kotiliesi

Terveisiä väliaikaiskodista


Heipähei!

Olemme asuneet täällä väliaikaisessa kodissa nyt pikkuisen reilun kuukauden. Koti on tosi pieni, vaikka ihan perheasunto onkin. Sata neliötä vähemmän tilaa kuitenkin tuntuu ja näkyy, ihan joka kohdassa arkea.  Tämä tuntuu silti jo kodilta ♥ Elämä jatkuu, vaikka hetkellisesti muuton jälkeen olikin sellainen fiilis että näinköhän tästä väsymyksestä enää noustaan. Pieni hetki elpymistä kuitenkin tehosi, ja nyt me ollaankin jo reippaana paiskittu raksahommia :-D 

Aloitimme viime viikolla ulkorakennuksen rakentamisen, ulkorakennus tehdään siis tälläkin kertaa omin voimin. Isäni oli auttamassa tässä alkuvaiheessa rungon pystytyksessä ja puolisoni käytti samalla viimeisiä kesälomapäiviään. Koska kaikki oli valmisteltu ja apukädet paikalla, tehtiin runkoa säästä huolimatta. Sää ei varsinaisesti kyllä suosinut, ensimmäisiä runkotolppia nostettiin pystyyn Liisa-myrskyn riehuessa ympärillä :-D Aivan tonttimme vierestä kaatui sen päivän aikana useampi iso puu, pikkuisen ajoittain jännitti jo olla ulkotöissä!


Tässä uudessa kodissa on todella paljon vähemmän ikkunoita ja valoa kuin vanhassa kodissa. Eniten jännitin kasvien kohtaloa. Toistaiseksi näyttää siltä, että totaalista joukkokuolemaa ei ole tapahtunut. Onneksi kasveilla on muutenkin lepokausi menossa, joten vähäinen valo ei ole ihan niin pahasta kuin kesällä olisi. Lyyraviikuna katkaistiin reilusti lyhyemmäksi että se mahtui muuttoautoon ja tänne asuntoon, mutta sekin tuntuisi olevan edelleen hengissä. Kirjovehka on tiputtanut eniten lehtiä, mutta sen suhteen olen toiveikas. Se on ennenkin noussut keväisin aina uuteen kukoistukseensa. 

Kasveihin liittyen olen myös joutunut tunnustelemaan kastelun tarvetta tarkasti. Vanhassa kodissa kastelumäärät tuli hoidettua jo aivan automaattisesti, mutta täällä vaarana on että kastelen liikaa kun valoa on niin vähän. Toisaalta nyt ikkunoiden alla on patterit hohkaamassa, siihenkään nämä vihreät eivät ole tottuneet. Olen yrittänyt pitää mielessäni, että mielummin liian vähän kuin liikaa. Pitäkää meille peukkuja, että ensi kesänä minulla olisi vielä jokunen kasvi jäljellä jota viedä uuteen taloon!



Pienet kasvien täyttämät (hämärät) kuvaterveiset siis täältä nykyisestä kodista! Täällä ei ole kuvauksellisia kulmia juuri lainkaan, koska nurkat kertakaikkiaan pursuavat tavaraa ja pahvilaatikoita. Pyrin tekemään karsintaa ja läpikäyntiä aina jaksamisen ja mahdollisuuksien mukaan, mutta kieltämättä silmä alkaa jo nyt tottumaan laatikkopinoihin. Eihän tätä kauan jatku, lohdutan itseäni.  Tällä hetkellä tavoitteemme on muuttaa ensi heinäkuussa. 

Laittelen jossakin vaiheessa vähän raksankin kuulumisia tänne blogiin, niitä voi toki käydä kurkkimassa jo nyt raksapäiväkirjastani jota pidän tällä kertaa Instagramissa:  https://www.instagram.com/kotisaareen/

Ihanaa joulun odotusta!


