Kesäkuussa jo ja kohti juhannusta

 

Tervehdys! 

Olen ajatellut että blogi on päivittynyt harvakseltaan mutta on kuitenkin. Tänään tarkistin, niin edellinen postaus oli tammikuulta! Huh. Ja ensi viikolla on juhannus :-D 

Kuulumiset eivät juurikaan ole tammikuun jälkeen muuttuneet. Täällä painitaan edelleen aika samojen teemojen kanssa, mutta nyt lisättynä lasten alkaneella kesälomalla joka on toooodella pitkä verrattuna siihen, miten paljon perheen vanhemmilla on mahdollisuus järjestää aktiviteettia. Lapsista tytär on aktiivinen ja painelee menemään kavereilla ja leireillä, mutta poikaset jumiutuu herkästi ruutujensa ääreen ja vuorokausirytmit on mitä on. Taistelu jonka olen hävinnyt jo ekojen lomaviikkojen aikana.

Työn kanssa olen edelleen samassa risteyksessä kuin tammikuussa. Yrittäisinkö vielä kehittää toimintaa niin että saisin siitä kannattavampaa, vai lähteäkö aivan eri suuntaan? Sen verran tiedossa on muutosta, että olen aloittamassa syksyllä työn ohessa jälleen opiskelun, ja aion suorittaa ylemmän Amk-tutkinnon. Saapa nähdä miten käy, kuulostaa kieltämättä ajankäytön haasteelta mutta toisaalta kiinnostavaltakin!

Pojan rippujuhliin on alle kuukausi. Talvella ja keväällä vielä kuvittelin että saamme niihin mennessä terassit valmiiksi ja pihan vähemmän rakennustyömaan näköiseksi. Noh, ehkä seuraavan lapsen juhliin sitten..? :-D Viikonloput on lyhyitä, ja tarvikkeet turhan hintavia tämän hetken budjettiin. Aika hitaasti etenee siis. Onneksi juhliin tulee vain samoja läheisiä joita on käynyt meillä lasten syntymäpäivilläkin säännöllisesti, niin tilanne on heillekin tuttu. 

Kuten blogi, myös kesäiset kukkakimput on jääneet minulta jostakin syystä vähiin. Jos aiemmin minulla oli lähes päivittäin tuore kimppu pöydällä, sain tänään napattua ensimmäiset koko kesänä. Mikä on muuttunut? Työmäärä, asuinpaikka, kävelylenkkien määrä, vai minä itse? En vielä haluaisi luovuttaa ainakaan blogin suhteen, joten nyt pitänee alkaa vaan kerätä kukkia enemmän niin sitten edes jotakin kuvattavaa tännekin! 

Mukavinta kesää, ja rauhallista juhannusta. Kiitos jos siellä joku vielä linjoilla jaksaa odotella ♥

-Sanna

Kuulumisia tammikuun viimeisenä lauantaina

 

Blogi on aika hyvä mittari siitä, miten ajankäyttöni kulloinkin jakautuu. Edellinen postaus täällä taisi olla joulukuusen koristelusta, joten vähän kiirettä on ilmeisesti pitänyt :-D Siihen liittyen ajattelinkin päivittää hieman kuulumisia!

Ensin tärkeä merkkipäivä, joka jäi täysin huomiotta eli blogin taannoinen syntymäpäivä. Talostakoti täytti 18.1.2023 jo 12 vuotta. En olisi kyllä ikipäivänä uskonut silloin 2011 ekan talomme saunan lauteilla iskeneen päähänpiston kantavan näin kauas! Blogi on tuonut mukanaan vuosien aikana paljon hauskoja tapahtumia ja reissuja, ystäviä, mielenkiintoisia keskusteluja ja sittemmin myös esimerkiksi Instagramin joka on nykyään jo pääkanavani somessa. Elämästä on tallennettu tänne tähtihetkiä, joihin on itsekin mukava palata silloin tällöin. Samoissa kansissa on päiväkirjana lasten syntymiä, kasvua koululaisiksi, taloprojekteja, yrittäjäksi heittäytymistä, lemmikkieläimiä, uusien puutarhojen perustamista ja vaikka mitä. Aika iso osa alkuvuosien postauksista on nykyään piilotettuna yleisöltä, mutta itselle nekin ovat lämpöisinä muistoina täällä tallessa. Tein aikoinaan usein koosteen aina blogin synttärin aikoihin, mutta nyt tyydyn muistelemaan vain näin sanallisesti. Toki vanhoihin koosteisiin voi käydä tutustumassa vieläkin, esimerkiksi täällä kuusi vuotta sitten tehdyssä postauksessa:

