Suomen kaunein koti-äänestys päättyy tänään!

Täällä jännitetään jo kovasti Suomen kaunein koti-kilpailun lopputulosta. Äänestysaika päättyy tänään illalla juuri ennen puolta yötä! Jos ette ole vielä äänestäneet mutta aikeissa on, niin nyt on se hetki! 

Kirjoitin tänään Instagramin puolellekin pari ajatusta siitä, että vaikka ohjelmassa kisaillaankin kotien kauneudesta sellaisella lempeän leikkimielisellä tavalla, on itselleni kodissa ihan muut asiat ne kaikkein tärkeimmät. Toki viihtyisä ja esteettinen ympäristö ovat tärkeitä seikkoja myös, mutta jos mennään vähän diipimmälle tasolle, on tärkeysjärjestyksessä moni muu asia ennen sitä kauneutta. Lapset ja puoliso, turvallisuus, rakastava hyväksyntä jokaiselle olla mitä on. Se, että koti on käytännöllinen ja tilat toimivat. Että materiaalit on miellyttäviä ja kestäviä. Että jokainen perheenjäsen kokee kodin omaksi turvapaikakseen maailmassa. Näiden seikkojen jälkeen on toki plussaa, jos koti on kodikas ja viihtyisä, ja esteetikon silmään kauniskin! Toivottavasti oikeat arvot kuitenkin välittyvät, vaikka blogissa pääpaino onkin niillä pinnallisemmin seikoilla kodista? Kuten eteisessä ensimmäisenä vastassa oleva rapputaulummekin sanoo, "ainoastaan sydämellään näkee hyvin, tärkeimpiä asioita ei näe silmillä". Nyt äänestetään kuitenkin niitä silmillä nähtäviä asioita, joten linkki äänestykseen on tässä: 

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/suomen-kaunein-koti-aanestys-on-kaynnissa-mika-kohteista-on-suosikkisi/7109838?fbclid=IwAR2YpSMdETjCKHiZPvS2Z13Q1knhSS09zNZDKD5Wu8CK_R3vkQuKit2MB2Q#gs.eZ18F7o

Nyt toivotan teille oikein mukavaa uutta viikkoa, ja koetan saada itseni pidettyä kiireisenä, jotta jännitys ei mene liian suureksi. Finaalijakso tulee tv:stä ensi viikon keskiviikkona 28.11.2018 klo 20, ja silloin voittaja vihdoin selviää! 

Tulossa Mansen blogikirppikselle

Aina on hyvä aika tarkastella omia tavaroitaan sillä silmällä, josko jotain voisi laittaa kirtoon. Hommaan ryhtyminen tuntuu olevan vain niin kovin haastavaa (ainakin minulle). Ensi viikonloppuna järjestetään taas perinteinen Mansen blogikirppis, ja koska tällä kertaa pääsen taas osallistumaan, on komeroiden putsailu ollut pakko vain aloittaa. Ja löytyyhän sitä kiertoon laitettavaa, vaikka millä mitalla :-D

Tuon mukanani ainakin kodin pientavaraa, joitain astioita ja pieniä värikkäitä lastenvaatteita Metsolaa, Marimekkoa ym. Muutamia omia tekeleitäni lähtee mukaan myös, mm. nuo ylemmässä kuvassa näkyvät kierrätysmateriaalista tehdyt nahkaiset hiirimatot. 

Nostin ihan vain muutaman esineen tuohon, mutta totesin aika pian ettei koko tavaramäärää kannata levittää esiin. Kuvausassistenttini oli sen verran kiinnostunut "kaikesta", että laitoin tavarat äkkiä takaisin kassiin odottamaan hinnoittelua yön tunteina :-D Onneksi koiranpentu menee illalla nukkumaan aika samoihin aikoihin lasten kanssa, niin saan sentään silloin puuhattua omiani. 

 Myymässä on huikea määrä ihania naisia blogien takaa, tulkaa ihmeessä moikkaamaan ja tekemään löytöjä! Kannattaa tulla ajoissa, ainakin aikaisemmalla kerralla porukkaa oli aika moinen määrä. Lisäksi mukaan käteistä ja pikkurahaa, ja iloinen mieli! 

Mansen Blogikirppis
22.4.2018 klo 11-14
Vooninki-sali, (Finlaysonin alue)
Väinö Linnan Aukio 13, Tampere

Onko nyt keskiviikko?

