logo

Henkinen mummo Olo-huoneessa










Sain ihanan pienen irtioton kotona jatkuvilta tautiviikoilta, kun sain kutsun osallistua kirjanjulkistustilaisuuteen. Jos kirja on nimeltään Mummoillen -Henkisen mummon käsikirja, ja julkistamistilaisuus järjestetään second hand-liikkeessä, niin kyllä, minä olen paikalla! :-) Kirja on tosi kaunis, tuntuu kädessä mukavalta mattapintaisine sivuineen, ja ennenkaikkea sisältö vaikuttaa oikein kiinnostavalta. Kirjan on kirjoittanut Hanna-Kaisa Sivonen ja julkaisija on Gummerus. Pitää vielä lukea tarkemmin, mutta pikaisella silmäilyllä löytyi jo mummojen niksejä lähes kaikilta elämänalueilta. Sisustusta, ruuanlaittoa, siivousta, käsitöitä, marjastusta ja säilöntää. Tajusin kuuluvani henkisten mummojen joukkoon ihan täysin! Kirjassa myös muistellaan omia mummoja, muistelijoina on paljon erilaisia ihmisiä, ja muutama blogeistakin tuttu, kuten Modernin mummolan Liinu ja Muita ihania- Tiina.

Samalla, kun sai tavata muita mummohenkisiä, joimme toki pullakahvit kukkamukeista. Tassilta ei sentään kukaan tainut omaansa ryystää sokeripalan läpi, vaikka se olisi tilaisuuteen hyvin sopinutkin. Hiukan silti hymyilytti meille järjestetty mummo-visa, jonka voittajat palkittiin paketilla Juhla-mokkaa, Marie-keksejä ja tietenkin sitä palasokeria :-D 

Tilaisuuden paikkana toimi minulle ihan uusi tuttavuus Olo-huone, jossa menneen ajan aarteita ja uudempia tuotteita myydään sulassa sovussa. Jos liikutte Helsingin Fleminginkadulla, kannattaa piipahtaa tutustumassa, ja vaikkapa kahvilla!


Viikonlopulta


Vaikka koko hiihtolomaviikko meni meiltä lasten sairasteluiden kanssa, ja suunnitelmia piti tarkistaa aika lailla alkuperäisistä, niin loppuviikosta helpotti edes sen verran että jotakin sain aikaankin. Hyväksi havaittu kukkaterapia helpotti äidin mieltä ainakin hetkellisesti, ja sainkin vaihdettua muutamalle kukalle mullat. Ai että miten hyvältä tuoksuu tuore multa! Ja miten siitä nauttii joka kevät yhtä paljon, kun saa työntää kätensä multapussiin ensimmäisen kerran talven jälkeen :-)



Viikonloppuna kukaan ei ollut enää kuumeessa, niin hyödynsimme tilaisuuden, ja kävimme muutamankin kerran uudella talolla. Siellä alkaa vihdoin tilat hahmottumaan, kun yläkerran väliseiniä on aloitettu levyttämään. Mieli alkaa hiipiä aina vain useammin uuden kodin laitteluun ja siihen kesällä häämöttävään muuttoonkin. Ja uuteen pihaan myös, tietysti. Olen jo tehnyt jonkun verran hankitoja uuteen taloon, valaisimia ja String-hyllyn ym, niin on päässyt vähän jo sisustelemaan tällälailla etukäteen. Se helpottaa kummasti odottamista. :-D



Samoilla reissuilla kävimme katsomassa jäänveiston sm-kilpailuja, joita vietettiin viikonlopun aikana Porvoossa. Lapsetkin tykkäsivät, ja oli kiva nähdä miten työt alkoivat muotoutua isoista jääkönteistä kauniiksi veistoksiksi. Kuvassa on voittajatyö nimeltään Kyllä! joka oli oma suosikkini. Itsellenikin tuli hirmuinen hinku päästä kokeilemaan jäänveistoa, missähän sitä saisi opetella? Lumiveistoksia on tullut tehtyä joskus nuorempana, kerran jopa ihan kisoissa asti, mutta jäätä en ole vielä koskaan veistänyt. Välillä on hyvä haastaa itseään ja opetella jokin uusi taito, jäänveisto voisi olla itselleni seuraava sellainen?



Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! Koetan löytää taas jostakin motivaation arkeen, juuri nyt on sellainen vaihe vuodesta pitkän talven jälkeen, kun kesän kaipuu on kovimmillaan, ja haalarihumppa lasten kanssa väsyttävimmillään. Mutta kyllä se kevät sieltä tulee, eikö niin? Minulla on vielä muutama kukka multaa vaille, pitänee ottaa heti alkuviikosta vielä pieni kukkaterapia-annos, niin eiköhän se arki siitä lähde taas rullaamaan :-)

Toipilas


(Tuli ihan se Helene Schjerfbeckin maalaus mieleen)

Puutarha-aiheinen haaste


Kuten moni blogiani pidempään seurannut on varmaan huomannut, on puutarha ja sen hoito minulle mieluisa harrastus. Muun vuoden blogin aiheet pyörivät aika pitkälti kodin, sisustuksen ja perheen elämän ympärillä, mutta kesäisin ruudun valtaavat usein kukat. Siksipä päätin napata haasteen, kun sellainen heitettiin ilmoille Karoliinan puutarha-blogissa, vaikka tämä Talostakoti ei kai ihan puutarhablogi olekaan. Osa-aikainen ehkä? Toisaalta mitäpä sitä suotta liikaa laittamaan blogeja kategorioihin, jokainen kirjoittelee siitä mikä kiinnostaa itseään, ja kukat on minulla lähellä sydäntä, ainakin silloin kesäisin!


1. Kuka innosti sinut puutarha-harrastuksen pariin, tai kuka on puutarha idolisi? 

Tähän on vaikuttanut moni ihminen. Luulen, että suurin osa innostuksestani on peräisin ihan lapsuudesta asti. Todella monet lapsuusmuistoni liittyvät paikkoihin joissa oli kauniit pihat. Tapahtumat ei ole niinkään jääneet mieleen, mutta jännittävät puutarhat sitäkin paremmin. Isoäitini pihalla kukkivat aina todella suuret pionit, niitä rakastan ja koetan vaalia omassakin pihassani. Vanhempieni ystävissä oli useampia puutarha-ihmisiä, ja heidän pihoistaan on varmasti tarttunut innostusta. Yksi heistä on jo edesmennyt, ja vielä vuosien jälkeenkin joka kesä harmittelen, etten päässyt koskaan esittelemään hänelle tätä nykyisen talomme pihaa jonka alusta asti olen itse laittanut. Uskon, että olisimme jaksaneet ihailla sitä yhdessä ja höpistä aiheesta tuntikausia. 

Lisäksi puutarha-hommissa voi olla mukana ripaus verenperintöäkin. Äitini on kertonut, että hänen isovanhemmillaan oli seutukunnan komein piha, sellainen palkintopiha. Jaetaankohan sellaisia palkintoja edes enää nykyään? Jotain lienee kertoo omasta innostani, että keräsin vuosia jo kerrostalossa asuessani pistokkaita ja taimia äitini pihaan odottamaan, että jos joskus saisin oman pihan. Sitten, kun sellainen viimein ensimmäisessä rivariasunnossamme oli, sain käydä sieltä ammentamassa jo hyvin kasvaneita kasveja, ja on niitä riittänyt jaettaviksi tähän nykyiseenkin pihaan. Ja varmaan vielä seuraavaankin. :-) Nuorempana haaveilin hortonomin koulutuksesta, mutta elämä vei eri suuntaan. Mistäs sitä tietää, jos vielä vanhoilla päivilläni innostuisin opiskelemaan lisää?