https://talostakoti.blogspot.com/2017/01/blogin-6v-synttarit-muisteloa-menneista.html

Kymmenen vuoden pyöreiden juhlintaa täällä:

https://talostakoti.blogspot.com/2021/01/blogi-tayttaa-10v.html

Ja nykyisen talon rakennusvaihesta kertausta täällä:

https://talostakoti.blogspot.com/2022/08/vuosi-muutosta-pieni-kertaus-projektin.html

Vanhoja postauksia voi selata myös nettiversiossa oikeassa reunassa näkuvista vuosiluvuista, tai vaihtoehtoisesti avainsanoista joiden mukaan juttuja on lajiteltu. Arkisto on valtava!

Tällä hetkellä elämässä on toisaalta kiirettä töiden kanssa, toisaalta koen olevani jonkun muutoksen kynnyksellä. En osaa nimetä muutoksen suuntaa, mutta sellainen sisäinen kutina on, että jotain on tulossa. Onko tämä nyt sitten se kuuluisa keski-iän kriisi?! Olen toiminut yrittäjänä viisi vuotta, ja noihin vuosiin on mahtunut yli puolet ajasta pandemiaa, on ollut kustannusten nousua ja ihmisten epävarmuutta. Toisaalta työt ovat vakiintuneet, mutta ajoittain sen verran pieneen määrään että toimeentuloa on pitänyt välillä hakea esimerkiksi osa-aikatyönä muualta. Yksi sellainen muutaman kuukauden pätkä päättyi juuri tällä viikolla, ja se vahvisti ajatustani siitä että kahden työn yhdistelmä ei ole oikein hedelmällinen. Olen jättänyt mieleni avoimeksi työn suhteen, josko joku tosi kiinnostava palkkatyö osuisi kohdalle? Olisin siihenkin vaihtoehtoon valmis. Usein kun antaa asioille mielessään mahdollisuuden, ne alkavat toteuttaa itse itseään. Toisaalta tällä hetkellä suunnittelutöitäkin on kivasti, työn alla on mm. kaunis kohde ensi kesän Asuntomessuille Loviisaan. Jään siis mielenkiinnolla seuraamaan mihin elämä työn suhteen vie!

Perheessä on nykyään enää vain aika isoja lapsia. Tämä tuli itsellenikin taannoin vähän yllätyksenä, kun jollekulle selitin että nuorimmaisemmekin täyttää tänä vuonna kymmenen. Huh! Kesällä saadaan myös järjestää pitkästä aikaa rippijuhlat. En malta olla tunnelmoimatta aina välillä puolisolle sitä, että olimme sentään aikoinaan rippileirillä yhdessä. Minä leiriläisenä ja puoliso isosena. Naamat on rypistyneet sittemmin kummallakin, mutta tunne on edelleen sama ♥ 

