Mitä kuuluu yritykselleni? (ja niitä koiranpentukuvia!)

Olen kertonutkin, että toimin nykyään yrittäjänä. Aloitin tämän vuoden alusta, ja nyt on siis jo muutama kuukausi itsenäistä työskentelyä takana. Aikamoista! Ihan alku meni lentäen käytännön järjestelyjen äärellä, niitä olikin yllättävän paljon. Jotenkin olin ehkä naiivisti kuvitellut, että laitat toiminimen ja alat tehdä. No, ei se ihan niin simppeliä ollutkaan, mutta onneksi kun alusta päästiin on homma alkanut rullaamaan. Toki sivutoimisena aloittaminen olisi varmasti ollutkin lähes noin yksinkertaista, mutta koska siirryin suoraan täysipäiväiseen yrittäjyyteen, oli mukana alvit, yellit, ennakkoverot, vakuutukset ja muu sellainen pikku paperihomma.

Yritykseni Studio Piitulainen tarjoaa sekä sisustussuunnittelua, että sisällöntuotantoa. Sisustussuunnittelijana olen päässyt toteuttamaan jo keittiöremonttia, uusien ja olemassaolevien kotien kalustuksia ja yritysten toimitilojen remontteja. Sisällöntuotannosta taas esimerkki jutun kuvasarjassa. Kuvasin kuvat ja kirjoitin artikkelin koiran ulkoilukamppeiden säilytyksestä ja kuivatuksesta asiakasyritykseni nettisivuja varten. Aihe oli toki mieluinen, ja perheellemme hyvinkin ajankohtainen! Asiakasyrityksenä oleva REJ Design valmistaa kuivauspattereita jollainen meilläkin on kodinhoitohuoneessa, ja tässä tosiaan saatiin kuvia aidossa kotiympäristössä ja oikeassa käytössä. Oikein miellyttävä projekti, kiitokset asiakkaalle!

Minulla on ollut aika hyvä tilanne aloittavaksi yrittäjäksi, että töitä on ollut käytännössä koko ajan. Yhtään hetkeä ei ole tarvinut olla täysin toimettomana! Vaikka kuukausitasolla on ollut isoa vaihtelua, on joka kuukausi lähtenyt laskuja maailmalle. Seuraava tavoite on saada liikevaihto kasvamaan riittävästi, että tällä niin sanotusti eläisi. Olen kuullut, että aloittavan yrittäjän "kuoleman laakso" voi kestää 2-3 vuottakin! Sitkeyttä siis vaaditaan. Onneksi olen aika kuuluisa sinnikkyydestäni :-D

Yleisesti ottaen rakastan yrittäjyyttä, ja sen tuomaa vapautta. Huomaan, että vaikka töitä olisi paljonkin, ja kiirettä meinaisi pukata päälle, on tunnelma silti sellainen että on itse ohjaksissa eikä matkustajana. Kertakaikkiaan upea fiilis ♥ Tässä totuus vastasi kyllä odotuksiani. Toki taloudellinen haaste tässä on mukana, yksikään penni ei tule tilille ilman omaa aktiivista asiakashankintaa, tarjousten tekoa ja kovaa työtä. Asuntolainat ja muut laskut on silti maksettava, ja jotain pitäisi päivittäin syödäkin. Olen todella onnekas, että minulla on puoliso, ja puolisolla vakaa työsuhde. Tämä, ja alun starttiraha mahdollistaa ylipäätään yrittäjyyteni. Vaikka välillä tekisi tiukkaakin, niin en silti vaihtaisi!

