Kuulumisia tammikuun viimeisenä lauantaina

 

Blogi on aika hyvä mittari siitä, miten ajankäyttöni kulloinkin jakautuu. Edellinen postaus täällä taisi olla joulukuusen koristelusta, joten vähän kiirettä on ilmeisesti pitänyt :-D Siihen liittyen ajattelinkin päivittää hieman kuulumisia!

Ensin tärkeä merkkipäivä, joka jäi täysin huomiotta eli blogin taannoinen syntymäpäivä. Talostakoti täytti 18.1.2023 jo 12 vuotta. En olisi kyllä ikipäivänä uskonut silloin 2011 ekan talomme saunan lauteilla iskeneen päähänpiston kantavan näin kauas! Blogi on tuonut mukanaan vuosien aikana paljon hauskoja tapahtumia ja reissuja, ystäviä, mielenkiintoisia keskusteluja ja sittemmin myös esimerkiksi Instagramin joka on nykyään jo pääkanavani somessa. Elämästä on tallennettu tänne tähtihetkiä, joihin on itsekin mukava palata silloin tällöin. Samoissa kansissa on päiväkirjana lasten syntymiä, kasvua koululaisiksi, taloprojekteja, yrittäjäksi heittäytymistä, lemmikkieläimiä, uusien puutarhojen perustamista ja vaikka mitä. Aika iso osa alkuvuosien postauksista on nykyään piilotettuna yleisöltä, mutta itselle nekin ovat lämpöisinä muistoina täällä tallessa. Tein aikoinaan usein koosteen aina blogin synttärin aikoihin, mutta nyt tyydyn muistelemaan vain näin sanallisesti. Toki vanhoihin koosteisiin voi käydä tutustumassa vieläkin, esimerkiksi täällä kuusi vuotta sitten tehdyssä postauksessa:

https://talostakoti.blogspot.com/2017/01/blogin-6v-synttarit-muisteloa-menneista.html

Kymmenen vuoden pyöreiden juhlintaa täällä:

https://talostakoti.blogspot.com/2021/01/blogi-tayttaa-10v.html

Ja nykyisen talon rakennusvaihesta kertausta täällä:

https://talostakoti.blogspot.com/2022/08/vuosi-muutosta-pieni-kertaus-projektin.html

Vanhoja postauksia voi selata myös nettiversiossa oikeassa reunassa näkuvista vuosiluvuista, tai vaihtoehtoisesti avainsanoista joiden mukaan juttuja on lajiteltu. Arkisto on valtava!

Tällä hetkellä elämässä on toisaalta kiirettä töiden kanssa, toisaalta koen olevani jonkun muutoksen kynnyksellä. En osaa nimetä muutoksen suuntaa, mutta sellainen sisäinen kutina on, että jotain on tulossa. Onko tämä nyt sitten se kuuluisa keski-iän kriisi?! Olen toiminut yrittäjänä viisi vuotta, ja noihin vuosiin on mahtunut yli puolet ajasta pandemiaa, on ollut kustannusten nousua ja ihmisten epävarmuutta. Toisaalta työt ovat vakiintuneet, mutta ajoittain sen verran pieneen määrään että toimeentuloa on pitänyt välillä hakea esimerkiksi osa-aikatyönä muualta. Yksi sellainen muutaman kuukauden pätkä päättyi juuri tällä viikolla, ja se vahvisti ajatustani siitä että kahden työn yhdistelmä ei ole oikein hedelmällinen. Olen jättänyt mieleni avoimeksi työn suhteen, josko joku tosi kiinnostava palkkatyö osuisi kohdalle? Olisin siihenkin vaihtoehtoon valmis. Usein kun antaa asioille mielessään mahdollisuuden, ne alkavat toteuttaa itse itseään. Toisaalta tällä hetkellä suunnittelutöitäkin on kivasti, työn alla on mm. kaunis kohde ensi kesän Asuntomessuille Loviisaan. Jään siis mielenkiinnolla seuraamaan mihin elämä työn suhteen vie!