Tällä hetkellä odotan jo kovasti kevättä, puutarhan kuopsutusta, veneilyä, valoa ja ennen kaikkea energisyyttä. Minulla todettiin taannoin raudanpuute, ja toivon sen hoidon etenevän niin, että saisin itseni takaisin. Talvi on mennyt melko sumussa, mutta oli helpotus että vetämättömyydelle löytyi "oikea" syy enkä olekaan vain vanha ja laiskistunut :-D Puutarha alkaa olla peruspalikoiltaan valmis, ja ensi kesänä aion paneutua enemmän kasveihin ja lajien lisäämiseen. Veneilyn myötä on elämään tullut valtavasti uutta ihanaa sisältöä, ja se on aidosti koko perheen yhteinen harrastus. Purjeveneen lisäksi meillä on tyttären oma pienempi jollan tapainen purjevene, sekä kaksi puuvenettä jotka ovat molemmat vielä toistaiseksi kunnostusprojekteja. Soutuvenettä olen jo rapsutellutkin talven mittaan, ja isompi puinen moottorivene odottaa vielä äkkirikastuimistamme jolloin se pääsisi ammattikorjaajalle kylkilaudan vaihtoon. Näen jo itseni soutelemassa itse kunnostetulla veneellä kesäiltana halki lumpeiden peittämää poukamaa, ja jos sinne asti päästään niin tekin kuulette siitä aivan varmasti. Veneen kunnostuksessa on vielä aika monta vaihetta tehtävänä, mutta tykkään todella paljon tälläisistä käsillä tehtävistä konkreettisista projekteista. Kevättalvella on edessä ainakin pellavaöljyllä kyllästystä ja tervausta! Ja toki samalla niitä puutarhahaaveita, eilen selasin juuri netistä daalioiden lajikkeita ja niitä ainakin tekisi mieli hankkia pihalle. 

Tälläistä sekalaista kuulumisten päivitystä tällä kertaa, olisi mukava kuulla myös että mitä teille kuuluu? Vieläkö joku jaksaa lukea blogeja, ja onko linhoilla vielä vanhoja tuttuja pitkän blogitaipaleeni ajalta?

Voikaa hyvin, ja onnellista kevään odotusta kaikille!

Talolla ekat takkatulet

 

Eilen saavutettiin raksalla parikin pientä mutta tärkeää välietappia. Valtavaa urakkaa on pakko pilkkoa osiin, muuten ei jaksaisi. Olohuone on ollut kattopaneelien maalauslinjastona reilun kuukauden, ja nyt saimme vihdoin otettua takasta suojapahvit pois ja laitoimme sinne ekat pienet tuletkin. Ai että. Tuntui heti siltä että mehän jo melkein asutaan täällä ♥

Toinen, jopa suurempi saavutettu tavoite oli tuvan katto. Mies sai tuon lähes 12 metriä pitkän tilan siltä osin valmiiksi, että panelointi ylettää nyt päästä päähän. Tämä oli osittain pakkorako, ylihuomenna maanantaina tulee kiintokalusteet ja keittiö, ja niitä varten piti saada telineet ja panelointitarvikkeet pois tästä huoneesta. Hommat katon kanssa toki jatkuu vielä aulassa ja lastenhuoneissa, mutta ne on onneksi paljon pienmpiä tiloja ja tulee luultavasti paljon nopeammin valmiiksikin. Tuvan kanssa meinasi välillä usko loppua... Keittiön asennus vähän jännittää että osataanko se tehdä, mutta aina voi katsoa Youtubesta pari aiheeseen liittyvää videota, eiköhän se niiden avulla onnistu, heh :-D

Illan kruunasi pienet vihreät lehdet jotka huomasin ilta-auringossa. Ne oikein hohtivat tuoreutta ja elämää! Meinaa mennä kevään fiilistely meiltä aivan ohi, kun ollaan niin kiinni tuolla sisätöissä. On tämä kyllä aikamoista, onneksi en tainut alkuun taas muistaa enkä tajuta mihin tuli ryhdyttyä :-D Kesää kohti, muutto häämöttää toivottavasti kolmen kuukauden päässä!

Ihanaa viikonloppua, ja huomista äitienpäivää!

Työn alla tavallinen talo

 

Tavallinen talo. 

