kotiliesi

Palmusunnuntaista tulikin siivouspäivä



Palmusunnuntai tuli vietettyä kotosalla, ja päivästä muodostuikin tosi tehokas puuhapäivä. Normaalisti olemme lähes aina viikonloppuisin olleet tontilla raivaushommissa, niin kotona on alkanut kertyä hommia rästiin. Eilen sain kuitenkin tarmonpuuskan, ja pesin mm. ikkunat. Siinä vierähti muutama tunti, mutta ai että tuli hyvä mieli (ja hiki)! Samaan aikaan mieheni teki suursiivouksen kuiva-ainekaappiin, ja heitti sieltä pois päiväyksen ylittäneitä pussinpohjia ja sai muutenkin kaapin ihan eri uskoon kuin aiemmin. Kaappiin on ollut tarkoitus lisätä yksi hyllylevy kaikki nämä viisi vuotta mitä ollaan tässä asuttu, ja nyt tuli sekin vihdoin tehtyä! Mikähän siinä onkin, että tuollaista hommaa ei saa aikaiseksi tehdä, ja sitten kun tekee, niin siihen menee ehkä kymmenen minuuttia? Kivasti saatiin kuitenkin kaappi paremmaksi!

Muutoinkin kevään aurinko (ja lähestyvä talon myynti) ovat saaneet aikaan pientä järjestelyintoa, vielä kun löytyisi sitä aikaa toteutukselle :-D Somesta olen lukenut, kuinka jotkut hehkuttavat kodin olevan nyt korona-karanteenin vuoksi siistimpi kuin koskaan. Jostakin syystä meillä homma ei toimi noin, vaan meillä on sotkuisempaa kuin ikinä! Kotikoulu ja jatkuvasti kotosalla pyörivä porukka on saanut aikaan sekasortoa enemmän kuin on ollut aikaa siivota. Toivottavasti tästäkin vielä toivutaan :-D




Lapset organisoivat pienimuotoisen virpomisen, kun askartelivat oksia ja ilmestyivät koreineen pian kysymään että saako virpoa? Otettiin samalla videopuhelu äidilleni, ja mammakin tuli virvottua samoilla vauhdeilla etänä :-)

Palmusunnuntain kunniaksi avattiin myös mämmikausi. Perheessämme on selkeä kahtiajako mämmin suhteen, osa tykkää ihan älyttömästi ja osa ei tykkää ollenkaan. Itse kuulun niihin joille maistuu, ja aaa että ♥


Ihanaa uutta viikkoa!

Parasta just nyt


Joskus itseään joutuu hieman muistuttamaan siitä, että haastavissakin tilanteissa kannattaa etsiä niitä asioita, jotka ovat hyvin. Ja että kiitollisuus on paljon kannattelevampi tunne kuin vaikkapa viha.
Päätin napata Valkoinen Harmaja-blogin Suvin heittämän haasteen, ja listasin asioita jotka on parasta juuri nyt. 


Miehen kauppareissulta tuoma tulppaaninippu koulukirjoja täynnä olevalla keittiön pöydällä. Voin kauneutta kaivatessani siristää silmiä, ja rajata röykkiöt pois, ja keskittyä kukkasiin :-) 

Nautin siitä, että aamut ovat kiireettömämpiä. Meillä varsinkin erityislapsen kanssa aamut ovat olleet aina se hankalin osuus päivästä, ja tämä osa on helpottanut nyt kotiopiskelun myötä paljon.



Uudet alut. Niitä on kaikkialla. 


Hassuttelu. Lapset keksii jatkuvasti ihan hillittömiä juttuja :-D



Puutarhan herääminen. Joka vuosi yhtä sykähdyttävää!

Jaksan nuuhkia jokaisen kukkapenkin läpi päivittäin, ja jokainen uusi kevään merkki on kuin iloinen jälleennäkeminen!



Lasten upea sopeutuminen. En ole kuullut yhtäkään valituksen sanaa, vaikka varmasti ystäviä ja opettajia on jo ikävä.