Perheessä on nykyään enää vain aika isoja lapsia. Tämä tuli itsellenikin taannoin vähän yllätyksenä, kun jollekulle selitin että nuorimmaisemmekin täyttää tänä vuonna kymmenen. Huh! Kesällä saadaan myös järjestää pitkästä aikaa rippijuhlat. En malta olla tunnelmoimatta aina välillä puolisolle sitä, että olimme sentään aikoinaan rippileirillä yhdessä. Minä leiriläisenä ja puoliso isosena. Naamat on rypistyneet sittemmin kummallakin, mutta tunne on edelleen sama ♥ 

Tällä hetkellä odotan jo kovasti kevättä, puutarhan kuopsutusta, veneilyä, valoa ja ennen kaikkea energisyyttä. Minulla todettiin taannoin raudanpuute, ja toivon sen hoidon etenevän niin, että saisin itseni takaisin. Talvi on mennyt melko sumussa, mutta oli helpotus että vetämättömyydelle löytyi "oikea" syy enkä olekaan vain vanha ja laiskistunut :-D Puutarha alkaa olla peruspalikoiltaan valmis, ja ensi kesänä aion paneutua enemmän kasveihin ja lajien lisäämiseen. Veneilyn myötä on elämään tullut valtavasti uutta ihanaa sisältöä, ja se on aidosti koko perheen yhteinen harrastus. Purjeveneen lisäksi meillä on tyttären oma pienempi jollan tapainen purjevene, sekä kaksi puuvenettä jotka ovat molemmat vielä toistaiseksi kunnostusprojekteja. Soutuvenettä olen jo rapsutellutkin talven mittaan, ja isompi puinen moottorivene odottaa vielä äkkirikastuimistamme jolloin se pääsisi ammattikorjaajalle kylkilaudan vaihtoon. Näen jo itseni soutelemassa itse kunnostetulla veneellä kesäiltana halki lumpeiden peittämää poukamaa, ja jos sinne asti päästään niin tekin kuulette siitä aivan varmasti. Veneen kunnostuksessa on vielä aika monta vaihetta tehtävänä, mutta tykkään todella paljon tälläisistä käsillä tehtävistä konkreettisista projekteista. Kevättalvella on edessä ainakin pellavaöljyllä kyllästystä ja tervausta! Ja toki samalla niitä puutarhahaaveita, eilen selasin juuri netistä daalioiden lajikkeita ja niitä ainakin tekisi mieli hankkia pihalle. 

Tälläistä sekalaista kuulumisten päivitystä tällä kertaa, olisi mukava kuulla myös että mitä teille kuuluu? Vieläkö joku jaksaa lukea blogeja, ja onko linhoilla vielä vanhoja tuttuja pitkän blogitaipaleeni ajalta?

Voikaa hyvin, ja onnellista kevään odotusta kaikille!

Blogissa muutos ja raksakuulumisia

 

Vaikea melkein uskoa että on jo kesäkuu, mutta niin kalenteri kertoo. Aika menee kuin siivillä kun hauskaa, niinhän ne väittää :-D Meillä syy on kyllä raksailu, ollaan siellä kaikki arki-illat ja viikonloput ja jotenkin aika kuplassa tässä ollaan. Ehkä vielä joskus pääsee taas kiinni normaaliin elämään? Toivottavasti ainakin..!

Toukokuun loppuminen toi mukanaan muutoksen blogissa. Nyt blogi on taas itsenäinen, eikä kuulu enää Kotilieden blogiverkostoon. Talostakoti oli Deko-lehden blogina useamman vuoden, mutta nyt koko blogiverkosto lakkautettiin. Harmi, mutta toisaalta täällä ei teidän lukijoiden kannalta muuttunut mikään muu, kuin että Kotiliesi-banneri on kadonnut sivun ylälaidasta. 