Kuten otsikko sen jo kertoo, tuntuu että olen ihan pihalla viikonpäivistä. Olen ollut sitä kyllä ennenkin, mutta nyt ehkä vielä vähän enemmän. Kun jäin pois vuorotyöstä, kuvittelin ehkä että päiviin ja viikkoihin tulee enemmän sellainen normaalien ihmisten rytmi. Toisaalta se on onnistunutkin, viikonloput ovat nyt aikaa puuhata lasten kanssa, käydä pulkkamäessä ja nikkaroida kotona. Toisaalta, työpäivät ovat ihan ympäripyöreitä, eikä työntekoa saa lopetettua sillä, että lähtee kotiin. Viime viikon lopulta asti olen tehnyt kirjaimellisesti yötäpäivää hommia, koska kun vihdoin pääsin alkuun nettisivujen teossa, ei siitä osannut irrottautua ennenkuin oli jotakin valmiina. Nyt sivut on kuitenkin julkaistu, ja vaikka viilattavaa vielä löytyy, voin ottaa nyt pienen palautumistauon niiden suhteen. 

Sitten se vaikea osuus, eli linkki sivuille... En ehkä osaa tätä nyt täysin avata teille, mutta minulle on todella iso askel tulla "kaapista" ihan omana itsenäni. Olen pitänyt tätä blogia seitsemän vuotta (vajaa viikko sitten oli muuten blogin synttärit, meni ohi tässä hässäkässä), ja varsinkin alkuun olin aivan hysteerisen tarkka että pysyn anonyyminä. Siihen aikaan blogit oli muutenkin ihan erilainen ilmiö kuin nykyään, harva edes tiesi mikä blogi on, saatikka että olisi ymmärtänyt miksi joku haluaa julkaista netissä kuvia kodistaan :-D Sittemmin lehtijuttujen kautta olen jo antanut kasvot ihmiselle blogin takana, mutta silti koen että tämä on nyt askel jota en vielä ole ottanut aiemmin. Joten, olkaapa hyvät, yritykseni uudet nettisivut:

Studio Piitulainen

Oikein mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Helpotusta arkiseen pulmaan nimeltä märät lapaset

Kaupallinen yhteistyö: REJ Design

Ollaan taas siinä vaiheessa vuotta, kun märkiä lapasia ja kastuneita kenkiä riittää joka päivälle. Kuopustamme siteeraten: kura on mun lempparia! Lapsiperheen arjessa monikin päivän käänne kiteytyy välinehuoltoon ja sen toimivuuteen. On kiireisiä lähtöjä päiväkotiin ja kouluun, ulkoilun jälkeisiä hiekkaisia haalarikasoja eteisen lattialla ja hikisiä harrastusvälineitä. Jo aiemmassa Arkiaamujen pelastajat-postauksessani kerroin, kuinka aamustartit nopeutuivat muutamalla ratkaisevalla minuutilla, kun laitoimme pipoille ja hanskoille omat pikkukaapit arkieteiseen eikä niitä enää tarvinut etsiskellä ympäriinsä. Tuolloin jäi kuitenkin ratkaisematta se, minne ne samat hanskat laitetaan silloin kun tullaan ulkoa märillä kamppeilla sisään? Nyt on tuokin pulma saatu ratkaistua!

Kaappi vaihtui kuivaimeen

Alunperin kodinhoitohuoneeseemme piti tulla kurapisteen viereen kuivauskaappi hieman päiväkotien eteisten tyyliin. Asuttuamme talossa jo lähemmäs kaksi vuotta, olemme kuitenkin huomanneet että paikka oven vieressä johon kaappia olimme kaavailleet, onkin sille aivan liian ahdas. Kulkeminen kodinhoitohuone/arkieteisen ja muiden kodin tilojen välillä olisi muuttunut hankalammaksi. Paremman ratkaisun puuttuessa märkiä haalareita ja hanskoja on kuivatettu tähän asti kylpyhuoneen lattialle levitettynä lattialämmön päällä. Tässä ratkaisussa kylpyhuoneen lattialle päätyi myös aika paljon vaatteista karisevaa hiekkaa, ja pikkuhiljaa alkoi epäilyttämään mikrosementin kesto, ja että naarmuuntuuko sen lakkapinta pidemmän päälle pilalle. Jotain piti siis keksiä! Ja kas, maailmankaikkeuden postimyynti kuuli tilaukseni, ja johdatti minut mutkan kautta tutustumaan kotimaiseen pyyhekuivaimia valmistavaan yritykseen nimeltä REJ Design.