Yhteistä aikaa on tullut arkeen paljon lisää, vaikka päivisin onkin melko haastavaa saada kotikoulut ja etätyöt yhdistettyä, on yhdessäolo silti ihanaa. 



Eteisen huoneentaulun sanat. Aina yhtä ajankohtaiset.

Osa tämän hetken muutoksista tuntuu möykkynä rinnassa, mutta jossain kaiken jälkeen odottaa taas tavallinen ihana arki. Koetan pitää katseen horisontissa, ehkä sieltä se vastaranta pian pilkottaa?


Valo.


Terassikauden avaus, ensimmäiset pihakahvit. Innostuin eilen laittamaan parvekkeelle taas patjan ja pehmikkeet, ja vein pelargoniankin ulkoilemaan ja totuttelemaan kevääseen. 



Tontti. Unelma uudesta kodista elää yhä. Näen itseni tuonne asumaan, laittelemaan puutarhaa ja nauttimaan väljistä näkymistä. Nuotiopaikalle kallion juureen istumaan kesäisenä iltana. Nauttimaan hiljaisuudesta. Koetamme kerätä rohkeutta jatkaa projektia. Nautimme suuresti joka kerta päästessämme tuonne puuhaamaan raivaustöihin ja edistämään hommia edes hieman ♥


Ihanaa viikonloppua! Muistakaa huomata myös hyvä.

Puun tunnistustehtävä



Koko talven olemme pikkuhiljaa raivanneet uutta tonttiamme. Se oli ostettaessa suurimmalta osaltaan sakeaa rehevää metsää, josta ei nähnyt lainkaan läpi ja mittasuhteita oli vaikea hahmottaa. Vaikka toivomme tietyn metsäisyyden säilyvän, on puita ollut pakko kaataa osasta tonttia aika paljonkin. Osan jätämme kuitenkin luonnontilaan. Olemme edenneet vähitellen, välttääksemme tilannetta että tuli kaadettua liikaa. Koetamme säästää kauniit ja elinvoimaiset puut, jotka ovat sopivassa kohdassa tulevaa pihaa. Samalla on tullut harjoiteltua puiden tunnistamista, joka on yllättävän vaikeaa ilman lehtiä, pelkistä rungoista ja oksien muodosta.

Muutama tammi on tosi kauniita, mutta auttamattomasti väärässä paikassa. Onneksi niitä jää useita jäljellekin. Tulevan talon paikan edustalla on useamman rungon ryhmä erikoisen näköisiä puita, joita emme ole millään saaneet tunnistettua. Olen kysynyt muutamalta metsuriltakin, osaisivatko he kertoa mikä puu on kyseessä, mutta aivan varmaa vastausta ei ole saatu sieltäkään. Tontti on ollut meillä marraskuusta lähtien talven yli, eli missään vaiheessa puissa ei ole ollut lehtiä tunnistamista helpottamassa. Äskettäin tajusin ottaa tuosta mysteeripuusta muutaman oksan kotiin maljakkoon, jotta ne tekisivät lehdet antamaan meille vihjeen :-D



Puiden rungot ovat melko sileät ja vaalean harmaat. Ei kuitenkaan samaan tapaan kuin haavassa, eikä haavalle tyypillisiä kellertäviä laikkujakaan näy pinnassa. Lisäksi puun lehdistö on aika eri muotoinen kuin haavoilla, enemmän leveä kuin pysty.




Nyt, kun ensimmäiset lehdet tänään aukesivat, saivat omat epäilyni vahvistuksen: veikkaan että kyseessä on metsälehmus! Wikipedia sanoo, että nuorten puiden runko on tumma, joten se ei tässä nyt täsmää, mutta muutoin lehti ja silmut näyttävät ihan oikeilta. Luontoportin sivuilla mainitaan, että puun kukista saadaan rauhoittavaa ja tuoksuvaa teetä, ja puu houkuttelee myös hyvin pölyttäjiä joka on hyvä juttu esim omenapuiden kannalta (tosin kukinta heinäkuussa taitaa olla omenapuiden kannalta jo myöhään).