2. Missä ja millainen on kaunein puutarha jossa olet käynyt?

Mustilan arboretum Elimäellä on ollut lähes jokakesäinen retkikohde jo aivan pienestä asti. Olen vienyt sinne omiakin lapsia mielelläni, koska itsellekin on jäänyt paikan valtavat puut ja alppiruusumetsät mieleen jo sieltä omasta lapsuudestani. Pidän paikan metsäisyydestä, tämä ei siis ole sellainen perinteinen hoidettu perennapuisto. Lisäksi monet hautausmaat ovat kesäisin todella kauniita ja hyvin hoidettuja puistoja. Viehtymykseni hautausmaihin lienee perua opiskeluajoilta, jolloin olin kaikki kesät puutarhatöissä hautausmaalla.


3. Mikä on paras puutarha-työkalusi?

En osaa sanoa mikä on paras, varmasti omat kädet. Omia käsiä (ja selkää) helpotti kyllä hurjasti kun ostimme trimmerin. Sitä ennen nipsuttelin kaikki nurmenreunukset jokaisen nurmenajon jälkeen puutarhasaksilla! :-D


4. Millaisia juttuja teet puutarha-ystäviesi kanssa?

Minulla ei taida oikein olla varsinaisia puutarha-ystäviä? Äitini on ehkä ainoa ihminen jonka saan pakotettua puhumaan pihajutuista, ja kesäisin molemminpuolisiin vierailuihin kuuluu aina kierros pihalla. Että miten on mikäkin kasvanut ja mitä on tullut uutta. Tämäkin lähtee tosin lähes aina minun aloitteestani :-D Silloin, kun tämä nykyinen asuinalueemme oli ihanihan uusi (aika uusihan tämä on vieläkin) ja kaikki naapurustossa laittelivat pihojaan yhtäaikaa, tuli naapureiden kanssa toki juteltua pihahommista. On käyty yhdessä ostamassa taimia, tai vaihdeltu pistokkaita. Se on kyllä tosi kivaa, ja osa puutarha-harrastuksesta voisi ollakin sitä että pääsee jakamaan puutarhansa jonkun kanssa? 


5. Mikä on puutarha-harrastuksessa parhainta? Mistä nautit eniten?

Edellä mainittu aiheesta loputon höpinä ja kukkien tuijottelu (heh, kuulostaapa tyhmältä näin sanottuna) on kyllä todella mukavaa. Tämän varmaan ymmärtävät sellaiset ihmiset, jotka itsekin ovat tästä lajista innostuneita? Samaa tuijottelua voi toki tehdä yksinkin, ja minulla se on kyllä ehkä se isoin anti. Kun on rehkinyt ja kaivanut ja hoivannut ja kastellut, ja vihdoin piha alkaa kukoistaa, niin siitä saa sen palkinnon. Usein kesällä livahdan illan jo hämärtyessä ulos, ja kiertelen ja katselen. Nautin hiljaisuudesta ja kauneudesta. Puutarha edustaa minulle ehkä eniten sellaista "omaa aikaa". Samoin pidän valtavasti kukkien valokuvaamisesta.

Tällä hetkellä, kun meillä on uusi talo rakenteilla, on myös uuden pihan suunnittelu todella mukavaa. Kun saa aloittaa taas alusta, ja kaikki on vielä mahdollista. Puiden ja istutusten siirtely on paperilla paljon vaivattomampaa kuin oikeassa pihassa, eli nyt voi vielä pyöritellä eri vaihtoehtoja lähes loputtomasti! Myös sen pohtiminen, mikä laji sopisi mihinkin, ja näyttäisi parhaalta juuri siinä, on minusta antoisaa :-)



Kohtahan se kesä ja kukat taas onkin täällä!


Perus



Laskiainen on siitä kiva päivä, että sille on aina olemassa melkein valmis ohjelma. Aamupäivällä vähän muistipeliä ja muuta pikkupuuhastelua kotona. Lounaaksi hernekeittoa, ja sitten pulkkamäkeen. Tänään mäenlaskulle osui vieläpä satumaisen kaunis sää! Mäenlaskun jälkeen kotiin pullakahveille. Olisipa aina sunnuntai!