Sellaista lähdettiin rakentamaan, ja siinä on ilmeisesti onnistuttukin. Mies on keikkunut pitkin loppusyksyä ja alkutalvea rakennustelineillä ulkorakennuksen katon kimpussa, ja on sieltä saanut kuulla jos jonkunlaista kommenttia ohikulkevilta kävelijöiltä, mutta enimmäkseen talon tavallisuudesta. Alue, jonne rakennamme tuntuu olevan todella suosittu lenkkireitti, ja sinne rakennetaan tällä hetkellä muutamaa muutakin taloa. Muut työmaat ovat kaikki kivitaloja, ja lisäksi on yksi veistoksellinen hirsitalo jossa on selkeästi arkkitehtoninen ote. Ja sitten on tämä meidän tavallinen talo, perustalo. Ohikulkijat ovat kommentoineet myös, että onpa se pieni. Niin, miten sen nyt ottaa, minustakin talo on vähän pienehkö, onhan se pienempi kuin edellinen talomme. En silti sanoisi että viiden makuuhuoneen talo, kerrosalaltaan 182m2 yhdessä tasossa olisi ihan pienimmästä päästä nykymittapuulla. Mutta toki riippuu taas siitä mihin verrataan. Alueella ennestään olevat talot on monet todella suuria, ja osa myös melko näyttäviä. Siinä joukossa on helposti pieni. :-D 

Olen monesti yrittänyt pukea sanoiksi että miksi halusimme tavallisen talon, onnistumatta siinä täysin. Samalla rahalla mitä tämä tulee maksamaan, olisi varmasti saanut myös hienompaakin arkkitehtonista kikkailua aikaan. Tietoisesti kuitenkin halusin, että talo ei huuda nimeään, eikä erotu. Valitsin jopa talon värin sen mukaan, että se sulautuu taustaansa mahdollisimman hyvin. Varmasti osana on muutoksen kaipuu. Edellinen talomme oli aika paljon esillä, ja arjessa sen eteen pysähteli autoja ottamaan kuvia, tai ajeltiin muuten vaan eestaas moneen kertaan sormella osoitellen. Tätä siis vuosikaudet. Vasta aivan loppuvaiheessa pahin kiinnostus laantui, kunnes talo laitettiin myyntiin ja uteliaiden määrä taas räjähti. Ehkä sen talon ulkomuoto ja väritys olivatkin hieman erikoiset, ainakin rakennusaikana 2015, sittemminhän uudet talot ovat monetkin aika samantyylisiä. 

Nyt halusin tavallista. Minusta tavallinen ei ole mitenkään negatiivinen ilmaus, ja arvostan upeaa arkkitehtuuria myös todella paljon. Tällä kertaa päätimme kuitenkin panostaa enemmän mm. tontin kokoon,  maalämpöön, eristeisiin sekä sisätilojen toiminnallisuuteen. Asioihin jotka eivät näy talosta suoraan ulospäin hienoutena. Olisin itseasiassa halunnut tähänkin projektiin arkkitehdin mukaan, mutta kukaan kysymistäni ei ehtinyt silloin aikataulumme puitteissa mukaan. Arkkitehdiltä olisimme silti toivoneet aikalailla samoja asioita mitä nyt suunnittelimme taloon ja pohjaan itse. Hän olisi luultavasti tehnyt sen vain todella paljon nopeammin!

Toivoimme talolta myös hieman perinnetalon henkeä, olematta kuitenkaan uusvanha. Sitä on haettu talon ja katon muodolla, sekä kahden rakennuksen sijoittelulla. Sisälle tulee pönttöuuni, lautalattian oloinen parketti, pyöreät valokatkaijat ja muitakin pieniä vivahteita asumisen ja sisustamisen historiasta. Ulkorakennus tulee olemaan punamullan värinen ja perinteisen mallinen harjakattoineen, vaikka sisään kätkeytyykin varasto, autokatos ja pieni vierashuone/työhuone kylppäreineen sekä parvineen. Odotan tuota tilaa jotenkin erityisesti!