Olin toki kuullut pyyhekuivaimista eli niinsanotuista rättipattereista ennenkin, mutta kaiken rakentamiseen liittyvän kohkaamisen keskellä ei mieleeni ollut tullut tälläinen vaihtoehto ollenkaan. En osaa sanoa mistä moinen johtuu, mutta onneksi tämän asian sai korjattua vielä jälkeenpäinkin! Kuivaimia on sekä vesikiertoisina että sähkötoimisina tarjolla. Jos patteri olisi tullut mieleen jo siellä rakennusvaiheessa, olisimme luultavasti päätyneet asentamaan vastaavan vesikiertoisena, mutta nyt kuivain pääsikin tuuramaan sitä hankkimatta jäänyttä kuivauskaappia ja hoitaa homman vielä tyylillä! REJ Designin valikoimassa oli monenlaisia malleja ja kokoja kuivaimista, ja sopivimman löydyttyä saa mittojen lisäksi myös värin valita ihan itse. Sisustajan unelma! En usko että valitsemani mattamusta yllättää ketään minua tuntevaa, mutta toisaalta harkitsin myös kirkkaan keltaista, ja hetken jopa vihreää. Mustana patteri jatkaa kuitenkin rappusten pinnakaiteiden kanssa samaa muotokieltä, ja muutoinkin musta nyt on vaan tyylikäs väri :-D Pientä irroittelua sain ulkoasuun ottamalla lapaspidikkeitä eri värisinä. Arkisetkin jutut on paljon mukavampia, kun niihin löytyy esteetikonkin silmään sopiva ratkaisu ♥

Tilasin meille mallin nimeltä Tango, kapeana ja korkeana sillä sai hyödynnettyä pienen tilan tehokkaasti. Poikkipinnoihin ripustettavilla lisävarusteilla saa kuivainta käytettyä monenlaiseen kuivaamiseen. Hanskoille on omat koukkunsa, ja pienellä irroitettavalla hyllyllä saa lisää ripustustilaa tai paikan jollekin isommalle esineelle, esimerkiksi pesussa olleelle lapsen unikaverille joka pitää saada pian kuivaksi patterin lämmössä. Takit ja haalarit saa ripustettua kuivumaan henkareissaan poikkipinnoihin. Minulle tuotteen kotimaisuus on estetiikan ohella tärkeä lisäpointti, ja myös se, että olen nähnyt kuinka niitä valmistetaan, minkälaisissa oloissa, ja ketkä. Terveisiä ja kiitokset siis Järvenpäähän tekijöille :-)  

Kevät etenee niin vauhdilla, että pian lapaskausi on enää muisto vain, ja siirrytään terassin lämpöön, rantakeleihin ja uikkareiden kuivaamiseen. Sitä odotellessa :-)

Ihanaa viikon jatkoa!

Puuttuva pala talosta

Kuten olen jo aiemminkin kertonut, on meillä ollut tänä syksynä pienellä bloggaajaporukalla kuukausittain vaihtuva aihe, josta jokainen kirjoittaa omasta näkökulmastaan, ja lopuksi aiheen keksinyt emäntä tekee postauksista koosteen. Syyskuun aiheen antoi Maru Nuapurissa-blogista, ja se kuului näin: 

Mitä tekisit nyt toisin? Onko jokin sisustusratkaisu, joka silloin tuntui loistavalta, mutta nyt kaduttaa? Mitä et mieluusti blogissa esittele tai sillä kehuskele? Tuliko testattua kaakelimaalia huonolla menestyksellä, vai löytyykö kylpyhuoneesta ysärillä asennetut siniset kaakelit?

Meillähän tämän talon suunnittelussa oli pohjana edellisen, itse rakentamamme talon aikaiset toteutumatta jääneet toiveet ja käytännössä huomatut arjen haasteet ja myös hyvät ne puolet. Mitään isoja puutoksia ei siis tosiaankaan ole, vaan talo on meille juuri niin sopiva kuin vain vuosien suunnittelun pohjalta voi olla :-) Toiminnot jotka koettiin huonosti toimiviksi edellisessä talossa, korjattiin täällä meille paremmiksi. Oikeastaan voisi sanoa, että talossa ei ole mitään, mitä tekisin toisin!

