Yo

Meillä juhlittiin eilen esikoisen ylioppilasjuhlia. En voi uskoa, että oma lapseni on ylioppilas! Tai siis toki voin, mutta se tuntuu niin upealta että sitä on jotenkin vaikea vielä sisäistää. Tunnelma on onnellinen ja samalla haikea. Poika lähtee pian opiskelemaan ja ensimmäinen lapsonen pitää saatella omilleen, tuonne maailman tuuliin. Ei voi kuin toivoa, että repussa on oikeanlaiset eväät ja että poika pärjää! 

Tarjoilut koostui aika perinteisistä herkuista. Oli voileipäkakut ja täyskärit, tosin täytekakku oli teemaan sopivasti puku eikä siltäosin ihan perinteinen :-) Moni osallistui tarjottavien tekoon, ja siellä oli niin anopin, sukulaisten kuin ylioppilaan itsensäkin leipomuksia. Itselleni ei jäänyt kuin raparperipiirakan, hedelmäsalaatin ja ruisnaposteltavien teko. Muuten hommaa kyllä riitti, sitä ei varmasti tajuakkaan ennenkuin vuoro osuu omalle kohdalle, että miten iso työ yo-juhlien järjestämisessä onkaan! Jos ottaa vertailukohteeksi kotona järjestettävät häät, niin ehkä siitä saa hieman mittakaavaa ;-)  Onneksi sain apua myös juhlien ajaksi keittiöön, niin ei mennyt päivä keittiössä hääräämiseen. Iso kiitos siitä vielä "henkilökunnalle"!

Juhlat on nyt tosiaan onnellisesti ohi, vaikka monenlaista draamaa viikolle osuikin. Perheeseen iski nimittäin juhlien alusviikolla sekä flussa että vatsatauti. Näistä johtuen osa perheestä piti kiikuttaa anoppilaan evakkoon juhlien ajaksi, etteivät olisi olleet lisäämässä tartuntariskiä. Harmitti kyllä todella, jos noin lievää ilmaisua voi tässä käyttää... Tarjoiluja jäi ihan kauheasti yli, vieraita ei tullut läheskään niin paljoa kuin olimme ehkä olettaneet. Emme lähettäneet varsinaisia kutsuja lainkaan, koska perinteisestihän ylioppilasjuhlat ovat avoimet ja sinne voi poiketa ilmoittamatta. Ehkä nykypäivän ihmiset ovat niin kiireisiä että jos ei ole erikseen kutsuttu, ei malteta lähteä? Olin toki ilmoitellut esimerkiksi ystävilleni fb:ssä useaan otteeseen, että meillä on yo-juhlat, tervetuloa vaan. No, tietääpähän mitä meillä syödään seuraavan viikon, tiukka kakkukuuri tiedossa :-D Ja onhan näitä juhlia tiedossa vielä vastaisuudessakin, saamme siis harjoitella tarjoilujen mitoittamista vielä monet kerrat! :-)

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille, ja hyvää lomaa koululaisille!

Juhlat lähestyy

Yo-juhliin on enää viisi päivää. Seinään on teipattu lista tehtävistä asioista tässä viikolla, ja vielä erikseen oma lista perjantaille. Perjantain lista on pelottavan pitkä.

Yhden asian sain sentään viivattua listasta yli, kun sain tänään tehtyä pikkupimulle mekon. Tulee kyllä kalliiksi nämä kemut, mutta ainakin tuon yhden mekon sain tehtyä pienemmällä budjetilla. Siihen löytyi materiaali marimekon kilohintaisesta pala-laarista, ja pientä luovuutta käyttäen sain alle 30cm suikaleet riittämään mekoksi asti. Taisi ollakin ihan ensimmäinen ompelus koko tänä vuonna, kovin oli päässyt pahasti ompelukone pölyttymään :-D Ehkäpä sillekin puuhalle löytyy taas joskus enemmän aikaa?

Minimiehen kanssa katsastettiin raparperipöheikön tilanne, ja hyvältä näyttää. Materiaalia piisaa. Rapsupiirakka olikin siellä perjantain listalla, lopuista ajattelin tehdä vaikka mehua tarjolle.

Kivaa viikkoa kaikille, ja tsemppiä kaikille juhlajärjestelijöille! We can do it! Yes!

Keväinen Tallinna

Toukokuinen Tallinna oli soma kuin karamelli. Kukkia, vehreyttä ja värejä. Toisaalta kiertelimme enimmäkseen muualla kuin siinä aivan keskeisimmässä vanhassa kaupungissa, ja paljon mukavia paikkoja löytyi myös sieltä missä maisemat ovat enemmänkin rouheita kuin niitä perinteisiä postikorttimaisemia.