Raksalla tilanne on sellainen, että seinäpinnat on lähes kaikki maalattu, katto on isosta tilasta vihdoin tehty ja mies siirtyy makkareiden kattojen kimppuun. Ison kylpyhuoneen seinien laatoitus on aika hyvällä mallilla, ja pienemmässäkin pääsee pian laatoittamaan. Keittiökalusteiden rungot on lähes kaikki asennettu, ja olohuone on täynnä muiden tilojen kalusteita odottamassa että niiden paikat valmistuu. Perkettinippu odottaa myös jo valmiina asentamistaan. Suurin iso harppaus otettiin pihalla kun kaivinkone kävi tekemässä loput pengerrykset. Eilen levitettiin myös multa nurmialueelle ja kasvimaalle, eli tämä tietää meikäläiselle onnenpäiviä! ♥ Pihatyöt kiinnostaa muutenkin tällä hetkellä noin sata kertaa enemmän kuin sisätyöt, mutta sisällä on pakko vaan vääntää eteenpäin. Meillä on pakko muuttaa kesällä, nykyinen asuntokin on jo irtisanottuna ja aikaa on elokuuhun asti. Mieluiten muuttaisimme jo heinäkuussa, mutta voi olla vaikea saada vaadittavia tarkastuksia pidettyä heinäkuussa. Elokuun alussa siis toivottavasti viimeistään, haluaisin kovasti että kun koulut alkaa, olisi lapsilla jo huoneet jotakuinkin asuttavassa kunnossa.

Asunnon ulkopuolella kasvaa iso syreenipuska, ja parvekkeelta on helppo napsia kukkia maljakkoon. Hauskasti löytyikin ihan samaa liilan sävyä tuosta keväällä maalaamastani taulusta. Kotosalla tulee käytyä vain nukkumassa ja syömässä, mutta tämän yhden lipastonpäällisen nyt raivasin kukkia varten siistiksi. Kuvan ulkopuolella vallitkoon sama kaaos kuin tähänkin asti :-D

Ihanaa kesäkuuta kaikille, toivottavasti ehditte nauttia kesästä paremmin kuin me!

Blogi täyttää 10v

 

Blogin ensimmäiset kymmenen vuotta tiivistettynä muutamalla kuvalla.

Talostakoti-blogini täyttää tänään pyöreät kymmen vuotta! Vaikka blogin ihka ensimmäinen julkaisu oli Vuodatus-sivuston puolella, ja täällä bloggerissa vasta maaliskuussa 2011, pidän tätä päivää kuitenkin virallisesti synttäripäivänä. Silloin tämä harrastus alkoi. 

Maailmassa on ehtinyt tapahtua aika paljon vuoden 2011 jälkeen, samoin omassa perheessämme. Olen kirjannut blogiin itselleni asioita muistiin, sekä samalla antanut kauempana asuville läheisille mahdollisuuden kurkata kuulumisiamme blogin kuvien kautta. Vuosien kuluessa aiheet ovat siirtyneet enemmän sisustukseen alun arkikuvista. Olen itse kehittynyt valokuvaajana, ja ehkä hieman myös ihmisenä. Ainakin olen kymmemen vuotta vanhempi kuin aloittaessani bloggaamisen :-D Alkuun blogi olikin vain kanava valokuvilleni, mutta toki tekstien osuus on tullut isommaksi myös. Kotiäitivuosina blogi oli tärkeä henkireikä, yhteys "aikuisten maailmaan" kodin ulkopuolelle. Vaikka alkuvuosien postauksista on aika iso osa jo laitettu piiloon, on ne silti itselleni mukava arkisto ja päiväkirja. Koko elämäämme en ole blogissa koskaan jakanut, mutta niitä arjen kauniita palasia, ja kivoja ideoita. Blogin vuosien aikana on syntynyt muutama lapsi lisää, rakennettu taloja ja muutettu pariinkin kertaan, tehty käsitöitä, perustettu alusta alkaen puutarhoja, perheeseen on tullut lemmikkejä, ja kotiäitiys vaihtui vuorotyön kautta yrittäjyyteen. Huh. Onhan siinä jo sisältöä kerrakseen :-D Itselleni yksi tärkeimmistä asioita mitä blogi on tuonut mukanaan, on ihmiset, uudet ystävät ♥

Vuonna 2011 blogit olivat suurimmalle osalle ihmisistä aivan tuntematon käsite. Itse jopa vähän nolostelin harrastustani, ja monien asenne olikin se, että kuka hullu laittaa kuvia kodistaan nettiin?! Ajat ovat todellakin muuttuneet. Blogin rinnalle on tullut vuosien aikana myös Instagram, joka on nykyään vähintään yhtä tärkeä kanava kuin blogi. En silti usko, että aika olisi ajamassa blogeista ohi. Kirjoittaminen on edelleen tärkeä ilmaisun keino, ja blogissa on paljon paremmat mahdollisuudet kertoa tekstin ja kuvien yhdistelmällä tarinoita. 

