Viikonloppuloma Jyväskylän seudulla

 Kaupallinen yhteistyö: Visit Jyväskylä

Silloin tällöin tekee hyvää lähteä vähän pois kotinurkilta, ja nähdä uusia ihmisiä ja paikkoja. Minulle tarjoutui oiva tilaisuus molempiin, kun sain taannoin kutsun tulla viettämään viikonloppua Jyväskylän seudulle bloggareille suunnatulle matkalle teemalla "Ihannaiset". Matkan järjesti Visit Jyväskylä, ja meitä oli reissussa mukana vajaan kymmenen hengen porukka.

Meillä on noin kahden vuorokauden intensiiviloma, jossa ehdimme tutustua moneen upeaan kohteeseen, syödä hyvin, käydä ratsastamassa, kylpylässä ja vaikka missä! Tässäpä muutamia kuvia ja tunnelmia reissultamme, olkaa hyvät: 

Hotelli Verson aula.

Hemmottelupaketti odottamassa asukkaita Hotelli Verson huoneessa.

Kaunis seinäpaneli Hotelli Verson aamiaisravintolassa.

Ensimmäinen vierailukohteemme oli Hotelli Verso, jossa saimme maukkaan lounaan. Pääsimme kierrokselle tutustumaan hotellin erilaisiin huoneisiin ja juhlatiloihin. Ihanalta näytti hemmottelupaketti, joka odotti yhdessä huoneessa asukkaita! Hotellin sisustus on mielestäni tosi raikas, ja nappasinkin korvan taakse muutaman sisustusinspiksen omiinkin suunnittelutöihini.

Kaunis ja koskettava tarina.

Omatekoinen nahkaranneke.

Näitä oli hauska lueskella!

Seuraava visiitti oli Suomen Käsityön Museoon, jossa tirautin jo reissun ensimmäiset kyyneleet. Ylemmässä kuvassa näkyvä villapaita ja sen tarina riipaisivat jotenkin sielua myöten. Liekkö sillä osuutta asiaan, että oma puolisoni on kuuluisa siitä kuinka hän on kiintynyt tiettyyn vanhaan villapaitaansa, eikä luovu siitä vaikka se jo purkautuu palasiin? 

Museossa pääsimme myös itse käsitöiden pariin, ja saimme tehdä nahkaisia koruja. Itse tein nahkaisen rannekorun, ja osa teki korviksia ym. Aika kiva juttu, en ole kovin paljon nahkaa käsitellytkään ennen, muutoin kuin ompelemalla siitä tyynyjä tms. 

Marjoniemen tilan päärakennus.

Upea keittiö!

Tarjoilutkin oli viimeisen päälle.

Täydellinen maalaisidylli.

Aika hulppea huone!

Tilalla oli paljon hevosia.

Seuraava etappi oli Marjoniemen Tila Uuraisilla (marjoniementila.fi), ja tämä kohde jäi kyllä erityisesti mieleen. Tilalla oli upeasti kunnostettuja vanhoja rakennuksia, mahtava rantasauna, aittamajoitusta ym, mutta vanhan heppatytön mielestä parasta oli tietysti hevoset. Tilalla oli upeat puitteet, jos järjestäisi vaikka juhlia, tai haluaa muuten vaan majoittua tunnelmallisessa ympäristössä. Vierailun huippukohtana voisin mainita, että kävin pienen lenkin ratsastamassakin! Edellisestä kerrasta saattaa olla jotain kolmekymmentä vuotta, mutta ihanaa se oli silti ♥ Melkein tekisi mieli lähteä ihan tallitytöksi notkumaan jonnekin läheiselle tallille, sen verran heppakärpänen puraisi taas :-D

Maisema hotellihuoneen parvekkeelta Peurungassa.

Ruska oli komeimmillaan.

Bloggariporukkaamme.

Kaunis lokakuinen maisema.

Päivän lopuksi majoituimme Kylpylähotelli Peurunkaan, jossa nautin erityisesti huoneen ikkunasta avautuvasta kauniista järvimaisemasta. Iltasella syötiin ensin hyvin, ja osa meistä pulahti vielä iltauinnille kylpyläänkin. Aamulla oli levännyt olo, ja jaksoimme taas jatkaa reissua.

Puttipajalla.

