi valaisin osoitti umpinaisena vain alaspäin, ja olin usein kaivannut vähän enemmän valoa. Uudistus ei tullut myöskään kalliiksi, koska varjostimen hinnaksi sovittiin sen verran, mitä kolikkopussistani löytyy. Se maksoi siis 3,5e :-D

Ihanaa viikonloppua, täällä meillä on maa jo ihan jäässä ja mahtavan kuulas sää!

Koiranpentujuttuja, mitä kuuluu Emma?

Kaupallinen yhteistyö: Musti ja Mirri


Koiranpentumme Emma on jo 7,5kk ikäinen. Pentu on kasvanut kovasti, ja käytöskin alkaa pikkuhiljaa muuttua aivan pikkupennun meiningistä vähän isomman koiran käytökseen. Toisaalta nämä walesinspringerspanielit ovat rotuna sellainen, että kovin vakavaa ja hillittyä käytöstä ei ilmeisesti ole odotettavissa aikuisenakaan :-D Emma on koko perheen mielestä tosi suloinen, vaikkakin supervilkas. Selkeästi kodissamme on ollut koiran kokoinen aukko, ja on ihanaa että se on nyt täytetty ääriään myöten pentuenergialla!



Emma tykkää metsässä juoksemisesta, pallon perään säntäilystä, ja kaikenlaisesta sekoilusta. Hän söisi tosi mielellään kaikki lasten sukat ja pikkarit, pinon halkoja, ja omenan raadot. Toisaalta oikean koiranruuan perään tuo ei juurikaan ole, ja syö sitä aika vähän. Paras kaveri on ehdottomasti hieman jörö kissamme Molli, ja kaverusten painit on hauskaa seurattavaa koko perheelle. Muutama kiva koirakaverikin löytyy, mutta muuten Emma vähän jännittää toisia koiria. Toisaalta kun jää on murrettu, ei sekoilusta ja riehumisesta sitten taas tulekaan loppua! Olen todennut, että mikään määrä liikuntaa tai riehumista ei saa tätä koiraa väsähtämään, eli todellinen duraselpupu Emma on :-) Sisäsiisteyttä opetellaan vieläkin, mutta ehkä senkin aika vielä koittaa. Kaipaan ainakin nättejä mattoja, ja nyt laitoinkin jo uhkarohkeasti yhden lattialle.


Ihan alkuviikkoina pennun kanssa oli isona haasteena pureminen, ja lapset oli usein helisemässä pienen piraijan kanssa. Meille perheen aikuisillekin taisi tulla vähän puun takaa se, kuinka kiinni koirassa piti koko ajan olla. Käytännössä jompi kumpi meistä miehen kanssa oli koko ajan vieressä vahtimassa ettei koira pääse puremaan pahasti lapsia ja heidän vaatteitaan. Silti menetyksiä tuli, ei tainut jäädä yksiäkään housunpuntteja ehjäksi tuolta ajalta ja naarmujakin saatiin. Nyt kun hampaat ovat jo vaihtuneet, on puremisen kanssakin jo helpompaa kun hampaat eivät tartu neulanterävinä enää kiinni kaikkeen, ja muutoinkin ehkä pikkuisen kehitystä on saatu aikaan jatkuvalla kieltämisellä. Haasteet vaihtuu kun pentu kasvaa, niinhän se menee ihmislastenkin kanssa!

Viime kuukausina ollaan tehty kovasti töitä hihnakäytöksen kanssa. Jossain vaiheessa aloin kuitenkin olla jo lähes epätoivoinen, koira veti kuin rekikoira hihnassa, ja lenkkeilystä ei tullut kertakaikkiaan mitään. Miten tässä näin kävi?! Jonkun opin mukaan piti aina pysähtyä, kun hihna kiristyy, jolloin emme edenneet käytännössä minnekään. Toisessa teoriassa vaihdetaan aina suuntaa, ja tässä lopputulos oli aika sama. Pyörimme lähtökuopissa, ja hihnan molemmat päät turhautuivat pahasti. Olin jo menossa ostamaan kaikki mahdolliset vedonestovaljaat ja systeemit viimeisenä oljenkortena, mutta kun meille tarjoutui blogiyhteistyön tiimoilta mahdollisuus kokeilla Mustin ja Mirrin uusien hyvinvointipalvelujen alla tarjottavaa koiranpennun VIP-koulusta, tartuin tarjoukseen mielelläni! Eräänä syyskuun päivänä ajoimmekin sitten Espooseen Suomenojan Mustiin ja Mirriin saamaan ihan yksityistunnin.