Talostakoti on vuonna 2021 edelleen rakas harrastukseni, joka tosin on elänyt viimeiset kuukaudet hieman hiljaisempaa vaihetta. Uusi talo valmistuu taustalla pikkuhiljaa, ja kevään kuluessa pääsemme siellä tekemään lopullisia pintoja. Näin aiheet siirtyvät taas pian uuden kodin laittamiseen ja sisustamiseen, eli sinne mistä blogin tarina kymmenen vuotta sitten alkoikin. Kuinka tehdään talosta koti. Olen todella kiitollinen jokaiselle teistä, jotka jaksatte käydä täällä lukemassa ja kommentoimassa sekä tykkäämässä somen puolella julkaisuistani. Kannustuksenne on tärkeää, ja näin tiedän että "linjoilla on joku". 

Ajattelin viettää juhlapäivää sen verran, että käyn raksalla katsastamassa tilanteen. Kuinkahan monta kertaa elämässäni olen käynytkään raksalla, talot on vaan vaihtuneet? :-D Samalla voisin koukkasta luottoleipomosta kakun, kyllähän pyöreiden vuosien kunniaksi voi juoda vaikka kakkukahvit! Järjestän juhlavuoden kunniaksi teille lukijoille muutaman spesiaalimman jutun tässä kevään mittaan, mm. muutama upea arvonta on ainakin tiedossa. Toivottavasti viihdytte jatkossakin blogin ja arkemme parissa!

Ihanaa uutta viikkoa, ja blogille hyvää uutta vuosikymmentä!

Kymmenen vuotta ekasta talosta!

Joskus vuosipäivät on hyvä hetki katsoa hieman taaksepäin, jotta muistaa mistä on tullut. Noin yleisesti ottaen tykkään katsella mielummin eteenpäin, mutta ei muistelot silloin tällöin pahaa tee :-) Tänään tulee kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun muutimme ensimmäiseen omarakentamaan taloomme. Muuttopäivänä talo oli sisältä vielä osittain kesken, höyrynsulkumuovit repsotti osassa ikkunanpieniä, ja yläkerrasta puuttui vielä pintojakin. Pääsimme silti muuttamaan sisään, ja se oli upea juttu!  

Aloitin blogin seuraavan vuoden alussa, eli myös blogin ensimmäinen vuosikymmen tulee kohta täyteen. Osa teistä lukijoista on olleet matkassa ihan alusta saakka, terveisiä vaan äidille ja isille sekä isovanhemmille :-D Moni myöhemminkin mukaan tullut saattaa silti muistaa vielä edellisen talomme? Talossa on nykyisin eri asukkaat, ja pihapiiri on muuttunut, mutta tässä pari kuvaa siitä millaisena itse talon muistan. Se oli kiva koti, ja pikkuruiseen pihaan olin erityisen kiintynyt.

Ensimmäinen talomme oli alkujaankin jo perheellemme vähän pieni, mutta asuimme siellä silti viisi vuotta. Noiden viiden vuoden aikana perhe kasvoi vielä kahdella lapsella, ja lopulta tuli aika jolloin aloimme kaipaamaan kipeästi lisää tilaa. Kahdeksan henkeä ja vain reilu 120m2 talo ei enää vain toiminut. Vuonna 2014 hankimme tämän nykyisen kodin tontin, ja tänne muutimme vuonna 2015. Nyt, kun ensimmäinen vuosikymmen talollisena tulee täyteen, pakkaamme omaisuutta taas laatikoihin, koska ensi viikolla aloitamme muuttamisen väliaikaiseen kotiin. Näin tämä elämä kulkee eteenpäin, tarpeet muuttuu, ja asuminen saa ja pitääkin mielestäni sopeuttaa kulloiseenkin elämäntilanteeseen. Nyt kaipasimme lisää tilaa talon ympärille, vaikka itse talo tuleekin olemaan itseasiassa hieman pienempi kuin tämä nykyinen. Isoimmat lapset ovat muuttaneet maailmalle, ja porukka on nyt taas vähän pienempi, mutta puutarhaa soisi olevan enemmänkin.  