Lopuksi vielä pieni blogipaljastus. Seesteinen kuva, jossa lähes kliseenomaisesti tulppaaneita ja pullaa ylhäältäpäin kuvattuina.


Ja sitten se totuus, mitä ympärillä oikeasti tapahtuu. Ei ehkä niin seesteistä sittenkään! Lapsipolot pakotettuina syömään välipalaa ennen pullaa. Heh! Usein olen aika tyytyväinen siihen, että kuvissa ei ole ääntä mukana, ja kuvanrajauskin on aika ahkerassa käytössä ;-) 


Mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille!



Tyttöteinin valtakuntaa







Isommalle tyttärelle ei tullut oikein muita syntymäpäivälahja toivomuksia mieleen, kuin että joku siivoaisi hänen huoneensa. Mitään tavaroita hän ei kuulema erityisesti halua tai tarvitse. Minulle tämä järjestely sopi aivan hyvin, ja kuurasinkin huoneen oikein kunnolla. Kieltämättä sotku olikin jo melkoinen... Tytär on monessa asiassa lahjakas ja taiteellinen, mutta oman huoneen siivous ei vaan kuulu teinin vahvuuksiin :-D Tuskinpa hän on ainoa laatuaan, itse ainakin muistan erään teinitytön joskus kauan sitten, jonka äiti huokaili useinkin koska huone oli niin kamalassa kunnossa. Mutta tuli minustakin sitten ihan kunnollinen! ;-)

Ihan pelkkään siivoukseen ja raivaukseen en malttanut huoneen laittoa jättää, vaan muutama pieni juttu tuli tuonne hankittua myös uutta. Pöytävalaisin oli kiva ja edullinen löytö Ikeasta. Myös päiväpeitto on uusi. Pöydälle hankin Design Lettersin kupin kynäkipoksi. Vielä kimppu kukkia, ja nyt odotellaankin vain päivänsankaria kotiin näkemään "uusi" huoneensa :-)

Kivaa viikonloppua, ja ihanaa ystävänpäivääkin kaikille!


Penkkarihumua Helsingissä








Lapset siellä heiluivat rekkojen lavoilla, myös oma esikoiseni. Karkkia heittivät, ja kovasti huusivat. Nolla! Mihin tämä aika oikein menee, vastahan minä itse pupuksi pukeutuneena vietin omia penkkareitani..? :-D

Onnea matkaan, te reippaat nuoret!

Pääkaupungit ja välissä meri







Matka teki hyvää. Oli aikaa. Sai syödä melko rauhallisesti. Pikkupojat jaksoivat hienosti, ja me ehdittiin tehdäkin ihan kelpo turistikierros Tukholmassa. Kierrettiin kaupungilla, ajeltiin ratikalla ja metrolla. Nähtiin Wasa-laivakin. Lopuksi otettiin taas perinteeksi muodostunut rantahölkkä, mutta ehdittiin paluulaivaankin. Varsinkin viisivuotiaallemme kunniamaininta, tuleva Lasse Virenin seuraaja taitaa asua täällä meillä. Niin hienosti poika pinkoi koko puuduttavan pitkän suoran!

Laivan kannella todistimme mielettömän upeaa auringonlaskua. Aluksi menin kannelle ilman kameraa, ja siitä alun komeammasta väriloistosta sain vain kännykällä kuvia, joista yhden otoksen laitoinkin instagramiin. Kun sain haettua hytistä kameran, oli väriloisto jo hieman laantunut, mutta komea tuo oli vieläkin. Ilma oli koko päivän niin keväinen, että vielä illallakin tarkeni laivan kannella paitasillaan. Ei kovin tavallista Helmikuussa :-)


Kotimatkalla päätimme kävellä vielä laivaterminaalilta asemalle, ja saimme samalla reissulla ihailla auringossa kylpevää Helsinkiä. Ihan kelpo kaupunkin tämäkin, pitäisi ehkä useammin käydä tuolla keskustassa. Tänään tosin saammekin heti pikauusinnan, kun lähdemme kohta katsomaan penkkariajoja. Siellä se isoin vauva heiluu nimittäin rekan lavalla... Voi kuinka haikeaa ja ihanaa! 


