logo





Pitäähän sitä hienolla neidillä olla uusi mekko melkein joka päivälle? Usein tulee tehtyä muutama samanlainen, ikäänkuin kertauksen vuoksi. Jää oppi paremmin päähän. Ompelutahdin tiuhenemisesta saattaisi joku nokkela päätellä jotakin myös emännän päänsisäsestä elämästä, ja saattaisi olla jopa oikeassa. Haluan silti uskoa, että kun vanhana muistelen tätä aikaa, on muisti jo sen verran hatara että selitän suu vaahdossa jälkeläisille kuinka minullakin oli aina niin ihanaa ja mukavaa kun olin kotona lasten kanssa, ja aurinkokin paistoi aina :-D No, ei siitä sen enempää, mutta aikansa kutakin? Josko se aurinkokin taas pian paistaisi oikeastikin... Onneksi on narsissit!

Tuon mekon kanssa ei mennyt kaikki ihan putkeen, mutta kyllä se käyttöön pääsee silti. Tein samoilla asetuksilla kuin edellisenkin, mutta tuo oli ohuempaa ja venyvämpää kangasta ja siksi jotenkin haastavampi ommeltava. Lisäksi nuo kanttaukset samalla kankaalla eikä resorilla menivät aikalailla sinnepäin. Eipä haittaa, tälläkin kertaa itse tekeminen oli tärkeämpää kuin lopputulos ;-) Ainkin sen opin että kaksoisneulalla ommellessa alalankaa olisi pitänyt ohuessa kankaassa löysätä enemmän kun sauma meni "palloksi". Ei mennyt ihan hukkaan siis nuokaan mokat!

Hauskoja nostalgisia rakennuspalikoita löytyi säkillinen kirpulta muutamalla eurolla. Ne on olleet miniväen joukossa tosi hitti! Minulla on noista joku muistikuva lapsuudesta, vaikka meillä kotona noita ei tainut ollakaan. Olisikohan jollakin kaverilla ollut?

Kaipa tämä tästä vielä kesäksi muuttuu, jaksoi aina hymyillä tai ei. Ja kun muuttuu, on neidillä ainakin mekkosia :-)

Kissoja ja palloja



Eilinen oli taas "niitä päiviä" jolloin on pakko turvautua ompeluterapiaan. Välillä vaan elo sujuu ja välillä ei. Ompelu on sopiva tapa paeta hetkeksi kun alkaa liikaa savu nousemaan korvista. Ainahan ei tätäkään terapiamuotoa ole mahdollista käyttää, mutta nyt kun oli, niin käytin. Onneksi mekosta ei näy ne alkupään fiilikset, vaan enemminkin se lopputulos; hyvä mieli taas :-)

 Edellisistä paidoista rohkaistuneena jatkoin vielä tuolla trikoolinjalla. Tätä pallokangasta oli yhä jäljellä, joten siitä tuli pimulle yllättäen mekko :-D Käytin samaa kaavaa kuin paidoissa, mutta levensin ja pidensin vaan helmaa ja lisäsin taskun. Vähän jäi arvoitukseksi että miten malli istuu päällä, mutta ihan hyvältähän tuo näyttää.


 Myös toinen tunnettu mielenrauhoituskeinoni, eli kukkien poiminta oli käytössä, ja saaliiksi tuli kesää odotellessa pajunkissoja. Ihanan keväistä! Kyllä nyt on taas mieli tyyni. Välillä pitää vissiin vaan olla känkkäränkkää, ettei pimulla pääse mekot loppumaan  ;-) 

Herra N muuten totesi pajunkissoja ihaillessaan, että Puttea (mummolan kissa) ei voi laittaa maljakkoon. Niinpä, loistavaa kolmevuotiaan päättelyä!


Aurinkoista sunnuntaita, nyt pihalle puuhailemaan ja hankkimaan pari pisamaa :-)

Kuinka vanha emalikansi saadaan hymyilemään




Muutamassakin blogissa on näkynyt erilaisia kellontekovinkkejä. Tässäpä minun versioni.

Jos omasta tai mummin kaapista löytyy onneton soppakulhon kansi joka on ihan tekemistä vailla, sille voi saada uutta puuhaa eläkepäivilleen ruuvaamalla nupin paikalle kellonkoneiston. Ja kas, sitä katsellaakin taas ihan päivittäin sen kaapissamakuuttamisen sijaan. Kansi tulee iloiseksi, kellon katselija tulee iloiseksi ja maailma on taas vähän kauniimpi paikka.

Tuo tyttöteinin punasävyistä huonetta somistamaan päätynyt kansi löytyi tosin mummin kaapin sijaan kirpparilta hintaan 0,2e. Mutta yhtä iloiseksi se tuli silti :-) Nyt se suorastaan hymyilee samalla kun auliisti kertoo meille aikaa. Ja hei, sehän onkin viikonlopun aika se!

Lasten huoneen uudet

Koko yläkertaa on ravistellut raivauspuuska, ja kalustevalssia on harrastettu monessakin suunnassa. Nyt lastenhuonekin on vihdoin asettunut sen verran kohdilleen, että päästiin jo viimeistelyyn ja ruuvattiin jopa hyllyt paikalleen. Ei sillai mitään kiirettä, johan tässä on kaksi vuotta asuttu... ;-) Lisäksi huoneeseen löytyi Clas Ohlsonilta minun makuuni riittävän soma kello, jossa on vielä kaikki numerotkin näkyvillä kelloa opetteleville lapsille.