Kiinnostaisiko teitä lukea useamminkin yritykseni kuulumisia? Tai työprojekteistani? Mieluusti kertoilen kyllä, ja josko siellä lukijoissa olisi joku toinenkin, joka harkitsee yrittäjyyttä? Nyt toivottelen teille oikein ihanaa loppuviikkoa, huomiselle perjantaille on ainakin luvattu ihan huippuhyvä säätä :-)

Helpotusta arkiseen pulmaan nimeltä märät lapaset

Kaupallinen yhteistyö: REJ Design

Ollaan taas siinä vaiheessa vuotta, kun märkiä lapasia ja kastuneita kenkiä riittää joka päivälle. Kuopustamme siteeraten: kura on mun lempparia! Lapsiperheen arjessa monikin päivän käänne kiteytyy välinehuoltoon ja sen toimivuuteen. On kiireisiä lähtöjä päiväkotiin ja kouluun, ulkoilun jälkeisiä hiekkaisia haalarikasoja eteisen lattialla ja hikisiä harrastusvälineitä. Jo aiemmassa Arkiaamujen pelastajat-postauksessani kerroin, kuinka aamustartit nopeutuivat muutamalla ratkaisevalla minuutilla, kun laitoimme pipoille ja hanskoille omat pikkukaapit arkieteiseen eikä niitä enää tarvinut etsiskellä ympäriinsä. Tuolloin jäi kuitenkin ratkaisematta se, minne ne samat hanskat laitetaan silloin kun tullaan ulkoa märillä kamppeilla sisään? Nyt on tuokin pulma saatu ratkaistua!

Kaappi vaihtui kuivaimeen

Alunperin kodinhoitohuoneeseemme piti tulla kurapisteen viereen kuivauskaappi hieman päiväkotien eteisten tyyliin. Asuttuamme talossa jo lähemmäs kaksi vuotta, olemme kuitenkin huomanneet että paikka oven vieressä johon kaappia olimme kaavailleet, onkin sille aivan liian ahdas. Kulkeminen kodinhoitohuone/arkieteisen ja muiden kodin tilojen välillä olisi muuttunut hankalammaksi. Paremman ratkaisun puuttuessa märkiä haalareita ja hanskoja on kuivatettu tähän asti kylpyhuoneen lattialle levitettynä lattialämmön päällä. Tässä ratkaisussa kylpyhuoneen lattialle päätyi myös aika paljon vaatteista karisevaa hiekkaa, ja pikkuhiljaa alkoi epäilyttämään mikrosementin kesto, ja että naarmuuntuuko sen lakkapinta pidemmän päälle pilalle. Jotain piti siis keksiä! Ja kas, maailmankaikkeuden postimyynti kuuli tilaukseni, ja johdatti minut mutkan kautta tutustumaan kotimaiseen pyyhekuivaimia valmistavaan yritykseen nimeltä REJ Design.

Olin toki kuullut pyyhekuivaimista eli niinsanotuista rättipattereista ennenkin, mutta kaiken rakentamiseen liittyvän kohkaamisen keskellä ei mieleeni ollut tullut tälläinen vaihtoehto ollenkaan. En osaa sanoa mistä moinen johtuu, mutta onneksi tämän asian sai korjattua vielä jälkeenpäinkin! Kuivaimia on sekä vesikiertoisina että sähkötoimisina tarjolla. Jos patteri olisi tullut mieleen jo siellä rakennusvaiheessa, olisimme luultavasti päätyneet asentamaan vastaavan vesikiertoisena, mutta nyt kuivain pääsikin tuuramaan sitä hankkimatta jäänyttä kuivauskaappia ja hoitaa homman vielä tyylillä! REJ Designin valikoimassa oli monenlaisia malleja ja kokoja kuivaimista, ja sopivimman löydyttyä saa mittojen lisäksi myös värin valita ihan itse. Sisustajan unelma! En usko että valitsemani mattamusta yllättää ketään minua tuntevaa, mutta toisaalta harkitsin myös kirkkaan keltaista, ja hetken jopa vihreää. Mustana patteri jatkaa kuitenkin rappusten pinnakaiteiden kanssa samaa muotokieltä, ja muutoinkin musta nyt on vaan tyylikäs väri :-D Pientä irroittelua sain ulkoasuun ottamalla lapaspidikkeitä eri värisinä. Arkisetkin jutut on paljon mukavampia, kun niihin löytyy esteetikonkin silmään sopiva ratkaisu ♥

