2020 tykätyimmät kuvani Instagramissa

Instagramin puolella on ollut tapana tehdä kooste, johon kerätään vuoden yhdeksän tykätyintä kuvaa kauniiksi kollaasiksi. Ajattelin tänä vuonna koota samat kuvat myös tänne blogiin, jossa ne näkyvät vähän isompina. Yksi näistä kuvista oli otettu jo aiemmin, ja julkaisin sen vain tänä vuonna uudelleen. Suurin osa kuvista on ihan ymmärrettävästi vielä vanhasta kodista, muutimmehan aivan loppuvuodesta vasta sieltä pois, enkä ole uudesta raksakodista julkaissutkaan montaa kuvaa. 


Tässä siis vuosi 2020 lyhyesti yhdeksällä kuvalla:



Tammikuu. Pieni ripaus lunta sai iloitsemaan näkymistä. Ja olihan ne kauniit!




Tammikuu 2020, uuden raksan aloittelua.
Blogissakin kuulumisia https://talostakoti.blogspot.com/2020/01/parketin-valintaa-ja-muuta-pienta.html




Toukokuu. Kerroin Instagramissa että uusi talo tulee olemaan yksitasoinen, joka on muuten tosi mahtavaa, paitsi että sitten ei tule enää portaita. Harmi, koska portaat on niin kauniita!




Heinäkuu. Pohdinnassa lyyraviikunan katkaiseminen lyhyemmäksi, lähestyvä muutto jo mielessä.




Lokakuun ruskaa. Kuvaan liittyvä postaus blogissa: https://talostakoti.blogspot.com/2020/10/ruska-sisustuksessa.html



Lokakuu. Talon tyhjennyksen lomassa pohdintaa siitä, kuinka talot ja ihmiset tarvitsevat toisiaan. 



Lokakuu. Haaveilen lumesta vanhalla kuvalla (kuva otettu tammikuussa 2019) ja totean että tätä kuvan näkymää tulen kaipaamaan eniten tästä kodista.




Lokakuun loppu. Viimeinen lähtö talolta. Hyvästit. 




Marraskuu, ensimmäinen pieni kuvakulma uudesta kodista (koska muu asunto on ja tulee olemaankin kaaoksen vallassa :-D). Arvontapostaus kyntteliköstä.

Vuoteemme mahtui aika paljon muutakin kuin nämä Instagramissa suosituiksi nousseet kuvat. Oli Asuntomessut joka oli työssäni iso kohokohta, iloisia puutarhahetkiä ja lehtijuttukin puutarhastamme. Myös viherkasvini pääsivät lehtijutun aiheeksi alkuvuodesta. Uuden talon suunnittelu ja rakentaminen alkoi, ja oli todella isossa osassa arkeamme. Nuorin lapsi meni syksyllä kouluun, ja sen myötä meillä loppui yksi pitkä elämänvaihe aivan pienten lasten kanssa. Muutto pienempään raksa-asuntoon ja talon tyhjennys oli valtava ponnistus, se aihe näkyi kyllä kuvissakin. Muuton myötä lapsilla vaihtui koulu, ja koko maailma mullistui hetkeksi. Kesäretkiä, auringonlaskuja, leivontaa, koiran puuhia ja paljon muutakin mahtui kuvalliseen vuoteemme, ja toki oikeaankin elämään. Ensi vuonna jatketaan luultavasti aika samoilla aiheilla, kiva jos tykkäät kulkea mukana! ♥

Uuden talon raksapäiväkirja @kotisaareen https://www.instagram.com/kotisaareen/


Mukavaa vuoden vaihdetta!