Uskon, että talomme tulee olemaan oikein nätti kunhan kaikki on valmista, ja olen oikein tyytyväinen tähän astisiin valintoihimme. Sisustuksesta tulee lämmin ja kodikas. Talosta tulee koti, meille juuri sopiva, ja toivottavasti jo ensi kesänä ♥ 

Pakkaamista ja puutarhaa

 

Loppukesän puutarha hurmaa hieman ränsistyvällä charmillaan. Vaikka viikko on ollut tosi kiireinen, olen yrittänyt ehtiä ottamaan hetkiä puutarhassa, nauttimassa viimeisistä kukista ja kesäisistä päivistä. Kiire on koostunut työasioista, mutta myös muuttoon ja uuden talon asioihin liittyvistä hoidettavista jutuista, joiden lista tuntuu vain pitenevän vaikka miten ahkerasti sieltä rastisi tehtyjä pois.

Suurin uutinen on se, että meillä on nyt tiedossa vuokrakoti! Lisäksi meillä on myös rakennuslupa! Wow ♥ Muuttoa koetetaan aloittaa lokakuun alusta, ja jos hyvin käy, siirtyisimme sinne jo lokakuun puolivälissä. Lapsilla vaihtuu koulu, niin vaihdos yritetään ajoittaa koulun syysloman ajalle.

Lastenhuoneessa ei ole tullut käytyä kameran kanssa aikoihin, eikä nytkään olisi ollut asiaa. Yksi kohta tiukalla rajauksella näytti siedettävältä... 

...mutta heti kun käänsin kameraa hieman sivuttain, totuus paljastuu :-D Lapsillamme on todella paljon kirjoja, enkä ole oikein koskaan raaskinut niitä karsiakaan kovalla kädellä. Niinpä kaikki Uppo-nallet, Tatut ja Patut, Herra Hakkaraiset ja kumppanit on sullottuna laatikoihin, ja laatikoita tuli aika monta :-D Toinen mitä on paljon on legot, ja varsinkin Duplot. En oikein tiedä miten niihin suhtautuisin, vaikka Duplot on tavallaan aika pienille, meillä lapset rakentelee niitä ihan useinkin. Laatikkoon nekin pakataan, en vielä aio niistä luopuakaan. 

Päärynäpuu on taipunut aivan mutkalle hedelmien painosta. Ne ei silti ole vielä ihan kypsiä, joten puupolo saa vielä hetken olla kumarassa. Ihmeellinen pieni puu, joka tekee paljon hedelmiä koostaan huolimatta! Omena sen sijaan on kasvanut aika isoksi, mutta ei tee montaakaan omenaa. Koetan heittää puutarhalle pikkuhiljaa hyvästejäni. Vaikeaa on.

Ihanaa loppuviikkoa kaikille! Vielä viimeiset päivät aikaa käydä Asuntomessuilla Tuusulassa, itsekin mietin että josko kävisi vielä kerran piipahtamassa myös suunnittelukohteessani, ennenkuin se muuttuu asiakkaani ihanaksi kodiksi. Muuttopuuhat alkavat sielläkin alueella pian :-)

2014-2020

 

Kaksi kuvaa samasta paikasta, joiden väliin mahtuu uskomaton määrä työtunteja, hikeä, rahaa, kireitä hermoja, ja onnistumisiakin. Sekä tietysti elettyä elämää iloineen ja suruineen.

Ylempi kuva on tontistamme vuodelta 2014, ja alempi kuva samasta paikasta eiliseltä 18.8.2020. Eilen oli siitä merkittävä päivä, että se oli viimeinen päivä jolloin omistimme tämän talon. Tänään olemme talottomia, ja alamme pakata muuttolaatikoita. Onneksi muutolle on muutama kuukausi aikaa, että ehdimme etsiä sopivan vuokrakodin ja saada tavarat fiksusti pakettiin. 