Vaan yksi asia kuitenkin on, jota koettaisin miettiä vielä uudestaan. Vaatehuone. Tähän pohjaratkaisuun koetettiin ihan todella saada sitä mahtumaan, mutta se jäi kuitenkin lopulta pois. Loppui tila ja rakennusoikeuden neliöt. Isossa perheessä vaatehuone olisi kuitenkin aika ehdoton, ja vaikka ajattelimme varaston ajavan saman asian, ei se sitä ihan täysin tee. Varastossa on toki vielä paljon potentiaalia, sen sisuksia ei ole laitettu vielä ollenkaan kuntoon, vaan sinne on vain "ovesta työnnetty sisään" vähän kaikkea. Toimivilla säilytysratkaisuilla varustettuna se voisi vaatehuoneen tuuraajana toimiakin! Eniten vaatehuonetta olen kuitenkin kaivannut suoraan kodinhoitohuoneen yhteyteen, ja sen puutetta ei varastokaan voi oikein pelastaa. Kodinhoitohuone toimii meillä myös arkieteisenä, eli sitä kautta säilytystilaa kaivattaisi vieläkin enemmän.

Olisi niin älyttömän kätevää laitella puhtaat pyykit suoraan vaatehuoneeseen hyllyille, eikä mitään kasoja jäisi (ehkä?) lojumaan. Samoin kausivaatteiden säilytys hoituisi siinä samalla. Nyt totuus on kuitenkin se, että suurimman osan ajasta puhtaat pyykit majailevat kodinhoitohuoneen pöydillä, josta ne pikkuhiljaa otetaan käyttöön ja jälleen likapyykkiin. Kuvissa lavastettu tilanne, kun pöytä näkyy. Viikattuja pinoja on ilmeisesti aivan ylivoimaista saada viedyksi yläkertaan vaatekaappeihin! Pinoja on niin monta, ja aikaa niin vähän, ja sekin menee siihen viikkaamiseen, ja ja... :-D 

Selityksiä piisaa, mutta siis jos joku asia pitäisi nyt nimetä että mitä tekisin toisin, niin koettaisin saada sen vaatehuoneen tähän kuitenkin. Kodinhoitohuoneen koosta en ehkä olisi valmis nipistämään, enkä liioin muuttamaan koko pohjaa uusiksi, mutta silti se olisi ollut kiva saada jotenkin tänne ympättyä. Pohjaratkaisun muuttaminen jälkeenpäin on vaan erittäin vaikeaa, eli lähes mahdotonta. Vai olisiko ratkaisu sittenkin au pair? Tai lapsityövoima..? Tai ihan vaan oma aikaansaaminen?! :-D Heh.

Onko teillä tälläisiä kohteita, vaikka koti olisi itse suunniteltukin? Vai oletteko saaneet kaikki haaveet mahtumaan samaan kotiin?

Ja lisää vihreää kiitos

Koetin viikonloppuna Tampereen kirpparireissulla pitää kiinni siitä, että en osta mitään. Pelkona oli että paluukuorma on yhtä iso kuin sinne mennessä. Sain aika hyvin pidettyäkin tästä kiinni, itse kirpparilta ei tullut ostettua kuin yksi käsilaukku eurolla! Vähän isompi repsahdus kävi jo menomatkalla kun pysähdyimme Tampereen Ikeaan syömään lihapullalounaan (perus!) :-D Siellä oli uutta mallistoa myynnissä, ja tuo puuhelmin koristeltu amppeli vain huusi mun nimeä. Saman sarjan iso ripustettava tarjotinkin huusi, mutta sille sain vielä pistettyä vähän kampoihin ja se sai jäädä kauppaan odottamaan.

Amppeli pääsi eteiseen tuomaan keväistä vihreyttä ja tunnelmaa :-) Eteisessä on aiemminkin ollut viherkasvi, mutta lattialla oleva ruukku vei jotenkin mielestäni liikaa tilaa kengiltä, ja peitti ikkunaa ehkä turhan paljon. Nyt on avaramman tuntuista ja valoisampaakin. Pieni muutos, mutta tykkään! Seinälle koivutaulun yläpuolelle on tulossa vielä joku toinen kasvi amppeliin, Kekkilän viherseinä on jo hankittuna mutta ruuvailuun ei ole ollut vielä aikaa. Eikä siihen ole vielä kukkaakaan, haluaisin kovasti saada siihen kultaköynnöksen, mutta ensin pitäisi keksiä joku joka antaisi pistokkaan omastaan. Ne kukkakauppojen kun on useimmiten kasvatettu siihen tukipölkkyyn menemään ylöspäin.

