Keittiömakeover


Minua on alusta asti harmittanut meidän keittiössä monikin asia. Tuli tehtyä liian hätäisiä päätöksiä aikanaan. Yksi suurimmista harmituksista on ollut nuo työtasot, kun niiden sävy olikin luonnossa tosi paljon punertavampi kuin olimme mallipalan perusteella luulleet. Meillä ei ole oikein mitään punertavaa puuta kotona, joten ne on olleet ihan eriparia kaiken muun sisustuksen kanssa.

No, tarpeeksi kauan kun ärsyttelee, käy usein niin että toimeen on vaan pakko ryhtyä. Tasojen vaihtaminen ei tullut kyseeseen jo ihan hinnan ja vaivan takia, eikä siksikään koska eihän noissa puutasoissa ollut mitään varsinaista vikaa. Ne oli vaan rumat. Vaikka kyseessä onkin lämpökäsitelty puu, päätin silti koettaa pintakäsitellä niitä mustiksi. Tässä minulla oli kyllä epäilykseni, imeekö puu tarpeeksi vai jääkö pinta laikulliseksi... Lämpökäsitelty kun ei käyttäydy aina ihan tavallisen puun tavoin.

Ekan kerroksen jälkeen, ihan kamala!

Ihan ensimmäiseksi piti tasot käydä läpi hienolla teräsvillalla ja puhdistusaineella, jotta kaikki vanhat öljykäsittelyt saadaan pinnasta pois. En tullut ajatelleeksi ihan loppuun saakka, että tässäkohdassa aineet käryää melkoisesti. Ehkä näitä hommia voisi tehdä muulloinkin kuin lapsen päiväunien aikana, mutta toisaalta tiesin että viikonloppu on kiireinen, niin en malttanut eilen odottaa :-D Sitten siirryttiin itse värjäämiseen, ja ensimmäisen kerroksen jälkeen meinasi usko loppua. Pinta näytti ihan hirveältä, kaikki siveltimenjäljet jäivät esiin kuin huutomerkit! Ja puu ei tosiaankaan imenyt vahaa yhtään, niinkuin olin pelännytkin. Meinasi yöunet mennä, ja joka kerta kun kävin keittiössä, otti kaaliin ihan tosissaan. Pilasin sitten meidän tasot!!


Välihionnan jälkeen pääsin tänään laittamaan toista kerrosta, ja onneksi, onneksi, se pelasti tilanteen! Nyt noita kestää jo katsellakin, ei heti ala itkettämään :-)


Miehen kanssa oltiin yhtä mieltä, että lopputulos oli ehdottomasti parempi kuin vanha, paljon tyylikkäämpi. Sitähän ei nyt tiedä miten tuo vahattu pinta käytössä kuluu, mutta se jää nähtäväksi. Korjaillaan sitten jos tarvii :-) Tämä nyt jatkoi tätä minun "värjäänkaikenmustaksi"-teemaani, mutta tälläkin kertaa kyllä kannatti. Aiemmatkin projektit (keinu, pihakalusteet ja sauna) ovat minusta muuttuneet edukseen, niin miksei sitten tämäkin. Kyllä musta on aina musta!


Mukavaa viikonlopun jatkoa! Minä täällä nautin hetken vielä hiljaisuudesta, kun miesväki on luistelemassa, ja pikkupimu nukkuu (tyttöteini on hiljainen muutenvaan). Keitin urakan päätteeksi kahvitkin, ja nyt voi tässä sitten rauhassa tuijotella. Tuijottelu on tärkeä osa näitä uudistuksia, se kiinnittää jutut paikoilleen :-D

Sitruunaperhonen



Meidän lasikuistille lehahti kevään ensimmäinen sitruunaperhonen kuivattelemaan siipiään. Valkoiset hanget vielä hohtaa ulkona, mutta sisällä tarkenee pieni perhonenkin lepatella.




Lähtökohtana oli taas kirpparilta löytynyt vanha pussilakana, jonka värit sykähdyttivät. Kangas oli jo ihanan pehmeäksi kulunutta, ja mietinkin että sitä pitää hieman ryhdistää jollakin napakammalla kankaalla. Eurokankaasta löytyikin yksiväristä puuvillaa jossa sävy oli tismalleen sama kuin lakanan harmaa.

Kaavana oli sama Ob 1/2013 Kerstin josta olen tehnyt yhden mekon aiemminkin. Tähän mekkoon lisäsin vain tuon harmaan suikaleen tuonne miehustaan sekä helmaan. Molempia mekkoja tehdessäni taistelin noiden hihansuiden ja kauluksen viimeistelyyn tarkoitettujen vinokaitaleiden kanssa ja nyt tulin siihen tulokseen että joko kaavassa on virhe, tai sitten en vaan kertakaikkiaan osaa. Kaitaleet on merkitty niin lyhyiksi että vaikka kuinka kiskoin ja venytin niitä, en silti saanut niitä kauniisti vaan päällikangas jäi väkisinkin rypylle. Jos (ehkä) vielä teen tällä kaavalla, muutan kyllä nuo kanttaukset jotenkin toisenlaisiksi! Muuten kaava on oikein kiva :-)




Perhoskuvien myötä toivotan iloista alkanutta viikkoa!