Isänpäivä meren rannalla


Ihana ja erilainen isänpäivä alkaa olla illassa. Tämä taisi olla ensimmäinen vuosi ikinä, kun olimme omalla porukalla kotona, emmekä lähteneet käymään kotiseudulla isovanhempia tervehtimässä. Samalla tämä oli ensimmäinen vapaapäivä aikoihin, kun koko lokakuu meni muuttoa tehdessä, ja vielä eilen lauantainakin meillä oli sovittua menoa. Päivän ohjelmassa olikin pitkä aamiainen, ja iltapäivästä päätimme lähteä porukalla ulkoilemaan. Suuntasimme suosikkipaikkaamme Emäsaloon, ja saman idean oli keksineet todella monet muutkin! Onneksi alueelle mahtuu hyvin, ja pääsimme valmiille hiilloksille makkaranpaistoonkin. Kahvi ja eväät maistuvat kyllä erityisen hyvälle ulkona merimaisemia ihaillen ♥


Koetin kuvata kauniita maisemia ja upeaa auringonlaskua, mutta valitettavasti kamerani on mennyt rikki. Vain muutama otos onnistui joten kuten, ja nyt vaikuttaa ilmeiseltä että kamera on pakko lähettää huoltoon. Hitaanpuoleinen postaustahti täällä blogissa jatkunee siis vielä hetken, että saadaan välineet kuntoon. 
 

Valokuvaus tuntuu kiinnostavan myös 7v nuorimmaistamme, hän ottaa tosi oivaltavia ja hienoja valokuvia ensimmäisellä kännykällään! Alimmassa kuvassa poika on ottamassa kuvaa rahtilaivasta, hyvää kuvakulmaa varten piti kivuta ihan rannan kiville asti. Oliskin ihanaa, jos hän innostuisi kuvaamaan enemmänkin, tämä on oikeasti mukava harrastus!

Reippaan ulkoilun jälkeen kotona meille miehen kanssa maittoi vielä ruuan päälle päiväunet. Se on harvinaista, mutta suotakoon näin leppoisan juhlapäivän henkeen ♥

Toivotan teillekin rentoa isänpäivän iltaa!



Vanhan hyvästely ja uuden pystytys

 
Hujahti tasan kuukausi edellisestä postauksesta täällä blogin puolella. Tuntuu, että aikaa olisi kulunut kauemminkin, kun katson edellisen postauksen ruskakuvia vanhasta kodista. Niin, se on nyt vanha koti. Olemme muuttaneet väliaikaseen asuntoon rakentamisen ajaksi, ja vaikka olen todella kokenut muuttaja, on pakko sanoa että tämä muutto oli kirkkaasti pahin kaikista. Liekkö syynä se, että talo oli isoin josta olemme muuttaneet pois, vai vain se että olimme asuneet siinä jo vuosia, mutta ai että sitä tavaraa riitti. Aina, kun luuli että nyt alkaa olla melkein kaikki, ehkä yksi kuorma vielä, niin löytyi vähintään viiden reissun edestä ajettavaa. Olen parhaani mukaan karsinut tavaroita jo kesästä asti, mutta siihen hommaan olisi pitänyt laittaa aikaa ja energiaa vieläkin enemmän! Olen myynyt kalusteita, kuskannut kuormittain tavaraa lahjoituksina kirppikselle ja heittänyt paljon ihan vain poiskin. Ja silti tämä asunto on niin täynnä ettei yhtäkään kaappia saa auki ilman että siirtää ensin laatikoita pois edestä. Ahdistavaa. Ainoa pelastava seikka tässä on se, että tiedämme tämän olevan tilapäistä. Vuokrakotimme on yli sata neliötä pienempi kuin vanha talo varastoineen, ja voitte varmasti kuvitella minkä verran tavaraa mahtuisi sadan neliön asuntoon. Niin sen verran pitäisi saada tiivistettyä! Apua. Toisaalta kun uusi talo valmistuu, on siellä taas lähes yhtä paljon tilaa kuin edellisessäkin talossa. Monet kalusteistamme viedään suoraan sinne ja niille on mietittynä paikatkin. Kaikkea ei vain voi siis hävittääkään. 