Onko siellä lukijoissa puiden asiantuntijoita, mahtaako veikkaukseni olla oikea? Vai voisiko tämä olla joku muu?

Mukavaa uutta viikkoa!


Odotetut synttärit


Ympärillä maailma velloo, mutta odotettu synttäripäivä koitti sittenkin. Pikkuneiti on laskenut päiviä jo pitkään, että kuinka monta päivää vielä ennenkuin hänellä on syntymäpäivät. Ja nyt! Kahdeksan vee ♥


Tytär alkaa olla jo aikamoinen pikkuneiti, omapäinen, taiteellinen, huumorintajuinen pieni persoona. Antaa hieman perspektiiviä myös siitä, kuinka kauan olen blogia pitänyt, koska tämän samaisen prinsessan syntymästäkin kerroin täällä, silloin kahdeksan vuotta sitten. Aika paljon on elämää mahtunut näihin vuosiin blogissa, ja erityisesti sen ulkopuolella. Alkuvuosien postauksista aika iso osa on laitettu piiloon, mutta omissa muistoissa nekin hetket toki säilyvät :-)



Juhlapäivään kuului pieni herkkuhetki oman perheen kesken. Viikonlopulle oli suunnitelmissa synttärijuhlat, yhdistettyinä molempien maaliskuun lasten yhteisinä juhlina, mutta taitaapa maailman tilanne ja koronavirus nyt vaatia niiden peruuttamista. On tämä aikamoista. Elämän pitää silti jatkua, ja itse olen päättänyt ottaa sen linjan, että en ala panikoimaan, enkä jaa aiheesta mitään facessa tai muutenkaan kanavissani, koska aihetta tulee muutenkin jo joka tuutista. Jääköön aihe siis täällä tähän, ja keskitytään muihin aiheisiin :-)



Tytön paketista löytyi piirustusvälineitä, muutama vaate, pehmeä yksisarvinen ("tää on IIIHana!") ja toivomuslahjana rannekoru joka on myös eläinhahmo. Kaikenlaista pienen tytön mielestä ihanaa siis. Äiti löysi lahjoja hankkiessa myös itselleen söpön kukkaruukun jossa on kasvot. Harvoin hairahdun tälläisiin "trendi-ostoksiin", mutta tämän kohdalla tein poikkeuksen. Kyllähän kukkaruukulle aina käyttöä löytyy, eikä hintakaan ollut paha, 3 euroa (Tigeristä) :-) Minusta nuo naamahahmot näyttävät aivan pariskunnalta, tuo ukkeli minulla olikin jo ennestään, ja nyt sen ei tarvitse enää olla yksin. Rakkautta on selvästi ilmassa ♥ 


Voikaa hyvin, älkääkä olko yksinäisiä tekään, soittakaa vaikka sille vanhalle ystävälle jolle on pitänyt aina soittaa mutta sitten se vaan jotenkin jäi ♥

Ihanaa ja kotoisaa uutta viikkoa!