Koulutuksessa kävimme läpi muutamia niksejä joilla saisimme kontaktia parannettua lenkkeilytilanteissa, ja samalla otettiin käyttöön naksutin jonka perusteet kouluttaja opetti meille ihan kädestä pitäen. Olin sellaisesta toki kuullut, mutta ajatellut alkuun että ei ole mun juttu, ei sitä kuitenkaan sitten muista ottaa mukaan jne. Vaan kas, ihan näppärähän se onkin, heti kun vaan keksii että miten saa kädet riittämään lenkillä, kun on pideltävänä hihna, naksutin, namit palkitsemiseen ja kakkapussi täytteineen :-D Toisaalta kun koulutettavana on koira, jota kiinnostaa ulkona kaikki mahdollinen muu enemmän kuin ne namit, ei tuokaan ole ihan suora oikotie onneen ollut. Pientä editystä on kuitenkin tapahtunut tässä parin viikon aikana, ja nyt voi jo kuvitella käyvänsä koiran kanssa oikeasti lenkillä. Jo tuon takia käynti kouluttajalla siis ehdottomasti kannatti! 

Isona apuna on olleet myös uudet Rukka:n valjaat, ja hihna joka vähän joustaa. Jousto antaa taluttajan olkapäälle hieman armoa, ja samalla säntäilevälle koiralle etukäteisvaroituksen ennenkuin hihna on täysin kireällä. Täydellistä seuraamista en koiralta edes vaadi, tuo lenkkeilyn rauhoittuminen jatkuvasta pysähtelystä ja EI:n hokemisesta on meille jo täysi voitto. Rehellisesti sanottuna meidän lenkkeily ei ole vieläkään mitenkään kaunista katsottavaa, koira kaahaa ees taas eikä vierellä sipsuttelusta ole tietoakaan, mutta pääasia että jotain liikuntaa saadaan. Lähtötilanteen huomioiden parannus on ollut kuitenkin selkeä! Lisäksi sopivat valjaat ovat paljon mukavammat veturille kuin aiempi panta, niin lenkkeily on koirallekin miellyttävämpää. Valjaiden sovituksen tärkeys kävi muuten hyvin ilmi, kun kapealle koiralle vasta kolmas malli oli oikein istuva. Kannattaa siis ottaa koira mukaan valjasostoksille!




Kaikenkaikkiaan Emma on tosi kiva ja peruskiltti koiranpentu, joka oppii koko ajan paremmin talon tavoille. Niinä vuosina, kun meillä ei ollut koiraa, kaipasin sitä riemua mikä kotona on aina vastassa, olit sitten kuinka lyhyen ajan tahansa poissa. Emmasta saa aina seuraa kaikkeen mitä tekee, oli se sitten pihahommia tai pyykkien laittamista koneeseen. Koiran naama on varmasti välissä :-D Työskennellessäni tietokoneella koira on kelpo toimistokoira ja makaa jaloissani lämmikkeenä. Ja onhan tässä nyt toisella se tärkeä tehtäväkin täytettävänään, olla se ihmisen paras ystävä. Sitä ystävyyttä meillä onkin tarjolla nyt runsaasti, ja toivottavasti vielä vuosia ja vuosia eteenpäin. ♥

Mustin ja Mirrin hyvinvointipalveluihin liittyvä pentukoulutus on tällä hetkellä tarjolla Espoon Suomenojalla sekä Lahden myymälässä, ja lähiaikoina toiminta laajenee muuallekin. Koiranpennun Vip-koulutuksessa räätälöidään sisältö aina perheen ja koiran mukaan, eli olipa pulmana mikä hyvänsä pennun kanssa, tuolta saa varmasti hyviä vinkkejä. Lisätietoja hyvinvointipalveluista ja esimerkiksi aiemmin käymästämme Trimmis Pet Spa:sta löytyy Mustin ja Mirrin nettisivuilta

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Matto Koko Iäksi?