Saimme viimeiset tyhjennykset tehtyä pari päivää sitten lauantaina, ja samalla siivosimme talon loputkin osat. Siivousta oli toki aloitettu jo aiemmin, kestihän muuttomme yhteensä koko lokakuun. Silti viimeinen päivä venähti hyvin pitkäksi, ja rehellisyyden nimissä se viimeinen kuorma on edelleen pakettiautossamme. Emme ole vain jaksaneet enää purkaa sitä, eikä sille olisi kyllä täällä tilaakaan. Kunhan tässä vähän elpyy, niin pitää aloittaa taas setvimään niitä. 



Sunnuntaina luovutimme avaimet talon uusille asukkaille, ja heillä alkoikin heti samana päivänä muutto. Näin se elämä etenee. Itselläni ei yllättäen tullut juuri mitään haikeuksia kun talolta lähdettiin, voi olla että ne fiilikset tulee vasta myöhemmin? Onhan tämän muutoksen eteen toisaalta tehty työtä jo todella pitkään, tonttia aloimme etsimään kaksi vuotta sitten, ja kaupat tuosta uudesta tontista tehtiin vuosi sitten. Kun lähdimme viimeisen kerran talolta ja uusi omistaja hymyili onnellisena ovella vilkuttamassa, olin vain perinteisesti väsynyt mutta onnellinen itsekin. Tämä on hyvä näin ♥



Jottemme liikaa ehtisi käpertyä sohvan nurkkaan, alkoi heti muuton loputtua tontilla tapahtua. Eilen tuli jo ensimmäinen kuorma kattotuoleja ja tarvikkeita, ja tänään tiistaina aamulla alkoi uuden talomme elementtien pystytys. Huikeaa hommaa! Laitoimme aamulla aikaisimmat kouluun menijät matkaan ja pakkasimme aamukahvit termarissa mukaan ja suuntasimme tontille. Siellä oli jo muutama seinän pätkä pystyssä, ja pari lapsista ehti olla hetken mukana ihmettelemässä pystytystä ennen omaa koulun alkuaan. Lapsilla on koulun vaihto mennyt muuten yllättävän hyvin, ja leikkiseuraakin tuntuu jo löytyneen. Huh, sitä jännitin nimittäin ehkä eniten koko muutossa että miten lapset sopeutuu!





Talon pystytys eteni päivän mittaan aika reipasta tahtia, ja loppupäivästä ehdin napata illan hämärtyessä vielä kuvan jossa alkoi jo talon muoto hahmottua. Ihan huippua nähdä talo vihdoin oikeasti, sitä kun on pyöritetty paperilla tosiaan vuoden verran! Talo on kokonaan oma suunnittelemani, piirsin yhden ruutuvihkon täyteen erilaisia pohjia ja julkisivuja, ja lopulta parhaasta alettiin sitten jatkojalostaa taloa tarjouspyyntökierroksen jälkeen. Ja siinä se nyt on! Pientä laittoahan tuo vielä vaatii, mutta näen jo nyt että siitä tuli sellainen kuin pitikin. Ihana! Talon väriin olen myös tyytyväinen, sen valinta tuntui olevan suunnitteluprosessin aikana todella vaikeaa. Toisaalta kun päätös silloin saatiin vihdoin aikaiseksi, en ole sitä sen koommin epäillyt. Ja nättihän tuo onkin! Halusin talon maastoutuvan metsään ja olevan "männyn runkojen värinen". On se ainakin sinne päin! Sävy on nimeltään T7062. Ulkorakennus tulee olemaan punamullan sävyinen, sen rakentaminen meillä alkaakin tuossa parin viikon päästä jos kaikki menee hyvin. Ulkorakennuksen rakennamme tälläkin kerralla kokonaan itse, mutta nyt teemme myös talosta sisäpinnat kokonaan, ja ulkoverhouksestakin päädyt jäi meidän asennettaviksi kun en halunnut sitä vaakalistaa elementtien saumaan kaunista pystyverhousta rikkomaan. Eh, onneksi puolisoni on ehtinyt harjoitella panelointia jo aika paljon :-D


En ole vielä käynyt talon sisällä, kun se oli niin työmaana tänään, mutta otin ulkopuolelta kuvan jossa jo näkyy vähän värimaailmaa. Kuvassa on ulkoseinän ruskea, musta ikkunan ulkopuite sekä puun sävyinen sisäpuite. Ai että kun tykkään!