Uuden talon värimaailmaa


Talofirmojen tarjousten ja niiden yksityiskohtien rinnalla täällä on pohdiskeltu kovasti tulevan kodin sisustusta ja värimaailmaakin. Toiveissa on pehmeyttä, luonnollisuutta, ja ajattomuutta. Varsinkin viimeinen on voimakas teema, en halua valintojen huutavan vuotta 2020 liian lujaa. Kuvassa väripaletti ja materiaaleja, jotka puhuttelevat juuri nyt. Ajattomuuden pyrkimys huomioiden voi olla, että laatta ainakin vielä vaihtuu, tuo on pikkuisen liian muodikas tyyli just nyt :-D Yritämme tehdä ajattomia valintoja nykyisellä tyylillä maustettuna, mutta jotain pieniä viitteitä menneeseen aikaankin saa olla mukana. Takka voisi ehkä olla pönttöuuni, lattioissa lankkulattia tai sen oloinen lehtikuusiparketti jne. Ei alleviivaten, mutta sellaisia asioita, joista pidän myös vanhoissa taloissa. Meillähän oli pitkään uuden rakentamisen rinnalla vaihtoehtona se, että jos löytäisimme vanhan hirsitalon riittävän isolla tontilla ja läheltä kaupunkia niin remppaisimme sen. Tälläistä ei valitettavasti löytynyt, mutta kyllä uuteenkin taloon voi tuoda samanlaista kodikkuutta materiaalivalinoilla, jota usein liitetään vain vanhoihin taloihin.
Sellainen huomio muuten, että itselleen on paljon vaikeampi suunnitella kuin asiakkaille! Jännä juttu, mutta uskon että ajan kanssa valinnat kirkastuvat kyllä. Tämä on varmaankin kaikille sisustussuunnittelijoille ainakin jollain tasolla tuttua :-) Asiakkailta saa usein hyvät lähtötiedot ja toiveet, mutta itselleen on vaikeampi määritellä rajoja. Kun vähän kaikki voisi olla hyviä valintoja :-D Onneksi tässä on aikaa vielä runsaasti muuttaa mieltään moneen kertaan!

Ihanaa uutta viikkoa!


Pari sanasta talon myynnistä ja uuden suunnittelusta


Aurinko tuntuu näyttäytyessään jo kumman lämpimältä. Kun sade lakkasi, tuli käytyä myös pihalla pitkästä aikaa katselemassa kevään merkkejä. Tulppaaneissa on jo 10cm pitkät varret! Aikamoista, helmikuussa jo. Vaan onhan tämä ollut tosi poikkeuksellinen talvi kokonaisuudessaankin. Nähdessäni tulppaanit, kävi myös mielessä ja mahassa pieni muljahdus. Olimme puhuneet jo aikaa sitten, että laitamme talomme myyntiin "sitten keväällä" kun kukkapenkeistä alkaa nousta jo jotakin. Ja siis se olisi nyt jo! Ehkä pakko pikkuisen pakittaa, ihan myyntikunnossa täällä ei vielä paikat ole. Varaston raivaus on sentään jo aloitettu, olen lahjoittanut tavaraa kirppareille, myynyt jotain isompia juttuja, ja ylipäätään koettanut siivota sitä. Täällä sisällä ei ole niinkään muuta, kuin toki perusteellisempi siivous ja lasten huoneiden isompi järkkääminen, eli suurin este myynnille on vielä tuo varasto. 

Meillä oli myös ajatus, että laitamme talon sitten vasta myyntiin, kun olemme saaneet uudesta talosta tarjoukset, ja on selvillä onnistuuko uusi talo ylipäätään edes budjetin kannalta ja muutenkin. Tuo vaihe on vienyt paljon enemmän aikaa kuin arvasinkaan. Ihan kaikkia tarjouksia emme ole vielä edes saaneet, osa talofirmoista ei vastannut ollenkaan, ja muutaman kanssa tuli tapaamisissa selväksi, ettei tarjouskierrosta kannata jatkaa enää heidän kanssaan. Käteen jäi hirveästi käytettyä aikaa, mutta kovin vähän järkeviä tarjouksia ainakaan tähän mennessä. Toivon kovasti, että löytyisi talofirma jonka kanssa saisimme toimitussisällön sovittua joustavasti sopivaksi, ja että hinta sekä palvelukin vielä kohtaisivat omat toiveemme. Huh, onhan siinä toki vaatimuksia kerrakseen :-D


Vilautanpa teillekin muuten äsken piirtämääni 3d-luonnosta uudesta talosta. Tämän näköistä siis haetaan, talossa on vähän samaa henkeä kuin tässä nykyisessäkin, mutta kuitenkin ihan omanlaisensa. Uusi koti tulee näillänäkymin yhteen tasoon, ja se onkin suurin muutos nykyiseen verrattuna. Ja toki se iso piha on uutta myös :-)  Mitäs tykkäätte? Itse olen ihan tyytyväinen, ehkä tuon suunnitteluun tosiaan kannatti käyttää ne lukemattomat illat ja puoliksi valvotut yöt :-D Varmasti jotain muutoksia  ja tarkennuksia malliin vielä tulee, mutta yleisilme on toivottavasti tuon henkinen.