Tässä vielä muutama kuvamuisto tuolta kodista:

Hauska aikamatka selata näitä vanhoja kuvia! Siihen aikaan tuli kuvattua paljon enemmän lapsia, ja vähemmän varsinaisia sisustuskuvia. Lapset on niin pieniä vielä näissä! ♥ Tuo koti oli paljon värikkäämpi, mutta toisaalta monet huonekaluista ja esineistä on edelleen käytössä täällä nykyisessäkin kodissa. Mukavia muistoja, samalla tavalla jää tästä nykyisestäkin onneksi valtava määrä valokuvia muistoksi. Ja sitten taas pakkaamaan! :-D 

Mukavaa viikonloppua!

Blogiporukalla Vaasassa

Matka oli pr-matka, jonka majoitus, ohjelma ja ruokailut saatuja.

Väsynyt mutta onnellinen on hyvä kuvaus tämän hetken olotilastani. Olin viikonlopun pienellä minilomalla Vaasassa, jossa samalla kokoonnuttiin sisustusbloggariporukalla. 

Bloggaaminen on usein hieman yksinäistä puuhaa, ja koska olen päätyökseni myös yksinyrittäjä, ei minulla ole sellaista perinteistä työkavereiden verkostoa. Siksi nämä bloggarireissut on tosi tervetulleita, koska niissä saa pienen irtioton lisäksi tavata ns. kollegoita, ihmisiä jotka tekee samaa kuin minä, ja joiden kanssa on paljonkin yhteisiä mielenkiinnon kohteita :-)

Reissun ideoi alunperin Maiju Saw-blogin Maiju joka asuu Vaasassa, ja lopulta meitä bloggareita kutsui reissuun myös Visit Vaasa, sekä Somessa.com. Kyseessä oli pr-reissu, jossa oli ideana järjestää kokoontuminen, ja samalla toki tuoda Vaasaa tunnetuksi. Itselleni tämä olikin ensimmäinen Vaasan vierailu ikinä! Matkaa meiltä Porvoosta Vaasaan on aikalailla, ja yhden päivän reissuun meni käytännössä kaksi päivää, koska matkat veivät jo noin kuusi tuntia suuntaansa. Silti koen, että kannatti ehdottomasti lähteä!

Heti kun porukka saatiin kasaan noin puolen päivän aikaan, menimme ensimmäiseksi lounaalle meren rantaan. Rannalla oli ravintola Faros, jonka uudehko ravintolarakennus oli tosi kaunis ja viihtyisä. Vieressä oleva ravintolalaiva kuului samaan kokonaisuuteen, ja voin vain kuvitella miten kiva keidas tämä paikka onkaan kesän lämpöisinä päivinä. Meitä ei sää oikein suosinut, tässä vaiheessa satoi vettä ja oli kova tuuli joten terassi oli luonnollisestikin tyhjänä.

Lounaan jälkeen suuntasimme kahtena ryhmänä kaupunkikierrokselle, ja oma ryhmäni kiersi mm. Vaasan vanhan kauppahallin, Verket-sisustusliikkeen, Tuiri Ahon ateljeen ja piipahdimme myös Liisa Koski 1917 herkkukaupassa. Uskomatonta, että sama liike on ollut olemassa Vaasassa jo yli sata vuotta! Liikkeessä oli ihana tuoksu, ja herkullisen näköisiä suklaita, teetä ym herkkuja myynnissä. 

Verket oli tosi kaunis liike, tämä sijaitsi ihan hotellimme ja rautatieaseman läheisyydessä.