Poroelämys Espoossa


Joulu sujui rauhallisesti oman perheen kesken. Ruoka oli hyvää ja sitä oli jälleen riittävästi, vaikka tänä vuonna oikein tietoisesti vähensin ruuan määrää :-D Lasten paketeista kuoriutui monta toivottua lahjaa ja ne tuntuivat olevan oikein mieluisia. Tyttären kirje joulupukille nostatti kuitenkin ennen joulua hieman hikikarpaloita otsalleni. Hän ei toivonut kuin yhtä asiaa. Rakas joulupukki, haluaisin nähdä poroja ja silittää niitä ja päästä rekiajelulle ♥ Apua!
Rekiajelu ei täällä etelässä ole oikein mahdollinen nykyään, mutta sain vinkin että porojen näkeminen sentään voisi onnistua. Ja päästiinpä lopulta silittämäänkin. Ah, kiitos vinkkaajille!


Tyttären ihana toive toteutui tänään, kun vierailimme Espoon Nuuksiossa olevassa poropuistossa, Nuuksio Reindeer Parkissa. Siellä asustaa kuusi lempeää ja kesyä poroa, ja vierailijat saivat syöttää niille jäkälää. Porot tuntuivat olevan oikein mielissään välipalastaan :-)



Kuin ihmeen kaupalla sattui tänään myös olemaan talven tähän asti lumisin päivä, joten tältä tunnin ajomatkan päässä olevalta reissulta palasimme fiiliksellä, että olisimme käyneet kauempanakin pohjoisessa!



Porojen sarvet olivat huikean hienot, ja välillä niitä käytettiin myös pieniin keskinäisiin "keskusteluihin". Yleisesti ottaen porot olivat todella lempeitä ja eläinten hoitaja kertoili kivasti erilaista tietoa poroihin liittyen. Tässäkin porukassa oli osa hoitanut sarvensa huolellisemmin kuin toiset, yhdeltä sarvet eivät olleet tippuneet välillä lainkaan mikä oli erikoista. Saimme myös kuulla poron turkin olevan toiseksi tihein kaikista eläimistä, vain jääkarhuilla on kuulema tiheämpi! Sitäkään en tiennyt että kesällä porojen sarvet kasvavat jopa 1-2,5 senttiä päivässä! Oho.




Portilta löytyi myös oikea joulupukin reki, joka oli tuotu sinne parkkiin ensi joulua odottamaan. Ajatella! Yksi lapsista uskaltautui istumaankin rekeen. :-) 



Kiva hyvän mielen päiväretki, ja tosi kivat porot! Itse olen kyllä poroja nähnyt monestikin, mutta nämä nuoremmat lapsemme eivät olleet nähneet koskaan poroa kuin kuvista. Tyttö kertoi luulleensa niitä paljon isommiksi. Kiva että saatiin toteutettua tämäkin joulun lahjatoive. Miinusta tuli oikeastaan vain siitä, että liput olivat melko hintavat meidän isohkolle porukalle (meiltä yhteensä 80e), ja siitä että parkkipaikkoja ei ollut puiston luona kuin ihan muutama (luonnollisesti täynnä niinkuin missä vaan minne pääkaupunkiseudulla menee), ja mies sai patikoida kahteen kertaan toista kilometriä suuntaansa autolle. Pieniä lapsia en olisi uskaltanut laittaa kulkemaan kapeaa tien laitaa jossa läheltä ajavat autot heitti vielä loskat kintuille, joten mies jätti meidät ensin portille ja vei sitten auton sinne lähimmälle parkkikselle eli aika kauas. Tämä ei toki haittaa jos on muutenkin menossa esim patikoimaan, ja jälkeenpäin vasta hoksasin että myös metsän kautta olisi kai ollut kivempi patikkareitti (n.1,5km) Luontokeskus Haltian parkkipaikalta poropuistolle. No, seuraavalla kerralla sitten sieltä yhdessä.