Aamiaisen jälkeen piipahdimme Puttipajan myymälässä ostoksilla. Upeita värejä, ja erilaisia sisustustuotteita oli tarjolla vaikka millä mitalla. Puttipajan perustaja Terttu Kilpinen kertoili meille yrityksen syntytarinaa, ja ei voi kuin ihailla! Neljäänkymmeneen vuoteen on mahtunut monenlaista, siinä on itsellenikin vähän esikuvaa yrittämisestä :-) 

Jyväskylän Taidemuseon näyttelyä.

Meilläkin oli tuollainen sänky vielä edellisessä kodissa :-D

Lounaan nautimme paikallisittain legendaarisessa Kirkkopuiston Rossossa, ja todella hyvää oli! Paikka on ollut kuulema Jyväskylässä "aina" :-D Rossosta kipaisimme ihan lähellä sijaitsevaan Jyväskylän Taidemuseoon, jossa oli todella erilaisia töitä esillä. Lisäksi museon sisällä oli kuvitteellinen Oravan perheen koti 1960-luvulta. Huikea aikamatka! Taidemuseollakin pääsimme myös itse taiteilemaan, ja jokainen teki omakuvan yhdistämällä lehtileikkeitä ja piirrettyä kuvaa. Ideana oli, että koska blogeissamme käytämme muutenkin sanoja ja kuvia yhdessä, meitä haastettiin käyttämään samoja elementtejä tähän omakuvaankin. Yllätyin vähän itsekin siitä, minkälainen omakuvani oli, siinä oli riuska emäntä maatilan pihalla työntämässä kottikärryjä. Sellaisena taidan itseni oikeastikin nähdä? Ei puutu kuin se maatila :-D

Loppuilta meni toiseen hotelliin majoittuessa ja illallisen parissa, hotellimme oli Solo Sokos Hotel Paviljonki. Tämä hotelli oli minulle entuudestaan tuttu takavuosien asuntomessureissulta, ja mieleen oli jääneet jo silloin aulatilan pallotuolit sekä mukavat huoneet. Molemmat löytyi hotellista edelleen, ja ilta sekä yö sujuivat oikein leppoisissa tunnelmissa. Alkoi reissaajaa ilmeisesti jo väsy painaa, kun en illalla enää jaksanut lähteä testaamaan hotellin saunaosastoa, vaan mukava peti vei voiton jo hyvissä ajoin.

Yhteenvetona voisin todeta, että Jyväskylän seudulla on paljon nähtävää, kaupunki on näin porvoolaisesta näkökulmasta aika iso ja vilkas. Tästä reissusta jäivät päällimmäisenä mieleen Marjoniemen tila Uuraisilla heppoineen, sekä hyvä seura joka kruunasi koko viikonlopun! Kiitos daameille seurasta, ja Visit Jyväskylälle reissun järjestämisestä. Muiden bloggareiden postauksia ilmestyy myös Visit Jyväskylän Facebook-sivulle, eli sieltä voi käydä lukaisemassa. Toki siellä näytti olevan jo reissun aikana otettuja kuvia touhuistamme aiemmissa julkaisuissa.

Mukavaa viikonloppua myös tänä viikonloppuna kaikille!

Koiranpentujuttuja, mitä kuuluu Emma?

Kaupallinen yhteistyö: Musti ja Mirri

Koiranpentumme Emma on jo 7,5kk ikäinen. Pentu on kasvanut kovasti, ja käytöskin alkaa pikkuhiljaa muuttua aivan pikkupennun meiningistä vähän isomman koiran käytökseen. Toisaalta nämä walesinspringerspanielit ovat rotuna sellainen, että kovin vakavaa ja hillittyä käytöstä ei ilmeisesti ole odotettavissa aikuisenakaan :-D Emma on koko perheen mielestä tosi suloinen, vaikkakin supervilkas. Selkeästi kodissamme on ollut koiran kokoinen aukko, ja on ihanaa että se on nyt täytetty ääriään myöten pentuenergialla!

Emma tykkää metsässä juoksemisesta, pallon perään säntäilystä, ja kaikenlaisesta sekoilusta. Hän söisi tosi mielellään kaikki lasten sukat ja pikkarit, pinon halkoja, ja omenan raadot. Toisaalta oikean koiranruuan perään tuo ei juurikaan ole, ja syö sitä aika vähän. Paras kaveri on ehdottomasti hieman jörö kissamme Molli, ja kaverusten painit on hauskaa seurattavaa koko perheelle. Muutama kiva koirakaverikin löytyy, mutta muuten Emma vähän jännittää toisia koiria. Toisaalta kun jää on murrettu, ei sekoilusta ja riehumisesta sitten taas tulekaan loppua! Olen todennut, että mikään määrä liikuntaa tai riehumista ei saa tätä koiraa väsähtämään, eli todellinen duraselpupu Emma on :-) Sisäsiisteyttä opetellaan vieläkin, mutta ehkä senkin aika vielä koittaa. Kaipaan ainakin nättejä mattoja, ja nyt laitoinkin jo uhkarohkeasti yhden lattialle.