Yksi pikainen pysähdys oli vanha pankkirakennus, jossa toimi nykyään myös ravintola. Ravintolan sali oli entinen pankinjohtajan huone, joka oli näin rakennusrestauroijan silmin hengästyttävän upea! Ilmeisesti tiloja on kunnostettu pieteetillä, niin hienoja yksityiskohtia talosta löytyi.

Kierroksen viimeisenä etappina meillä oli Printmakers-työhuone, jossa tapasimme taidegraafikko Tapani Tammenpään. Saimme seurata grafiikanlehden vedostusta, ja tänne työhuoneelle olisin voinut jäädä ihailemaan teoksia vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Harmillisesti aikataulumme oli tässä vaiheessa jo hieman jäljessä, joten vierailu jäi aika lyhyeksi. Jos koskaan menen uudelleen Vaasaan, pitää käydä tuolla ostoksilla, niin kivoja grafiikoita oli hänellä myös myynnissä. Samassa tilassa oli myös pieni galleria, jossa oli tällä hetkellä esillä Pasi Kirkkopellon kauniita hiilitöitä. Tutustumisen arvoinen paikka taiteen ystäville, osoite on Kirkkopuistikko 19 B Tammenpää, 65100 Vaasa. Juhani asuu samassa "kiinan muuriksi" kutsutussa rakennuksessa, ja voi tulla paikalle joustavasti (puh: 0400524471)

Kaupunkikierroksen jälkeen siirryimme bussikuljetuksella tutustumaan merenkurkun Maailmanperintöporttiin, ja pääsinpä samalla kuvaamaan upeaa Raippaluodon siltaa. Aiemmin tv.stä tulleen Silta-sarjan ystävänä tästä tuli väkisinkin vähän samat fiilikset :-D Joimme kahvit keskuksen ravintolassa Bernyssä, ja saimmepa ikimuistoisen tuulisen yhteiskuvankin otettua sillan kupeessa! Ihana porukka meillä ♥

Iltasella vielä söimme illallisen kauniissa vanhassa kartanossa Villa Sandvikenissä, ja meno alkoi olla jo hulvatonta. Minulla ei ollut tässä vaiheessa enää edes kameraa mukana, ja keskityinkin enemmän oleelliseen eli ruokaan ja hyvään seuraan :-) Kiitän sydämeni pohjasta reissusta koko porukkaa, ja toki järjestäjiä @visitvaasa ja @somessa_com ! Yöpymispaikkamme Hotelli Astor ansaitsee myös kiitokset, enpä muista koskaan nukkuneeni noin hyvin hotellissa! Aamiainen oli myös loistava, ja palvelu oikein hyvää.

Hotellissa oli menneen ajan tunnelmaa, ja esimerkiksi upea portaikko.

♥ 

Instagramista löydät lisää kuvia Vaasasta ainakin tunnisteilla #visitvaasa ja @visitvaasa sekä @vaasavasa. 

(nyt kutsuu lätkän finaalipeli, edellistä peliä jännättiin porukalla hotellilla :-D)

Kevät keikkuen tulevi, vai mitenseoli

Käsi ylös kaikki jotka luulivat että nyt se kevät ihan oikeasti tuli? Jep. Joka vuosi sitä on yhtä yllättynyt takatalven koittaessa, kuin aina ennenkin. Näin tulee varmasti olemaan myös tästä eteenpäin :-D Ja toisaalta, tulihan se kevät, ihan varmasti nyt ollaan paljon lähempänä kesää kuin vielä tammikuussa. Ihan noin kalenteristakin katsomallahan sen voi todeta. Kyllä se silti tappiolta tuntuu, kun ikkunan takana onkin aamulla lumi peittänyt tulppaanit ja muut pienet vihreät. 

Keskisuomessa on ilmeisesti tullut paljon enemmänkin lunta, mutta ehkä siellä ei oltu muutenkaan vielä niin pitkällä keväässä? Vai oltiinko? Meillä etelärannikolla kuitenkin jo pensaat pukkaa lehtiä ja maasta nousee uusia alkuja huimaa vauhtia. Lapset on keränneet erilaisia pienoiskukkakimppuja jo useampia, ja pihakin tuli haravoitua. Nyt voi vaan toivoa, ettei pakkaset palelluta kevään silmuja pahasti. Nämä kuvat eivät ole ihan aamulta, ja lumesta osa ehti sulaa jo poiskin. Pakkasta oli aamulla pari astetta, ja lapsille kaivettiin taas paksumpia rukkasia käteen *huokaus*.