Isojen muutosten ääreltä siis tervehdys, ja täällä ollaan hengissä vaikkakin todella väsyneitä. Pysykää silti kuulolla, kyllä tämä blogikin tästä taas elpyy! :-)

Ruska sisustuksessa


Kotimme sisustus alkaa pikkuhiljaa muuttua niukemmaksi. Pari isoa muuttokuormaa on viety jo uuteen kotiin, pääasiassa vielä varaston sisältöä mutta myös harvemmin tarvittavia tarvittavia tavaroita ja muutama pienempi huonekalukin. Ritiläpenkki lähti olohuoneen ikkunan edestä, ja se innosti ottamaan kuvia olohuoneesta ruska-asussaan. Tämä talon takapäädyn näkymä jaksaa edelleen sykähdyttää kaikkina vuodenaikoina! Jos jotain olisin mielelläni ottanut täältä talosta mukaan, niin se olisi ollut tämä näkymä ♥



Keittiöstä ja olohuoneesta on kadoneet String-hyllyt ja taulut, ja seinät tuntuvat todella paljailta. Tätä hidasta muuttoa voisikin kutsua "käänteiseksi sisustukseksi", eli samalla tavalla kun aikoinaan pikkuhiljaa sisustimme taloa ja toimme sinne erilaisia huonekaluja ja sisustuselementtejä, niin nyt niitä karsitaan hiljalleen pois. Alku ja loppu ovat aika samanlaiset, tyhjä talo. Pois lähtiessä muuttokuorman mukana kulkevat kuitenkin muistot, ne kaikki eletyt hetket joista ei sisäänmuuttaessa vielä ollut tietoakaan. 



Toivotan kaikille ihanan raikkaita syyspäiviä! Itselleni lokakuu on kautta aikojen ollut uudistumisen, uusien alkujen aikaa. Vasta äskettäin hoksasin että tämäkin iso muutos osuu lokakuulle! Koska syksyn myötä usein kaipaa pientä uudistumista, käytän tänä vuonna sen energian tähän muuttoon. Vuokrakoti on aika ahdas ja osittain epäkäytännöllinenkin, mutta koska tulemme asumaan siellä todella lyhyen ajan, en anna sen häiritä. Ja onhan uuden kodin laittaminen ihan hauskaakin! Voi olla että blogin puolella tulee pientä taukoa tässä, kun vanha koti tyhjenee ja uusi on täynnä laatikoita. En ota tästäkään nyt paineita, sillä en ole pitänyt oikeastaan yhtään pidempää taukoa koko blogin kymmen vuoden historian aikana. Ehkä pieni blogiloma on siis ansaittukin? :-D Tai sitten innostun uudesta kodista niin paljon että postauksia alkaa syntyä kuin itsestään? Aika näyttäköön. Nyt kuitenkin lähden viettämään lauantai-iltaa, mitenkäs muuten kuin pakkaamalla tavaroita autoon :-D

Kymmenen vuotta ekasta talosta!

Joskus vuosipäivät on hyvä hetki katsoa hieman taaksepäin, jotta muistaa mistä on tullut. Noin yleisesti ottaen tykkään katsella mielummin eteenpäin, mutta ei muistelot silloin tällöin pahaa tee :-) Tänään tulee kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun muutimme ensimmäiseen omarakentamaan taloomme. Muuttopäivänä talo oli sisältä vielä osittain kesken, höyrynsulkumuovit repsotti osassa ikkunanpieniä, ja yläkerrasta puuttui vielä pintojakin. Pääsimme silti muuttamaan sisään, ja se oli upea juttu!  

Aloitin blogin seuraavan vuoden alussa, eli myös blogin ensimmäinen vuosikymmen tulee kohta täyteen. Osa teistä lukijoista on olleet matkassa ihan alusta saakka, terveisiä vaan äidille ja isille sekä isovanhemmille :-D Moni myöhemminkin mukaan tullut saattaa silti muistaa vielä edellisen talomme? Talossa on nykyisin eri asukkaat, ja pihapiiri on muuttunut, mutta tässä pari kuvaa siitä millaisena itse talon muistan. Se oli kiva koti, ja pikkuruiseen pihaan olin erityisen kiintynyt.