Moni pidempään blogia seurannut tietää, että olen tuskaillut mattokuumeen kourissa jo tosi pitkään. Siis varmaan ainakin vuoden tai kaksi. Ehdokkaita tässä on käynyt, ja lopulta ne joko eivät ole natsanneet kuitenkaan, tai sitten ne tungettu varaston suojiin muista syistä. Yksi matto päästi kamalasti nukkaa ja sotki paikat, yksi oli liian kirjava ja mitänäitänyton. Suurin pulma mattojen suhteen on se, että sopivaa ei meinaa löytyä, mieluisaan ei riitä rahat, tai sitten se tärkein, eli mitään ei juurikaan kannata hankkia koska koira. Tuo armas koiranpentumme kun ei vieläKÄÄN ole täysin sisäsiisti, ja epäilen että tuo on ehkä se yksilö joka ei koskaan opikaan..? No oli miten oli, viime ajat lattialla on lojunut se vanha matto, jonka piti jo tullessaankin olla todella tilapäinen ratkaisu. Se on ollut jo kaatsille menossa, peseminen kun maksaa enemmän kuin koko matto uutena, enkä muutenkaan usko että edes pesu pelastaisi täysin linttaan astutun ja moneen kertaan pissatun keinokuitumaton.


Näissä kuvissa lattiallamme on Mum'sin Koko Iäksi-matto, jonka sain ystävältäni testiin. Matto on äärettömän kaunis, mutta epäilin itse etukäteen että miten mahtaa passata vitivalkoiselle lattialle luonnovalkoinen villamatto? Tämä on muuten osa mattopulmaani myös, ihastelen aina vaaleita mattoja, mutta lopulta ne näyttävät enemmän tai vähemmän tunkkaisilta kun ne tuo meille tuon valkoisen lattian kaveriksi. Ratkaisu olisi varmastikin jonkun muun värinen kuin valkopohjainen matto, mutta minkäs teet kun haluaisin vaalean    :-D

Nyt saa muuten kertoa sitten kaikki parhaat niksit ja aineet, jos koiralta kuitenkin vielä pääsee käymään pissavahinko tuohon matolle? Onko se sitten ihan entinen, vai saisiko tahraa jollain pois?


Valkoisten sävyero ei tämän maton kohdalla nyt haittaa yllättäen ollenkaan, ja matto saa puolestani jäädä. Kiitokset siis Piialle sinne Helsinkiin, kyllä tämä saa meiltä uuden kodin ♥  Samalla kun rymsteerasin eilen mattoa paikalleen, innostuin pesemään sohvastakin päälliset, ja kokeilin vielä nostaa tuon Kiltatuolin toiselle puolelle sohvaryhmää. Aika kivasti tuli vähän vaihtelua!

Ihanaa alkanutta viikkoa, kivaa kun saa taas poltella takassa tulta ja käyttää kaulahuivia pihalla :-)


Syyskuun herkkuja maa-artisokasta



Puutarhan ja varsinkin hyötypuutarhan hoitajalle syksy on palkitsevaa aikaa. Koko kesän hoidetut kasvit alkavat antaa satoaan, ja niistä pääsee nauttimaan parhaimmassa tapauksessa herkullisina aterioina koko perhe. Tänään nostin ensimmäiset maa-artisokat maasta, ja niistä osa pääse juureskeittioon, ja loput sipseiksi. Olipa muuten tosi hyvää jälleen kerran.



Maa-artisokat kasvavat kasvimaallani lavankauluksessa, ja tuottavat joka vuosi hurjan sadon. Kukat kurottelevat korkeuksiin, ja ne taitavat olla nytkin noin 2,5 metriä korkeita. Olen jaellut mukuloita aina seuraavana keväänäkin vielä naapureille ja lähes kaikille jotka suostuvat ottamaan. Kaikkia ei ikinä ehdi syödä, ja seuraavaa satoa vartenkaan ei kovin montaa mukulaa yhteen lavankaulukseen tarvita. Nyt näytti siltä, että sato olisi kuitenkin himpun pienempi kuin aiemmin. Ehkä superkuuma ja kuiva kesä vei veronsa? Kyllä noita silti ihan kivasti on, ja varmasti niitä jää jälleen kerran ylikin. Tiesitkö muuten, että maa-artisokkaa voi käyttää vielä keväälläkin, sen voi siis antaa olla maassa talven yli? Kevään edetessä ne alkavat sitten jossakin vaiheessa itää, ja silloin on hyvä aika nostaa loputkin ylös, ja istuttaa uudelleen harvempaan, noin 40-50cm välein.