Keväästä puheenollen, koskahan uskaltaa kylvää suoraan ulos kylvettäviä siemeniä? Minulla olisi tuolla odottamassa vaikka mitä yrttiä ja kukkaa, jotka on tarkoitus kylvää suoraan maahan keväällä. Luulisi, että parin viikon päästä olisi jo ainakin niin lämmintä. Johan silloin ollaan melkein vapussa (ajatella)!

Pahoittelut, etten nykyään päivitä blogia niin säännöllisesti kuin ennen. Kiitos kuitenkin jokaiselle, joka täällä jaksaa käydä katsomassa kuulumiset! ♥ Välillä ajanpuute vaivaa, välillä aiheet on hukassa, ja nämä muut perinteiset syyt. Onhan tässä yli kahdeksan vuoden blogitaipaleen aikana ehtinyt olla ylä- ja alamäkiä ennenkin. Joskus tuntuu, että kaikki on jo sanottu ja kuvattu, mutta ei sitten kuitenkaan :-D Muutamia kivoja juttuja on tulossa kevään mittaan, ja postaustoiveitakin saa laittaa erittäin mielellään!

Ihanaa viikon jatkoa kaikille!

Miksi muutimme Porvooseen?

Kaupallinen yhteistyö Porvoon kaupungin kanssa

Aika ajoin törmään kysymykseen, miksi muutimme Porvooseen? Asuimme aiemmin yli kymmenen vuotta Helsingissä, jonne olimme rakentaneet myös itsellemme kivan talon. Vastauksia on olemassa lyhyt ja pitkä versio, mutta koetan tähän nyt muotoilla sellaisen ymmärrettävän tiivistelmän :-D 

Tämä postaus on myös osa koko vuoden 2019 kestävää yhteistyötäni Porvoon kaupungin kanssa, jossa on tarkoituksena tuoda esiin arkea kaupungissa. Porvoo on tunnettu matkailun näkökulmasta laajastikin, mutta oma osuuteni on tuoda esiin se normaali pikkukaupungin lapsiperheen arki, jota mekin elämme täällä postikorttimaisen kauniissa kotikaupungissamme. Tervetuloa siis mukaan, postailen vuoden mittaan tämän jälkeen vielä kolme kertaa aiheesta tänne blogiin, ja Instagramissa tulee vilahtamaan yhteistyön kuvia noin kerran kuukaudessa, tunnisteella #unelmienkotikaupunki ja #porvoo. Seurailla voitte toki myös kaupungin omaa Instaa, eli @porvoonkaupunki_borgåstad. Olen itse tästä yhteistyöstä tosi innoissani!

Mutta siis se kysymys, että miksi juuri Porvoo? Edellinen talomme oli tontin rakennusoikeuden ja oman rakennusbudjettimme vuoksi melko pieni. Sellainen näppärän kokoinen ns. tavallisen perheen koti. Sinne muuttaessamme olimme kuitenkin jo keskivertoa isompi perhe neljän lapsemme kanssa, ja kun siellä asuttujen vuosien aikana meille syntyi vielä kaksi lasta lisää, alkoi arjen pyörityksessä tulla seinät vastaan. Pyykkihuolto, ruuanlaitto ja tavaroiden säilytys, kaikki kaipasivat lisää tilaa. Joskus olen myös sanonut, että rakensimme uuden talon saadaksemme isomman eteisen, ja siinäkin on totuutta mukana. Edellisessä talossa kun tulimme porukalla kotiin, osa joutui odottamaan ulkona että ensimmäiset olivat saaneet riisuttua kenkänsä ja tehtyä tilaa eteiseen. Ei kovin käytännöllistä!