Ihan alkuviikkoina pennun kanssa oli isona haasteena pureminen, ja lapset oli usein helisemässä pienen piraijan kanssa. Meille perheen aikuisillekin taisi tulla vähän puun takaa se, kuinka kiinni koirassa piti koko ajan olla. Käytännössä jompi kumpi meistä miehen kanssa oli koko ajan vieressä vahtimassa ettei koira pääse puremaan pahasti lapsia ja heidän vaatteitaan. Silti menetyksiä tuli, ei tainut jäädä yksiäkään housunpuntteja ehjäksi tuolta ajalta ja naarmujakin saatiin. Nyt kun hampaat ovat jo vaihtuneet, on puremisen kanssakin jo helpompaa kun hampaat eivät tartu neulanterävinä enää kiinni kaikkeen, ja muutoinkin ehkä pikkuisen kehitystä on saatu aikaan jatkuvalla kieltämisellä. Haasteet vaihtuu kun pentu kasvaa, niinhän se menee ihmislastenkin kanssa!

Viime kuukausina ollaan tehty kovasti töitä hihnakäytöksen kanssa. Jossain vaiheessa aloin kuitenkin olla jo lähes epätoivoinen, koira veti kuin rekikoira hihnassa, ja lenkkeilystä ei tullut kertakaikkiaan mitään. Miten tässä näin kävi?! Jonkun opin mukaan piti aina pysähtyä, kun hihna kiristyy, jolloin emme edenneet käytännössä minnekään. Toisessa teoriassa vaihdetaan aina suuntaa, ja tässä lopputulos oli aika sama. Pyörimme lähtökuopissa, ja hihnan molemmat päät turhautuivat pahasti. Olin jo menossa ostamaan kaikki mahdolliset vedonestovaljaat ja systeemit viimeisenä oljenkortena, mutta kun meille tarjoutui blogiyhteistyön tiimoilta mahdollisuus kokeilla Mustin ja Mirrin uusien hyvinvointipalvelujen alla tarjottavaa koiranpennun VIP-koulusta, tartuin tarjoukseen mielelläni! Eräänä syyskuun päivänä ajoimmekin sitten Espooseen Suomenojan Mustiin ja Mirriin saamaan ihan yksityistunnin.

Koulutuksessa kävimme läpi muutamia niksejä joilla saisimme kontaktia parannettua lenkkeilytilanteissa, ja samalla otettiin käyttöön naksutin jonka perusteet kouluttaja opetti meille ihan kädestä pitäen. Olin sellaisesta toki kuullut, mutta ajatellut alkuun että ei ole mun juttu, ei sitä kuitenkaan sitten muista ottaa mukaan jne. Vaan kas, ihan näppärähän se onkin, heti kun vaan keksii että miten saa kädet riittämään lenkillä, kun on pideltävänä hihna, naksutin, namit palkitsemiseen ja kakkapussi täytteineen :-D Toisaalta kun koulutettavana on koira, jota kiinnostaa ulkona kaikki mahdollinen muu enemmän kuin ne namit, ei tuokaan ole ihan suora oikotie onneen ollut. Pientä editystä on kuitenkin tapahtunut tässä parin viikon aikana, ja nyt voi jo kuvitella käyvänsä koiran kanssa oikeasti lenkillä. Jo tuon takia käynti kouluttajalla siis ehdottomasti kannatti! 

Isona apuna on olleet myös uudet Rukka:n valjaat, ja hihna joka vähän joustaa. Jousto antaa taluttajan olkapäälle hieman armoa, ja samalla säntäilevälle koiralle etukäteisvaroituksen ennenkuin hihna on täysin kireällä. Täydellistä seuraamista en koiralta edes vaadi, tuo lenkkeilyn rauhoittuminen jatkuvasta pysähtelystä ja EI:n hokemisesta on meille jo täysi voitto. Rehellisesti sanottuna meidän lenkkeily ei ole vieläkään mitenkään kaunista katsottavaa, koira kaahaa ees taas eikä vierellä sipsuttelusta ole tietoakaan, mutta pääasia että jotain liikuntaa saadaan. Lähtötilanteen huomioiden parannus on ollut kuitenkin selkeä! Lisäksi sopivat valjaat ovat paljon mukavammat veturille kuin aiempi panta, niin lenkkeily on koirallekin miellyttävämpää. Valjaiden sovituksen tärkeys kävi muuten hyvin ilmi, kun kapealle koiralle vasta kolmas malli oli oikein istuva. Kannattaa siis ottaa koira mukaan valjasostoksille!