Voisi kuvitella, että näin ison työn jälkeen talon myyminen tuntuisi haikealta, surulliselta, iloiselta, joltain? Mutta jostakin syystä se ei tuntunutkaan oikein miltään. Tätä ihmettelimme mieheni kanssa yhdessä, mutta luulen että koska asiaa on valmisteltu niin kauan, ei myymisessä ollut mitään yllättävää tai odottamatonta. Suunnitelmat vain etenevät kuten kuuluukin. Ehkä haikeus iskee sitten, kun muuttoauto kurvaa pihasta ja huoneet ovat taas tyhjiä? Kuten silloin ihan alussa, kun kaikki nämä vuodet täällä olivat vasta edessäpäin ♥ 

Elokuun arki ja erään aikakauden loppu

Elokuukin on jo pitkällä, ja aika suorastaan lentää! Viime viikolla lapsilla alkoi koulu, ja meille tämän syksyn koulun alku oli ihan erityinen. Nuorin lapsistamme aloitti ensimmäisen luokan, ja se tarkoittaa sitä että kaikki lapset on nyt koululaisia (osa toki jopa aikuisia). Pikkulapsivaihe elämästä on siis ohi, joka tuntuu tosi haikealta ja ihanalta yhtä aikaa. Vauvavuodet olivat iso siivu elämästäni, joten päättyvä ajanjakso on ihan merkittävä. Silloin joskus kun oli monta ihan pientä lasta yhtäaikaa ajattelin, että sitten kun lapset on kaikki koulussa, niin vähänKÖ sitten on helppoa. Noh, ei se ehkä ihan niinkään mennyt, mutta toki joissain asioissa elämä on nyt jo helpompaa kuin vauva-aikana. 

Tänä vuonna nämä nuorimmat ovat kaikki vielä yhtäaikaa ala-asteella. Aika hyvä edustus siis meidän perheestä :-D Ollaan vitsailtu jo vuosia koulun rehtorin kanssa, että tässä vaiheessa meille pitänee järkätä jo vip-paikat kevätjuhliin. Nyt tietysti maailma on muuttunut, eikä kevätjuhlien järjestäminenkään ole enää itsestään selvää... Toivottavasti ne kuitenkin pidettäisi ensi keväänä, niin pääsisin vetistelemään oikein kunnolla ♥

Mustikkaa on metsät pullollaan, ja marjoista pitää tehdä monenlaista herkkua. Jos teillä on laittaa linkkiä johonkin tosi hyväksi havaittuun mustikkapiirakkaan, niin otan vinkkejä mieluusti vastaan! Olen mennyt samoilla resepteillä jo ilmeisesti parikymmentä vuotta, voisi olla aika siis päivittää reseptikirjaani koska nykyisestä on kannet ja sivutkin jo irrallaan :-D

Ihanaa elokuuta ja tunnelmallisia pimeneviä iltoja :-)

 

Viisivuotias puutarha on jo rehevä

Halusin ottaa talteen, miltä puutarhamme näytti ihan tavallisena tiistai-iltana 9.6.2020. Kotona on tullut kuvattua viime aikoina ihan liian vähän. Mistähän se johtuukaan? Lasten iltatoimien ja saunan lämmityksen lomassa lähdin hetken mielijohteesta pihalle kameran kanssa ja napsin kuvat pihasta juuri niinkuin se on. Lasten pyörät lojuivat siellätäällä, saivat lojua. Kuvissa on illan hämyn värit, toisaalta illalla valo on pehmeä. 

Puutarhamme on nyt nyt viisivuotias, lähiviikkoina tulee viisi vuotta asumista täällä täyteen. Jo edellisen uuden talon pihassa tulin havainneeksi, että vasta viisivuotiaana puutarha alkaa päästä kukoistukseensa, kun alun pikkutaimivaiheesta aletaan olla ohi. 

Etupihalla jasmike ja purppura-angervo eivät vielä kuki. Eri väriset lehdetkin tuovat eloa istutukseen jo ennen kukintaa, pidän erityisesti tuosta purppura-angervosta :-)