Tänään juureskeitto syntyi perunasta, bataatista ja maa-artisokasta. Kaikkia tuli yhtä paljon. Pilkotut mukulat kuullotettiin kattilassa, ja sekaan laitoin yhden yksikyntisen valkosipulin. Lopuksi palat keitettiin kasvisliemessä, ja lopuksi soseutus kerman kanssa. Mausteeksi käy ripaus suolaa, valkopippuria ja sokeria.

Pienimmät mukulat joita en jaksanut kuoria, menivät pesuun, ja siivutin ne kuorineen ohuiksi siivuiksi (tässä voi käyttää vaikka juustohöylää tai sitä raastimen siivutusosaa). Tein öljystä ja vedestä seoksen, jossa oli 0,5dl öljyä ja 1dl vettä sekä hieman merisuolaa. Pyörittelin ohuet suikaleet öljyseoksessa, ja levitin pellille tasaisesti. Päälle ripottelin vielä merisuolaa. Palat saivat paahtua 200 asteisessa uunissa grillivastusten alla noin puoli tuntia. Tuo aika ei ollut ihan sopiva, kun osa jäi raaoiksi ja osa paistui liikaa. Seuraavalla kerralla pidennän ehkä aikaa ja jätän grillivastukset pois. Nyt oli vain kiire saada lastut valmiiksi, kun nälkä kurni vatsassa :-D Täältä* löytyy ainakin yksi ohje sipseihin myös.

Onko teillä vinkata hyviä reseptejä maa-artisokasta? Voisin mieluusti kokeilla jotakin muutakin noista kokkailla, kun ainesta on reilusti tarjolla.


Mukavaa lauantai-iltaa!

Suomen Kaunein Koti-finaalissa ollaan!

Uskomatonta mutta totta, meidän koti pääsi finaaliin Suomen Kaunein Koti-ohjelmassa! Eilen tuli odotettu jaksomme otsikolla Modernit kodit, ja vaikka vastassa oli kaksi todella upeaa kotia, sai kotimme tuomareilta parhaat pisteet. Erityisesti lämmitti Hanna Sumarin kymppi, sekä kommentti siitä kuinka kotimme tuntuukin kodilta. Ja sitähän tämä todella on.



Etukäteen ennen jakson katsomista jännitin ehkä eniten sitä, miten puheitamme oli ohjelmaan valikoitu, ja että näkyykö jännitys kuinka paljon meistä. Jännitimme nimittäin miehen kanssa molemmat kuvaustilanteessa melko paljon, emmekä ole ollenkaan tottuneita esiintyjiä. Mieheni ei pitänyt puhua kameralle ollenkaan, mutta lopulta kuvauspäivänä hän päätyikin haastateltavaksi. Hienosti menty mukavuusalueen ulkopuolelle häneltäkin!

Vielä on seitsemän jaksoa jäljellä upeita koteja, joten jos et vielä seuraa sarjaa niin nyt kannattaa aloittaa! Vanhat jaksotkin näkee netin kautta näppärästi.



Olen saanut valtavasti kannustavia viestejä lähestulkoon kaikkia mahdollisia kanavia pitkin. Olen aivan pää pyörällä siitä lämmöstä ja kauniista sanoista, joita viestit olivat täynnä. Uskomatonta! Olemmeko todella antaneet näin paljon inspiraatiota toisille? Ihan jo sen takia kokemus siis ehdottomasti kannatti. Ja miten ihania ihmisiä siellä ruutujen toisella puolella onkaan! Kiitos jokaiselle!



Mietin kovasti, mikä kodissamme olikaan se seikka, että se oli tuomareiden mielestä kodikas. Oliko se lievä eriparisuus ja tee-se-itse meininki, se kauhea pöytä makkarissamme (heh), siipirikko pingviini olohuoneessa jolla nyt on muuten neuletakki päällä ja pipo päässä, vai joku ihan muu? Vai olisiko sittenkin niin, että tuomarit lukivat heti sisään astuessaan eteisessämme olevan huoneentaulun, ja löysivät kodistamme sen, mitä ei näe silmillä? Sen tärkeimmän? Rakkaus on asukas joka täällä asuu myös, ja se asukas oli täällä kotona heitä vastassa silloinkin kun me olimme heittelemässä kiviä rantaveteen kuvausten aikana. ♥

Ihanaa loppuviikkoa kaikille!