Kaikenkaikkiaan Emma on tosi kiva ja peruskiltti koiranpentu, joka oppii koko ajan paremmin talon tavoille. Niinä vuosina, kun meillä ei ollut koiraa, kaipasin sitä riemua mikä kotona on aina vastassa, olit sitten kuinka lyhyen ajan tahansa poissa. Emmasta saa aina seuraa kaikkeen mitä tekee, oli se sitten pihahommia tai pyykkien laittamista koneeseen. Koiran naama on varmasti välissä :-D Työskennellessäni tietokoneella koira on kelpo toimistokoira ja makaa jaloissani lämmikkeenä. Ja onhan tässä nyt toisella se tärkeä tehtäväkin täytettävänään, olla se ihmisen paras ystävä. Sitä ystävyyttä meillä onkin tarjolla nyt runsaasti, ja toivottavasti vielä vuosia ja vuosia eteenpäin. ♥

Mustin ja Mirrin hyvinvointipalveluihin liittyvä pentukoulutus on tällä hetkellä tarjolla Espoon Suomenojalla sekä Lahden myymälässä, ja lähiaikoina toiminta laajenee muuallekin. Koiranpennun Vip-koulutuksessa räätälöidään sisältö aina perheen ja koiran mukaan, eli olipa pulmana mikä hyvänsä pennun kanssa, tuolta saa varmasti hyviä vinkkejä. Lisätietoja hyvinvointipalveluista ja esimerkiksi aiemmin käymästämme Trimmis Pet Spa:sta löytyy Mustin ja Mirrin nettisivuilta. 

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Sisustaja koirantarvikekaupoilla

Kaupallinen yhteistyö: Musti ja Mirri

Koiranpentu on ollut meillä nyt vajaan kaksi viikkoa. Ihanaa ja kamalaa! :-D Vaikka minulla on ollut koiria nuorempana ennenkin, oli ehkä kuitenkin päässyt vähän unohtumaan kuinka työlästä ja intensiivistä tämä alun pentuaika onkaan. Toisaalta pennusta on valtavasti iloa, ja sen toilailuja on enemmän kuin hauska seurailla! Mitäpä siitä, että ulkona saa rampata parikymmentä kertaa päivässä, ja siitä huolimatta pissaa on lattioilla päivittäin. Sanomalehdillä vuorattua lattia pitää pyyhkiä usein, jos ei muuten niin lehdistä irtoavan painomusteen takia. Joopajoo, valkoinen lattia on edelleen mielestäni ihana, mutta... Pienet piraijan hampaat iskeytyy jatkuvasti jonkun pahaa-aavistamattoman nilkaan, ja toisaalta pentu on maailman ihanin ja pehmoisin paijattava. Koiranpennun koulutus on myös yllättävän palkitsevaa, niin helposti pentu tuntuu oppivan asioita, ainakin kun makupalat on sopivan herkullisia.

Toinen asia, joka tuli osittain yllätyksenä oli se, kuinka paljon tavaraa ja muutoksia sisustukseen koira "tuo tullessaan". Onhan se tietysti niin ihmislastenkin kanssa, että yhtäkkiä koti täyttyy erilaista uusista huonekaluista ja tarvikkeista joita pienen hoito kaipaa. Meillä kun ei ole koiraa ollut aikoihin, voi olla että koko koiriin liittyvä lifestyle on sinä aikana vähän muuttunut kokonaisvaltaisempaan suuntaan. Lemmikkeihin halutaan nykyään panostaa ja on hyvä että valikoimaakin silloin on. Ei silloin edellisten koirien pentuaikoina edes ollut tarjolla niin paljon kaikenlaista kuin nykyään! Toisaalta siitä on kyllä aikaakin niin kauan, lähes parikymmentä vuotta, että onko tuo nyt ihmekkään että muutoksia on ehtinyt tulla.

