Toukokuun lopun puutarhakierros

Joka päivä kierrän pihan, ja ihmettelen mikä kaikki jo kukkii, pitääkö jotakin kastella, onko jossakin jokin vialla. Pääasiassa kuitenkin vain nautin sydämeni kyllyydestä. Jos en ole tullut maininneeksi, niin tykkään pihan laitosta, ja tästä työni tuloksestakin todella paljon ♥ Pihassamme ei ole oikeastaan mitään mitä muuttaisin, paitsi sen koko. Haluaisin ihan oikeasti paaaaljon isomman pihan! :-D

Kiertäessäni huomasin, että vaikka kuinka kuvittelen aina istuttaessani että muistan kyllä mikä mikäkin kasvi on nimeltään, en silti muista. Olen myös ollut kaikki nämä neljä vuotta jota olemme täällä asuneet aikeissa tehdä puutarhasta luettelon, siis mitä missäkin kasvaa. Se on jäänyt toistaiseksi tekemättä. Ostotaimiin olen jättänyt tarkoituksella lappuja kiinni muistin tueksi, mutta nekin alkaa olla jo suurin osa kadonnut. Hups.

Nyt, kun olemme vihdoinkin tekemässä talon lopputarkastuksen eteen jotakin, kävi ilmi että meidän pitää vielä toimittaa rakennusvalvontaan pihasuunnitelma. Siis kamoon! Uusi suunnitelma kehiin, ja piha uusiksi? :-D Olen suunnitellut pihan jo todellakin hyvissä ajoin, ja meillä oli asemakuvaan merkittynä lupavaiheessa jo hyvin pitkälle se, mitä on sittemmin toteutettukin. Olin nimennyt sinne kaikki kasvimaat, alppiruusut, puiden paikat jne. Mutta eipä auta valittaa, nyt vain kynä käteen ja pihaa suunnittelemaan.

Pionit ovat yksi rakkaimmista kasveistani. Niitä alkaa olla jo melko paljon erilaisia, ja niidenkin kohdalla kävi klassinen. Osan nimet on jo päässeet unohtumaan. Tämä nupulla oleva taimi on vanhaa kantaa äitini pihasta, siihen sain aikanaan tunnistusapua Facebookin pioniharrastajien ryhmässä, ja ilmeisesti lajike on Karl Rosenfeld. Näitä minulla on ympäri pihaa, kun äidin pihasta piti pelastaa viime kesänä kaivannon alta iso pionipenkki. Se kukkii upein todella tummanpunaisin kukin.

Tulppaaneita minulla on myös aikalailla. Niissä tulin huijatuksi Amsterdamin kukkatorilla, uskoin ostaneeni ihania erilaisia erikoisempia lajikkeita. Lähestulkoon kaikista sipuleista kasvoi kuitenkin perus punaisia... Kauniita nekin toki on, mutta ei ehkä sen vaivan väärti, että raahaat sipuleita lentolaukussa pitkin lentokenttiä :-D

Alppiruusuista ensimmäiset ovat aloittaneet kukinnan, ja muut seuraa pian perässä. Tästä tuleekin mieleeni, että pian taitaa olla taas aika tehdä retki Mustilan Arboretumiin Elimäelle, jossa on myös huikea alppiruusumetsä!

Sisällä tunnelma on aika vihreä ja rehevä, puiden lehdet tekee koko seinän vihreäksi. Tykkään todella, ja nyt nautin tästä täysin siemauksin. Kesä ♥

Ihanaa viikon jatkoa!

Blogiporukalla Vaasassa

Matka oli pr-matka, jonka majoitus, ohjelma ja ruokailut saatuja.

Väsynyt mutta onnellinen on hyvä kuvaus tämän hetken olotilastani. Olin viikonlopun pienellä minilomalla Vaasassa, jossa samalla kokoonnuttiin sisustusbloggariporukalla. 

Bloggaaminen on usein hieman yksinäistä puuhaa, ja koska olen päätyökseni myös yksinyrittäjä, ei minulla ole sellaista perinteistä työkavereiden verkostoa. Siksi nämä bloggarireissut on tosi tervetulleita, koska niissä saa pienen irtioton lisäksi tavata ns. kollegoita, ihmisiä jotka tekee samaa kuin minä, ja joiden kanssa on paljonkin yhteisiä mielenkiinnon kohteita :-)

Reissun ideoi alunperin Maiju Saw-blogin Maiju joka asuu Vaasassa, ja lopulta meitä bloggareita kutsui reissuun myös Visit Vaasa, sekä Somessa.com. Kyseessä oli pr-reissu, jossa oli ideana järjestää kokoontuminen, ja samalla toki tuoda Vaasaa tunnetuksi. Itselleni tämä olikin ensimmäinen Vaasan vierailu ikinä! Matkaa meiltä Porvoosta Vaasaan on aikalailla, ja yhden päivän reissuun meni käytännössä kaksi päivää, koska matkat veivät jo noin kuusi tuntia suuntaansa. Silti koen, että kannatti ehdottomasti lähteä!