Mukavaa viikon jatkoa!


Valofestivaali Porvoon valot


Lähdimme tänään koko perheen voimin reippaalle iltakävelylle kaupunkiin, koska kaupungissa järjestettiin ensimmäistä kertaa valofestivaali Porvoon valot. Tapahtuma oli kaksipäiväinen, ensimmäinen päivä oli eilen, ja tänään toinen. Vaikka vettä tihutti taivaalta, ja lähtemiseen motivointi oli lasten kanssa himpun haastavaa (perus karkkipäivämeininki), olen tosi iloinen että mentiin silti. Tapahtuma oli oikeasti tosi hieno, ja lapsetkin innostuivat eri pisteissä todella paljon!



Kaupungilla oli paljon väkeä liikkeellä, eikä ihmekään. Tälläinen koko perheelle sopiva, ulkosalla järjestettävä ilmainen tapahtuma on todella mukava tapa viettää viikonloppuna alkuiltaa. Ajankohtakin oli perheystävällinen, tapahtuma ajoittui klo 18-21 välille. 



Kiersimme tapahtuman runkona toimivaa valopolkua pisteeltä toiselle, ensimmäisenä oli Tuomiokirkko jossa oli myös sisällä upea esitys valoineen ja äänineen. Tämä osuus oli lasten mielestä vähän jännittävä, ja he epäilivät että kirkossa oli ehkä oikeastikin kummituksia. Lopuksi kirkon urkuparvelta näkyikin valoteknikko, ja lapsi ilmoitti kirkkaalla äännellä että huh, se olikin tuo mies joka teki ne äänet ja valot! 




Silla alla ollut "disko" sai nuorimmaisemme aivan liekkeihin. Tästä pisteestä ei meinattu päästä pois, koska lyhyestä nonstoppina pyörivästä esityksestä piti odottaa uudelleen ja uudelleen se kohta jossa on diskopallot :-D Silta oli muutenkin yllättävän upea näin valaistuna altapäin, enpä ole koskaan ajatellutkaan että siitäkin saa näin eri näköisen valoilla!



Torilla oli upea esitys jossa tanssiryhmällä oli valaistut renkaat ja hienot koreografiat. Jälkimmäinen kuva kertoo illan valokuvaamisesta paljon, kamerassani on jotakin pahasti vialla, ja illan upeat pisteet olisi ollut ihana kuvata paremminkin. Kamerasta katoaa tarkennus ja näyttö sekä etsin pimenevät. Välillä sen saa herätettyä henkiin niin, että laittaa manuaalisen tarkennuksen päälle ja laukausee kuvan "sokkona", mutta aina tuokaan ei toiminut. Laite on siis pikaisesti toimitettava huoltoon!


Porvoon valot oli upea tapahtuma, jonka toivon todella toistuvan tulevinakin vuosina!  

Kissanristiäiset, raksa ja koiran synttärit


Heipä! Taas voisin aloittaa postauksen pahoittelulla siitä, kuinka harvoin enää ehdin blogin ääreen. Jätetetään tuo aihe nyt kuitenkin vähemmälle, ja kerron vähän kuulumisia. Kuulumiset liippaa tällä hetkellä kiihtyvällä tahdilla uutta taloprojektia, ja pakko myöntää että vaikka kyseessä on jo kolmas kerta, pääsi tämä alun selvittelyjen määrä yllättämään. Siihen kai perustuu se, että ihminen voi tehdä saman virheen monta kertaa, kun ei kertakaikkiaan vaan muista, tai opi mitään :-D