Koiranpennun tarvikkeet 

Pentua varten hankittiin etukäteen vain aivan välttämättömät, nekin vain ensimmäiset mitkä satuin löytämään. Ajatus oli, että hankitaan sitten sitä mukaa, kun huomataan mitä kaivataan. Vaan aika paljon pitääkin olla heti alkuun kaikenlaista tarviketta! Koiran peti on näkyvimmin esillä sisustuksessa, ja siinä kehitimme väliaikaiseksi ratkaisuksi esikoisemme äitiyspakkauslaatikon. Pahvilaatikosta tehty peti on toiminut hommassaan periaatteessa hyvin, vaikkei se puoliksi revittynä kovin kaunis enää olekaan. Sen uusiminen pian oli alusta asti selvää. Aika nopeastikin tämä ja moni muu tilapäisratkaisu alkoi kivistämään esteetikon silmiä, ja nyt olen vakaasti päättänyt palauttaa kodin normaalimmaksi (lue: viihtyisämmäksi), ainakin niiltä osin kuin se on mahdollista. Alun sekalaisia mattoja kaikkialla- tyylistä on nyt siirrytty lähes matottomaan tyyliin. Totesin, että pentu pysyy kyllä pystyssä, ja lattiaa on huomattavasti helpompi siivota kuin mattoja. Silmäsärkykin väheni puoleen, kun kaikenkirjavat matot viikattiin pesun kautta takaisin varastoon. Ehkä vielä joskus pääsen jatkamaan normaalia sisustusbloggaamistakin? :-D

Koiran pahvipedin tilalle tarjoutui kaivattua helpotusta, kun saimme Emma-koirallemme ikäänkuin kummeiksi Musti ja Mirri-ketjun, ja sovimme yhteistyöstä. Kävimme tämän yhteistyön tiimoilta yhdessä koiran kanssa ostoksilla, ja pääsin valitsemaan heidän valikoimastaan sisustukseen sopivia vaihtoehtoja pedistä ja muistakin tarpeellisista tarvikkeista. Valitsin koiranpennulle omaksi paikaksi heidän valikoimastaan tyylikkään neliön mallisen nahkakahvallisen pedin. Tykkään erityisesti siitä, ettei se näytä niin alleviivaavasti koiranpediltä. Vastaavia lattiatyynyjä voisi olla meillä muutenkin, esimerkiksi poikien pelailuja varten. Muitakin nättejä ja moneen sisustukseen sopivia vaihtoehtoja oli kivasti esillä myymälässä. Näissäkin mielikuvani oli selkeästi vanhentunut, kun muistelin koiranpetien olevan aina sellaisia kirjavin koira- ja luukuvioin kuvitetusta kankaasta tehtyjä, ja vähintäänkin rumia. Nyt pedit olikin tyylikkäitä, ja moneen makuun sopivia! Nyt toivon kovasti, että peti säilyisi mahdollisimman pitkään ehjänä tuholaisen käsittelyssä...   

Lelujakin hankimme pari uutta, iso luun muotoinen tuntuu olevan mukava retuutettava, mutta koiran selkeäksi suosikiksi nousi kuitenkin jalkapallo. Yksinkertaisuus kunniaan! Lisäksi ulkoiluun löytyi värillisiä tennispalloja, se on hyvä että erottuvat heinikosta ja naapureiden tavallisista tennispalloista. Koiran kuppi on keittiössä aina esillä, ja siihenkin löytyi kivasti sisustukseemme sopiva vaihtoehto; mattamusta kumialunen kupin alla suojaa lattiaa, ja itse vesikuppikin on ulkopinnaltaan musta. Ruokailupuolellekin saatiin täydennystä, koska Musti ja Mirri myy ruokaa jota pennun kasvattaja suositteli käytettäväksi. Samaa Golden Eagle-ruokaa oli tarjoiltu pennuille jo ennen meille tuloa, eli se oli koiralle tuttua ja turvallista, vaikka kaikki muu melkein ympärillä muuttuikin. Koulutuksessa on tällä meidän hurjan pitkällä viikon kokemuksella havaittu hyviksi Natures Menu merkin makupalat, ja niitä kuluukin aika vaudilla. Täydennys tuli siis tarpeeseen.