Heti kun porukka saatiin kasaan noin puolen päivän aikaan, menimme ensimmäiseksi lounaalle meren rantaan. Rannalla oli ravintola Faros, jonka uudehko ravintolarakennus oli tosi kaunis ja viihtyisä. Vieressä oleva ravintolalaiva kuului samaan kokonaisuuteen, ja voin vain kuvitella miten kiva keidas tämä paikka onkaan kesän lämpöisinä päivinä. Meitä ei sää oikein suosinut, tässä vaiheessa satoi vettä ja oli kova tuuli joten terassi oli luonnollisestikin tyhjänä.

Lounaan jälkeen suuntasimme kahtena ryhmänä kaupunkikierrokselle, ja oma ryhmäni kiersi mm. Vaasan vanhan kauppahallin, Verket-sisustusliikkeen, Tuiri Ahon ateljeen ja piipahdimme myös Liisa Koski 1917 herkkukaupassa. Uskomatonta, että sama liike on ollut olemassa Vaasassa jo yli sata vuotta! Liikkeessä oli ihana tuoksu, ja herkullisen näköisiä suklaita, teetä ym herkkuja myynnissä. 

Verket oli tosi kaunis liike, tämä sijaitsi ihan hotellimme ja rautatieaseman läheisyydessä.

Yksi pikainen pysähdys oli vanha pankkirakennus, jossa toimi nykyään myös ravintola. Ravintolan sali oli entinen pankinjohtajan huone, joka oli näin rakennusrestauroijan silmin hengästyttävän upea! Ilmeisesti tiloja on kunnostettu pieteetillä, niin hienoja yksityiskohtia talosta löytyi.

Kierroksen viimeisenä etappina meillä oli Printmakers-työhuone, jossa tapasimme taidegraafikko Tapani Tammenpään. Saimme seurata grafiikanlehden vedostusta, ja tänne työhuoneelle olisin voinut jäädä ihailemaan teoksia vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Harmillisesti aikataulumme oli tässä vaiheessa jo hieman jäljessä, joten vierailu jäi aika lyhyeksi. Jos koskaan menen uudelleen Vaasaan, pitää käydä tuolla ostoksilla, niin kivoja grafiikoita oli hänellä myös myynnissä. Samassa tilassa oli myös pieni galleria, jossa oli tällä hetkellä esillä Pasi Kirkkopellon kauniita hiilitöitä. Tutustumisen arvoinen paikka taiteen ystäville, osoite on Kirkkopuistikko 19 B Tammenpää, 65100 Vaasa. Juhani asuu samassa "kiinan muuriksi" kutsutussa rakennuksessa, ja voi tulla paikalle joustavasti (puh: 0400524471)

Kaupunkikierroksen jälkeen siirryimme bussikuljetuksella tutustumaan merenkurkun Maailmanperintöporttiin, ja pääsinpä samalla kuvaamaan upeaa Raippaluodon siltaa. Aiemmin tv.stä tulleen Silta-sarjan ystävänä tästä tuli väkisinkin vähän samat fiilikset :-D Joimme kahvit keskuksen ravintolassa Bernyssä, ja saimmepa ikimuistoisen tuulisen yhteiskuvankin otettua sillan kupeessa! Ihana porukka meillä ♥

Iltasella vielä söimme illallisen kauniissa vanhassa kartanossa Villa Sandvikenissä, ja meno alkoi olla jo hulvatonta. Minulla ei ollut tässä vaiheessa enää edes kameraa mukana, ja keskityinkin enemmän oleelliseen eli ruokaan ja hyvään seuraan :-) Kiitän sydämeni pohjasta reissusta koko porukkaa, ja toki järjestäjiä @visitvaasa ja @somessa_com ! Yöpymispaikkamme Hotelli Astor ansaitsee myös kiitokset, enpä muista koskaan nukkuneeni noin hyvin hotellissa! Aamiainen oli myös loistava, ja palvelu oikein hyvää.

Hotellissa oli menneen ajan tunnelmaa, ja esimerkiksi upea portaikko.

♥ 

Instagramista löydät lisää kuvia Vaasasta ainakin tunnisteilla #visitvaasa ja @visitvaasa sekä @vaasavasa. 