Tällä hetkellä on menossa talofirmoilta tarjousten pyytäminen. Emme saaneet arkkitehtia kuvioon mukaan tarpeeksi ajoissa, joten ollaan pyydetty tarjoukset nyt omilla luonnoksillani. Tarjouspyyntö tai vastaava yhteydenotto on lähetetty nyt laskujeni mukaan kahdeksaan paikkaan, joista kuusi on talopakettifirmoja ja kaksi rakennusliikkeitä. Muutama muukin yhteydenotto oli aiemmin, mutta ne karsiutuivat jo alkumetreillä. Kaksi tarjousta olemme saaneet, viittä odotetaan, ja yksi taho ei koskaan ole vastannut yhteenkään kyselymeiliini. Eli siis seitsemän firmaa on tällä hetkellä mukana. Suosituksia talotoimittajista otan mielelläni vastaan!

Tapaamiset ja muu selvittely vievät todella paljon aikaa, mutta tämä vaihe on tosi tärkeä koko loppuprojektin kannalta. Ensimmäiset tapaamiset talomyyjien kanssa ovat vähän kuin työhaastatteluja, millainen fiilis jää, mitä he pystyvät tarjoamaan, miten halukkaita ovat ylipäätään lähtemään projektiimme mukaan. Olen ollut yllättynyt siitä, miten nihkeää väkeä on suurin osa talofirmojen edustajista! Joku ei halunnut sopia edes ensimmäistä tapaamista, toiselta joutuu pyytämään moneen kertaan että oletteko edes tekemässä tarjousta, ja yksi on ensimetreistä asti tehnyt selväksi, ettei halua tehdä yhtään ylimääräistä työtä (siis lue= ei halua piirtää viivaakaan saati tehdä tarjousta, jos emme olekaan ihan varmoja että otamme talon juuri heiltä). Pakko vetää johtopäätös, että rakennusala voi ihan hyvin, ja töitä riittää! 

Tänään oli jälleen yksi palaveri tässä meillä, ja tällä viikolla on vielä toinenkin vastaava tulossa perjantaina. Torstaina tapaan tontilla metsurin, jolta saamme toisen tarjouksen tontin raivauksesta, ensimmäisen tarjoajan tarjous oli hieman turhan korkea. Homma alkaa muistuttaa päivätyötä, mutta jossain välissä pitäisi ehtiä tekemään niitä oikeita töitäkin, mistä saa rahaa :-D



Tarjouksista suurin osa on tulossa nyt niin, että talo tehtäisi levypinnoille asti valmiiksi talofirman toimesta, ja hankkisimme/ asentaisimme pintamateriaalit itse. Tämän lisäksi pitää siis selvittää pintamateriaalien, kiintokalusteiden jne hinnat. Esimerkiksi tasoitus on kyllä sellainen homma jota en enää itse aio tehdä, eli varmaankin joitain hommia joutuisimme ulkoistamaan pinnoistakin, mutta ainakin saisin hyödynnettyä hankinnoissa omat suunnittelukontaktini ja mahdolliset alennukseni. Saapa nähdä riittääkö budjettimme näin, vai pitääkö taloa vielä pienentää. Toiveet on kuitenkin korkealla! Toki lopulliseen budjettiimme vaikuttaa myös se, minkälaisen myyntihinnan saamme tästä nykyisestä kodista, ja se selviää vasta vähän keväämmällä.


Otsikon mukaisesti viime ajat on olleet täynnä erilaisia tapahtumia ja kaikella rakkaudella "kissanristiäisiä". Huomennakin lähden Helsinkiin tsekkaamaan sisustus- ja puutarhapuolen uusia tuulia. Kaikkeen ei ehdi tai tarvitsekaan osallistua, mutta osa tapahtumista on sellaista joista oikeasti saan työhöni uutta tietoa ja kontakteja, ja toki on mukava tavata samalla tuttuja.