Ulkoilutarvikkeet päivitimme myös paremmiksi, niiden ensimmäisten kunhanonvaanjoku-hihnan ja pannan tilalle. Aiemmassa pannassamme oli sellainen vyönsolki-systeemi, ja kiireessä ja kovassa pissahädässä meinasi aina mennä hermo niin koiralta kuin omistajaltakin. Nyt hihnaan on liitetty pikalukollinen säädettävä panta. Lisäksi otimme testiin noutajahihnan, ja se onkin nyt ollut tosi näppärä näissä pikalähdöissä, kun erillistä pantaa ei tarvita. Koira sujahtaa hihnaan kuin ajatuksen voimalla. Kaulaosassa on onneksi myös säädettävä stoppari, eli hihna ei pääse kiristymään liikaa, sellaisia muistan nähneeni silloin ennenvanhaan. Panta ja hihna on merkiltään Rukka, ja olin yllättynyt että löysin lemmikkikaupasta tutun merkin. Meillä Rukat on olleet tähän saakka kuravaatteita lapsille :-D Vielä kun saisi päivitettyä omat ulkoilukamppeensa ajan tasalle, niin kylläpä meidän kelpaa tallustella pellon laitaa!

Näiden uusien hankintojen lisäksi ennestään koiralla on ollut toki kynsisakset, harja, kakkapusseja, aitaus rajamaan minun viherkasvit, autoboksi ja paljon muuta. Pennun ensimmäisistä hankinnoista on muuten Mustin ja Mirrin sivuilla ihan näppärä lista, ja saman listan saimme vielä myymälästäkin paperisena käteen muistilapuksi. Valitsemieni tuotteiden lisätietoja löytyy aina nimen alle upotetun linkin takaa, Mustin ja Mirrin sivuilta. Jos lemmikkitarvikkeiden hankinta on ajankohtaista, kannattaa liittyä mukaan myös Mustin ja Mirrin Kaveriksi myymälässä, liittymisetuna saa -10% ensimmäisestä ostoksesta, ja jatkossakin monenlaista kivaa ja hyödyllistä etua!

Kunhan pentu vähän kasvaa, menemme vielä uudelleen vierailemaan paikallisessa Musti ja Mirri-myymälässä, ja tutustumme siellä tarjottaviin palveluihin lähemmin. Tiesitkö, että myymälöissä on myös trimmausta, pesuja, pentutreffejä ja vaikka mitä muutakin? Minä en tiennyt!

Oikein mukavaa ja keväistä viikonloppua kaikille! 

Kevään ja koiran odottelua, sekä Kevätmessujen lippuja arvonnassa

Yhteistyössä: Messukeskus

Paluu arkeen koitti pääsiäisen jälkeen, ja viikko onkin lähtenyt vaudilla käyntiin. Tajusin vasta eilen, että tosiaan, meillä on enää pari päivää aikaa hankkia välttämättömyydet tulevaa pentua varten. Sain kuin sainkin ostettua jonkunlaisen remmin ja hihnankin. Seuraavaksi aletaankin kai rullaamaan mattoja varastoon :-D Pikkuisen jopa jännittää, miten sitä taas kaikkien vuosien jälkeen osaakaan koiraa kasvattaa? Vaan onhan se ihanaa, ja varmasti palkitsevaakin, jahka alun piraija-vaiheesta päästään yli.

Ulkosalla ei näytä kovinkaan keväiseltä, tai edes siltä että kevät vielä olisi lähimainkaan. Silti päivällä aurinko onneksi jo lämmittää hyvin, ja terassilta on lumet jo melkein sulaneet. Hetkeksi meinasi kyllä usko loppua, kun maanantaina satoi tosi paljon lunta lisää niiden edellisten paljojen päälle... Vaan kyllä se sieltä. Tänään jo pilkahti aurinkokin taas.

Kevättä on tarjolla onneksi pieni annos etukäteen, kun ensi viikolla on taas odotetut Kevätmessut Helsingin Messukeskuksessa. Olen ollut messujen vakiokävijä jo vuosia, ja aion mennä tänäkin vuonna sekoamaan hetkeksi :-D Saan myös arpoa teille Messukeskuksen tarjoaman kahden lipun paketin messuille, ja arvontaan voit osallistua jättämällä kommenttilaatikkoon jotain keväisiä terveisiä, kehitysehdotuksia tai mitä nyt tuleekaan mieleen :-) Liput toimitetaan sähköpostiin, eli jätäthän jonkun yhteystiedon jos voitto osuu kohdallesi! Arvontaan voi osallistua sunnuntai-iltaan klo 21.00 saakka, ja ilmoitan voittajan maanantaina 9.4.