Tonttimaan perässä

Edessä oli väistämättä isomman kodin hankinta. Helsingin hinnoilla kävi aika pian selväksi, että sen kokoiset kodit joita olisimme tarvineet, olivat budjettimme ulottumattomissa. Vaihtoehtona oli rakentaa uudelleen itse, mutta myös tonttien hinnat olivat pääkaupunkiseudulla karanneet korkeiksi. Tässä kohdassa käänsimme katseet hieman kauempana oleviin alueisiin, ja Porvoon suunta oli lopulta meille ainoa luonnollinen valinta. Olemme molemmat kotoisin Kouvolasta, ja isovanhempia asuu siellä edelleen. Tähän suuntaan muutto lyhensi siis etäisyyttä heihin puolen tunnin ajomatkan verran. Lisäksi olimme käyneet Porvoossa usein retkillä, ja pidimme kaupunkia hyvin viihtyisänä. Itse kävin aikoinaan osan opinnoistani täällä, ja kaupunki oli sitenkin tullut tutummaksi. Kun vielä tonttien hinnat olivat täällä vain murto-osan Helsingin hinnoista, alkoi päätös pikkuhiljaa kypsyä. Itse olin aiemmin varma, mutta miestä piti hieman suostutella. Lopulta veden läheisyys kaupungissa, kesäisin rannassa keinuvat purjeveneet ja ajatus ehkä joskus eläkepäivillä hankittavasta omasta veneestä lähilaituriin saivat muiden seikkojen ohella puolisonikin vakuuttumaan siitä, että meistä tulee porvoolaisia!

Porvoossa meitä viehätti myös se, että tämä on oikea kaupunki palveluineen ja aktiviteetteineen. Tontteja katsellessa monen muun vastaavalla etäisyydellä pääkaupunkiseudusta olevan alueen keskustat olivat hieman "nukkumalähiöitä", eli siellä oli vain välttämätön. Täällä sen sijaan on maan parhaita ravintoloita, kaunis vanha kaupunki, luontoa ja merenrantoja sekä laajat harrastusmahdollisuudet. Mieheni käy Vantaalla töissä, ja hänen työmatkansa kestää noin 35-40 minuuttia. Tuo on kohtuullinen aika, sama aika menisi helposti pääkaupunkiseudun sisälläkin siirtymiseen. Itse olen vuosien aikana ehtinyt työskennellä Helsingin keskustassa ja jopa Espoossa täältä käsin, mutta nykyinen yrittäjyys ja kotoa käsin toimiminen ovat osoittautuneet arjessa  meille parhaaksi yhdistelmäksi. 

Lähes neljän vuoden asumisen jälkeen voin jo sanoa kotiutuneeni loistavasti. Muutto vastasi juuri niihin tarpeisiin joiden vuoksi tänne lähdimme. Enemmän aikaa arkeen, tilavampi koti, ja rauhallinen luonto kodin ympärillä ♥

Pikkukaupungissa kaikki on lähellä, eikä kulkemiseen päiväkodin, koulun ja harrastusten välillä mene paljoa aikaa. Välillä jos tekee mieli lähteä ikäänkuin minimatkalle, voi suunnata Porvoon vanhaan kaupunkiin, jota sentään tulee ihailemaan turisteja ympäri maailmaa. Meillä sinne on matkaa noin kolme kilometriä :-D Yksi suosikkini kaupungilla on kesäinen joen ranta terasseineen, ja siellä viihdyn jäätelötötterö kädessä enemmän kuin hyvin. Näin talviseen aikaan kun ei jäätelöä niin tee mieli, voi poiketa vaikkapa kahvilaan Runebergin tortulle. Koska Porvoossa ollaan, saa niitäkin täältä ympäri vuoden. Huomenna 5.2. kun vietetään Runebergin päivää, tarjolla on monenlaista ohjelmaa, mm. näitä kuuluisia torttuja runoilijan kotimuseossa. Taidanpa mennä piipahtamaan, ja samalla käydä taas ihailemassa talon upeita vanhoja viherkasveja :-)

Lisätietoja Porvoosta asuinkaupunkina löytyy kaupungin nettisivuilta www.porvoo.fi/unelmat

Mukavaa alkanutta viikkoa!