Ensimmäinen talomme oli alkujaankin jo perheellemme vähän pieni, mutta asuimme siellä silti viisi vuotta. Noiden viiden vuoden aikana perhe kasvoi vielä kahdella lapsella, ja lopulta tuli aika jolloin aloimme kaipaamaan kipeästi lisää tilaa. Kahdeksan henkeä ja vain reilu 120m2 talo ei enää vain toiminut. Vuonna 2014 hankimme tämän nykyisen kodin tontin, ja tänne muutimme vuonna 2015. Nyt, kun ensimmäinen vuosikymmen talollisena tulee täyteen, pakkaamme omaisuutta taas laatikoihin, koska ensi viikolla aloitamme muuttamisen väliaikaiseen kotiin. Näin tämä elämä kulkee eteenpäin, tarpeet muuttuu, ja asuminen saa ja pitääkin mielestäni sopeuttaa kulloiseenkin elämäntilanteeseen. Nyt kaipasimme lisää tilaa talon ympärille, vaikka itse talo tuleekin olemaan itseasiassa hieman pienempi kuin tämä nykyinen. Isoimmat lapset ovat muuttaneet maailmalle, ja porukka on nyt taas vähän pienempi, mutta puutarhaa soisi olevan enemmänkin.  

Tässä vielä muutama kuvamuisto tuolta kodista:















Hauska aikamatka selata näitä vanhoja kuvia! Siihen aikaan tuli kuvattua paljon enemmän lapsia, ja vähemmän varsinaisia sisustuskuvia. Lapset on niin pieniä vielä näissä! ♥ Tuo koti oli paljon värikkäämpi, mutta toisaalta monet huonekaluista ja esineistä on edelleen käytössä täällä nykyisessäkin kodissa. Mukavia muistoja, samalla tavalla jää tästä nykyisestäkin onneksi valtava määrä valokuvia muistoksi. Ja sitten taas pakkaamaan! :-D 

Mukavaa viikonloppua!

Puutarhasta syyskuinen kukkakimppu sekä lehtijuttu

 


Lähdin pihalta hakemaan muutamaa maa-artisokan kukkaa maljakkoon, mutta sainkin kokonaisen kimpun! Yleisilme puutarhassa on nyt jo hyvin syksyinen, melkein kaikki kasvit ovat kukintansa päättäneet. Silti kimppuun löytyi monenlaista kukkaa, ja huomasin etteivät asterit ole vielä edes aloittaneet kukintaansa. Vielä riittää siis kukkakimppukautta :-)


Maa-artisokat kurottelevat kohti aurinkoa. Näissä ei ole tänä vuonna ihan niin komea kukinta kuin joskus on ollut, mutta isoiksi nuo on kasvaneet silti taas. Kohta saa taas herkullista keittoa näistä ♥


                                                


Tilasin miehen tuomaan kauppareissultaan uusimman Kotipuutarha-lehden. Sieltäpä löytyy nimittäin tuttu naama ja puutarha! Puutarhastamme on juttua, ja samalla annan muutaman vinkkini uusien pihojen suunnittelusta ja toteutuksesta. Pian pääsemme taas toteuttamaan samoja vinkkejä itsekin, sillä huomenna aamulla aloittaa kaivinkone työnsä tontilla, ja siitä se seuraava pihakin lähtee taas muodostumaan :-)



Mukavaa uutta viikkoa!

Esittelyssä uusi tonttimme

Hei taas tänne blogin puolellekin! 