Ihanaa paluuta arkeen kaikille jotka aloittavat huomenna taas työt! Meillä lasten lomailu jatkuu, samoin itse yritän pitää ainakin osittain lomaa ensi viikon. Miehellä sen sijaan onkin jo työpäivä taas huomenna. Pitää keksiä lisää aktiviteetteja lasten lomapäiviin, laittakaa ihmeessä kommenttiboksiin vinkkejänne jos teillä on joku kiva paikka tiedossa? Sijainti lähellä Porvoota olisi toki plussaa :-)

Jouluterveiset ruskean talon raksaajilta



Joulu on jo todellakin ovella. Vielä viimeiset ruokakauppaostokset on tekemättä, mutta muutoin alkaa olla aika valmista. Tänään valmistui myös pitkäaikainen rakennusprojektimme, ruskea talo. Talo ei ole mikään arkkitehtuurin taidonnäyte, muutama virhe oli käynyt elementtitehtaalla kuistin elementtien kanssa, ja koristelutkin oli lasten mielestä vähintäänkin ankeat. Vaan siinä se nyt on :-D 

Edellisen talon rakennusaikana teimme myös pienoismallin talosta, ja se oli aika saman henkinen eli hieman liikuttava ja tosi työläs :-D Sen talon kuvan pääset kurkkaammaan täältä vanhasta postauksesta: https://talostakoti.blogspot.com/2014/12/jannitys-tiivistyy.html 

 

Oikein hauskaa joulua kaikille! Me taidetaan viettää ainakin osa joulusta tuolla kyseisen talon esikuvana olevalla raksalla, kuulema on hieman parempaa ilmaa tiedossa jotta ulkotyötkin voisi sujua. 
Voikaa hyvin ♥

Valoa kaamokseen ja raksalle. Asiaa ulkovaloista.

 Kaupallinen yhteistyö Konstsmiden kanssa



Vuoden pimein aika alkaa olla käsillä, ja se kyllä tuntuu ja näkyy. Tai siis mitään ei näy, kun on ihan järkyttävän pimeää koko ajan! Meillä on raksalla menossa ulkorakennuksen rungon ja katon teko, ja tehokas työaika jää kyllä todella lyhyeksi kun pimeässä ei hommat etene ja telineillä kiipeilykään ei ole enää turvallista vaikka laittaisi työmaavalotkin. Voi olla, että ulkorakennusta jatketaan kunnolla vasta keväämmällä. Alkuvuodesta aloitamme talossa sisäpintojen teon, tuo osuus jää siis kokonaan meille ja sitoo luultavasti kaiken vapaan ajan. Aika paljon hommaa siis tiedossa ennenkuin talo ja ulkorakennus on valmis!

Pimeydessä on ollut hyvä suunnitella taloon ja pihalle valaistusta. Tällä kertaa kun pihaa on enemmän kuin ennen, on tarkoitus laittaa myös sinne valoja. Ajatella, että meillä on vasta nyt kolmanteen taloon tulossa ekaa kertaa pihavalot! Rakennusten ulkovalaisimet ja puutarhan valaisimet tulee meille Konstsmideltä, jonka lähti mukaan yhteistyökumppaniksi. Hyvä yhteistyökumppani heistä saatiinkin, valikoima on todella laaja mistä valita, ja yhteistyö on muutenkin ollut jo antoisaa!  




Ulkovalaisimien valinta, mitä huomioida?

Ajattelin kertoa teillekin vähän ulkovalaisimien valinnastani. Kaikki lähti tietysti liikkeelle talosta ja sen tyylistä, mutta muitakin seikkoja oli mietittävä.

Ihan alkuun selvää oli vain, että valaisimien pitää olla mustat. Talomme on ruskea, ikkunat ja ovet, sekä katto ovat mustia. Ulkorakennuksessa puuosat tulevat olemaan punaiset, mutta sielläkin ikkunat, ovet ja katto ovat mustat. Näin musta oli looginen valinta seinävalaisimien väriksi, samat valaisimet sopivat kumpaankin rakennukseen. 