(nyt kutsuu lätkän finaalipeli, edellistä peliä jännättiin porukalla hotellilla :-D)

Raparperipiirakka, keväinen herkku

Tämä on yhdeksäs kevät Talostakoti-blogin historiassa. Olen varmaankin lähes yhtä monta kertaa hehkuttanut teille sitä, kuinka raparperipiirakka on superhyvää! Eilen taas kaivoin uskollisen reseptikirjani esiin, ja tein tätä hyväksi havaittua mehevää piirakkaa ensimmäisen satsin tälle vuodelle. Ai että ♥ Instagramin tarinoissa kertoilin asiasta, ja pohdin siellä että vieläkö viitsin laittaa tuon ohjeen tänne, kun olen sen niin monet kerrat jo julkaissut. Toisaalta, varmasti siellä on monia, joilta tämä superherkku on vielä kokeilematta? Kannattaa siis kokeilla, ohje löytyy ainakin tästä viime keväisestä postauksestani:

https://talostakoti.blogspot.com/2018/05/meheva-raparperipiirakka-se-maailman.html

Piirakan mehevyyden salaisuus on luultavasti pohjaan tuleva piimä, ja rahkatäyte. Lisäksi pellillinen on tosi riittoisa, eli yhdellä pellillä saa vaikka isommatkin seurueet kahvitettua oikein kivasti. Keväisin kun tuota tulee tehtyä paljon, on meillä sitä melkein jatkuvasti jääkaapissa. Olen huomannut, että piirakka melkein paranee vain kun on ollut kylmässä, eli se maistuu oikein hyvältä myös jääkaappikylmänä!

Meillä tulee puskasta tänäkin vuonna aivan järjettömästi raparperia, ja pitänee keksiä pian jo muitakin ohjeita joihin saan sitä käytettyä. Vuosien aikana on jo testattu raparperihillo, raparperijäätelö, erilaisia piirakoita jne. Mehu taitaa olla muuten vielä kokeilematta, ehkä sitä siis tälle keväälle? 

Ihania herkkuhetkiä!

Viimeiset silaukset: pihakiveys ja oikea postilaatikko

Kaupallinen yhteistyö Stalan kanssa

Jotkut teistä varmaan muistavatkin viime syksyn ja tuskallisen pihakiveysprojektini? Tuolloin ihan aidosti tuntui siltä että homma vie ehkä hengen :-D Toisaalta pihan viimeistelyä kivillä oli venytetty niin pitkään, ja kivilavat (22 lavaa!) olivat "koristaneet" etupihaamme ihan liian kauan (2 vuotta!), joten lähes pelkän v-käyrän voimin kivet tuli lopulta asennettua paikoilleen. Viimeisiä naputtelin räntäsateessa, ja lähes saman tien satoikin ensilumi kun työ tuli valmiiksi. Nyt talven jälkeen on ehkä ihan hyvä hetki todeta, että olenpa todella tyytyväinen edelleen että homma tuli tehtyä! Talvellakin lumityöt oli paljon helpompi tehdä kun kola ei koko ajan tökännyt isoihin irrallisiin kiviin joita piha oli aiemmin täynnä.

Kivetty piha saa talon näyttämään paljon valmiimmalta. Niinkin valmiilta, että meillä on tarkoitus pitää vihdoinkin lopputarkastus tässä kesän aikana. Osittain on toki pakkokin, kun rakennuslupa menee vanhaksi, heh. Yksi rakentamisen jäänne meillä on kuitenkin roikkunut pihassa vielä kiveysten tultuakin, nimittäin se mukaväliaikainen raksapostilaatikko! En nyt kiusaa silmiänne ennen-kuvalla, mutta uuden postilaatikon myötä talo todella näyttää asutummalta ja valmiimmalta! Oma silmä ehti jo vähän tottuakin siihen kuormalava-viritykseen jossa oli kiinni muovinen postilaatikko, mutta nyt kun se on poissa, on jopa ihan mukava käydä hakemassa postit :-) 

Sain Stalalta uuden laatikon bloginäkyvyyttä vastaan, ja mielelläni tämän uudistetun version esittelenkin. 

Postilaatikon malli on Stalan klassikko PL-3, jonka ulkonäköä on hieman uudistettu viime vuosina. Siinä on lisävarusteena kuminen lukkosuoja, joka estää likaa, lunta ja vettä pääsemästä lukkopesään. Ihan näppärä keksintö! Nimikyltti tuli kaiverrettuna postitse, tekstin sai toki itse valita. Jalustakin on Stalalta, ja tämä on nyt yhdelle laatikolle, mutta telineitä löytyy usemmallekin laatikolle vierekkäin. Josko naapureiden kanssa innostutaan joskus laittamaan laatikot riviin, ilmeisesti posti sitä ainakin kovasti toivoisi? Toistaiseksi meillä on laatikot jokaisella oman talon kohdalla, koska kaikille tonteille ei ole vielä edes aloitettu rakentamaan. Helpompi sitten sopia kun on asukkaat joka talossa.