Meille jo edellisiltä reissuilta tutulta Rotermannin alueelta löytyi mukava uusi kahvila nimeltään Carmen. Sisustus oli täynnä tämän hetken "hittijuttuja" :-)

Kokonaan uusi tuttavuus oli Kalamajan alue, sekä Telliskiven keskus. Vanhaan neuvostoaikaiseen tehdasmiljööseen oli syntynyt rykelmä kauppoja, ravintoloita, kirpputoreja ym. Oma kasvava viehtymykseni tehdasromantiikkaan ja hieman karunkarheaan meininkiin sai tuolla ihan uusia ulottuvuuksia. Varsinkin ravintola F-Hoone oli hieno tuon tyylin edustaja, ja paikka tuntui olevankin aika suosisttu. Lounasaikaan oli melko täyttä. Koko tallinna on täynnä upeita kontrasteja, vierekkäin voi olla aivan luhistumaisillaan oleva rakennus ja täysin uusi ja moderni rakennelma!

Telliskiven keskuksessa oli myös kiva sisustuskaupan ja kahvilan yhdistelmä Home Art. Tarjolla oli paljon musta-valkoista ja hieman Granit-henkistä sisustustavaraa ja kivoja valaisimia sekä pieniä kalusteita. Mukaan lähti yksi musta räsymatto ja uuden kodin vessaan saippuapumppupullo.

Kalamajan alue on kuin valtavan suuri puukäpylä, ihania vanhoja puutaloja vieri vieressä silmän kantamattomiin. Selkeästi alue on nousussa, monet taloista oli remontissa ja väleihin oli rakennettu muutama uusikin. Jos jostakin syystä asuisin Tallinnassa, haluaisin ehdottomasti asua tuolla!

Ehdottomasti parasta antia reissulla oli kuitenkin seura. Emme ole olleet miehen kanssa kahdestaan viimeisen puolen vuoden aikana kuin yhteensä muutaman tunnin ja nekin pankkiasioita ja muuta yhtä romanttista. Parin päivän hermolepo raksasta ja lähestyvistä ylioppilasjuhlista tulikin siis todella tarpeeseen :-)

Kivaa alkavaa viikkoa kaikille!

Naapurikadun hanami

Joka kevät meillä on täällä nykyisen kodin naapurikadulla tarjolla ihmeellinen näkymä. En yhtään ihmettele, että Japanissa kirsikankukkien katselusta on tehty ihan oikea juhla, hanami.

Uuden talon pihasuunnitelmiin on piirretty näitä kuvien rusokirsikoita terassin viereen, jotta saisimme siellä vietellä kukkajuhlia ihan omalla pihalla. Toivottavasti puut menestyisivät siellä (ja saisin ne pian istutettua) :-) Edelleenkään en ole päässyt uuden pihan laittoon erinäisistä syistä, mutta intoa ei ainakaan puuttuisi. Noh, kaipa tämä odottaminen jotenkin kasvattaa luonnetta? :-D Viikonloppuna sain purkaa vähän patoutunutta kuopankaivamisvimmaani äitini puutarhassa, jonne toimitin jo perinteisesti alppiruusun "avaimet käteen" eli istutettuna. Äitienpäivä oli muutenkin oikein mukava ja lämminhenkinen, mutta ihan kivaa on olla taas kotonakin ja palata arkeen. Tosin tänään on ollut taas sarjassamme niitä päiviä, jolloin töihinpaluukin tuntuisi ihan kivalta idealta... Kirsikankukat onneksi pelastivat, ja johan tässä ollaan iltapäivän puolella! 

Mukavaa viikkoa kaikille!

P.s. Kuvat saa klikkaamalla suuremmiksi!

Osallistuin näillä kuvilla Pieni Lintu-blogin bokeh-aiheiseen valokuvahaasteeseen :-)

Vanha ystävä palasi

Tänään ihailin auringossa kylpevää vihreyttä. Se tulee ikkunoista sisään, se menee jokaiseen soluun ja sytyttää sinne valot päälle pitkän harmauden jälkeen. Olen ihminen, joka käy ilmeisesti auringolla. Tai joskus ainakin tuntuu siltä. Että keväällä sitä herää taas henkiin, talvet viettää jossakin kummallisessa stand by-tilassa.

Ihailin myös tienposket täyttäviä voikukkameriä. Motarin laidat alkaa käydä hyvinkin tutuiksi välillä Helsinki-Porvoo.

Ihailin lapsen eskarissa tekemää koristeltua ruukkua johon hän oli istuttanut vielä omin pikku kätösin herneitä kasvamaan. Ihana!

Ihailin koivuja, pihaa, kukkia. 

Ihailin vihreää väriä, kuinka iso voima sillä onkaan.

Tervetuloa takaisin, ystäväiseni!

*Lisäys, huomasin äsken sattumalta, että puutarha-aiheinen kuvakansioni on nyt "pinnalla" Styleroomissa, siellä on muutama kesäisempi kuva tästä meidän nykyisestä pihasta. Meneekin sitten taas muutama vuosi että saadaan uuden talon piha edes jonkulaiseen kuntoon... :-D