Seuraavaksi pohdin valon suuntaa. Nykyään suurimmassa osassa uusia taloja valitaan seiniin valaisimet, jotka valaisevat seinän pintaa pitkin ylös ja alas, tai pelkästään alas. Halusin kyseenalaistaa tämän, koska edellisessä talossamme kaipasin myös laajempaa yleisvaloa esimerkiksi terassilla. Siellä valo oli juurikin tuollainen ylös ja alas valaiseva, ja iltaisin (ison osan vuodesta) terassin valoisa alue rajoittui vain aivan seinän viereen. Terassilla ei tullut oleskeltua juuri lainkaan muulloin kuin päivällä osittain tästä syystä. Lähdin katsomaan siis seinävalaisimia, jotka valaisevat myös eteenpäin, ei pelkästään seinää pitkin. Koska kaipasin muutenkin muutosta edellisen talon valaistukseen nähden, päätin vielä rajata valaisimia niin, että katsoin vain sellaisia joissa valo ei paista ylöspäin ollenkaan. Yksikerroksisessa talossa en kaipaa valoa räystäiden aluseen jonne ylöspäin näyttävä valo käytännössä ohjautuu kun seinää ei jatkukaan enempää.



Nyt, kun mielessäni oli sekä valaisimen väri ja valon suunta, oli Konstsmiden seinävalaisimissa vaihtoehtoja edelleen todella monta. Näistä pohdin sitten mikä sopii tyylillisesti taloomme, ja siihen punaiseen lankaan jonka olen talon suunnittelussa pitänyt mielessäni. Tämä kantava ajatus on siis se, että talo on "moderni, mutta pienellä vivahteella perinteitä". Rakastan vanhoja taloja, mutta en missään nimessä halua rakentaa tästä uusvanhaa, kuten joskus aiempina vuosikymmeninä oli suosittua. Tuo vivahde saa olla aika viitteellinen. Perinnettä löytyy talon muodosta, joka on pitkän mallinen ja katto on T-muotoinen. Sisällä perinnettä tuovat moderniin sisustukseen mm. pönttöuuni ja lautalattiaa muistuttava parketti. 


Muutama loppusuoralle päässyt ehdokas. Kuvat Konstsmiden.

Kun loppusuoralla oli vielä kourallinen valaisimia, päätin otta valintoihin mukaan myös pihavalaisimet. Halusin, että pihavalaisimet olisivat samaa sarjaa seinävalojen kanssa, tai muutoin selkeästi hyvin yhteensopivat keskenään. Lopulta valintani osui Modena-sarjan valaisimiin, ja näistä alaspäin valaisevaan malliin. Samasta sarjasta löytyi myös sopivat valaisimet pihan kulkureittien varrelle.
Yksi syy valintaani oli myös vaihdettava polttimo, halusin että valaisimet ovat pitkäikäiset enkä siksi halunnut kiinteää lediä. Näihin voi myös mieltymyksen mukaan sitten valita valon sävyn esimerkiksi 3000K jos laittaa ledipolttimot.

Valittu malli Konstmide Modena. Kuvat Konstsmiden.





Valaisimien johdot on jo valmiina ulkoseinillä, mutta valaisimet kytketään vasta aivan lopuksi kun sisälläkin tehdään viimeiset kytkennät. Tämän talven pimeyteen seinävalot eivät siis vielä auta, nyt pitää käyttää työmaavaloja. Lisäksi tontilla tuo tunnelmaa ja valoa kausivalot, joita olen ripustellut jo useammankin. Tärkeimmät asiat ensin! Kaikki jouluvalotkin on Konstmiden tuotteita, ja sain ne osana tätä yhteityötä. Osaa näistä jouluvaloista pystyy muuten ohjamaan kännykän sovelluksella ja laittaa ne esimerkiksi tuikkimaan eri tavoilla. Nykyaikaa! Tässäkin asiassa taidan kuitenkin olla vähän perinteisemmän ystävä, ja säädin valot palamaan tasaisina. Johan metsän peurat ja muut eläimet säikkyvät jos yhtäkkiä pusikossa välkkyy joulukuusi rytmikkäästi :-D
Kuvasin valoja tontillä tänään lähes pimeässä (heh, yllätys), joten pahoittelut kuvien laadusta. Kuulema jouluvalomme ilahduttavat säkkipimeässä tallustavia koiranulkoiluttajia, alueella kun ei ole ihan lähellä asuttuja taloja eikä katuvalojakaan ole vielä :-)



Iloa ja valoa joulun odotukseenne! 