Ajattelin esitellä teille viimein uuden tonttimme. Tontilla on tällä viikolla tapahtunut paljon, kun viimeiset kaadettavista puista on kaadettu, ja risukko on raivattu pois. Ensi viikolla aloitetaankin jo maatyöt, niin tässä kohdassa oli hyvä käydä ottamassa muutama kuva tontista, maatyövaihe ei ole enää sitten kovin esteettinen :-D


Tonttimme on aivan meren läheisyydessä, ja kooltaan 2298m2. Se on muodoltaan hieman pitkulaisen kakkupalan mallinen, kaksi sivua on suoria ja suorassa kulmassa keskenään ja kolmas sitten kaartuva tien mutkaa mukaillen. Tien toisella puolella on pieni metsäkaistale, ja sen takana matala meren lahden pohjukka, käytännössä pelkää kaislikkoa ilman vettä. On siellä joskus vähän vettäkin, kuten tänään kovien sateiden jälkeen, mutta mistään avarista merimaisemista ei kuitenkaan ole kyse. Kaislikko kuhisi kesällä vesilintuja, ja näimme tuolla paljon joutsenia, hanhia, haikaroita ja kurkiparikin taisi siellä pesiä kun usein liitelivät kaislikon yllä.



Tontimme toisessa päädyssä on kallio, jonka aiomme jättää luonnontilaan. Ylläoleva kuva on otettu kallion päältä tien yli kaislikon suuntaan.


Alkuviikolla tilanne oli vielä tämä, kun metsuri oli juuri saanut työnsä valmiiksi. Olimme itse kaataneet pienempiä puita jo pitkän ajan kuluessa, vähän kerrallaan. Halusimme katsoa miten tila muuttuu, ettei tulisi kaadettua liikaa. Lopulta kuitenkin aika iso alue piti ottaa kokonaan auki, koska talon alue sekä sitä ympäröivät kulkureitit, pengerrykset, autopaikat ym vaativat kaikki maanmuokkausta ja tilaa. Tontin etuosassa taas nostetaan maan pintaa, joten sinnekään ei voinut puita juuri jättää. Vähän harmi, mutta saimme onneksi säästettyä tontin reunoille paljonkin puita, ja pihan keskelle jää lehmus, tammi ja iso mänty. Talon paikkaa jopa muutettiin aikanaan usealla metrillä, jotta saimme lehmuksen säästettyä.


Tosi ison kuusen kaataminen tuntui kurjalta, mutta se varjosti käytännössä koko toisen päädyn pihasta. Jätämme ison kannon kuitenkin paikoilleen, koetan keksiä sille jotakin mukavaa hyötykäyttöä. Lisäksi säästimme rungosta pätkiä esimerkiksi istumapenkeiksi nuotiopaikalle. Aika massiivisia penkkejä noista tuleekin! 



Lapset tykkäävät leikkiä erityisesti kallion ympäristössä. Kallion etupuolelle on tulossa suojaisa nuotiopaikka, josta uskon olevan jatkossa paljon iloa koko perheelle!


Tässä tonttia kuvattuna kalliolta, oikealla kulkee tie. Taustalla näkyy toistaiseksi ainoan rajanaapurimme työmaa harkkoineen, kivasti aika samaan aikaan rakennamme. Heillä on myös melko saman ikäisiä lapsia kuin meillä, ja muutenkin mukavan oloista porukkaa. Myös tontin takasivun taakse voi joskus tulla vielä rakentajat, mutta ainakaan tällä hetkellä sitä tonttia ei ollut kuulema tarkoituksena myydä. Tien toisella puolella maanomistaja on myös yksityinen, mutta kaislikko on jäämässä noin eli se on kaavoitettu viheralueeksi. Ensimmäinen kahnaus vastapäisen maanomistajan kanssa tulikin jo, kun koneurakoitsija oli epähuomiossa laittanut haketusta odottavan risukasan tien toiselle puolelle aukealle paikalle odottamaan, ja maat omistava henkilö tulikin ns. lankoja pitkin kovin sanankääntein. Onneksi risut ollaan viemässä heti ensi viikon alussa siitä pois. Harmillista että kävi näin, itse tiesimme kyllä että tien toinen puoli on yksityisen, mutta koneurakoitsija ei sitä ollut tarkistanut vaan oli olettanut sen olevan kaupungin maita jonne hänellä on lupa jättääkin puita tilapäisesti. No, nyt vaan peukut pystyssä että tuo jäisi ainoaksi kupruksi, ei ole todellakaan kenenkään etu jos pitää jatkossa riidellä tälläisistä asioista jotka olisi ihan vältettävissäkin.