Takapihalla on tosi vehreää. Lapsi hakeutui seuraani, ja alkoi spontaanisti kertoa ajatuksiaan puutarhasta. Hän kysyi voisiko uuteenkin pihaan tulla pensasaita kuten täällä. Miksipä ei! Lisäksi hän kertoi pitävänsä "pehmeistä kuusista" eli tuijista. Muutoinkin toiveena oli, että uudestakin puutarhasta tulisi yhtä hieno kuin tästä. Kun kerroin, että toki, mutta se vie jonkun verran aikaa, hän jäi mietteisiinsä. Tajusin samalla itsekin, että kun seuraava piha on taas viisivuotias, on tämä nyt 12v poika jo luultavasti täysi-ikäinen ja ehkä jopa maailmalla... Kun kerroin kuinka paljon suurempi uudesta pihasta tuleekaan, ilme kirkastui jälleen. Ai niin paljon isompi, vau! Nykyinen tonttimme on 658m2, ja siitä on puutarhaa aika pieni osa, koska etupihan kiveys ja isot terassit nappaavat leijonan osan. Uusi tontti on taas 2298m2, eli lähes nelinkentainen tähän verrattuna. Juteltiin aiheesta kivasti, ja sydämeni läikähti siitä kuinka lapsi oli niin kiinnostunut puutarhastamme. En ollut ehkä koskaan hoksannut kysyä häneltä mitä hän siitä miettii?

Kukkien kanssa ollaan odottavalla kannalla. Kevään tulppaanit alkavat olla jo kukkineet, mutta puutarhan kunigattaret eli pionit eivät ole vielä kunnolla aloittaneet. Yksi aikainen lajike on vasta aloittanut kukintaansa. Tummat, melkein mustat tulppaanit ovat olleet tänä vuonna tosi näyttäviä!

Istutusmuurit ovat olleet mieluisat, ja samantyylisiä olemme kaavailleet uuteenkin taloon terassin reunaan. Aina, kun muurit vilahtavat jossakin kuvassani Instagramissa, joku tulee kommenteissa tai viesteissä kysymään että miten ne on tehty. Ne on valettu betonista muualla, ja nostettu nosturilla paikoilleen. Seuraavalla kerralla pyrimme olemaan hieman aiemmnin hereillä, ja teettää ne mahdollisesti jo perustusten valun yhteydessä. Riippuu toki vähän hinnasta, en ole uskaltanut vielä pyytää niistä tarjousta :-D 

Tässä vanhassa postauksessani näkyy miten altaat aikoinaan asennettiin: https://talostakoti.blogspot.com/2015/08/betoniset-kukkalaatikot.html 

Takapihan kivikko on uusin osa puutarhasta, se on toteutettu vasta viime kesänä naapurin kanssa yhteistyössä koska sijaitsee rajalla. Nyt naapuri on laittanut omalle puolelleen tuonne ylös tuija-aidan, ja näkymä muuttui meidänkin puolelta vielä verheämmäksi!

Etupihan pylväshaapa on jo melko suuri. Tästäkin lapsi piti, ja toivoi samanlaista puuta uuteenkin pihaan. Tätä pitää vielä miettiä, olen alustavasti ajatellut, että sinne ei tulisi liian voimakkaasti muotoiltuja lajeja, vaan enemmän metsään sopivia vapaamuotoisia kasveja. Lisäksi luulen, ettei meillä ole tarvetta istuttaa sinne juurikaan muita puita kuin hedelmäpuut. Koska tontti oli alunperin metsää, saamme jätettyä sinne valmiiksi isoja puita ihan reilusti. Tänne napakampaan kaupunkipihaan pylväshaapa taas sopii mielestäni erittäin hyvin!

Tämän pienen pihakierroksen myötä toivotan teille ihanaa viikon jatkoa, ja juhannuksen odotusta! ♥

Suvi suloinen

Suuria tunteita ja haikeutta, niitä liittyy usein koulujen päättäjäisiin. Meillä oli eilen yksi iso etappi, josta Instagramin puolella kerroinkin. Nuorimmaisemme esikoulu loppui, ja samalla meiltä päättyi todella pitkä pätkä päiväkotielämää. Esikoinen on mennyt päiväkotiin vuonna 1997, eli voisi sanoa että aikakauden loppu. Silloin, kun nämä nuorimmat olivat kaikki ihan pieniä, muistan joskus haaveilleeni ajasta, jolloin lapset olisivat kaikki koululaisia. Muistan ajatelleeni, että VÄHÄNKÖ SITTEN ON HELPPOO! Syksyllä se siis nähdään, että onko helppoa vai ei, mutta ihan varmasti todella paljon simppelimpää silti kuin pahimpina vaipparallivuosina :-D