Joulukuun eka ja vanha tuttu diy-joulukalenteri

 


Eilen illalla vietin pitkän tovin varastona toimivassa huoneessamme etsien joulukalenteria. Minulla ei ollut muuton jäljiltä mitään muistikuvaa minne se olisi voitu pakata. Hetken jo epäilin, että tänä vuonna joudutaan poikkeamaan perinteestä, ja hakemaan kaupasta pahvikalenterit. Onneksi tuo lopulta viimein löytyi, mieheni keksi missä se oli! Meillä on ollut niin kauan kuin lapset muistavat omatekoinen joulukalenteri, jonka taskuihin sujautetaan aina joku pieni yllätys. Vaikka tänä vuonna tuntuu kaikki menevän eri tavalla kuin ikinä ennen, edes tämä pieni perinne sai nyt jatkua. Nykyinen kalenteri on versio 2.0, tämäkin on ollut käytössä jo vuodesta 2018


Joulukuun myötä aloitin myös hyasinttikauden. Joka vuosi olen koettanut keksiä jonkun uuden kivan astian tai tavan laittaa nämä esille. Tänä vuonna tässäkin piti vähän mennä rimaa viistäen, koska suurin osa astioista on pakattuna laatikoihin joita ei edes pureta (asunnon keittiö on aivan naurettavan pieni...). Raikkautta nuo tuovat aina, oli esillepano mikä hyvänsä! Poistan hyasinteista yleensä aina mullat ja huuhtaisen vielä juurakon, niin ne voi laittaa melkein mihin vain astiaan, vaikka matalalle lautaselle. Kun juurakkoa hieman pyörittää sipulin alle kiepille, pysyy sipuli ihan hyvin pystyssä ilman tukeakin. Välillä pitää vain muistaa lirauttaa pikkutilkka vettä alustalle.


Oma iso ruokapöytämme ei mahtunut tänne asuntoon, ei kokonsa puolesta, mutta sitä ei olisi myöskään saanut tuotua kapeasta U-mallisesta portaikosta yläkertaan. Se jäi vanhan talon varastoon odottamaan uuden talon valmistumista, kiitokset vielä varastointiavusta talon ostaneelle ihanalle perheelle ♥ Uudessa talossa sille on paikka ja tila varattuna, muutoinkin olemme mitoittaneet tilat olemassa oleville kalusteillemme eli uusia ei juurikaan tarvitse hankkia. Vain pesukone, kuivausrumpu ja kuivauskaappi uusitaan tässä yhteydessä, ja ne saimmekin tilattua viikonlopun alehulinoista netistä. Jännäksi homman tekee se, että ne toimitetaan nyt tänne asunnolle, eli vielä pitäisi pikkuisen tiivistää jotta saadaan niille tila varastosta :-D  


Ihanaa joulun odotusta, toivottavasti kaikille löytyy oman tuntuinen ja näköinen tapa viettää joulua tänä erikoisena vuonna! 


Terveisiä väliaikaiskodista


Heipähei!

Olemme asuneet täällä väliaikaisessa kodissa nyt pikkuisen reilun kuukauden. Koti on tosi pieni, vaikka ihan perheasunto onkin. Sata neliötä vähemmän tilaa kuitenkin tuntuu ja näkyy, ihan joka kohdassa arkea.  Tämä tuntuu silti jo kodilta ♥ Elämä jatkuu, vaikka hetkellisesti muuton jälkeen olikin sellainen fiilis että näinköhän tästä väsymyksestä enää noustaan. Pieni hetki elpymistä kuitenkin tehosi, ja nyt me ollaankin jo reippaana paiskittu raksahommia :-D 