Meillä on tänään ihan oikeakin juhlapäivä, koska koiramme Emma täytti tänään kaksi vuotta ♥ Voin todella onnitella sekä koiraa, mutta ennenkaikkea itseäni. Selvittiin pentuajasta! Piski on ollut enemmän kuin työläs, mutta onhan lemmikistä toki valtavasti iloakin. Tässäkin asiassa oli ilmeisesti muistikuvat jo ehtineet haalistua, onhan minulla ennenkin ollut koiria mutta en silti muistanut miten intensiivistä koiran pentuaika onkaan... :-D Jospa tuokin tuosta vielä joskus aikuistuu?


Nyt toivottelen teille kaikille mukavaa viikon jatkoa, ja lupaan aina välillä käydä täälläkin huikkaamassa missä mennään. Ehkä joskus on jopa jotakin muutakin kuulumista kuin raksaa, mutta sitä en sentään uskalla luvata :-D

Hei sunnuntailta



Hei vaan, täällä ollaan yhä! Blogin historiassa ei olla taidettu näin pitkillä postausväleillä mennä vielä koskaan, mutta aikansa kutakin. Koetan silti välillä muistaa tarttua kameraan ja näppikseen, vaikka tiukkaa se tuntuu ajoittain tekevän. Edellisen postauksen jälkeen ehti päivän verran olla luntakin, siitä jäi onneksi muutama kuva muistoksi. En nyt lähde tämän talven päivittelyyn sen kummemmin, mutta onhan tämä nyt ihan kamalaa. Harkitsen vakavasti ottavani joku päivä vaan auton nokan kohti pohjoista ja ajavani niin pitkälle ettei vesisade enää ahdista vaan löytyy lunta ♥ 



Mitähän ihmettä sitä keksisi ulkoilupuuhaa lasten kanssa vesisateessa? Todettiin tänään miehen kanssa, että aika vähiin käy ideat, normaalisti helmikuun hohtavilla hangilla oltaisi vuoronperään luistelemassa, pulkkamäessä, hiihtämässä jne. Nyt sen sijaan pesen päivittäin koneellisen rapaisia ulkohousuja ja savessa lilluneita rukkasia, ja koetan motivoida lapsia (ja itseäni) ulos edes vähäksi aikaa. Äh. 


Viime aikoina suurin osa viikonloppujen ulkoiluista on vietetty uudella tontilla joko risusavotassa tai muuten vaan. Tänäänkin pyörähdimme siellä katsomassa miten talon paikka sijoittuu oikeasti vs. omat mittanauhalla tehdyt mittaukset. Aika hyvin oltiin arvioitu, maaperätutkijan gps:llä ottamat kohdat oli jotakuinkin metrin etäisyydellä omalaittamiin nurkkakeppeihin nähden. Vaikkei raksan suhteen mitään muuta konkreettista ole tapahtunutkaan, on kiva nähdä että talon paikka sentään alkaa jo hahmottumaan. Mukana olleet lapset löysivät rannasta taas hauskan leikkipaikan, ja märkyydestä huolimatta tuntuivat viihtyvän ihan kivasti (vaan oi kumpa meri olisikin jäässä..!). Viime postauksessa kerroin, että pohdin vielä nimeä tälle uuden projektin sometilille, niin nyt Instagramista löytyy projektille oma sivusto nimellä @kotisaareen :-) Tervetuloa siis seurailemaan, aikataulua en uskalla luvata, mutta eiköhän siellä jossain vaiheessa saada jo jotakin näytettävää talosta aikaan.


Kotosalla illalla koettiin vielä ihmeellinen valoilmiö, kun taivaanrannasta pilkahti aurinko juuri ennen laskemistaan. Kuinka ikävä aurinkoa onkaan ollut! Olen kertonut ennenkin, että säällä tuntuu olevan ihan isokin vaikutus minuun, ja tämä ikuinen marraskuu meinaa kyllä käydä voimille. Toivottavasti saamme lisää aurinkoa, lunta en ehkä enää uskalla edes toivoa. 

Toivotan kovasti iloa ja aurinkoa teille muillekin, ja voimia kaikille jotka kaipaavat oikeaa talvea yhtä paljon kuin minä ♥