Tilasin meille mallin nimeltä Tango, kapeana ja korkeana sillä sai hyödynnettyä pienen tilan tehokkaasti. Poikkipinnoihin ripustettavilla lisävarusteilla saa kuivainta käytettyä monenlaiseen kuivaamiseen. Hanskoille on omat koukkunsa, ja pienellä irroitettavalla hyllyllä saa lisää ripustustilaa tai paikan jollekin isommalle esineelle, esimerkiksi pesussa olleelle lapsen unikaverille joka pitää saada pian kuivaksi patterin lämmössä. Takit ja haalarit saa ripustettua kuivumaan henkareissaan poikkipinnoihin. Minulle tuotteen kotimaisuus on estetiikan ohella tärkeä lisäpointti, ja myös se, että olen nähnyt kuinka niitä valmistetaan, minkälaisissa oloissa, ja ketkä. Terveisiä ja kiitokset siis Järvenpäähän tekijöille :-)  

Kevät etenee niin vauhdilla, että pian lapaskausi on enää muisto vain, ja siirrytään terassin lämpöön, rantakeleihin ja uikkareiden kuivaamiseen. Sitä odotellessa :-)

Ihanaa viikon jatkoa!

Arkiaamujen pelastajat

Meillä on kodinhoitohuoneen yhteydessä myös ns. arkieteinen/ lasten eteinen. Ratkaisu, johon en olisi päätynyt mikäli neliöitä olisi ollut käytettävissä enemmän, mutta joka on huomattava parannus entiseen kotiimme verrattuna. Optimitilanteessa lasten eteiselle olisi ollut ihan oma tilansa, jossa olisi toki paljon enemmän säilytystilaa. Pitäähän sitä jotain haaveita vielä jäädä ;-) 

Viime aikoina arkiaamujen kiire ja valitettava kireys on usein tiivistynyt viimeistään siihen hetkeen, kun pitäisi tositosi nopeasti pukea ne ulkovaatteet päälle, ja kaikilta on hukassa joko pipo, hanskat, toinen kenkä tai mikälie. Lapsilla on ollut oma naulakko jo entuudestaan, mutta pipohanskakauluri-osastolta on puuttunut selkeä oma paikkansa. Tai toki niille on paikka korkeassa komerossa joka on ihan naulakon vieressä, mutta sielläkin (jos olisivat siellä) kaikkien lasten romppeet olisivat keskenään sekaisin. Vaan nytpä niille on paikka! Aah, helpotusta.

Kodinhoitohuone on meillä muuhun taloon verrattuna aika anarkistisen värikäs, muutenhan meillä on hyvinkin mustavalkoiset pinnat, joihin tuon väriä piensisustuksella. Kuvista se ei nyt näy, mutta tilan yläkaapit olivat ennestään kirkkaan keltaiset. Ne näkyvät ainakin tässä vanhassa postauksessa kliks) Minusta on mukavaa että jossain huoneessa voi selkeästi revitellä enemmän, olkoonkin se sitten pyykkärin työmaa :-D Tämä huone on ikäänkuin jäänne meidän edellisen kodin tyylistä, jossa oli huomattavasti värikkäämpää kauttaaltaan. 

Se arkiaamujen pelastus tuli näistä pienistä peltikaapeista jotka löysin Ikeasta. Ne sopivat värikkäinä kodinhoitohuoneen värimaailmaan todella hyvin, ja ovat minusta vieläpä tosi kivan näköiset. Nyt pienillä lapsilla on jokaisella oma lokeronsa, josta he olivatkin heti todella tohkeissaan. Uskon että hanskat löytävät tiensä paikoilleen jatkossa paremmin. Tällä ratkaisulla voidaan säästää aamujen hässäkässä sekä hermoja, että aikaa ihan huomattavasti. Pidemmällä tähtäimellä aika hyvä sijoitus siis!

Onko teillä arkiaamuissa kompastuskiviä, vai sujuuko lähdöt kuin rasvattuina?  Millä nikseillä olette saaneet helpotettua aamuhässäkkää? Kivaa alkanutta viikkoa kaikille!