Aloitimme viime viikolla ulkorakennuksen rakentamisen, ulkorakennus tehdään siis tälläkin kertaa omin voimin. Isäni oli auttamassa tässä alkuvaiheessa rungon pystytyksessä ja puolisoni käytti samalla viimeisiä kesälomapäiviään. Koska kaikki oli valmisteltu ja apukädet paikalla, tehtiin runkoa säästä huolimatta. Sää ei varsinaisesti kyllä suosinut, ensimmäisiä runkotolppia nostettiin pystyyn Liisa-myrskyn riehuessa ympärillä :-D Aivan tonttimme vierestä kaatui sen päivän aikana useampi iso puu, pikkuisen ajoittain jännitti jo olla ulkotöissä!


Tässä uudessa kodissa on todella paljon vähemmän ikkunoita ja valoa kuin vanhassa kodissa. Eniten jännitin kasvien kohtaloa. Toistaiseksi näyttää siltä, että totaalista joukkokuolemaa ei ole tapahtunut. Onneksi kasveilla on muutenkin lepokausi menossa, joten vähäinen valo ei ole ihan niin pahasta kuin kesällä olisi. Lyyraviikuna katkaistiin reilusti lyhyemmäksi että se mahtui muuttoautoon ja tänne asuntoon, mutta sekin tuntuisi olevan edelleen hengissä. Kirjovehka on tiputtanut eniten lehtiä, mutta sen suhteen olen toiveikas. Se on ennenkin noussut keväisin aina uuteen kukoistukseensa. 

Kasveihin liittyen olen myös joutunut tunnustelemaan kastelun tarvetta tarkasti. Vanhassa kodissa kastelumäärät tuli hoidettua jo aivan automaattisesti, mutta täällä vaarana on että kastelen liikaa kun valoa on niin vähän. Toisaalta nyt ikkunoiden alla on patterit hohkaamassa, siihenkään nämä vihreät eivät ole tottuneet. Olen yrittänyt pitää mielessäni, että mielummin liian vähän kuin liikaa. Pitäkää meille peukkuja, että ensi kesänä minulla olisi vielä jokunen kasvi jäljellä jota viedä uuteen taloon!



Pienet kasvien täyttämät (hämärät) kuvaterveiset siis täältä nykyisestä kodista! Täällä ei ole kuvauksellisia kulmia juuri lainkaan, koska nurkat kertakaikkiaan pursuavat tavaraa ja pahvilaatikoita. Pyrin tekemään karsintaa ja läpikäyntiä aina jaksamisen ja mahdollisuuksien mukaan, mutta kieltämättä silmä alkaa jo nyt tottumaan laatikkopinoihin. Eihän tätä kauan jatku, lohdutan itseäni.  Tällä hetkellä tavoitteemme on muuttaa ensi heinäkuussa. 

Laittelen jossakin vaiheessa vähän raksankin kuulumisia tänne blogiin, niitä voi toki käydä kurkkimassa jo nyt raksapäiväkirjastani jota pidän tällä kertaa Instagramissa:  https://www.instagram.com/kotisaareen/

Ihanaa joulun odotusta!


Isänpäivä meren rannalla


Ihana ja erilainen isänpäivä alkaa olla illassa. Tämä taisi olla ensimmäinen vuosi ikinä, kun olimme omalla porukalla kotona, emmekä lähteneet käymään kotiseudulla isovanhempia tervehtimässä. Samalla tämä oli ensimmäinen vapaapäivä aikoihin, kun koko lokakuu meni muuttoa tehdessä, ja vielä eilen lauantainakin meillä oli sovittua menoa. Päivän ohjelmassa olikin pitkä aamiainen, ja iltapäivästä päätimme lähteä porukalla ulkoilemaan. Suuntasimme suosikkipaikkaamme Emäsaloon, ja saman idean oli keksineet todella monet muutkin! Onneksi alueelle mahtuu hyvin, ja pääsimme valmiille hiilloksille makkaranpaistoonkin. Kahvi ja eväät maistuvat kyllä erityisen hyvälle ulkona merimaisemia ihaillen ♥


Koetin kuvata kauniita maisemia ja upeaa auringonlaskua, mutta valitettavasti kamerani on mennyt rikki. Vain muutama otos onnistui joten kuten, ja nyt vaikuttaa ilmeiseltä että kamera on pakko lähettää huoltoon. Hitaanpuoleinen postaustahti täällä blogissa jatkunee siis vielä hetken, että saadaan välineet kuntoon. 
 