Sunnuntai, ja laukkujen pakkaamista


Pikainen tervehdys! Täällä pakkaillaan laukkuja, ja huomenna on edessä lähtö pieneen reissuun. Mukaan pääse tällä kertaa kaksi lapsista, keskimmäiset. Käväistään laivalla Tukholmassa, siinäkin on jo varmasti riittävästi ihmeteltävää 5-, ja 6-vuotiaille :-) Onneksi pahin myrsky ehti mennä ohi, niin ei liikaa keinuta. 

Kuvissa muutamia poimintoja viikon varrelta instagramista. Sinne on kiva laitella kuvia, koska se on vaan niin paljon helpompaa. Meillä alkaa olla tämän tietokoneeni kanssa aivan ylitsepääsemättömiä ongelmia, yhteistyö ei kertakaikkiaan suju. Tämänkin postauksen tekoon meni noin tunti (vaikkei tarvinut siirtää kamerasta kuvia ja käsitellä niitä), ja tietokone ehti kertaalleen sammuakin täysin varoittamatta, kesken kaiken. Joku on siis koneessa pielessä ja pahasti!

Kone jää kotiin häpeämään, mutta kännykkä kulkee kyllä mukana. Minut löytää ig:n ihmemaasta nimellä lyde_talostakoti. Hauskaa alkavaa viikkoa kaikille, säämies lupailikin tosi lämpöisiä kevätkelejä :-)


Rumat Runebergit



Kävipä niin ihmeellisesti, että sain molemmat pienet nukahtamaan päiväunille yhtäaikaa. Kahvi- ja pullahammasta kolotti, mutta kaapista ei löytynyt sopivaa nakerrettavaa. Apuun riensi klassikkoteos Ole hyvä! Kotitaloutta 7. luokalle

Runebergin tortuista tuli tosi rumia, ja ikäänkuin sitä korostaakseni kuorrutin ne liian kuumina (ne lapset ei usein nuku kauaa yhtäaikaa...) jolloin päällisetkin lähti vielä valumaan sinne tänne. Mutta hyviä oli, söin kolme! Ja mikä parasta, nämä oli nopeat tehdä.

Ei tällä suorituksella taida vielä ihan porvoolaiseksi päästä, mutta lupaan yrittää tulevina vuosina parhaani. Ajatushan se on tärkein, eikös?


1 muna
1,5 dl sokeria
1 dl kermaa
1 dl kuorineen jauhettua mantelia (mulla oli kuorettomia, eipä haitannut)
2 dl korppujauhoja
1,5 dl sulatettua rasvaa (150g)
1,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
(minä lurautin vielä vajaan teelusikallisen rommiaromia mukaan)

1. Pane uuni kuumenemaan 225 asteeseen
2. Sulata rasva
3. Vatkaa muna ja sokeri vaahdoksi kulhossa
4. Lisää taikinaan kerma ja sekoita
5. Lisää mantelit, korppujauhot ja vähän jäähtynyt sulatettu rasva. Sekoita kaapimella.
6. Lisää lopuksi vehnäjauho-leivinjauhoseos, sekoita.
7. Jaa taikina paperivuokiin (12-16kpl) ja paista uunin keskitasossa noin 15 minuuttia.
8. Koristele punaisella hillolla ja sokerivesikuorrutuksella.

  
Makoisaa Runeberginpäivää kaikille!


Kauneutta





Tänään oli hieno päivä. Pääsin käymään yksin raksalla, ja nautin hiljaisuudesta. Lepuutin hetken korviani. Katselin ympärilleni ja koetin kuvitella jo tulevaa. Tuijottelin. Kuljin kameran kanssa ja keskityin hetkeksi ympäröivään kauneuteen. Lauloin matkalla autoradion päälle täysillä. Hymyilin auringolle, huurteisille puille ja maisemille.

Ihanaa viikkoa kaikille!