Tänään se tulee


Tänään katsotaan tv:stä kolmoselta Suomen Kauneinta Kotia, ja jännätään miten meidän käy. Iiiik! Pitäkäähän peukkuja :-)

Väriläiskä seinälle, akryylimaalaus

Kerroinkin aiemmin, että kaivoin maalaustarvikkeet varaston uumenista, ja maalaaminen tuntui pitkästä aikaa tosi mukavalle. Olen oikein pohtinut tätä, että mistä koko innostus mahtaa johtua. Voiko olla, että nyt kun olen ollut melkein vuoden yrittäjänä aiemman itselleni sopimattoman vuorotyön sijaan, on se oma persoonani vihdoin alkanut taas löytyä uupumuksen alta? Oli syy mikä hyvänsä, niin tykkään kovasti suunnasta jonne olen menossa, ja mieluusti jatkan samalla tiellä! Nuorempana olen maalannut paljonkin, ja opiskellutkin sitä jonkun verran. Edellisistä taulun maalaamisista taitaa olla kuitenkin ainakin neljän nuorimman lapsen verran aikaa, eli yli kymmenen vuotta. Välissä on tullut maalattua vain näitä taloja...

Pari päivää innostunutta maalaamista on nyt takana, ja sain jo ystävälle lahjaksi menevän taulun valmiiksi. Muutama pieni taulunpohja odotteli vieressä, ja päätin samoilla vauhdeilla ottaa niistä yhden käsittelyyn. Tätä työtä aloittaessa minulla ei ollut muuta ajatusta, kuin että haluan kokeilla väripintojen yhdistelyä tällä kertaa. Pohja alkoi muodostua, ja jossakin kohdassa mieleen tuli jo auringonlasku taivaalla. Sitten mielikuva vaihtui niin, että sama auringonlasku heijastuukin veden pinnasta. Lopulta tuntui että olin jo niin Claude Monetin hengessä liikkeellä, päätin laittaa pinnalle muutaman pienen lumpeenkin kellumaan. Vaikka väritys on aavistuksen räikeä ajattelin kuitenkin napauttaa tuollekin koukun seinälle. Edustakoot taulu siellä ajatusta siitä, että luovuuden voi löytää uudelleen, vaikka luuleekin sen jo kadonneen vuosiin. Vieressä on molempien tytärteni töitä eri ikäisinä, joten tämä naisten näyttely täydentyi nyt omalla maalauksellani.



Ihanaa ja inspiroivaa tiistaita kaikille! Meillä on vielä tänään ohjelmassa eräänlainen virstanpylväs, kun rekka tuo pihaan pihakivien asennushiekan. Josko sitä suuntaisi loppusyksyn luovuuden vihdoin noihin pihakiviin? :-D

P.S. Huomenna tulee se odotettu Suomen kaunein koti-jakso, iiiik!


Paluu vanhan harrastuksen äärelle



Tänä vuonna kun itse täytin 40, on samaa juhlintaa tarjolla paljon myös saman ikäisten ystävien syntymäpäivien merkeissä. Yhdet juhlat lähestyy taas, ja jo hyvissä ajoin tajusin että taas olisi se lahja-asiakin mietittävänä. Sankari itse toivoi mahdollisia muistamisia rahana matkakassaa kartuttamaan. Vierastan kuitenkin rahan antamista kenellekkään lahjaksi, ja mietin että mitähän sille voisi ajatella vaihtoehdoksi. Mistä lie ajatus tuli, mutta aika yllättäen päätinkin maalata hänelle taulun! Kaikki vanhat maalit oli jo kuivuneet vuosia sitten, ja muutkin tarvikkeet oli ihan kirjaimellisesti siinä varaston takimmaisessa ja alimmassa laatikossa. Kaivoin sieltä kuitenkin tarvittavat esiin, ja hain kaupasta tuoreet maalit. Tuubit on jo tovi odotelleet, ja eilen sain vihdoin tarmonpuuskan ja aloitin työn. Ja apua, se olikin ihan tosi kivaa, pitkästä aikaa! Maalatessa katosi ajantaju, ja lopulta tuli pimeä että oli pakko lopettaa. Ehkä parasta pään nollausta aikohin.