Pihan vihreyttä odotellessa on siis tyydyttävä vielä näihin ruukkuvihreisiin, ja onneksi viikonloppuna on tarjolla oikein aimo annos viherterapiaa Kevätmessuilla! :-) 

Tämä on vuosi nolla

"Tämä on vuosi nolla

Tähän se päättyy ja alkaa

Tämä on lähtölaukaus

Ja maaliintulo samaan aikaan

Aukeaa

Tämäkin vuosi jota kuljetaan

Aukeaa

Tämä se vuosi joka muistetaan

Olkoon niin

Jotakin täytyy aina päättää

Olkoon niin

Jotakin oikeaa ja väärää

Näen enneunia

Jotka vainoavat pitkän aikaa

Niissä tunnen kuvia

Ja aina putoan johonkin paikkaan

Aukeaa

Tämäkin vuosi jota kuljetaan

Aukeaa

Tämä se vuosi joka muistetaan

Olkoon niin

Jotakin täytyy aina päättää

Olkoon niin

Jotakin oikeaa ja väärää

Olkoon niin

Olkoon niin

Jotakin täytyy aina päättää

Olkoon niin

Jotakin oikeaa ja väärää

Tämä on vuosi nolla

Tähän se päättyy ja alkaa"

Tämä Egotripin kappale (klik!) (sanoitus Mikki Kauste)  olkoon tunnari tälle vuodelle, tälle syksylle ja tälle päivälle.

Olkoon niin.

Rauhallista viikonloppua!

Eteisen komerot ja koukut

Juhliin on kolme päivää, ja vihdoin ehdin aktivoitua hetkeksi talon sisälläkin (ei siis vielä mitään kiirettä... :-D) Eilen saatiin tosiaan puhaltimet pois, ja työnnettiin olohuoneesta pahin kaaos ja ylimääräiset kalusteet sinne keskeneräiseen huoneeseen. Kun remppatyypit aikanaan tulee, saadaan toki kantaa samat kaapit vielä takaisin ulos huoneesta, mutta saatiinpa ainakin juhlia varten vähän lattiaa näkyville.

Tänään innostuin myös laittamaan eteiseen koukkuja ja taulun seinälle. Lisäksi tein nuorimman päiväunien aikana tuohon kalusteen päälle pehmusteen vanhasta ylimääräisestä pinnasängyn patjasta ja ompelin siihen päällisen likaa ja kosteutta hylkivästä verhoilukankaasta. Nyt ei olla todellakaan missään ompelutyön taidonnäytteen äärellä, mutta ajaa tuo asiansa, ja tuli tehtyä samalla kun lyhensin sunnuntain juhlakalulle housunpuntteja :-) Toiselle puolelle eteistä jää penkkinurkkaus josta kirjoittelinkin jo aiemmin. Halusimme eteiseen jonkilaisen rekkikaapin mutta ei kovin suurta, sekä hieman säilytystilaa. Ratkaisu löytyi Ikean Stuva-lastenkalustesarjasta. Kaapin alla on kolme laatikkoa, ja vieressä iso vetolaatikko joka imee sisäänsä kenkiä ja pyöräilykypäriä melkoisen määrän. Lasten kuraromppeille, haalareille ja muulle ulkovaatteelle tulee erikseen vielä varsinainen arkieteinen, johon on kulku heti pääoven vierestä ja sinne pääsee myös tästä eteisestä.

Kävi muuten kesään tottuneelle yllättävästi, kun aloin iltasella kuvaamaan eteistä, ja ehtikin tulla hämärää. Se on siis jo pian syksy taas? Pitänee mennä juhlahumun laannuttua reppuostoksille, isoin pienistä palleroista aloittaa nimittäin ekaluokan. Voi sentään! Edellisestä ekaluokkalaisesta onkin meillä jo pitkä aika, ihanaa päästä taas seuraamaan lapsen intoa uuden oppimisesta. Ja kyllä se kirjojen päällystyskin on oikeasti mukavaa :-)

Artekkia ja taidetta eteiseen

Sain talonmaalausurakastani "palkaksi" Artekin ritiläpenkin. Se oli minulla visioissa tuohon eteiseen jo siinä vaiheessa kun talosta oli olemassa vasta piirustukset. Samalla sain ripustettua akustiikkataulun seinälle, se on Virpi Mäkisen työ, kuten olohuoneessamme oleva todella suuri akustiikkataulukin. Taulu ja penkki sopivat mielestäni kivasti yhteen, ja muodostavat ikäänkuin parin :-)

Testiryhmäkin hyväksyy!
Mistä ne oikein löysivät vappuhuiskan?? :-D