Valokuvaus tuntuu kiinnostavan myös 7v nuorimmaistamme, hän ottaa tosi oivaltavia ja hienoja valokuvia ensimmäisellä kännykällään! Alimmassa kuvassa poika on ottamassa kuvaa rahtilaivasta, hyvää kuvakulmaa varten piti kivuta ihan rannan kiville asti. Oliskin ihanaa, jos hän innostuisi kuvaamaan enemmänkin, tämä on oikeasti mukava harrastus!

Reippaan ulkoilun jälkeen kotona meille miehen kanssa maittoi vielä ruuan päälle päiväunet. Se on harvinaista, mutta suotakoon näin leppoisan juhlapäivän henkeen ♥

Toivotan teillekin rentoa isänpäivän iltaa!



Vanhan hyvästely ja uuden pystytys

 
Hujahti tasan kuukausi edellisestä postauksesta täällä blogin puolella. Tuntuu, että aikaa olisi kulunut kauemminkin, kun katson edellisen postauksen ruskakuvia vanhasta kodista. Niin, se on nyt vanha koti. Olemme muuttaneet väliaikaseen asuntoon rakentamisen ajaksi, ja vaikka olen todella kokenut muuttaja, on pakko sanoa että tämä muutto oli kirkkaasti pahin kaikista. Liekkö syynä se, että talo oli isoin josta olemme muuttaneet pois, vai vain se että olimme asuneet siinä jo vuosia, mutta ai että sitä tavaraa riitti. Aina, kun luuli että nyt alkaa olla melkein kaikki, ehkä yksi kuorma vielä, niin löytyi vähintään viiden reissun edestä ajettavaa. Olen parhaani mukaan karsinut tavaroita jo kesästä asti, mutta siihen hommaan olisi pitänyt laittaa aikaa ja energiaa vieläkin enemmän! Olen myynyt kalusteita, kuskannut kuormittain tavaraa lahjoituksina kirppikselle ja heittänyt paljon ihan vain poiskin. Ja silti tämä asunto on niin täynnä ettei yhtäkään kaappia saa auki ilman että siirtää ensin laatikoita pois edestä. Ahdistavaa. Ainoa pelastava seikka tässä on se, että tiedämme tämän olevan tilapäistä. Vuokrakotimme on yli sata neliötä pienempi kuin vanha talo varastoineen, ja voitte varmasti kuvitella minkä verran tavaraa mahtuisi sadan neliön asuntoon. Niin sen verran pitäisi saada tiivistettyä! Apua. Toisaalta kun uusi talo valmistuu, on siellä taas lähes yhtä paljon tilaa kuin edellisessäkin talossa. Monet kalusteistamme viedään suoraan sinne ja niille on mietittynä paikatkin. Kaikkea ei vain voi siis hävittääkään. 


Saimme viimeiset tyhjennykset tehtyä pari päivää sitten lauantaina, ja samalla siivosimme talon loputkin osat. Siivousta oli toki aloitettu jo aiemmin, kestihän muuttomme yhteensä koko lokakuun. Silti viimeinen päivä venähti hyvin pitkäksi, ja rehellisyyden nimissä se viimeinen kuorma on edelleen pakettiautossamme. Emme ole vain jaksaneet enää purkaa sitä, eikä sille olisi kyllä täällä tilaakaan. Kunhan tässä vähän elpyy, niin pitää aloittaa taas setvimään niitä. 