Ateljeeksi valikoitui suurimman osan ajasta tyhjänä oleva tyttöteinin huone, jonne saan jätettyä telineen ja maalit ovien taakse odottamaan seuraavaa vapaahetkeä. Jatkuvasti on sellainen kiva kutina, että ehtisipä vielä vähän maalaamaan. Jos pikkuisen vielä. En muista milloin olisin viimeksi ollut taas yhtä innostunut jostakin, mutta nyt pitää nauttia tästä! Hauskaa oli myös se, että kaivaessani tarvikkeita esiin, löysin vielä kolme tyhjää taulupohjaa. Kun tämä työ valmistuu, voin samoilla innostuksilla siis maalata saman tien lisää.


Huomaan kyllä että maalaustaidot on vähän ruosteessa, mutta uskoisin niiden olevan heräteltävissä. Huippua, että voi löytää jonkun kivan harrastuksen uudelleen, ja kuluneet vuodet ei haittaa ollenkaan. Ollaan kuin vanhat ystävät, jatketaan siitä mihin jäätiin. Onko teillä ollut tälläisiä uudelleen löytämisen riemuja jonkun vanhan harrastuksen kanssa? 

Mukavaa alkavaa viikkoa taas kaikille!



Punaisen maton paikka?


Syksyn tullen moni tuttu tv-ohjelma palaa ruutuun. Yksi omista suosikeistani on ehdottomasti kolmosella pyörivä Suomen Kaunein Koti. Ohjelman kodit ovat todella erilaisia, ja on superkiinnostavaa nähdä niin monen tyylisiä koteja, joita kaikkia yhdistää selkeästi rakkaus sisustukseen ja toimivaan arkeen. Muistelen monia edelliskausien koteja edelleen lämmöllä, niin upeita ideoita ja inspiraatiota ohjelma on tarjonnut. Tällä tuotantokaudella tuomaristossa on tapahtunut kiinnostavia muutoksia, ja meillä ohjelmaa katsotaan muutenkin tänä vuonna hieman eri silmin. Arvaatteko jo? Kyllä, meidän koti on tänä vuonna mukana, ja esillä itseasiassa jo seuraavassa jaksossa ensi viikolla!


Pakko myöntää, että oman jakson katsominen jännittää tosi paljon. Olen normaalissa elämässä suhteellisen luonteva tyyppi, mutta kun jättimäinen kamera ja kuvausryhmä olivat edessä, tuntui kieleni puutuneen, ja unohdin hengittää. En myöskään muista juuri mitään siitä, mitä tuli sanottua :-D Toinen asia jota odotan mielenkiinnolla on tuomareiden kommentit, ja ehkä vähän sekin, että pääsemmekö jatkoon. Jatkoon pääsylle en aseta kyllä korkeita toiveita, viime jakson lopussa kun vilahti muut ensi jakson kodit, oli yhdellä ainakin järvimaisema ikkunoiden takana. Eikös tämän ohjelman perinteisesti voita ne suomalaiset unelmat, rannalla olevat kodit..? :-D Oikeastihan tämä ei ole kovinkaan vakavamielinen kilpailu, ja pääasia oli ainakin minulle itseni ylittäminen ja uusi kokemus. Toki palkintoraha passaisi jos sen saisi, mutta se on oikeasti kuitenkin ihan sivuseikka. Koti on asia, jolla ei tietenkään voi tosissaan edes kilpailla, vaan jokaiselle se on tosi henkilökohtainen tila ja se maailman rakkain paikka, oli sitten Suomen kaunein tai jotain ihan muuta. Minusta koti on myös mielentila, rentous ja se, että voi olla täysin oma itsensä. Tälläisiä asioita ei ohjelmassa tietenkään arvioida, mutta sisustuksesta kiinnostuneille ohjelmasta löytyy huippukivaa hyvän mielen viihdettä!