Puuttuva pala talosta

Kuten olen jo aiemminkin kertonut, on meillä ollut tänä syksynä pienellä bloggaajaporukalla kuukausittain vaihtuva aihe, josta jokainen kirjoittaa omasta näkökulmastaan, ja lopuksi aiheen keksinyt emäntä tekee postauksista koosteen. Syyskuun aiheen antoi Maru Nuapurissa-blogista, ja se kuului näin: 

Mitä tekisit nyt toisin? Onko jokin sisustusratkaisu, joka silloin tuntui loistavalta, mutta nyt kaduttaa? Mitä et mieluusti blogissa esittele tai sillä kehuskele? Tuliko testattua kaakelimaalia huonolla menestyksellä, vai löytyykö kylpyhuoneesta ysärillä asennetut siniset kaakelit?

Meillähän tämän talon suunnittelussa oli pohjana edellisen, itse rakentamamme talon aikaiset toteutumatta jääneet toiveet ja käytännössä huomatut arjen haasteet ja myös hyvät ne puolet. Mitään isoja puutoksia ei siis tosiaankaan ole, vaan talo on meille juuri niin sopiva kuin vain vuosien suunnittelun pohjalta voi olla :-) Toiminnot jotka koettiin huonosti toimiviksi edellisessä talossa, korjattiin täällä meille paremmiksi. Oikeastaan voisi sanoa, että talossa ei ole mitään, mitä tekisin toisin!

Vaan yksi asia kuitenkin on, jota koettaisin miettiä vielä uudestaan. Vaatehuone. Tähän pohjaratkaisuun koetettiin ihan todella saada sitä mahtumaan, mutta se jäi kuitenkin lopulta pois. Loppui tila ja rakennusoikeuden neliöt. Isossa perheessä vaatehuone olisi kuitenkin aika ehdoton, ja vaikka ajattelimme varaston ajavan saman asian, ei se sitä ihan täysin tee. Varastossa on toki vielä paljon potentiaalia, sen sisuksia ei ole laitettu vielä ollenkaan kuntoon, vaan sinne on vain "ovesta työnnetty sisään" vähän kaikkea. Toimivilla säilytysratkaisuilla varustettuna se voisi vaatehuoneen tuuraajana toimiakin! Eniten vaatehuonetta olen kuitenkin kaivannut suoraan kodinhoitohuoneen yhteyteen, ja sen puutetta ei varastokaan voi oikein pelastaa. Kodinhoitohuone toimii meillä myös arkieteisenä, eli sitä kautta säilytystilaa kaivattaisi vieläkin enemmän.

Olisi niin älyttömän kätevää laitella puhtaat pyykit suoraan vaatehuoneeseen hyllyille, eikä mitään kasoja jäisi (ehkä?) lojumaan. Samoin kausivaatteiden säilytys hoituisi siinä samalla. Nyt totuus on kuitenkin se, että suurimman osan ajasta puhtaat pyykit majailevat kodinhoitohuoneen pöydillä, josta ne pikkuhiljaa otetaan käyttöön ja jälleen likapyykkiin. Kuvissa lavastettu tilanne, kun pöytä näkyy. Viikattuja pinoja on ilmeisesti aivan ylivoimaista saada viedyksi yläkertaan vaatekaappeihin! Pinoja on niin monta, ja aikaa niin vähän, ja sekin menee siihen viikkaamiseen, ja ja... :-D 

Selityksiä piisaa, mutta siis jos joku asia pitäisi nyt nimetä että mitä tekisin toisin, niin koettaisin saada sen vaatehuoneen tähän kuitenkin. Kodinhoitohuoneen koosta en ehkä olisi valmis nipistämään, enkä liioin muuttamaan koko pohjaa uusiksi, mutta silti se olisi ollut kiva saada jotenkin tänne ympättyä. Pohjaratkaisun muuttaminen jälkeenpäin on vaan erittäin vaikeaa, eli lähes mahdotonta. Vai olisiko ratkaisu sittenkin au pair? Tai lapsityövoima..? Tai ihan vaan oma aikaansaaminen?! :-D Heh.

Onko teillä tälläisiä kohteita, vaikka koti olisi itse suunniteltukin? Vai oletteko saaneet kaikki haaveet mahtumaan samaan kotiin?