Kallion päällä on yksi tonttimme isoista ja kauniista männyistä. Olen ehkä ennenkin kertonut, että mielestäni yksi kauneimpia näkyjä luonnossa on ilta-auringossa hohtava mänty. Onneksi kaikki isoimmat männyt sijaitsivat tonttimme reunoilla niin, että ne saivat jäädä ♥


Tässä vielä naapurin rajalta toisin päin otettu kuva, takana näkyy kallio. Tonttimme jatkuu vielä kallion taaksekin jonkun matkaa, mutta sille osalle emme tee nyt mitään. Jääköön tuo osa lasten ja koiran seikkailualueeksi. 

Tunnelmat on nyt rakentamisen suhteen jännittyneet ja odottavat. Pitkä valmisteluvaihe alkaa olla loppusuoralla, ja ihan pian siirrymmekin toteutusvaiheeseen! Ensi viikon aikana on tosiaan maatyöt alkamassa, ja siinähän tuleekin nopesti paljon näkyvää muutosta. Tulevat viikot tehdään maatöitä, perustuksia ym, ja marraskuun alussa, tasan vuosi tontin ostosta on sitten tulossa talon elementit. Ensi vuoden alkupuolella talon pitäisi olla jo levypinnoille asti tehtynä, josta jatkamme itse eteenpäin. Toki teemme tässä talon rinnalla samalla ulkorakennusta, jonka jätimme pois talotehtaan toimituksesta ja teemme itse. Ennen sitä pitää vielä kuitenkin hoitaa muutto, ja muutama muukin homma. Pitäkää meille peukkuja :-D

Mukavaa uutta viikkoa!

Suomen luonnon päivä 29.8.

Hyvää Suomen luonnon päivää!


Tiesitkö, että tänään vietettävä Suomen luonnon päivä on myös liputuspäivä? Suomesta tuli vuonna 2017 maailman ensimmäinen maa, joka virallisesti liputti kauniin luontonsa kunniaksi.


Meillä ei ole kotona lipputankoa, mutta ajattelin tehdä pienen koosteen vuosien aikana ottamistani luontokuvista. Liputan luonnon puolesta kuvillani. Olen aina ollut innokas luonnossa liikkuja, sienestäjä ja marjastaja. Nuorempana kävimme kaveriporukalla telttailemassa harva se viikonloppu, kesät talvet. Muistan eräänkin eräretken, jossa hiihdimme pitkin metsiä ja järven jäitä, ja minulla oli isoisäni leveät hikilankut suksina, ja kaverilla kepeät luistelusukset. Ei varmaan tarvise sanoa että sain tehdä hikipäässä töitä pysyäkseni perässä järven jäällä :-D Toisaalta umpihangessa leveillä suksilla pääsin letkan kärkeen tekemään latua. Tuolloin taisin olla vähän parempikuntoinen kuin nykyään :-D


Kesäisistä vaelluksista on jäänyt mieleen erityisesti lapissa tehdyt vaellukset, kirkkaat purot ja huikeat maisemat. Kauniita retkeilypaikkoja voi tosin löytää mistäpäin vaan maata. Yksi suosikkini on ollut myös Lapinsalmelta alkava alue pohjois-Valkealassa, kun asuin nuorena Kouvolassa, vietimme juuri noissa metsissä paljon aikaa. Mitenköhän sitä saisi vielä näin keski-ikäisenäkin itsensä taas metsään? Lasten kanssa ei ole tullut lähdettyä, mutta toisaalta lapsemme ovat telttailleet läpi kesän omassa pihassa :-)


Juuri nyt on oivallinen aika poimia luonnosta sieniä ja puolukoita. Mustikkaakin on vielä, ja Suomen luonnon päivän oma juhlaleivonnainen onkin mustikkapiirakka. Itsekin meinasin sellaisen tänään pyöräyttää. 





















Juhlavaa luonnon päivää kaikille! #liputanluonnolle

Lisätietoja päivän omalta nettisivulta: https://suomenluonnonpaiva.fi/