Kevätjuhlat on olleet minulle perinteisesti niitä pahimpia vetistelytilaisuuksia mitä tiedän. Olen siis auttamattomasti itkupilli. Yleensä itkettää jo ajatuskin pienokaisista mekoissaan ja kammatuissa hiuksissaan laulamassa Suvivirttä. Tänä vuonna istuimme miehen kanssa koulun pihalla penkillä odottamassa, kun lapset viettivät pienimuotoiset kevätjuhlat luokissaan, katsoen videolta pienen yhteisen ohjelman. Kuinka erilaisena tämä kevät jää mieliin tältäkin osin! Lapset pääsivät kuitenkin ansaitulle kesälomalleen, ja vaikka se Suvivirsi jäi välistä, oli itsellänikin ihan juhlava fiilis. Yksi sai stipendin luokan parhaasta keskiarvosta, toinen ylitti itsensä etäkoulun haasteista huolimatta. Ekaluokkalainenkin oppi olemaan hienosti koululainen, tästä on hyvä jatkaa koulutaivalta. Ensi lukukaudella nuorimmat ovat meillä kaikki yhtäaikaa ala-asteella, ja olen jo aiemmin kysellyt rehtorilta, että saadaankohan me sitten jo eturivin paikat juhlissa (jos ne silloin siis jo pidetään) :-D

Kuvituksena puutarhaa ja kukkia, tämä on se aika vuodesta taas. Pitkään blogia seuranneet varmasti jo osasivat odottaakin, että kohta alkaa puutarhakuvien tulva? Pitää kuitenkin ottaa itsellekin talteen näitä puutarhan vaiheita, koska edelleen on toiveena että joku haluaisi ostaa talomme ja tehdä tästä itselleen kodin ♥  Kuten edellisenkin talon kohdalla, minulle on huomattavasti vaikeampaa luopua puutarhasta kuin talosta... Vaan täällä vielä ollaan, ja nautin joka päivä puutarhan kesän etenemisestä!

Ihanaa viikonloppua, ja suuret onnittelut kaikille koulunsa päättäneille! Tänä vuonna pitänee onnitella myös vanhempia, jotka vetivät hienosti kevätlukukauden kotikoulut ihan tuosta vaan "lonkalta". Hyvä, me selvittiin! Nyt nautitaan kesästä ja lämmöstä ♥

Puutarhassa

Kierrän ja katselen. Tunnustelen. Koetan painaa mieleeni tarkasti jokaisen erikseen, ja yhdessä. Tämä taimi tuli pistokkaana sieltä, tämän antoi rakas ihminen omasta puutarhastaan. Tämä on kasvanut jo näin suureksi. Puutarhan kanssa meillä on menossa pitkät jäähyväiset, jotka särkee sydämeni, mutta toisaalta elämässä on luovuttava että saa uutta. Muistan lämmöllä edellisiäkin omia puutarhojani, ne ovat kuin perheenjäseniä joista on joutunut luopumaan. Ei voi kuin toivoa, että hellät kädet ja ihminen hoitavat puutarhaa jatkossakin, antavat vettä ja ravinnetta, ja katsovat rakastavasti. Puutarhasta on paljon vaikeampi luopua kuin talosta. Toisaalta näen puutarhoissakin jatkumoa, vähän kuten ihmisissä ja sukupolvissa. Jokaisessa on ripaus edeltäjäänsä mukana, pistokkaina, ideoina, kehittyneinä taitoina. 

Huomenna on iso päivä, kotimme tulee virallisesti myyntiin, ja ilmoitus nettiin. Koetan olla ahdistumatta, ja nauttia täysillä tästä keväästä kukkieni parissa ♥