Kevätmessut 12.-15.4.2018
Messukeskus, Messuaukio 1, 00520 Helsinki

Olohuoneessa on keväistä joulun alla

Kaupallinen yhteistyö: Lumilapset ja Nopsupopsu

Lähestyvä joulu tuntuu ja näkyy missä vain kulkeekaan. Meillä kotona ei kuitenkaan ole vielä kovinkaan jouluista, muutamia valoja lukuunottamatta. Tälläisenä ilmanpuntari-ihmisenä kaipaisin myös jouluista säätä ikkunan taakse tuomaan lisätunnelmaa. Kun pihalla lämpötilat pysyy plussalla ja vettä paiskoo aamusta iltaan, on siitä jouluinen tunnelma aika kaukana. Itseasiassa sään perusteella voisi hyvin kuvitella, että nyt onkin jo kevät. Keväästä pidän kyllä, silloin vastaava sää on lupaus ihan kohta kukkapenkistä pilkistävistä tulppaaneista, lämmöstä ja valosta. Jospa siis vaihdankin katsantokantaa, ja alakin jo odotella kesää? Silloinhan hommaan tulisi positiivisempi vire! Usein olen miettinyt, että kunpa en välittäisi niin säistä, pääsisi ehkä helpommalla. Toisaalta, kun koko kotimme on rakennettu sillä ajatuksella, että vuodenajat ja säät ovat sen osana ja tuovat kausittaiset väritkin sisustukseen, niin on vaikea olla huomaamatta millaista säätä pihalla pitelee.

Kotimme sisustus on jo aika hyvin loksahtanut muuten paikalleen, mutta olohuoneemme on elänyt jo jonkin aikaa muutoksen tilassa. Sitä on pyöritetty jos johonkin suuntaan, ja pieniä hankintojakin on viimeaikoina tehty. Varsinaista joulutunnelmaa ei sielläkään nyt ole, ainakaan koristelun muodossa. Ehkä joulukuusi tuo vasta sen todellisen joulufiiliksen? Saisko sen jo kohta laittaa? Itsenäisyyspäiväksi ostetut valkoiset tulppaanit saavat kevätfiiliksen vain vahvistumaan, samoin sohvan aiempaa mustavalkoisemmat tekstiilit. Tekstiilit ovat muuten tuttua kuosia, kangas on painettu taiteilija Virpi Mäkisen maalaamasta koivukuosista, ja siitä on toteutettu LUMO-tuotemerkin alla sekä sisustustekstiilejä, että vaatteitakin. Meillähän on Virpin maalama koivutaulu, sekä pari muutakin hänen akustiikkateostaan kotona.

Nautin nyt hetken ainakin vielä tästä olohuoneen keväisestä värityksestä, se tuntuu mukavan raikkaalta. Yksi joulutähti vaikka pöydälle ja joulukuusi huoneeseen, ja tunnelma onkin jo ihan toinen. Jouluna voi kotona olla oma värimaailmansa, ja sen jälkeen on tiedossa taas pientä päivitystä kevättä kohti, kun alkuvuodesta olohuoneeseemme tulee pitkään haaveiltu isompi sohva! Mukava ajatus, että melkein koko porukka mahtuu sitten yhtä aikaa sohvalle. Siinä vaiheessa voi myös ihan oikeasti jo alkaa odottelemaan kevättä, ellei sitten saada kunnolliset hiihtosäät vielä siihen mennessä.

Nämä uudet koivutyynyt ja torkkupeitto* ovat Nopsupopsun ja Lumilasten yhteistyönä syntyneet. ja myynnissä molempien verkkokaupoissa. Tuotteet valmistetaan Suomessa ja materiaaliltaan ne on 100% luomupuuvillaneulosta. Saan tarjota lähestyvän joulun (ja vähän keväänkin) kunniaksi teille lukijoilleni alekoodin, joilla saatte LUMO-tuotteista -20% alennuksen, koodilla LUMO. Koodi on voimassa 16.12.2017 saakka.

www.lumilapset.fi

www.nopsupopsu.fi

*tuotteet saatu blogin kautta

Helpotusta arkiseen pulmaan nimeltä märät lapaset

Kaupallinen yhteistyö: REJ Design

Ollaan taas siinä vaiheessa vuotta, kun märkiä lapasia ja kastuneita kenkiä riittää joka päivälle. Kuopustamme siteeraten: kura on mun lempparia! Lapsiperheen arjessa monikin päivän käänne kiteytyy välinehuoltoon ja sen toimivuuteen. On kiireisiä lähtöjä päiväkotiin ja kouluun, ulkoilun jälkeisiä hiekkaisia haalarikasoja eteisen lattialla ja hikisiä harrastusvälineitä. Jo aiemmassa Arkiaamujen pelastajat-postauksessani kerroin, kuinka aamustartit nopeutuivat muutamalla ratkaisevalla minuutilla, kun laitoimme pipoille ja hanskoille omat pikkukaapit arkieteiseen eikä niitä enää tarvinut etsiskellä ympäriinsä. Tuolloin jäi kuitenkin ratkaisematta se, minne ne samat hanskat laitetaan silloin kun tullaan ulkoa märillä kamppeilla sisään? Nyt on tuokin pulma saatu ratkaistua!