Suurin muutos oli tuo uusi kaapisto, joka kätkee nyt sisäänsä kirjoja ja leluja, yläkaapeissa niitä joihin lasten ei itse tarvitsekkaan ylettyä. Lisäksi saatiin paikka pienten henkarivaatteille, joka aiemmin meiltä puuttuikin. Kauniita pikkutavaroita saa esille seinähyllyyn.



Kaapit ovat meidän makkarissa toteutetun kaapin tavoin Ikean keittiökaappeja. Tässä niitä laitettiin vain kahteen riviin. Lisäksi valitsimme kaikki kaapit eri levyisinä, jolloin ovet tekevät muuten pelkistettyyn pintaan vähän rytmiä. Ovet ovat mallia "halvin mahdollinen". Vetimiä ei ole, vaan ovissa on pomppusalvat. Paketillinen vetimiä tosin tuli ostettua, ja niistä saikin leveimpään oveen hauskan ja edullisen naulakon, paketti maksoi nimittäin euron. Muitakin värivaihtoehtoja olisi ollut mutta päätin pysytellä pelkistetyssä valkoisessa. Lastenhuone pursuaa muutoin väriä, ja lisäksi on jo tuo värillinen tapetti.



Nyt pieneen huoneeseen mahtuu oikein hyvin kolme lasta sänkyineen ja leluineen, ja jää vielä tilaa leikkiäkin!

Lopuksi haluan kiittää sponsoreita, kaapit ostettiin nimittäin isovanhempieni antamilla joululahjarahoilla. Terveisiä vaan sinne! :-)

Kolmikko







Päätin kohdata jälleen haasteen nimeltä trikoovaatteet. Tai emminätiiä onko tuo edes trikoota, mutta sellaista joustavaa kangasta kuitenkin. Marimekon palalaarista tarttui nimittäin mukaan noin metrin pala mustaa kangasta ja sain idean että se näyttäisi kivalta värillisillä resoreilla tehostettuna.

Saumurittomana tein nämä ihan perusompelukoneella. Muutamien kokeilujen jälkeen löysin ompeleen joka sopi saumojen ompeluun ja huolitteluun kerralla, ja resorikanttaukset tein taas kerran Tosimummon loistavia ohjeita hyödyntäen. Lapset saivat itse päättää omat tunnusvärinsä, ja tuttuja lempivärejähän sinne valikoitui. Koska niskassa ei ole lappuja, piti paitoihin saada jokin merkki että omatoimiset piltit tietävät miten päin paita kuuluu pukea päälle. Nyt tulee kirjain eteen :-) Käyttäjät tuntuivat olevan tyytyväisiä, ja paidat menivätkin heti käyttöön.

Kaavana oli ottobre 1/2013 On the Road, koska siitä löytyi kaikille pienille sopiva koko ja paita on tarpeeksi simppeli näihin minun trikooharjoituksiini. Koot olivat 80, 98 ja 110cm. Loppulos oli ihan jees, tosin vaivaan nähden en tiedä onko noita ainakaan rahansäästön kannalta järkevää tehdä itse... Toisaalta harjoituksena tämä oli erittäin opettavainen, nuo kaksoisneulakanttaukset menivät ensimmäisessä paidassa vielä ihan miten sattuu, mutta kolmannen kohdalla alkoi jo vähän sujua ;-)

Ihanat luomut




Kananmunia, jauhoja, mannaryynejä, hunajaa, lihaa, leipää ja perunoita. Helmikuiset ruokapiiriostokset sisälsivät uusia kokeiluja ja vanhoja tuttujakin. Ja taas kerran kaikki luomua ja läheltä. Tykkään edelleen!

helmat jo kukkii



Nythän onkin jo tosiaan helmikuu. Kesä on melkein ovella, ainakin jos minulta kysytään. Pikkuneidin kesägarderobin valmistelu on hyvässä vauhdissa, ja mekkojahan siihen kuuluu, tietty! Kukkaisten helmojen taustalle voi jokainen mielessään kuvitella kukkivat perennat, vihreän nurmen, ja vaikka pari perhostakin liihottelemaan. Kyllä se tunnelma sieltä löytyy kun oikein siristää silmiään :-D




Pyykkiämmän apulainen halusi tänään poseerata kodarissa. Ja mikäs siinä, vähän huonosti oli vaan valoa kuvaajalle. Eilen me vietettiin pikkupimun kanssa tyttöjen iltaa, ja sen kunniaksi ompelin tosiaan tämän simppelin liivimekon. Työnjako meni niin, että pikkupimu kiskoi kangasta alas pöydältä samaan aikaan kun minä leikkasin. Toimi ihan hyvin! :-) Kaava on oma. Kangas on niin huikea, että ajattelin sen pääsevän parhaiten oikeuksiinsa ihan yhdessä pinnassa ilman sen kummempia leikkauksia. Kangas on yllättäen kierrätettyä, eli vanhaa pussilakanaa (2e, Kontti). Samoin napit on noukittu kirpparin nappilaarista. Vuorina oleva ohut lakanapuuvilla on uutta.


Viettäkäähän makoisa viikonloppu, minulla paistuu justiin marjapiirakka uunissa ;-)