Sunnuntaina luovutimme avaimet talon uusille asukkaille, ja heillä alkoikin heti samana päivänä muutto. Näin se elämä etenee. Itselläni ei yllättäen tullut juuri mitään haikeuksia kun talolta lähdettiin, voi olla että ne fiilikset tulee vasta myöhemmin? Onhan tämän muutoksen eteen toisaalta tehty työtä jo todella pitkään, tonttia aloimme etsimään kaksi vuotta sitten, ja kaupat tuosta uudesta tontista tehtiin vuosi sitten. Kun lähdimme viimeisen kerran talolta ja uusi omistaja hymyili onnellisena ovella vilkuttamassa, olin vain perinteisesti väsynyt mutta onnellinen itsekin. Tämä on hyvä näin ♥



Jottemme liikaa ehtisi käpertyä sohvan nurkkaan, alkoi heti muuton loputtua tontilla tapahtua. Eilen tuli jo ensimmäinen kuorma kattotuoleja ja tarvikkeita, ja tänään tiistaina aamulla alkoi uuden talomme elementtien pystytys. Huikeaa hommaa! Laitoimme aamulla aikaisimmat kouluun menijät matkaan ja pakkasimme aamukahvit termarissa mukaan ja suuntasimme tontille. Siellä oli jo muutama seinän pätkä pystyssä, ja pari lapsista ehti olla hetken mukana ihmettelemässä pystytystä ennen omaa koulun alkuaan. Lapsilla on koulun vaihto mennyt muuten yllättävän hyvin, ja leikkiseuraakin tuntuu jo löytyneen. Huh, sitä jännitin nimittäin ehkä eniten koko muutossa että miten lapset sopeutuu!





Talon pystytys eteni päivän mittaan aika reipasta tahtia, ja loppupäivästä ehdin napata illan hämärtyessä vielä kuvan jossa alkoi jo talon muoto hahmottua. Ihan huippua nähdä talo vihdoin oikeasti, sitä kun on pyöritetty paperilla tosiaan vuoden verran! Talo on kokonaan oma suunnittelemani, piirsin yhden ruutuvihkon täyteen erilaisia pohjia ja julkisivuja, ja lopulta parhaasta alettiin sitten jatkojalostaa taloa tarjouspyyntökierroksen jälkeen. Ja siinä se nyt on! Pientä laittoahan tuo vielä vaatii, mutta näen jo nyt että siitä tuli sellainen kuin pitikin. Ihana! Talon väriin olen myös tyytyväinen, sen valinta tuntui olevan suunnitteluprosessin aikana todella vaikeaa. Toisaalta kun päätös silloin saatiin vihdoin aikaiseksi, en ole sitä sen koommin epäillyt. Ja nättihän tuo onkin! Halusin talon maastoutuvan metsään ja olevan "männyn runkojen värinen". On se ainakin sinne päin! Sävy on nimeltään T7062. Ulkorakennus tulee olemaan punamullan sävyinen, sen rakentaminen meillä alkaakin tuossa parin viikon päästä jos kaikki menee hyvin. Ulkorakennuksen rakennamme tälläkin kerralla kokonaan itse, mutta nyt teemme myös talosta sisäpinnat kokonaan, ja ulkoverhouksestakin päädyt jäi meidän asennettaviksi kun en halunnut sitä vaakalistaa elementtien saumaan kaunista pystyverhousta rikkomaan. Eh, onneksi puolisoni on ehtinyt harjoitella panelointia jo aika paljon :-D


En ole vielä käynyt talon sisällä, kun se oli niin työmaana tänään, mutta otin ulkopuolelta kuvan jossa jo näkyy vähän värimaailmaa. Kuvassa on ulkoseinän ruskea, musta ikkunan ulkopuite sekä puun sävyinen sisäpuite. Ai että kun tykkään!

Isojen muutosten ääreltä siis tervehdys, ja täällä ollaan hengissä vaikkakin todella väsyneitä. Pysykää silti kuulolla, kyllä tämä blogikin tästä taas elpyy! :-)