Kaappi vaihtui kuivaimeen

Alunperin kodinhoitohuoneeseemme piti tulla kurapisteen viereen kuivauskaappi hieman päiväkotien eteisten tyyliin. Asuttuamme talossa jo lähemmäs kaksi vuotta, olemme kuitenkin huomanneet että paikka oven vieressä johon kaappia olimme kaavailleet, onkin sille aivan liian ahdas. Kulkeminen kodinhoitohuone/arkieteisen ja muiden kodin tilojen välillä olisi muuttunut hankalammaksi. Paremman ratkaisun puuttuessa märkiä haalareita ja hanskoja on kuivatettu tähän asti kylpyhuoneen lattialle levitettynä lattialämmön päällä. Tässä ratkaisussa kylpyhuoneen lattialle päätyi myös aika paljon vaatteista karisevaa hiekkaa, ja pikkuhiljaa alkoi epäilyttämään mikrosementin kesto, ja että naarmuuntuuko sen lakkapinta pidemmän päälle pilalle. Jotain piti siis keksiä! Ja kas, maailmankaikkeuden postimyynti kuuli tilaukseni, ja johdatti minut mutkan kautta tutustumaan kotimaiseen pyyhekuivaimia valmistavaan yritykseen nimeltä REJ Design.

Olin toki kuullut pyyhekuivaimista eli niinsanotuista rättipattereista ennenkin, mutta kaiken rakentamiseen liittyvän kohkaamisen keskellä ei mieleeni ollut tullut tälläinen vaihtoehto ollenkaan. En osaa sanoa mistä moinen johtuu, mutta onneksi tämän asian sai korjattua vielä jälkeenpäinkin! Kuivaimia on sekä vesikiertoisina että sähkötoimisina tarjolla. Jos patteri olisi tullut mieleen jo siellä rakennusvaiheessa, olisimme luultavasti päätyneet asentamaan vastaavan vesikiertoisena, mutta nyt kuivain pääsikin tuuramaan sitä hankkimatta jäänyttä kuivauskaappia ja hoitaa homman vielä tyylillä! REJ Designin valikoimassa oli monenlaisia malleja ja kokoja kuivaimista, ja sopivimman löydyttyä saa mittojen lisäksi myös värin valita ihan itse. Sisustajan unelma! En usko että valitsemani mattamusta yllättää ketään minua tuntevaa, mutta toisaalta harkitsin myös kirkkaan keltaista, ja hetken jopa vihreää. Mustana patteri jatkaa kuitenkin rappusten pinnakaiteiden kanssa samaa muotokieltä, ja muutoinkin musta nyt on vaan tyylikäs väri :-D Pientä irroittelua sain ulkoasuun ottamalla lapaspidikkeitä eri värisinä. Arkisetkin jutut on paljon mukavampia, kun niihin löytyy esteetikonkin silmään sopiva ratkaisu ♥

Tilasin meille mallin nimeltä Tango, kapeana ja korkeana sillä sai hyödynnettyä pienen tilan tehokkaasti. Poikkipinnoihin ripustettavilla lisävarusteilla saa kuivainta käytettyä monenlaiseen kuivaamiseen. Hanskoille on omat koukkunsa, ja pienellä irroitettavalla hyllyllä saa lisää ripustustilaa tai paikan jollekin isommalle esineelle, esimerkiksi pesussa olleelle lapsen unikaverille joka pitää saada pian kuivaksi patterin lämmössä. Takit ja haalarit saa ripustettua kuivumaan henkareissaan poikkipinnoihin. Minulle tuotteen kotimaisuus on estetiikan ohella tärkeä lisäpointti, ja myös se, että olen nähnyt kuinka niitä valmistetaan, minkälaisissa oloissa, ja ketkä. Terveisiä ja kiitokset siis Järvenpäähän tekijöille :-)  

Kevät etenee niin vauhdilla, että pian lapaskausi on enää muisto vain, ja siirrytään terassin lämpöön, rantakeleihin ja uikkareiden kuivaamiseen. Sitä odotellessa :-)

Ihanaa viikon jatkoa!