Kuvauspäivä oli yllättävän pitkä, ja aamulla tuli tosi kiire saada aamiaistiskit pois ja muutenkin siistiä vielä viimeinen silaus. Joitakin juttuja unohtui siinä hötäkässä, mutta uskon siihen, että ammattilaiset osaavat kuvaamisen ja leikkauksen keinoin tuoda jokaisesta kodista ne parhaat puolet esiin. Meitä kuvattiin aamupäivällä, ja sitten me lähdettiin pois ennen tuomareiden tuloa. Illalla saatiin palata vasta kun lupa tuli, eli emme oikeasti tavanneet tuomareita missään vaiheessa. Eilen kuitenkin Habitaressa tupsahdin vahingossa ihan vastakkain Hanna Sumarin kanssa, ja automaattisesti menin että hei moi! Kunnes tajusin, että ainiin, eihän hän tosiaan tiedä käyneensä meillä :-D Lipesin nopsasti sitten vaan tilanteesta pois. Että moimoi vaan.



No entäs sitten se punaisen maton paikka? Taidan jättää sen vielä salaisuudeksi, vai arvaatteko minne sen laitoimme? Mukavaa päivän jatkoa, ja muistakaahan kannustaa meitä ensi keskiviikkona 19.9 klo 20, Mtv3-kanavalla!

Sisustussuunnittelua, ensimmäinen osastoni Habitaressa

Eilen kiertelin Habitare-messut, ja laitoinkin sieltä jo kuvareportaasin vielä illalla tänne blogiinkin. Lupasin vielä palata erikseen osastoon, jonka sisustussuunnittelun olin itse hoitanut. Osasto on 6f59, Eimi Kaluste Oy:n. Osaston suunnittelu tupsahti minulle aika yllättäen ja viime tipassa, ja tähän alle kahden viikon aikatauluun nähden lopputulokseen pitää olla oikein tyytyväinen! Eimi:n väki oli saanut loihdittua suunnitelman eloon hienosti. Pääosassa ovat tietenkin tuotteet, eli modernit keinutuolit ja saman sarjan nojatuolit. Värimaailmassa päätettiin aika monista osastoista poiketen pysyä aika hillityssä väriskaalassa, jollaista kodeissa tällä hetkellä paljon on. Näin tuote on mielestäni helpompi kuvitella omaankin kotiinsa. Toki messuilta haetaan uusia ideoita ja inspiraatiota, mutta tässä osastossa mentiin tosiaan tuote edellä, ja jätimme ne voimakkaat murretut sävyt muiden osastojen kaunistukseksi vaikka upeita onkin.





Seinässä maalin sävy on NCS S 2000-N, ja lattiassa NCS S 6000-N. Osastoa rajaa kahdella sivulla kapeat pystypinnat joiden idea tuli yrityksen vanhemmista pinnaselkäisistä keinutuolimalleista, ja niiden kannattelemana on yläpalkki. Huomaan, etten tullut ottaneeksi yhtään laajempaa kuvaa joissa palkkikin olisi näkynyt, harmi! Seinälle piti tulla reilustikin kuvia Eimin pitkältä taipaleelta, mutta "teknisten ongelmien" takia kuvia on siellä nyt vain kaksi. Eipä tuo onneksi paljoa haittaa!



Viherkasvit tuovat osastolle raikkautta, ja Sera Helsingin matto kodikkuutta. Nurkassa on Doctor Design jalkavalaisin. Pienet pöydät ovat Niimaar:in Ecosmoleja. Ja keinut tosiaan näytteilleasettajan eli Eimi Kalusteen.

Mitäs olette mieltä Habitare-debyytistäni? Minusta lopputulos on ainakin kivan raikas :-)

Habitare 2018, tunnelmat kuvina


Tänään alkoi Helsingin messukeskuksessa Habitare-messut, joka on sisustusalalla vuoden päätapahtuma keräten yhteen koko joukon alan yrityksiä. Pitkä messupäivä on takana, ja halusin heti tuoreeltaan jakaa teillekin vielä kuvia ja tunnelmia. Päällimäiseksi mieleen jäi syvät värit ja puun käyttö, sekä huonemaiset esillepanot. Mikään näistä ei ollut yllätys alaa seuraavalle, ja varmasti samoja vireitä on voinut aavistella jokainen joka kävi esimerkiksi tänä kesänä Porissa Asuntomessuilla. 

Kuvakierros vuoden 2018 Habitareen, olkaa hyvät!



















Palaan vielä toisessa postauksessa hieman tarkemmin osastoon, jonka sisustussuunnittelusta vastasin itse. Ensimmäinen oma suunnitelma Habitaressa on kuitenkin virstanpylväs, joka ansaitsee tulla mainituksi! :-)

Mukavaa illan jatkoa!