Ihanan lämmin sää vetää nyt tuonne pihalle nauttimaan. Aurinkoista päivää teillekin!

Haaveita

Tunnustan. Haaveilen muutosta maalle. 

Haaveilen isosta pihasta, omasta tilasta, loputtomasta puutarhasta.

Haaveilen idyllisistä maisemista joissa silmä ja sielu lepää.

Haaveilen hiljaisista kesäilloista. Hetkestä terassilla saunan jälkeen, jossa kuulet vain hyttysen ininän ja ehkä linnun huudon kauempaa.

Tänään kävimme kylässä paikassa, joka vastaa lähestulkoon kaikkiin noihin haaveisiini. Vierailu ei ainakaan helpottanut fiilistä :-D

Koskaan ei tiedä minne tämä elämä vie, mutta tälläisillä mietteillä mennään tänään. Kohta sinne saunaan, ja vaikkei hiljaista tienoota olekaan tarjolla tiivisti rakennetulla alueella, niin on hyvä tietää mitä haluaa. Joskus ne toiveet voi toteutuakin! 

Puutarha toukokuun puolivälissä

Töiden kanssa on ollut viime viikot niin kiirusta, etten ole ehtinyt ollenkaan riittävän usein kiertämään puutarhassa tarkastuskierroksilla. Tarkastuskierros tarkoittaa siis sitä nuuskuttelua, että mitenkäs paljon mikäkin on kasvanut ja onko kaikki ok. Kasvun seuraaminen on koko puutarhan hoidon parhaita puolia! Toki nautin vehreydestä kiireisessä arjessakin, mutta kaikkein eniten olen omalla mukavuusalueellani, kun saan vetäistä saappaat jalkaan ja mennä pihaa rapsuttelemaan :-)

Eilen oli harvinainen ilta, ettei illaksikin ollut buukattuna tapaamisia tai muuta menoa, ja päätinkin tempaista ruohonleikkurin esiin ensimmäisen kerran tänä keväänä. Sain yhden lapsistakin avuksi, ja niin vaan ruohokin oli jo hurjan pitkää. Uskomatonta miten äkkiä kaikki nyt etenee, kun kevät on taas kunnolla vauhdissa. Kasvu yllättää porvoolaisen puutarhaharrastajan joka kevät :-D

Raparperipiirakan aika alkaa olla pian käsillä, tai kyllä noista taitaisi nytkin jo saada piirakan pyöräytettyä. Yksi suurimmista herkuistani, nam!

Marjapensaat näyttää tekevän paljon kukkia, toivottavasti saisimme myös nauttia marjoista tänä kesänä. Viime kesänäkin niitä tuli paljon, mutta marjasadolle kävi vähän köpelösti, kun suurin osa päätyi lasten (omien ja naapureiden) kuravellikeittoon aineksiksi. Josko malttaisivat tänä vuonna antaa marjojen olla rauhassa, tai ainakin söisivät poimimansa? :-D

Jännityksellä seuraan myös päärynäpuun vaiheita, sen kanssa kävi niin ihmeellinen juttu että puu jonka piti olla täysin kuollut, onkin nyt minua korkeampi ja aivan täynnä kukan nuppuja! Olin nostamassa puuta viime keväänä maasta kuolleena pois, siinä oli siis pelkkä talvella paleltunut kepukka jäljellä. Runkosuojan alta löytyi kuitenkin hentoja vihreitä "naruja", ja päätin antaa raukalle vielä mahdollisuuden. Suurin osa versoista osoittautui olevan puun juurena toimivaa kasvia johon päärynä on vartettu, mutta kaksi oksaa oli oikeaa päärynääkin. Olin sitonut lötkön ja ohuen varren tukikeppiin, ja koska puu oli vetäissyt järjettömän kasvuspurtin kesän aikana, en ollut edes hoksannut että naruja pitäisi höllätä. Tänä keväänä narut olivat uponneet syvälle puun runkoon, mutta tästäkin huolimatta puu on tosiaankin täynnä nuppuja. Saapa nähdä saadaanko siis oikeasti ensimmäiset päärynätkin tänä kesänä!

Ensimmäiset kukinnat nähtiin jo aiemmin olleiden lämpimien aikana, kun rusokirsikka avasi nuppunsa, mutta nyt alkaa ilmeisesti koko muu puutarha heräilemään kukintaan. Norjanngervo jo ainakin aloittelee, ja pian tulee koristeomenat, syreenit, jasmikkeet ja moni muu perässä. Pioneja odotan erityisesti! Mainitsinko jo, että tämä on ihan parasta aikaa vuodesta? 

♥♥♥